Millainen ihminen sopii psykiatriseksi sairaanhoitajaksi?

Outo kysymys, väärin aseteltu. Ei ole vain yhtä laatua.

Eikö pitäisi ensin opiskella sairaanhoitajaksi, kokeilla psykiatrialla työskentelyä - sitten tietäisit sopisitko sinä.

Ihan laidasta laitaan on persoonallisuuksia. Mitä tarkoitat, eli sopiiko herkkä ihminen psyksh:ksi? Sopii ja vielä on itsellään huonoja kokemuksia takana ja muutenkin elämänkokemusta, niin tällaisella ihmisellä on paljon annettavaa potilailleen. Ylimielinen kirjaviisas teoreetikko ei sovi.

Kovin herkkä ei ainakaan suljetulle työskentelyyn sovi. Täytyy osata jättää työasiat, kun oven sulkee. Tiettyä kovuuttakin täytyy omata.

Aika monella niistä on omia ongelmia, jotka ilmenee pahimmillaan vallankäyttönä.

Vierailija kirjoitti:

Kovin herkkä ei ainakaan suljetulle työskentelyyn sovi. Täytyy osata jättää työasiat, kun oven sulkee. Tiettyä kovuuttakin täytyy omata.

Kunhan se ei ole kyynistä kovuutta "mikään ei tunnu miltään".

Liian herkkä ja empaattinen ei jaksa, vaan polttaa itsensä loppuun. Sitten voikin palauttaa avaimet työkaverille, joka vast'edes päättää, avaako sulle oven.

Yhdestä nuorena erittäin pahasta kiusaajasta tuli psykiatrinen sairaanhoitaja. Tämä siis ihan faktaa eikä mitään provoilua.

Työtehtävät ovat toimipaikasta riippuen tietenkin hyvin erilaisia, joten mahdollisuuksia ammatissa toimimiseen aika erityyppisillä vahvuuuksilla on myös.

Onko oma visiosi asiaa miettiessäsi työ poliklinikalla vastaanottotyössä vai kolmivuorotyössä psykoosisairaiden osastolla vai jotain muuta?

Vierailija kirjoitti:

Yhdestä nuorena erittäin pahasta kiusaajasta tuli psykiatrinen sairaanhoitaja. Tämä siis ihan faktaa eikä mitään provoilua.

Tiedän itsekin kaksi tällaista tapausta. Molemmat opiskelivat mielenterveyshoitajiksi (eli kauan sitten, enää tällaista tutkintoa ei ole) ja toinen jatkoi sairaanhoitajaksi ja työskentelee psykiatrisella. Kummankaan "kiusaaminen" ei ollut "vain" sanallista, vaan molemmat olivat myös fyysisesti väkivaltaisia yläasteaikana.

Haluaisin siis töihin nuorten osastolle psykiatriseen sairaalaan.

Ap

Vaikuttaa siltä, että alalle on hakeutunut monia masennuspotilaita halveksuvia yksilöitä, jotka haluavat vain boostailla omaa egoaan polkemalla heikompiaan.

https://www.bookbeat.fi/kirja/avaimet-taskussa-sattumia-sairaalassa-755…

Lue tai kuuntele tuo. Paljon vanhojen aikojen muistelua mutta myös rehellistä tekstiä nykymenosta.

Vähän yksinkertainen uhriutuja. Palkasta täytyy myös osata valittaa ja valehdella se todellisuutta pienemmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdestä nuorena erittäin pahasta kiusaajasta tuli psykiatrinen sairaanhoitaja. Tämä siis ihan faktaa eikä mitään provoilua.

Tiedän itsekin kaksi tällaista tapausta. Molemmat opiskelivat mielenterveyshoitajiksi (eli kauan sitten, enää tällaista tutkintoa ei ole) ja toinen jatkoi sairaanhoitajaksi ja työskentelee psykiatrisella. Kummankaan "kiusaaminen" ei ollut "vain" sanallista, vaan molemmat olivat myös fyysisesti väkivaltaisia yläasteaikana.

Näiden ylikasvaneiden koulukiusaajien takia moni fiksu kärsii noissa hommissa. Työyhteisönsä voi toki tuolla alalla valita vapaasti mutta harva on valmis muuttamaan paikkakuntaa työn perässä, vielä kun sote-alalla on niin paljon toksisia työyhteisöjä.

Vierailija kirjoitti:

Yhdestä nuorena erittäin pahasta kiusaajasta tuli psykiatrinen sairaanhoitaja. Tämä siis ihan faktaa eikä mitään provoilua.

