Lue keskustelun säännöt.
Kun ihminen vaatii näkemään sillä perusteella että "hänellä on syöpä ja ei kauaa jäljellä"
24.06.2023 |
Kun en ole muuten suostunut tapaamisiin (olen niin ilmoittanut ettemme ole tekemisissä) ja nyt ihminen vaatii sitten, että täytyy, koska hänellä on syöpä ja hänen täytyy minut tavata ennen kuolemaansa.
Miten toimisitte?
Hän on mun biologinen vanhempi, mutta ei siis olla tekemisissä.
Noista viesteistä, mitä hän laittaa miehen puhelimeen (oli löytänyt miehen puhelinnumeron kun mun puhelinta ei oo) ja sinne valittaa. On täyttä ulinaa yms. miten hällä on niin vaikeeta.
Minun on vaikea kuvitella, mitä hän saisi näkemisestämme. Mitä siitä kummatkaan hyötyy?
Kommentit (473)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
Emmehän me edes tunne, ei meillä ole minkäänlaista sidettä tms. Eikö olisi jotakin muuta, kenen kanssa jutella? Sairaalapsykologi, pastori tms.?Ok, kyllä minusta silti on vähän erikoista, että jos ei ole edes milläänlailla suuttunut, niin ei voisi nähdä edes kerran. Joko kannat jotain kaunaa alitajuisesti tai olet jotenkin tunne-elämältä kylmä. Itsekään en ole biologisen isäni kanssa ollut käytännössä ikinä tekemisissä. Tapasin hänet lyhyesti pari kertaa monta vuotta sitten, mutta siitä huolimatta, vaikka hän on ns vieras ihminen minulle, niin voisin kuvitella silti suostuvani saman kaltaiseen pyyntöön kuin sinun biologinen vanhempi esitti. Biologinen isäni ei ehkä ole henkisesti isäni, hän ei kasvattanut minua, enkä saanut häneltä rakkautta, mutta silti ilman häntä en esim. olisi olemassa. Asiat eivät ole niin yksioikoisia.
Ja mitenköhän tämä "velvoittaa" lasta mihinkään? Yksi siemensyöksy miehelle, siinä se. Täytyy olla todella heikko psyyke jos alkaa hourimaan isätarinoita jos bio-isä ei ole ollut missään tekemisissä koskaan tai välittänyt.
Sanoit, että asiat eivät ole niin yksioikoisia. Mutta kyllä ne kuule on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
Emmehän me edes tunne, ei meillä ole minkäänlaista sidettä tms. Eikö olisi jotakin muuta, kenen kanssa jutella? Sairaalapsykologi, pastori tms.?Ok, kyllä minusta silti on vähän erikoista, että jos ei ole edes milläänlailla suuttunut, niin ei voisi nähdä edes kerran. Joko kannat jotain kaunaa alitajuisesti tai olet jotenkin tunne-elämältä kylmä. Itsekään en ole biologisen isäni kanssa ollut käytännössä ikinä tekemisissä. Tapasin hänet lyhyesti pari kertaa monta vuotta sitten, mutta siitä huolimatta, vaikka hän on ns vieras ihminen minulle, niin voisin kuvitella silti suostuvani saman kaltaiseen pyyntöön kuin sinun biologinen vanhempi esitti. Biologinen isäni ei ehkä ole henkisesti isäni, hän ei kasvattanut minua, enkä saanut häneltä rakkautta, mutta silti ilman häntä en esim. olisi olemassa. Asiat eivät ole niin yksioikoisia.
Ja mitähän sä olet kun väännät asiasta mitään tietämättä tuntemattomasta ihmisestä tuollaisia analyyseja? Kerropa se nyt ihan ensin.
Kyllä tuo on rivien välistä sittenkin jo selvää, että ap on jotenkin suuttunut tai pettynyt tuohon vanhempaan.
No näkeehän tuo nyt selvästi. Veikkaan että alkovanhempi tai narsisti tai molemmat. Nostan hattua että on ollut pokkaa katkaista välit tällaiseen vanhempaan, moni tänne kirjoittava lällykkä ei sellaiseen pysty vaikka syytä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
isäni, hän ei kasvattanut minua, enkä saanut häneltä rakkautta, mutta silti ilman häntä en esim. olisi olemassa. Asiat eivät ole niin yksioikoisia.Mitä virkaa semmosella "ennen kuolemaa" näkemisellä on! Sekö ratkaisee kaikki ongelmat! " Mä niin sua rakastan" No missä helevetissä sitten olet ollut kaikki nämäx vuotta! EI mitään, ei yhtään mitään, ei edes joulukorttia!
Itseään se vain ajattelee, ei muuta!
Miksi sen edes pitäisi ratkaista mitään ongelmia, saati kaikki?
Pelkkä tapaaminen, ei sen tarvitse olla mitään muuta. Vaikka jossain kahvilassa, ihan kuin tapaisi kenet tahansa muunkin merkityksettömän vanhan tutun tai työasioissa ventovieraan.
