Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyajan vanhemmat tekevät niin suuren numeron omien lastensa hoitamisesta?
24.06.2023 |
En muista että nuoruudessani ja omassa lapsuudessani ois ollut tollasta. Nykyään vanhemmat huokailevat turhautuneena jos täytyy ottaa 5v. lapsi mukaan kauppaan tai eivät "pääse" ulkomaan lomalle koska lapsille eivät saaneet hoitopaikkaa eli ei tule kuuloonkaan että 2 lasta otettaisiin mukaan matkalle. Junalla ei pääse matkustamaan kun mihin lapsen saa. Se ei ole vaihtoehto että lapsikin tulisi junaan mukaan. Ennenvanhaan koko perhe reissasi ja kulki yhdessä ja lapset mukaan kauppaan yms.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt. Tuttavani jonka lapsilla adhd saa molemmista lapsista omaishoidon tukea. En käsitä, niin väärin. Lapsista on huolehdittava on ne villejä tai hiljaisia. Omaishoidontuki kuuluu esim syöpä sairaan lapsen vanhemmille. Ei ihme ettei valtiolla rahaa ole kun adhd diagnoosilla saa vammaistukea ja omaishoidon tukea. Minun nuoruudessa ei tämmöisiä tukeja ollut ja vanhemmat pärjäsivät.
Sinä et sitä kerro kenen pitää saada omaishoidontukea. Minä saan ja teini nyt 21 vuotta. Hänellä kehitysvamma. Ei sitä kuule heppoisin perustein makseta.
Kotihoito omaistuella on yhteiskunnalle se halvin vaihtoehto.
Sinä tuskin olet nähnyt näiden lasten diagnooseja ja et tiedä koko totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvattivat toinen toisensa: pihalla leikittiin keskenään, uimarannalle pyöräiltiin keskenään ja usein oltiin joko kavereilla tai mummolassa yökylässä. Nykyään on ihme jos kerran vuoteen saa lapsia yökylään, toki he kasvavat ja joskus lentävät pesästä, mutta joskus olisi mukava hengähtää pieni hetki ilman vastuuta pienen ihmisen hyvinvoinnista. Rakkaita lapset tietenkin ovat!
Ei meitä kukaan 70- ja 80- l hoitanut niin ei voinut olla raskastakaan. Avainkaulapset hoiti itsensä, onnekkaimpia mummot joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt. Tuttavani jonka lapsilla adhd saa molemmista lapsista omaishoidon tukea. En käsitä, niin väärin. Lapsista on huolehdittava on ne villejä tai hiljaisia. Omaishoidontuki kuuluu esim syöpä sairaan lapsen vanhemmille. Ei ihme ettei valtiolla rahaa ole kun adhd diagnoosilla saa vammaistukea ja omaishoidon tukea. Minun nuoruudessa ei tämmöisiä tukeja ollut ja vanhemmat pärjäsivät.
Sinä et sitä kerro kenen pitää saada omaishoidontukea. Minä saan ja teini nyt 21 vuotta. Hänellä kehitysvamma. Ei sitä kuule heppoisin perustein makseta.
Kotihoito omaistuella on yhteiskunnalle se halvin vaihtoehto.
Sinä tuskin olet nähnyt näiden lasten diagnooseja ja et tiedä koko totuutta.
Ja mikä oli otsikon aihe. Monet sairaan lapsen vanhemmat ei kyllä avaudu asioista ulkopuolisille pösilöille.
Toivon aina ettei kukaan puutu meidän asioihin koska joudun sanomaan rumasti takaisin. Näin vanhana en enää siedä moukkia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvattivat toinen toisensa: pihalla leikittiin keskenään, uimarannalle pyöräiltiin keskenään ja usein oltiin joko kavereilla tai mummolassa yökylässä. Nykyään on ihme jos kerran vuoteen saa lapsia yökylään, toki he kasvavat ja joskus lentävät pesästä, mutta joskus olisi mukava hengähtää pieni hetki ilman vastuuta pienen ihmisen hyvinvoinnista. Rakkaita lapset tietenkin ovat!