Onhan mahdollista, että nuorena kiusannut henkilö on ottanut kokemuksistaan opin, tehnyt itsetutkiskelua ja halunnut työssään myöhemmin auttaa muita. Monella kiusaajalla on myös itsellään ollut esim. vaikeat kotiolot ja pahaa oloa on purettu väärällä tavalla muihin. Tällainenkin ihminen on voinut muuttua, ei lapsena muita kiusannut ole aikuisena automaattisesti paha ihminen. Nää ei ole mustavalkoisia asioita. Kyllähän aika monikin joskus pahaa tehnyt ihminen myöhemmin katuu, haluaa kääntää aiemmat kokemuksensa hyödyksi ja auttaa muita.

Vapaa tahto ja itsemääräämisoikeus takaavat sen että saat elää kuten haluat. Ellet nyt jotain ihan törkeetä harrastele. Hautaile ruumiita kukkapenkkeihin tms.

Empaattinen. Katsoin youtubesta jonkun vuosikymmeniä erilaissa psykiatrisissa sairaaloissa toimineen brittiläisen mielenterveyshoitajan haastattelun. Oli tehnyt töitä mm. sarjamurhaajien yms. muiden kanssa. Oli aivan loputtoman mukava, lämmin ja empaattinen ihminen ja korosti empatian tärkeyttä mielenterveystyössä. Työssä ei kuitenkaan pärjää jos ei aidosti pidä siitä ja rakasta olla ihmisten kanssa ja auttaa. Haastateltava puhui myös paineensietokyvystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdestä nuorena erittäin pahasta kiusaajasta tuli psykiatrinen sairaanhoitaja. Tämä siis ihan faktaa eikä mitään provoilua.

Onhan mahdollista, että nuorena kiusannut henkilö on ottanut kokemuksistaan opin, tehnyt itsetutkiskelua ja halunnut työssään myöhemmin auttaa muita. Monella kiusaajalla on myös itsellään ollut esim. vaikeat kotiolot ja pahaa oloa on purettu väärällä tavalla muihin. Tällainenkin ihminen on voinut muuttua, ei lapsena muita kiusannut ole aikuisena automaattisesti paha ihminen. Nää ei ole mustavalkoisia asioita. Kyllähän aika monikin joskus pahaa tehnyt ihminen myöhemmin katuu, haluaa kääntää aiemmat kokemuksensa hyödyksi ja auttaa muita.

Kyllä jokainen tuon tietää, ei pyörää tarvitse keksiä uudelleen. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että he ovat kiusanneet myös itsekin herkässä iässä ollutta nuorta, jolla itselläänkin oli huonot kotiolot, hänet oli jo lapsena hakattu ja alistettu kynnysmatoksi.  Puhun siis itsestäni. Olen nyt aikuisena koonnut itseni ja menestynyt elämässäni, mutta silti kannan kaunaa noille pahantekijöille, olkoot tehneet mitä itsetutkiskelua tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdestä nuorena erittäin pahasta kiusaajasta tuli psykiatrinen sairaanhoitaja. Tämä siis ihan faktaa eikä mitään provoilua.

Onhan mahdollista, että nuorena kiusannut henkilö on ottanut kokemuksistaan opin, tehnyt itsetutkiskelua ja halunnut työssään myöhemmin auttaa muita. Monella kiusaajalla on myös itsellään ollut esim. vaikeat kotiolot ja pahaa oloa on purettu väärällä tavalla muihin. Tällainenkin ihminen on voinut muuttua, ei lapsena muita kiusannut ole aikuisena automaattisesti paha ihminen. Nää ei ole mustavalkoisia asioita. Kyllähän aika monikin joskus pahaa tehnyt ihminen myöhemmin katuu, haluaa kääntää aiemmat kokemuksensa hyödyksi ja auttaa muita.

Kyllä jokainen tuon tietää, ei pyörää tarvitse keksiä uudelleen. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että he ovat kiusanneet myös itsekin herkässä iässä ollutta nuorta, jolla itselläänkin oli huonot kotiolot, hänet oli jo lapsena hakattu ja alistettu kynnysmatoksi.  Puhun siis itsestäni. Olen nyt aikuisena koonnut itseni ja menestynyt elämässäni, mutta silti kannan kaunaa noille pahantekijöille, olkoot tehneet mitä itsetutkiskelua tahansa. 

Ymmärrän, olen ollut kiusattu itsekin. Mutta vaikka minua kohtaan on toimittu lapsena väärin, se ei tarkoita etteivät kyseiset ihmiset nykyään voisi tehdä paljon hyvää muille ihmisille. Minun kaunani ei tee heistä pahoja ihmisiä muille kuin minulle. En siis voi sanoa, ettei minua lapsena kiusannut henkilö voisi nykyään olla esimerkiksi psykiatrinen sairaanhoitaja ja hyväkin työssään. Mennyt ei määritä nykyhetkeä automaattisesti.

Itse yllätyin että tällaisesta kiusaajasta tuli psyk.sairaanhoitaja! Minun puolestani saa opiskella vaikka paaviksi ja ymmärrän että ihminen muuttuu. Mutta kun asiaa kysyttiin otsikossa niin vastasin vaan rehellisesti.