Eronnut keski-ikäinen mies, joka ihmettelee deittailua
Hei kaikki!
Pitkä, lähemmäs seitsemäntoista vuotta kestänyt suhde päättyi toissa talvena. Nyt on haavat nuoltu ja pikku hiljaa on alkanut elämä taas maistumaan, joten olisi kiva olla muutakin sisältöä kuin työ. Olen alkanut kaipaamaan parisuhdetta, mutta olen pistänyt merkille, että deittailukulttuuri on kuin yö ja päivä siiheen nähden, mitä se oli minun sinkkuaikana. Ei sillon ollut tinderiä, mikä ilmeisesti on enemmän yhdenillan juttujen paikka(?), jotka ei ole minun juttu.
Haluaisin löytää täysipäisen lähelle oman ikäisen puolison, jolla on myös lapsiluku täynnä.
Ja tiedoksi, koulutuksella ei ole itselleni merkitystä, kunhan on itse tyytyväinen omaan koulutukseen, tai työhönsä. Itse kävin yliopiston vain sen takia, että pääsin tekemään sitä työtä, jota halusin.
Missähän normaalit naiset piileskelee?
Onkohan muillakin keski-ikäisillä deittailuun liittyviä ongelmia?
Eliittikumppanit ei ole vaihtoehto. Kokeilin jo, ja vastaan tuli pari itseään muita parempana pitävää "menestyjää".
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maineesta huolimatta suosittelisin Tinderiä avoimin mielin. Vahva veikkaus, että enemmän naiset etsivät sieltä parisuhdetta kuin miehet. FB dating oli myös minulla käytössä ja ihan toimiva sekin oli.
Jos ei oteta huomioon yliopistokoulutustasi, tilanteesi kuulostaa hyvin samalta kuin omani erottuani kolmisen vuotta sitten 20 v. suhteesta. En ollut valmis mihinkään deittailuihin kuin vasta vuoden kypsyttelyn jälkeen, jolloin latasin Tinderin. Tietty korona-aika vaikutti paljonkin tilanteisiin, missä uusia ihmisiä olisi voinut edes kohdata oikeassa elämässä ja nettideittailu tuntui parhaimmalta mahdollisuudelta.
Hyvin kaikenlaista tuli vastaan ja vähän harmittaa etten pitänyt alusta asti päiväkirjaa, niin uskomattomia tapauksia tuli kohdattua. Useampi potentiaalinen mies Peter Panien ja sammakoiden joukosta löytyi, mutta klassikko se jota haluat, ei halua sinua ja päinvastoin tuli koettua. Sivuhuomautuksena pakko mainita, että eräs deitti jopa kehui Tinderin täyspäisimmäksi 😄
Noin vuoden tinderöinnin jälkeen mätsäsin yhden mukavan miehen kanssa ja roihahti kunnolla. Aloitettiin tapailulla ja jatkettiin seurustelusuhteeseen. Kunnes parisen viikkoa sitten hän ilmoitti tarvitsevansa mietintäaikaa. Täysi hiljaisuus sen jälkeen ollut ja tänään aattelin toivottaa hyvät jussit ja kysyä vielä vahvistuksen, että tässäkö tää oli. Mihinkään uuteen en ainakaan heti syöksy, vaikka jaksankin toivoa, että parisuhteeseen vielä joskus päätyisin.
En varmasti mene juutaisten sovellukseen.
Mitenhän Juutalaisuus liittyy asiaan? Toisaalta hyvä, että olet tuota mieltä, niin ompahan yksi vinossa oleva vähemmän ihmisten joukossa.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*Löysi toisen, ja haluaa pitää sinut varalla, jos uusi suhde ei ota tuulta allensa.
Anna olla ja jatka eteenpäin. Kukaan täysjärkinen ei ghostaa.*
Niin no, sen verran kunnollinen ihminen oon, et tuntuu ikävältä olla saamatta lopullista lopetusta yli vuoden tiiviin seurustelun jälkeen. Haluan myös katkaista häneltä portin paluuseen kuulemalla, et juttu oli oikeesti nyt tässä. Mikään ei oo ärsyttävämpää, ku ne Miten menee? 😉 -kyselyt muutaman kk:n päästä..
Ghostaaminen on kuule ihan tarpeeksi lopetusta. Nyt vähän omanarvontuntoa, nainen! Ei ole "kunnollisuutta" vaatia jotain lopetusta, vaan vähän säälittävää; ihan kuin et vielä ymmärtäisi, tai ihan kuin olisit valmis ottamaan äijän takaisin. Sehän saa kunnon boostin egolleen jos vielä kysely perään.
Blokkaat tyypin kaikkialta, niin ei tarte kuunnella vonkausta myöhemminkään.
Jos on siis oikeasti seurusteltu!! eikä vaan tapailtu, tottakai pitää tavata ja puhua asiat selviksi eikä vain lopettaa yhteydenpitoa.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*Löysi toisen, ja haluaa pitää sinut varalla, jos uusi suhde ei ota tuulta allensa.