Vierailija kirjoitti:
Menisin.
Vaikka syömään tai kahville yhdessä, sivistynyttä keskustelua, kuulumisten vaihtoa, mitään menneisyyden rääppimisiä ei tarvita. Sitten heipat ja hyvän jatkon toivotukset.
Ei voi olla vaikeaa eikä tarvitse kestää kuin puoli tuntia.
Hyvän jatkon toivotukset kun toinen tekee kuolemaa😂😂😂
Mitä jos tämä kuolevainen ei halua tai kykene keskustelemaan sivistyneesti? Siihenkin tarvitaan kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
Emmehän me edes tunne, ei meillä ole minkäänlaista sidettä tms. Eikö olisi jotakin muuta, kenen kanssa jutella? Sairaalapsykologi, pastori tms.?Ok, kyllä minusta silti on vähän erikoista, että jos ei ole edes milläänlailla suuttunut, niin ei voisi nähdä edes kerran. Joko kannat jotain kaunaa alitajuisesti tai olet jotenkin tunne-elämältä kylmä. Itsekään en ole biologisen isäni kanssa ollut käytännössä ikinä tekemisissä. Tapasin hänet lyhyesti pari kertaa monta vuotta sitten, mutta siitä huolimatta, vaikka hän on ns vieras ihminen minulle, niin voisin kuvitella silti suostuvani saman kaltaiseen pyyntöön kuin sinun biologinen vanhempi esitti. Biologinen isäni ei ehkä ole henkisesti isäni, hän ei kasvattanut minua, enkä saanut häneltä rakkautta, mutta silti ilman häntä en esim. olisi olemassa. Asiat eivät ole niin yksioikoisia.
Ja mitähän sä olet kun väännät asiasta mitään tietämättä tuntemattomasta ihmisestä tuollaisia analyyseja? Kerropa se nyt ihan ensin.
Kyllä tuo on rivien välistä sittenkin jo selvää, että ap on jotenkin suuttunut tai pettynyt tuohon vanhempaan.
Mutta oikeinko tunnekylmä?
Ei ole kyllä mielenterveys kovin kummoisessa kunnossa, jos ei kykene edes lyhyeen tapaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin.
Vaikka syömään tai kahville yhdessä, sivistynyttä keskustelua, kuulumisten vaihtoa, mitään menneisyyden rääppimisiä ei tarvita. Sitten heipat ja hyvän jatkon toivotukset.
Ei voi olla vaikeaa eikä tarvitse kestää kuin puoli tuntia.Hyvän jatkon toivotukset kun toinen tekee kuolemaa😂😂😂
Mitä jos tämä kuolevainen ei halua tai kykene keskustelemaan sivistyneesti? Siihenkin tarvitaan kaksi.
Tuskin hän heti seuraavana päivänä on kuolemassa, jos tapaamiseen kerran kykenee. Jatko se on elämän loppuaikakin, olipa lyhyempi tai pitempi.
Jos sivistynyt keskustelu ei onnistu edes paikassa, jossa on muitakin ihmisiä (kuten kahvila tai ravintola), niin sittenhän voi todeta että ok, tämä riittää, hyvästi.
Onpahan annettu tilaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin.
Vaikka syömään tai kahville yhdessä, sivistynyttä keskustelua, kuulumisten vaihtoa, mitään menneisyyden rääppimisiä ei tarvita. Sitten heipat ja hyvän jatkon toivotukset.
Ei voi olla vaikeaa eikä tarvitse kestää kuin puoli tuntia.Hyvän jatkon toivotukset kun toinen tekee kuolemaa😂😂😂
Mitä jos tämä kuolevainen ei halua tai kykene keskustelemaan sivistyneesti? Siihenkin tarvitaan kaksi.
Ja tarkoitukseni ei ole siis vituilla, toi hyvät jatkot oli vain hauska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyllä mielenterveys kovin kummoisessa kunnossa, jos ei kykene edes lyhyeen tapaamiseen.
Mikäs diagnoosi sulle laitettais?
Hyvä hauva, kipittää paikalle heti kun kuka tahansa viheltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin.
Vaikka syömään tai kahville yhdessä, sivistynyttä keskustelua, kuulumisten vaihtoa, mitään menneisyyden rääppimisiä ei tarvita. Sitten heipat ja hyvän jatkon toivotukset.
Ei voi olla vaikeaa eikä tarvitse kestää kuin puoli tuntia.Hyvän jatkon toivotukset kun toinen tekee kuolemaa😂😂😂
Mitä jos tämä kuolevainen ei halua tai kykene keskustelemaan sivistyneesti? Siihenkin tarvitaan kaksi.Ja tarkoitukseni ei ole siis vituilla, toi hyvät jatkot oli vain hauska.
Okei, no mitä kuolevalle voi sanoa? Hyvää loppuaikaa? Hyvää kuolemista? Koeta pärjäillä? Toivottavasti ei ole / on paljon kipuja?