Ei meitä kukaan 70- ja 80- l hoitanut niin ei voinut olla raskastakaan. Avainkaulapset hoiti itsensä, onnekkaimpia mummot joskus.
Oli kyllä myös turvallisempaa kuin nykyään.
Ennen lapset sai jättää yksin kotiin tai tunneiksi kuumaan autoon. Omia lapsia ei tarvinnut hoitaa lainkaan ennen. Siksi nyt on niin paljon tunnekylmiä aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään nuoruudessamme ja lapsuudessamme ollut tuollaista koska me kasvettiin heitteillä. Ei meitä kukaan hoitanut päivän aikan. Pistettiin ovesta pihalle aamulla ja pärjäsit siellä siihen asti, että sai tulla sisälle. Metsässä syötiin marjoja ja ketunleipiä, kierrettiin naapuritaloissa istumassa ruokapöydän päässä jos jotain saisi itsekin. Illalla kotiin ja siellä sai sitten jotain jos oli. Ei näitä nykyajan mukuloita voi vaan paiskata ulos, kun niiden kanssa pitää olla kanssa. Minä olin niin helkkarin paljon yksin etten edes äitiäni tunnistanut 5 vuotiaana jos joku kysyi mikä noista naisista on sun äiti. Kerran kävi niinkin eläinpuistossa, kun eksyin äidistä. Kai minä oikeassa perheessä sitten kasvoin kun muistutaan äitiäni, enkä lähtenyt vieraan matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapset sai jättää yksin kotiin tai tunneiksi kuumaan autoon. Omia lapsia ei tarvinnut hoitaa lainkaan ennen. Siksi nyt on niin paljon tunnekylmiä aikuisia.
Totta kai piti hoitaa. Asiat oli vain yksinkertaisempia. Tehtiin niin kuin osattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yksinhuoltajana otin lapsen mukaan kaikkialle, jostain kumman syystä. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu, ei lapsi opi käyttäytymään kaupassa jollei sinne koskaan pääse.
Olen reppureissannut Keski-Euroopassa 3-vuotiaan kanssa, tästä on viisi vuotta aikaa. Itse olen lapseni halunnut, joten kyllä on minun velvollisuuteni hänen kanssaan elää ja olla.
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapset sai jättää yksin kotiin tai tunneiksi kuumaan autoon. Omia lapsia ei tarvinnut hoitaa lainkaan ennen. Siksi nyt on niin paljon tunnekylmiä aikuisia.
Unohdettiin autoon kun ei muistettu töihin mennessä jättää hoitoon, niin kävi minulle muutaman kerran. Toisinaan myös äiti unohti hakea hoidosta, unohti myös minut viereiseen kaupunkiin kun ei kertakaikkiaan muista olevansa jälkikasvunsa kanssa liikkeellä. Siihen aikaan ei voinut edes soitella perään jos unohtui jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin lapsi jätettiin jouten olevalle sukulaiselle. Nythän kuulee ettei isovanhemmat enää suostu hoitamaan omia lapsenlapsiaan.
Ja toisaalta tällä palstalla kuulee myös, että ärsyttävät isovanhemmat yrittävät tuppautua ydinperheen elämään ja haluaisivat mokomat hoitaa lapsia!
Ei näissä nykypäivän kuvioissa toimi oikein mikään.
Puoli vuosisataa sitten lapset rymysivät ulkona keskenään, kuka hukkui ja kuka jäi junan alle, ja jos murtui joku luu tai jalasta törrötti naula, ei kerrottu vanhemmille ettei saatu selkään. Kasarilla ja ysärillä avainkaulalapset edelleen olivat ulkona keskenään ja kaikki aikuiset töissä. Tosin useimmiten laastaroitiin, jos kävi jotain. Tossa parin korttelin päässä jätettiin alakoululainen yksin kotiin muun perheen lomaillessa. Varsinkaan siellä hiekkalaatikkojen reunoilla ei näkynyt tämän päivän moraalipaniikkipappoja.
