Yritättekö peitellä sitä, että teillä ei ole ystäviä?

Miksi? Jos kaikki tekevät noin, kaikki luulevat olevansa ainoita ystävättömiä.

En peittele, vaan kaikki eivät näytä käsittävän sitä etten halua ystäviä mihinkään vapaa-ajan viettoon tai harrastuksiin. Tällä hetkellä näin mutta voihan tilanne muuttuakkin. 

Kuka peittelee sitä tai tätä. Kyllä kaikilla on jotain luurankoja kaapissa, edes vähäisen.😁 Monia hävettää sinkkuus niin että välttelee suvun perhejuhlia. Piilo painostus puolison löytämiseen ja lisääntymiseen voi olla ahdistavaa.

Erilaista ihmistä pidetään arvottomana samoin kun jos jollain ei ole ystäviä, siinä täytyy olla jotain vikaa. 

Kaikki tietää että olen erakko. Ei se mua haittaa mitenkään.

Kyllä. Teen myös lavastuksia ikään kuin minulla olisi ystäviä...

On noloa, kun kollegat kysyy viikonlopun tai pyhien suunnitelmia, ja ne on aina mulla joko ei mitään, tai jotain yksin tekemistä. Heillä kun listalla on bileitä, festareita, ryhmäharrastuksia, häitä, illallisia jne jne. Itsellä ei ole edes perhettä eikä sukua, joten kuulostan todella säälittävää "ei mitään ihmeellistä, käynen lenkillä ja museossa" toistoni kanssa.

Ja tuntuuhan se itsestäni pahalta, kun yksinäisyys ei ole oma valinta, ja sitten kuuntelee muiden "mennään tuttavapariskunnan luo illalliselle ja sitten tapaan sukua ja sunnuntaina on peli-ilta", "olisi kahdet häät tällä viikolla", "näen ystäviä ja mennään grillaamaan" yms juttuja. Ja itse odotan viikonloppuna maanantaita, että pääsen taas edes puhumaan jollekin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tietää että olen erakko. Ei se mua haittaa mitenkään.

Olen myös mutta en ihan pesunkestävä, vaan n. 75% erakko. 

Kun on oikeasti yksinäinen ei ole ketään kenelle peitellä sitä

En peittele, eikä minulta edes kysytä, ei minuakaan kiinnosta työkavereiden elämä työpaikan ulkopuolella, pidän etäisyyttä. Tuttuja minulla kyllä on, mutten koe varsinaisesti ystäviksi vaikka välillä vietän jonkun kanssa aikaa.

Miksi pitäisi ja keneltä, en tunne ketään kenellä olisi ystäviä, tuttuja ja nk. kavereita  kyllä muutamilla, mutta oikeita läheisiä ystäviä ei.

Vierailija kirjoitti:

On noloa, kun kollegat kysyy viikonlopun tai pyhien suunnitelmia, ja ne on aina mulla joko ei mitään, tai jotain yksin tekemistä. Heillä kun listalla on bileitä, festareita, ryhmäharrastuksia, häitä, illallisia jne jne. Itsellä ei ole edes perhettä eikä sukua, joten kuulostan todella säälittävää "ei mitään ihmeellistä, käynen lenkillä ja museossa" toistoni kanssa.

Ja tuntuuhan se itsestäni pahalta, kun yksinäisyys ei ole oma valinta, ja sitten kuuntelee muiden "mennään tuttavapariskunnan luo illalliselle ja sitten tapaan sukua ja sunnuntaina on peli-ilta", "olisi kahdet häät tällä viikolla", "näen ystäviä ja mennään grillaamaan" yms juttuja. Ja itse odotan viikonloppuna maanantaita, että pääsen taas edes puhumaan jollekin.

Tiedän tasan tarkalleen tuon tunteen kun olen samassa asemassa ollut joskus. Kyllä se sielunkumppani sitten lopulta löytyi. Ei vaan kelvannut kuka tahansa. Jos en olisi jaksanut juhlista lähteä ravintolaan jatkoille, sitä vähän empien, epäilen että olisin sinkkuna vieläkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On noloa, kun kollegat kysyy viikonlopun tai pyhien suunnitelmia, ja ne on aina mulla joko ei mitään, tai jotain yksin tekemistä. Heillä kun listalla on bileitä, festareita, ryhmäharrastuksia, häitä, illallisia jne jne. Itsellä ei ole edes perhettä eikä sukua, joten kuulostan todella säälittävää "ei mitään ihmeellistä, käynen lenkillä ja museossa" toistoni kanssa.

Ja tuntuuhan se itsestäni pahalta, kun yksinäisyys ei ole oma valinta, ja sitten kuuntelee muiden "mennään tuttavapariskunnan luo illalliselle ja sitten tapaan sukua ja sunnuntaina on peli-ilta", "olisi kahdet häät tällä viikolla", "näen ystäviä ja mennään grillaamaan" yms juttuja. Ja itse odotan viikonloppuna maanantaita, että pääsen taas edes puhumaan jollekin.

Tiedän tasan tarkalleen tuon tunteen kun olen samassa asemassa ollut joskus. Kyllä se sielunkumppani sitten lopulta löytyi. Ei vaan kelvannut kuka tahansa. Jos en olisi jaksanut juhlista lähteä ravintolaan jatkoille, sitä vähän empien, epäilen että olisin sinkkuna vieläkin. 

Niin, sulla kuitenkin oli jotain juhlia. Näin 40+ vuotiaana ei innosta lähteä yksin jonnekin yökerhoon, etenkin kun en käytä alkoholia enkä usko että hirveästi olisi yhteista miehen kanssa joka niissä baariympyröissä pyörii...

