Lue keskustelun säännöt.
Nainen, minkä ikäisenä sinulle alkoi tulla ensimmäiset ulkonäköpaineet ja minkä ikäisenä ulkonäköpaineesi ovat olleet pahimmillaan?
23.06.2023 |
Muistan itse, että koin ensimmäiset orastavat ulkonäköpaineeni jo ensimmäisellä luokalla. Pidin itseäni siis jo 7-vuotiaana epäviehättävänä. Minusta se kuulostaa jotenkin uskomattomalta. 7-vuotiaanahan on vielä ihan lapsi.
Pidin siis itseäni rumana koko peruskouluajan ja myös sen jälkeen, mutta pahimmat ulkonäköpaineet tulivat noin 18-vuotiaana ja kestivät vähän päälle viisi vuotta.
30 ikävuotta lähestyessä ulkonäköpaineet vähenivät ja nyt 36-vuotiaana koen itseni edelleen omaan silmään sellaisena, etten näytä siltä miltä haluaisin, mutta olen kuitenkin hieman jo alkanut hyväksyä, että tältä minä näytän enkä pysty muuttamaan sitä tosiasiaa.
Kommentit (49)
Lasketaanko sitä, kun lapsena vaivasi muuan pieni kauneusvirhe tyyliin hörökorvat? Muuten en ole vielä tähän mennessä erityisiä ulkonäköpaineita kokenut.
Ikää 60+.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, että ihan tosi pitkään ajattelin olevani tosi kaunis ja täydellinen, vaikka oikeasti olin mm. harvahampainen, täysin lihakseton ja ryhditön, rasvahiuksinen lapsi vääränkokoisissa vaatteissa, ja minua kiusattiin rajusti.
Varmaan vasta lukion jälkeen kun muutin kauas kotipaikkakunnalta, alkoivat äkkiä kovat ulkonäköpaineet. Ulkonäön itkemisestä peilin edessä ja rumuuden vuoksi en välillä kehdannut lähteä uloskaan, vaikka olin nyt siistimmän näköinen kuin nuorena.
Ehkä 12-vuotiaaksi asti en miettinyt ulkonäköä, olin vaan huolettomasti se, mikä olin. Siitä lähtien olen ollut enimmäkseen tyytymätön itseeni ulkoisesti. 35-37v iässä olin hieman tyytyväisempi ulkonäkööni, enkä miettinyt sitä niin paljon. Sen jälkeen taas vanhenemisen myötä tyytymättömyys on lisääntynyt. Mitä enemmän olen kotona, sitä vähemmän mietin ulkonäköä.
Olin aina ollut todella söpö lapsi. Kun katson lapsuuskuviani, olin kuin lapsimalli. 12-vuotiaana ilmestyivät finnit, joita oli kohta kasvot ihan täynnä. Hirveät ulkonäköpaineet alkoivat ja muistan nuoruudestani oikeastaan vain taistelun iho-ongelmia vastaan. Aikuisenakaan akne ei helpottanut. Monta kertaa mietin, että koko elämä olisi mennyt eri tavalla ilman finnejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koskaan ole tullut ulkonäkö paineita! Helvettiäkö sitä miesten takia tälläilee ja jännittää!
Kasvot kyllä pesen joka aamu pesen hampaani, laitan kasvovoidetta , joskus länttäsen meikkiä mutta en , arkena .
Niin minä olen ajatellut , että jos en kelpaa semmoisena kun olen ei väkisin sitten..
Minulla on luonnostaan punaiset hiukset, jotka on ruvennut harmaantumaan iän myötä .
En tuskaile että voi, nyt mun tukka
harmaantuu äkkiä , väriä ja myöntäänsä tällätä tukkaa enkä myöskään ajattele mitään kohtaa naisellisessa kropassani onko ne miten isot, leveä vai mitä?
Vaan Hyväksyn itseni semmoisena kun olen se riittää minulle !
Ihan lapsena ja teiniä, perheessä yksi perheenjäsenistä irvaili painosta vuosia, vanhemmat eivät siihen puuttuneet. Se oli todella raskasta aikaa lapsena. Todella pitkään aikuisuuteen meni, että sain itsetuntoni takaisin, nyt vaikka ikääntyy niin olen tyytyväinen itseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli toisella tai kolmannella luokalla missikisat.
Jostain ihmeen syystä opettaja ei estänyt, kun joku luokan suosikkityttö keksi, että luokan tytöt leikkii missikisoja jopa uimapukukierroksineen.
Pojat oli sitten yleisönä. Minua ei sellainen misseily kiinnostanut kauheasti, mutta päädyin tähän mukaan viime vuoden missinä ja joku/jotkut pojista buuasivat.
Silloin ymmärsin, että en ole yhtään viehättävä, vaikka toisaalta en ollut sitä noin pienenä edes miettinyt, olinhan aivan lapsi.
No kukas se sanoikaan, että mies ilman mahaa on kuin pankki ilman rahaa 😆