Nykyisin tulee lasu, jos isokin lapsi on liian usein yksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapset sai jättää yksin kotiin tai tunneiksi kuumaan autoon. Omia lapsia ei tarvinnut hoitaa lainkaan ennen. Siksi nyt on niin paljon tunnekylmiä aikuisia.
Totta kai piti hoitaa. Asiat oli vain yksinkertaisempia. Tehtiin niin kuin osattiin.
Eli jätettiin tekemättä. Jätettiin myös alle 5-vuotiaana pakkasella tunneiksi yksin jääkylmään autoon. Ikkunat huurtuivat, oli nälkä ja tuli kova pissahätä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään nuoruudessamme ja lapsuudessamme ollut tuollaista koska me kasvettiin heitteillä. Ei meitä kukaan hoitanut päivän aikan. Pistettiin ovesta pihalle aamulla ja pärjäsit siellä siihen asti, että sai tulla sisälle. Metsässä syötiin marjoja ja ketunleipiä, kierrettiin naapuritaloissa istumassa ruokapöydän päässä jos jotain saisi itsekin. Illalla kotiin ja siellä sai sitten jotain jos oli. Ei näitä nykyajan mukuloita voi vaan paiskata ulos, kun niiden kanssa pitää olla kanssa. Minä olin niin helkkarin paljon yksin etten edes äitiäni tunnistanut 5 vuotiaana jos joku kysyi mikä noista naisista on sun äiti. Kerran kävi niinkin eläinpuistossa, kun eksyin äidistä. Kai minä oikeassa perheessä sitten kasvoin kun muistutaan äitiäni, enkä lähtenyt vieraan matkaan.
Lasujen myötä kasvatuskäytännöissä on tapahtunut aivan valtava muutos, kun lapsia ei enää saa jättää heitteille ilman sanktioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, vähän on eri vaatimustaso nykyajan vanhemmille, kuin esim.sukupolvi sitten.
Omassa lapsuudessani oli esim. ok laittaa alle kouluikäiset lapset tunneiksikin keskenään ulos tai jättää keskenään kotiin asioiden hoitamisen ajaksi. Yöksikin voi jättää jo ala-asteikäisen, kun vanhemmat lähtivät baariin. Välillä oltiin tosin mukanakin baarien terasseilla.
Lapsia ei tarvinnut sinänsä kasvattaa, muuta kuin kurilla. Eli jos teki väärin, rangaistiin. Mutta ei puhettakaan, että olisi pitänyt opettaa jotain tunnetaitoja. Lapsille ei tarvinnut myöskään miettiä aktiivisesti kehittävää toimintaa, huolehtia kaverisuhteista tms. Kunhan pysyivät pois vanhempia häiritsemästä eivätkä aiheuttaneet häiriötä.
Koitapa elää tuohon malliin tänä päivänä niin pääset perheneuvolan ja lastensuojelun asiakkaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapset sai jättää yksin kotiin tai tunneiksi kuumaan autoon. Omia lapsia ei tarvinnut hoitaa lainkaan ennen. Siksi nyt on niin paljon tunnekylmiä aikuisia.
Totta kai piti hoitaa. Asiat oli vain yksinkertaisempia. Tehtiin niin kuin osattiin.
Eli jätettiin tekemättä. Jätettiin myös alle 5-vuotiaana pakkasella tunneiksi yksin jääkylmään autoon. Ikkunat huurtuivat, oli nälkä ja tuli kova pissahätä.
Mikä on "ennen" tässä keskustelussa? Kyllä 80-90-luvulla ainakin jo huostaanotettiin vähemmästäkin laiminlyönnistä.