Anna olla ja jatka eteenpäin. Kukaan täysjärkinen ei ghostaa.*
Niin no, sen verran kunnollinen ihminen oon, et tuntuu ikävältä olla saamatta lopullista lopetusta yli vuoden tiiviin seurustelun jälkeen. Haluan myös katkaista häneltä portin paluuseen kuulemalla, et juttu oli oikeesti nyt tässä. Mikään ei oo ärsyttävämpää, ku ne Miten menee? 😉 -kyselyt muutaman kk:n päästä..
Ghostaaminen on kuule ihan tarpeeksi lopetusta. Nyt vähän omanarvontuntoa, nainen! Ei ole "kunnollisuutta" vaatia jotain lopetusta, vaan vähän säälittävää; ihan kuin et vielä ymmärtäisi, tai ihan kuin olisit valmis ottamaan äijän takaisin. Sehän saa kunnon boostin egolleen jos vielä kysely perään.
Blokkaat tyypin kaikkialta, niin ei tarte kuunnella vonkausta myöhemminkään.
Jos on siis oikeasti seurusteltu!! eikä vaan tapailtu, tottakai pitää tavata ja puhua asiat selviksi eikä vain lopettaa yhteydenpitoa.
eri
Miehen mielestä ei pidä, joten se siitä. Hän on valinnut miten asiat hoidetaan. Kuolleita kannattaa aina kunnioittaa ja antaa niille hautarauha. Hän on halunnut alkaa kuolleeksi ja sellaisena pysyköön.
Vierailija kirjoitti:
Ei nettijutut kiinnosta, löytyy jos löytyy ihan og-tyyliin.
-m
Itse esimerkiksi teen 100% etätyötä, asun maalla ja harrastan lähinnä yksin luonnossa ja kotona harrastettavia juttuja. Hyvin vaikea olisi ihan vaan sattumalta arkielämästä naista löytää.
Ei tästä nykyisestä deittailu kulttuurista ota selkoa. Naiset haluaa perinteisiä sukupuolirooleja mutta naista ahdistuu syyttää ahdistelusta kun mies toimii niiden perinteisten roolien mukaan
Jos olet Oulun seudulla, niin mennään treffeille :)
Toivotan onnea uuden rakkauden löytämiseen. Ikäisiäsi, mukavia ja täysipäisiä naisia on paljon vapaana. Katsele oikeassa elämässä myös ympärillesi! 🙂
Itse olen kuukausi sitten eronnut nainen. En ole etsimässä uutta parisuhdetta tai edes seksikumppania koska en voi kuvitellakaan seksiä muuta kuin aviomieheni kanssa. Ikävä kyllä mies haluaa eron koska tunteet kuolleet.
Olen 44v., yksi 20v. lapsi. Vakituisessa työssä. Erittäin suuri haittatekijä on ylipaino jos joskus haluan vielä parisuhteen. Toki tässä eron myötä paino tippunut n.7kg ja päätin, että nyt tai ei koskaan. Paljon on vielä tiputettavaa, mutta olen nyt sitkeästi muuttanut ruokailutapojani. Lisäksi olen lisännyt liikuntaa. Mulla siis painon laskemiseen syynä se, että surullisena mulla menee ruokahalu. Aluksi piti pakottaa itsensä syömään edes vähän jotakin. Ja, ei mun ylipaino ei ollut syy eroon koska olin ylipainoinen jo tavatessamme. Syitä on monia ja kummassakin syytä. Suhde kesti 10 vuotta.
Uteliaisuuttani kuitenkin liityin Tinderiin. Asun pienellä paikkakunnalla joten en laittanut kasvokuvaa vielä. Huvikseni katselen minkälaisia miehiä siellä on ja onko ketään tuttuja. Yksi sellainen mies siellä on tullut vastaan jota katselin vähän kiinnostuneena ennen tätä juuri päättynyttä parisuhdetta.
Minä olen normaali, mutta sinulle liian vanha.
Pitäs löytää sellainen henkilö, joka ei näprää koko ajan puhelinta. Ärsyttää todella paljon, kun yrität keskustella, niin naisen vastaukset on hymähtelyä, tai sitten ei vaan kuuntele. Tärkeämpää lukea some ja kirjoittaa päivityksiä, kuin pitää suhdetta yllä.
En tiedä miten yleistä tämä on, tai kokeeko muut ainaisen somessa roikkumisen ongelmaksi? Tämä oli se suurin ongelmien aiheuttaja, mikä johti pitkän suhteeni loppumiseen. Itse tunsin jääväni vuosia toiseksi somelle, eikä useamman kerran keskustelut muuttanut tilannetta kuin hetkellisesti. Ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin päättää suhde, kun oli vielä rippeitä jäljellä itsetunnosta, jonka jatkuvat torjunnat aiheutti.
AP
Tässähän minä.
Vm -76. Akateeminen, täysipäinen, joka päästä terve, työssäkäyvä, lapset täysi-ikäisiä, takana 25 vuoden liitto ja erosta 2v. Ei talous-, peli-, mt- tai muitakaan ongelmia. Perusnätti ja huoliteltu ulkonäkö. Sosiaalinen introvertti.