Olen kyllä käynyt nuorempana paljonkin yksin konemusatapahtumissa, mutta yksin niissäkin sai olla. Vaikka tanssiminen on kivaa, niin tuollaisissa paikoissa yksinäisyyden tunne vain korostuu, kun muut pitävät ympärillä hauskaa ryhmissä ja kavereiden kanssa.

Tällaiset "mene vaan paikkaan x" hyvää tarkoittavat neuvot on muutes kans yksi puukko sydämeen. Kun on kaikki ne jo kokeillut ilman tulosta, se vaan vahvistaa tunnetta että itse on jotenkin tosi viallinen. Esim joku aika sitten puhuttiin kollegoiden kanssa matkailusta, ja he oli "joo yksin kun lähtee matkaan niin aina tutustuu muihin, oon saanut reissuilta hyviä ystäviä"... Ja minä olen hiljaa miettien kuinka olen matkaillut yhteensä kuukausia ja kuukausia, enkä onnistunut tutustumaan keneenkään. Ja eihän sitä voi ääneen sanoa ilman että muut pitää outona, tai vähintään säälin kerjäämisenä.

Olen vihdoin hyväksynyt introvertin itsessäni enkä näe syytä miksi pitäisi peitellä.

Olen 50v ja saman ikäinen työkaveri kehui että heillä on aina juhannuksena bileet. Meitsi kuunteli ja oli että ai kun kivaa ja muuta tilanteeseen kuuluvaa kun samalla mietin että ei, Luojan kiitos ei tarvii osallistua tai mennä mihinkään.

Reissaan myös enkä saa uusia sydänystäviä matkoilta. Puhella voin toki mutta ei tulisi mieleenkään ystävystyä lisää.

Näin meitä on erilaisia.

Meillä on aina koska on toisemme, mutta muutoin käyttäisin minä-muotoa. 

Vasta ikäihmisenä sain suuni auki etten todella tahdo olla ystävää joidenkin kanssa.

No työkavereille ehkä joo tai en tiedä tajuavatko siitä kun kerron että kävin siellä ja siellä tai että olin siellä ja siellä että olin yksin vai olettavatko että olen ollut jonkun kanssa. Toisaalta tämä on niin raskasta kun ei haluaisi olla yksin mutta niin monen ihmisen kanssa oleminen on jotenkin jäykkää tai esittämistä tai sitten joku piirre ärsyttää siinä ihmisessä niin että ei vaan jaksa ja tulee entistä enemmän olo että "olen niin yksinäinen, ei minulle edes ole tarkoitettu ihmisiä ympärille kun kaikki vaan ärsyttää lopulta jollaintapaa, minussa on pakko olla itsessäni jotain vikaa."

En enää keski-iän kynnyksellä, nuorempana kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Olen vihdoin hyväksynyt introvertin itsessäni enkä näe syytä miksi pitäisi peitellä.

Olen 50v ja saman ikäinen työkaveri kehui että heillä on aina juhannuksena bileet. Meitsi kuunteli ja oli että ai kun kivaa ja muuta tilanteeseen kuuluvaa kun samalla mietin että ei, Luojan kiitos ei tarvii osallistua tai mennä mihinkään.

Reissaan myös enkä saa uusia sydänystäviä matkoilta. Puhella voin toki mutta ei tulisi mieleenkään ystävystyä lisää.

Näin meitä on erilaisia.

Minäkin olen introvertti ja erittäin ok sen kanssa. Mutta ei introverttiys sulje pois yksinäisyyttä - ei se tarkoita että haluaisi tehdä kaiken aina yksin.

Mielestäni onkin ihan eri asia jos ei HALUA seuraa, kuin jos haluaisi mutta sitä ei ole/saa. Ensin mainittu tuskin kokee negatiivisena kertoa itsenäisistä suunnitelmistaan kuunnellessaan muiden menoista, kun taas se joka tekee kaiken yksin kun on pakko, kokee varmasti tilanteen ihan erilaisena. "Olen yksin koska se on oma valinta" vs "olen yksin koska en kykene saamaan seuraa joten olen ilmeisesti huonompi kuin nämä jotka luettelevat pitkän listan ryhmäaktiviteetteja".

Kyllä. Asia ei hävetä minua ja viihdyn hyvin yksin, mutta ulkopuoliset tulkitsevat sen helposti ongelmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi? Jos kaikki tekevät noin, kaikki luulevat olevansa ainoita ystävättömiä.

Varmaan siksi, koska yksinäisyys on stigma ja kukaan ei halua toisten katsovan säälien tai ottavan etäisyyttä koska pelkäävät että tästä yksinäisestä tulee riippakivi.

Kuinkakohan monta kertaa olen tällä palstalla lukenut joidenkin tilityksiä siitä, miten ovat joskus ''hyvää hyvyyttään'' henganneet jonkun yksinäisen kanssa ja sitten tämä yksinäinen on kuvitellut, että nyt hänellä on ystävä ja halunnut pitää yhteyttä, ja säälistä kaveerannut tyyppi kokeekin yksinäisen käytöksen ahdistavana ja ghostaa tai viilentää välit.

Minulla on ystäviä, mutta eri paikkakunnilla. 

Muutin vuosi sitten ja teen psyykkisesti niin raskasta työtä, etten jaksa tutustua ihmisiin työn jälkeen. 

Olen aina viihtynyt yksin, joten en yleensä pidä tilannetta ongelmallisena. Voisin varmaan lähteä työkaverien kanssa terasseille, mutta en ole vielä lähtenyt. En pidä alkoholista ja limsan juominen - turhan usein - kännikalojen ympäröimänä ei inspiroi.