Ja lapsia käytetään härskisti hyväksi. "Mä lopetan tänäön aikaisemmin". Siis mitä hittoo, sehän on koko ajan kotona etänä ja lapset huutaa taustalla palavereissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapset sai jättää yksin kotiin tai tunneiksi kuumaan autoon. Omia lapsia ei tarvinnut hoitaa lainkaan ennen. Siksi nyt on niin paljon tunnekylmiä aikuisia.
Totta kai piti hoitaa. Asiat oli vain yksinkertaisempia. Tehtiin niin kuin osattiin.
Eli jätettiin tekemättä. Jätettiin myös alle 5-vuotiaana pakkasella tunneiksi yksin jääkylmään autoon. Ikkunat huurtuivat, oli nälkä ja tuli kova pissahätä.
Mikä on "ennen" tässä keskustelussa? Kyllä 80-90-luvulla ainakin jo huostaanotettiin vähemmästäkin laiminlyönnistä.
Mutta toisaalta esim. tunnetaitoja alettiin vaatia vasta muutama vuosi sitten. Eli jos vertaa nykykasvatusta vaikka kymmenen vuoden takaiseen kasvatukseen, niin aika valtava muutos siinä on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"en muista että omassa lapsuudessa--"
Et muista? Niin koska olit lapsi. Et sinä nähnyt, millaista oli olla vanhempi silloin. Vai oletko haastatellut vanhempiasi ja isovanhempiasi, miten tuolloin kasvatettiin?
Ennen jo alle kouluikäiset lapset saivat mennä keskenään ulkona, rannalla, metsässä, ihan missä vain. Jos oli yksi isompi lapsi mukana niin hyvä, mutta ei välttämättä.
Ei lapsia valvottu, kuten nykyään on pakko. Ennenaikaan äidit ottivat omaa aikaa tyrkkäämällä lapset vain ulos, omineen, ilman aikuisia. Näin ei enää vaan voi tehdä, etenkään kaupungissa.
Nykyään vanhemmille on ihan eri vaatimustaso. Ei riitä että tenavat on autossa hattuhyllyllä (kuten 1970-luvulla) ei riitä että on turvavyö takapenkillä (kuten 1980-luvun lopulla) vaan pitää olla istuin tietynlainen, tietyn ikäiselle ja kokoiselle, naama meno- vai takasuuntaan, entäs airbagit (joita ei aiemmin ollut lainkaan).
Siis vain yhtenä esimerkkinä. Tiedon määrä nykyvanhemmille ylittää moninkertaisesti aiemmat sukupolvet. Lapsia ei saa enää jättää vain kasvamaan keskenään, kuten ennen.
Ja samaan aikaan ollaan aiempaa enemmän yksin. Ei ole niitä sukulaisia tai tätejä lähellä, jotka voisivat joskus vaikka ottaa lapset vähäksi aikaa.
Jostain syystä näissä "ei ennenkään vanhemmat välittäneet" -viesteissä matkataan aina jonnekin puolen vuosisadan taakse ja välistä unohtuu näiden nykyvanhempien lapsuus 90- ja 00-luvuilla, jolloin ainakin omassa elinpiirissäni perheissä vietetiin hyvinkin paljon aikaa yhdessä. Lapsia ei lähetetty kesälomiksi maalle mummolaan, koska hyvin monen isovanhemmat asu(i)vat kaupungeissa, vaan lähdettiin koko perheellä mökille, tai reissattiin Suomen kesälomakohteita. Tuohan oli Visulahtien ja Puuhamaiden kulta-aikaa. Myös ihan arjessa asioita tehtiin yhdessä perheenä ja lapset otettiin mukaan ruokakauppaan, pihatöihin, kodin siivoukseen yms. Ei puhettakaan, että lapset olisi pitänyt viedä johonkin hoitoon (mummola/päiväkoti), että saatiin ihan normaalit arjen askareet tehtyä.