Kokeilin Tinderin, ei kiitos. Olen Valossa, muutamat treffit takana ihan Ok miesten kanssa mutta ei vaan ollut sitä kemiaa.
Vaatimuksena miehelle: 100% uskollinen, ei hauku, ei lyö, ei polta, ei ole alkoholisti, ei pakota s*ksiin vaan hyväksyy joskus ei:n, hallitsee taloutensa koska en toista elätä, saa olla lapsia.
Mennäänkö treffeille?
Vierailija kirjoitti:
Ei tästä nykyisestä deittailu kulttuurista ota selkoa. Naiset haluaa perinteisiä sukupuolirooleja mutta naista ahdistuu syyttää ahdistelusta kun mies toimii niiden perinteisten roolien mukaan
Naiset sitä ja naiset tätä. Joku nainen voi haluta perinteisiä rooleja, joku toinen taas ei. Mikä hemmetti siinä on, että pitää niputtaa kaikki naiset yhteen! Vähän kun on tilannetajua, huomaa kyllä voiko toista ihmistä lähestyä ja miten. Ei ole olemassa mitään valmista käsikirjaa "tee näin naisten kanssa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tästä nykyisestä deittailu kulttuurista ota selkoa. Naiset haluaa perinteisiä sukupuolirooleja mutta naista ahdistuu syyttää ahdistelusta kun mies toimii niiden perinteisten roolien mukaan
Naiset sitä ja naiset tätä. Joku nainen voi haluta perinteisiä rooleja, joku toinen taas ei. Mikä hemmetti siinä on, että pitää niputtaa kaikki naiset yhteen! Vähän kun on tilannetajua, huomaa kyllä voiko toista ihmistä lähestyä ja miten. Ei ole olemassa mitään valmista käsikirjaa "tee näin naisten kanssa".
Nykyään ei oikein voi lähestyä ketään, kun ei tiedä miten toinen reagoi. On vaikka mitä voimaantumisia ja muuta sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Pitäs löytää sellainen henkilö, joka ei näprää koko ajan puhelinta. Ärsyttää todella paljon, kun yrität keskustella, niin naisen vastaukset on hymähtelyä, tai sitten ei vaan kuuntele. Tärkeämpää lukea some ja kirjoittaa päivityksiä, kuin pitää suhdetta yllä.
En tiedä miten yleistä tämä on, tai kokeeko muut ainaisen somessa roikkumisen ongelmaksi? Tämä oli se suurin ongelmien aiheuttaja, mikä johti pitkän suhteeni loppumiseen. Itse tunsin jääväni vuosia toiseksi somelle, eikä useamman kerran keskustelut muuttanut tilannetta kuin hetkellisesti. Ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin päättää suhde, kun oli vielä rippeitä jäljellä itsetunnosta, jonka jatkuvat torjunnat aiheutti.
AP
No niin. Itse en ainakaan lähde suhteeseen miehen kanssa missä olen vanhojen traumojen paikkaaja miehen sanelemalla "oikealla" käytökselläni - itse toivoisin etä minuun tutustuttaisiin aidosti ihmisenä ilman valmiiksi muodostettua ahdasta lokeroa mihin mihin minun tulisi sopia jotta kelpaisin. Itse menestyneenä naisena huomaan kyllä että se on harvemmin toivottava ominaisuus naisessa.
Mutta jos haluaisi niin minut löytäisi sieltä terassilta odottamassa että joku lähestyisi (olen ujo ja hiljainen joten en koe mukavaksi itse lähestyä tuntemattomia), minut löytäisi töistä, seminaareista ja lukuisista työhön liittyvistä verkostoitumistilaisuuksista. Golf-kentältä ja kursseilta, maanpuolustushenkisistä tapahtumista/kursseilta/yhdistysten retkiltä, majakkaretkiltä jne.
Vierailija kirjoitti:
tinder, bumble, elittikumppani ym ei toimi miehille suurten kaupunkien ulkopuolella. siellä ei yksinkertaisesti ole yhtään naisia.
Pääkaupunkiseutu, Turku, Tampere, ehkä Vaasa ja Oulu ovat alueita joilla voi olla mahdollisuuksia. Muualla miehelle seuran löytäminen jostain deittiapista on aikamoinen onnenkantamoinen sen verran vinoutunut on sukupuolijakauma.
Koitin etsiä seuraa muutamasta palvelusta yli 50-vuotiaista naisista Pohjois.-Karjalan alueelta heppoisin tuloksin. Ei kyllä mikään ihme kun yhtä naista kohden on 15 - 30 miestä.
miksei sulle kelpaa 30v nainen? nirso olet
Onko se joku vapaamuurareiden ja bolshevikkien sivu?
Vierailija kirjoitti:
Olisipa virkistävää nähdä mies, jolle naisen koulutuksella ja työllä olisi väliä.
Sillä on siinä vaiheessa väliä, jos nainen saa jotain erikoisempaa aikaiseksi. Korkeakouluja kolunneet miehet tietevät että korkeakoulut ovat täynnä perussutturoita ilman sen suurempaa aivotoimintaa.
Keski-ikäisten mekka. Soveltuu myös yh-vanhemmille. https://www.amoremi.ee/tutvus/naisega