Juu, en ole yhtään katkera, enenenenen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu, en ole yhtään katkera, enenenenen....
Mitäs sitten jos hän on katkera? Se on ihan luonnollinen reaktio jos esim lapsena on kohdeltu paskasi tai tehty laiminlyöntejä. Katkeruus antaa polttoainetta vihalle, mikä taas pitää huolen ettei antaudu uudestaan tällaisen paskan uhriksi. Sinä varmaan annat kaiken anteeksi vaikka päällesi paskannettaisiin. Toiset ihmiset on vaan nöyriä. Mutta toiset eivät, eikä ap:n tarvitse tätä kuolevaa mennä katsomaan. Selittäköön tekonsa viimeisen tuomarin edessä.
Kiristää sinua vielä haudan partaallakin. En edes usko, että on mitään syöpää.
Älä missään tapauksessa mene äläkä reagoi millään tavoin hänen provosointiyrityksiinsä.
Yrittää nyt mustamaalata sinua miehellesi, että olet kovasydäminen, kun et tapaa, mutta älä välitä.
Laita estot miehesi puhelimeen akan numerolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katkera mistään, mutta minun on vaikea kuvitella, että mitä saisimme näkemisestä.
Emmehän me edes tunne, ei meillä ole minkäänlaista sidettä tms. Eikö olisi jotakin muuta, kenen kanssa jutella? Sairaalapsykologi, pastori tms.?Ok, kyllä minusta silti on vähän erikoista, että jos ei ole edes milläänlailla suuttunut, niin ei voisi nähdä edes kerran. Joko kannat jotain kaunaa alitajuisesti tai olet jotenkin tunne-elämältä kylmä. Itsekään en ole biologisen isäni kanssa ollut käytännössä ikinä tekemisissä. Tapasin hänet lyhyesti pari kertaa monta vuotta sitten, mutta siitä huolimatta, vaikka hän on ns vieras ihminen minulle, niin voisin kuvitella silti suostuvani saman kaltaiseen pyyntöön kuin sinun biologinen vanhempi esitti. Biologinen isäni ei ehkä ole henkisesti isäni, hän ei kasvattanut minua, enkä saanut häneltä rakkautta, mutta silti ilman häntä en esim. olisi olemassa. Asiat eivät ole niin yksioikoisia.
Tuo ihminen on ollut täysin paska ap:lle. Turha selittää mistään kaunasta. On ollut ap:n osalta tervettä rajanvetoa laittaa välit poikki. Ihminen ei muutu. Jos olisi muuttunut, ei ulisisi vaan kirjoittaisi anteeksipyynnön ja sanoisi, että haluaa tavata, jos toinen on valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika katkera taidat tosiaan olla, jos et edes ennen vanhempasi kuolemaa suostu tapaamaan häntä. Mutta onhan se niin, että kukaan ei voi pakottaa.
Anna anteeksi,hän ei ole tienytt mitä sinulle tehnyt.Ihmisen kaunein teko on anteeksi nto.Toki voit olla tapaamatta ja sirtä samalla katkerutesi lapsillesi tai tuleville lapsillesi!Jotta sukujen ridat ja haukumiset jatkuu.Suku polevesta toiseen.Kadut vanhana ajatusmaailmaasi nyt ja koko ajan tuolla asientellasi kannat selässäsi mieletöntä takaa.Uni vaikeudet,masenukset.Huonot mut ihmisuhteet.Ota myös vastuu omista teoistasi ja sanoistasi.Opi antaa itselesikin anteeksi,kuin muille.Niin löydät elämän ilon.Turhat kivut kehostassi lähtee jajokainen päivä on parempi kuin eilinen.Toki voit märehtiä katkerudessasi loppu elämäsi..
Mitä sönkötät? Ap:n ei tarvitse tehdä mitään eikä ottaa vastuuta tässä asiassa. Se oli ihan sen vanhemman valinta sekoilla ja perseillä kun ap oli lapsi/nuori. On ihan kestämätöntä, että ap:n pitäisi sotkeutua tällaiseen millään tavalla. Menköön nyt tämä vanhempi itse sen tiensä loppuun. Hänellä olisi ollut aikaa korjata asiat vielä kun oli nuorempi ja terve. Nyt yrittää vain tehdä lähdön itselleen helpommaksi. Mutta ap toimii ihan oikein ja on parempi, että tällainen tyyppi miettii syntejään ihan yksin loppuun saakka eikä sinne mennä anteeksiantoja tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyllä mielenterveys kovin kummoisessa kunnossa, jos ei kykene edes lyhyeen tapaamiseen.
Mikäs diagnoosi sulle laitettais?
Hyvä hauva, kipittää paikalle heti kun kuka tahansa viheltää.
Läheisriippuvainen kynnysmatto.
Kyllä tuo on rivien välistä sittenkin jo selvää, että ap on jotenkin suuttunut tai pettynyt tuohon vanhempaan.