Nämä sinun mainitsemat "nykyvanhemmat" on meidän lapsia. Tietysti me muistellaan omaa lapsuuttamme, te olette yhä lapsia meille. Me kasvatettiin teidät liialliseen huomioon sen jälkeen kun meidän vanhemmat piti meidät heitteillä. Tehtiin täysin avuttomia ja mitään kestämättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"en muista että omassa lapsuudessa--"
Et muista? Niin koska olit lapsi. Et sinä nähnyt, millaista oli olla vanhempi silloin. Vai oletko haastatellut vanhempiasi ja isovanhempiasi, miten tuolloin kasvatettiin?
Ennen jo alle kouluikäiset lapset saivat mennä keskenään ulkona, rannalla, metsässä, ihan missä vain. Jos oli yksi isompi lapsi mukana niin hyvä, mutta ei välttämättä.
Ei lapsia valvottu, kuten nykyään on pakko. Ennenaikaan äidit ottivat omaa aikaa tyrkkäämällä lapset vain ulos, omineen, ilman aikuisia. Näin ei enää vaan voi tehdä, etenkään kaupungissa.
Nykyään vanhemmille on ihan eri vaatimustaso. Ei riitä että tenavat on autossa hattuhyllyllä (kuten 1970-luvulla) ei riitä että on turvavyö takapenkillä (kuten 1980-luvun lopulla) vaan pitää olla istuin tietynlainen, tietyn ikäiselle ja kokoiselle, naama meno- vai takasuuntaan, entäs airbagit (joita ei aiemmin ollut lainkaan).
Siis vain yhtenä esimerkkinä. Tiedon määrä nykyvanhemmille ylittää moninkertaisesti aiemmat sukupolvet. Lapsia ei saa enää jättää vain kasvamaan keskenään, kuten ennen.
Ja samaan aikaan ollaan aiempaa enemmän yksin. Ei ole niitä sukulaisia tai tätejä lähellä, jotka voisivat joskus vaikka ottaa lapset vähäksi aikaa.
Jostain syystä näissä "ei ennenkään vanhemmat välittäneet" -viesteissä matkataan aina jonnekin puolen vuosisadan taakse ja välistä unohtuu näiden nykyvanhempien lapsuus 90- ja 00-luvuilla, jolloin ainakin omassa elinpiirissäni perheissä vietetiin hyvinkin paljon aikaa yhdessä. Lapsia ei lähetetty kesälomiksi maalle mummolaan, koska hyvin monen isovanhemmat asu(i)vat kaupungeissa, vaan lähdettiin koko perheellä mökille, tai reissattiin Suomen kesälomakohteita. Tuohan oli Visulahtien ja Puuhamaiden kulta-aikaa. Myös ihan arjessa asioita tehtiin yhdessä perheenä ja lapset otettiin mukaan ruokakauppaan, pihatöihin, kodin siivoukseen yms. Ei puhettakaan, että lapset olisi pitänyt viedä johonkin hoitoon (mummola/päiväkoti), että saatiin ihan normaalit arjen askareet tehtyä.
Osa meistä nykyvanhemmista on kasvanut juurikin siellä puoli vuosisataa sitten (kuten puolisoni, on päälle viisikymppinen isä) ja mun lapsuus on 1980-luvulta.
Pikkuveljeni lapsuus on 1990-luvulta eikä se omastani poikennut.
Ihan riippuu taas perheestä ja perhekulttuurista, onko lapset otettu mukaan vai tyrkätty vain ulos. Meidät tyrkättiin ulos.
Vammaistuen ymmärrän, se on kuitenkin tosi paljon vähemmän kuin omaishoidontuki. Lisäksi on käsittämätöntä, että kehitysvammadiagnoosin saaneiden vanhemmat saavat saman verran omaishoidontukea kuin näiden adhd-lasten vanhemmat! Ihan kuin pitäisi maksaa jotain korvausta siitä, että hoidetaan vanhemmalle kuuluvat vastuut.