Miksi ystäväni ei halua olla viihteellä pitkään kanssani?
Olemme tunteneet noin 5 vuotta ja pidämme yhteyttä ja näemme usein.
Tämä ystävä on se joka yleensä ehdottaa "Hei voitaisko mennä parille?"Mennäänkö ravintolaan?" Mennään baariin kiva mennä viihteelle kahdestaan ihan kunnolla" tms.
Alussa kun lähdetään viihteelle ja mennään vaikka baariin kaikki menee mukavasti ja ystävälläni vaikuttaa olevan fiilis korkealla. Mutta sitten jossain kohtaa yhtäkkiä max 2 tunnin kohdalla ystäväni vaikuttaa oudolta, kyrpiintyneeltä, vähä sanaiselta ja tuntuu että häntä ei kiinnosta mikään. Ja ei mene kauaa kun ystäväni sanoo "kohta voitais lähtee kotiin." Hän ei ikinä viihdy mun kanssa kauaa viihteellä mutta muiden ystäviensä kanssa ja myös meidän yhteisten ystävien kanssa saattaa olla pilkkuun asti. Mietin vain mikä on ja mikä risoo?
Miksi hän sitten kutsuu minut baariin hänen kanssa jos ei kuitenkaan siellä kauaa halua olla kanssani. Selvinpäin näemme toisiamme paljon ja sillon meillä ei ole samaa ongelmaa ystäväni tuntuu viihtyvän kanssani ja meillä on mukavaa yhdessä.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Tää on vaan nähty niin monta kertaa aina tapahtuu sama asia. Pari ekaa kertaa oikein tuntu sydämessä kun ajattelin että meillä on hauskaa yhdessä ja tulee mukava ilta ja yhtäkkiä toinen sanookin että haluaa lähteä kotiin ja vaikuttaa siltä että häntä ei vois vähempää kiinnostaa mun seura. Mutta sitten 4 viikon päästä pyytää mua uudestaan seuraks taas baariin. Öö ok. Ei siinä mitään muuten hän on tosi hyvä ystävä ja aina tukena hyvinä ja huonoina hetkinä.
Mun pitää loppu elämä vältellä näitä baari reissu juttuja ystäväni kanssa ja nähdä ja tehdä vaan selvinpäin asioita hänen kanssaan. Täytyy mennä sitten välillä muiden ystävien kanssa viihteelle koska hänestä siihen ei ole mulle tulee joka baari reissu kerta tosi paska fiilis ja surullinen olo ja mietin mikä mussa on vikana mitä tein väärin?
Ap
Mulla oli kans aikoinaan vähän tuommoiset, mutta treffit. Tutustuin häneen hänen työnsä kautta ja monen mutkan ja sattuman kautta päädyttiin treffeille tai minähän hänet pyysin treffeille. Hän toki tuli treffeille, mikä sinänsä on jo toisaalta ilahduttavaa, että edes saapuu paikalle, mutta paikalle tuli jotenkin henkisesti aivan totaalisesti eri ihminen. En tiedä jännittikö hän niin valtavasti vai oliko hän ottanut jännitykseen jotain rauhoittavia.
Kuitenkin, treffeille saapui kuin täysin eri ihminen, flegmaattinen, rauhallinen kylläkin, mutta välinpitämättömän ja kylmän oloinen ihminen aikaisemman iloisen, ulospäinsuuntautuneen, silmiin hyvin lämpimästi katsovan ja sydämellisen ihmisen sijasta.
Katseli ja vilkuili koko ajan muualle, vilkuili kelloa ja yhtäkkiä totesi, että hänen töytyy lähteä. Halasimme (minun aloitteesta) ja sanoi, että tottakai haluaa nähdä uudelleen.. Eipä koskaan enää uutta tapaamista ole tullut. Joko hän ei alunperinkään kehdannut kieltäytyä tapaamisesta kohteliaasti (mikä olisi ollut parempi) tai sitten hänellä on totaalisen erilaiset ja toisistaan hyvin poikkeavat työminä ja vapaa-ajan minä tai sitten hän on alunperinkin halunnut tutustua jotenkin täysin muista syistä, hyötymistarkoituksessa. Ei olisi kyllä koskaan uskonut, että niin iloisesta, ulospäinsuuntautuneesta ja lämpimän sydämellisestä ihmisestä tulee aivan toisenlainen vapaa-ajalla. Kävi tosiaan myös mielessä, että josko tosiaan hän on ottanut lääkeitä tai jopa huumeita (kun ei koskaan käsivarsia suostu näyttämään).
Täytyykö kaiken mennä hänen toiveidensa mukaan?
Jos ymmärsin aloituksen oikein, niin kirjoittaja on äärettömän kaunis ja kaikki miehet tuijottavat vain häntä.