Väitän, että ylipaino johtuu pohjimmiltaan siitä,

Lenkillä käymällä saan hitonmoisen korva ja päänsäryn joka aiheuttaa huonon olon. Ei paljon kiinnosta. Ennen painoin 66kg ja painoin yhdessä vaiheessa 57. En ole muuta ikäni tehnytkään kuin ajatellut ruokaa tauotta. En pystynyt edes koulussa keskittymään tai tekemään läksyjäni koska laskin jatkuvasti kaloreita ja ahmin tai olin viikon syömättä ja luitko tuota viestiä 11?

Miten ruokaan addiktoitunut harjoittaa itsekuria jos alkoholisti ja tupakoitsija ei pysty kohtuukäyttöön ? En ymmärrä miten ne poikkeaa mitenkään ruuasta. Ruoka-addiktin vaan täytyy syödä huumettaan jokapäivä koko elämänsä. Se on painajainen.

Sama juttu masennuksen kanssa. Ota itseäsi niskasta kiinni ja mene lenkille mentaliteetti sullakin kun et tajua asioista mitään. Tiedätkö edes mikä on BED???

Vierailija:

Menepä syömään yksi donitsi, ja tarkkaile oloasi sen jälkeen.. Tuntuu varmasti kivalta syödä, kun tietää, että kohta se donitsi jämähtää pakaraasi? Samanlaisen olon saisit myös käymällä lenkillä.. Lenkin jälkeen on kevyt ja hyvä olo, ja väitän sen olon olevan vähintään yhtä hyvä kuin makeisten napsimisen jälkeen. Riippuvuutta tai ei, mutta oma tahto sinullakin pelaa? Ala käymään lenkillä. Liikkumattomuuteen on olemassa VAIN tekosyitä.

Niin, ja vielä tuosta alkoholista ja tupakasta.. Ihminen ei tarvitse kumpaakaan elääkseen, mutta ruokaa on saatava. Eli toisinsanoen alkoholistille ei tarvitse antaa sitä pulloa, jotta hän voisi " harjoittaa itsekuriaan" . Alkoholia ei tarvita välttämättä. Mutta ylipainoisen ihmisen on hyvä oppia hallitsemaan syömistään, koska syömättä ei elä. Tähän on varmaan olemassa jotain ryhmiä, joissa voisi käydä hakemassa tsemppiä?

t. 38

Vai väitätkö, että sinun on tehtävä konkreettinen valinta, syötko sen donitsin vai käytkö lenkillä? Ei ole. Tokihan jos ihminen on masentunut, niin ei liikuntakaan varmasti maita. Mutta sen jälkeen vaihtoehtona on JOKO hankkia hoitoa ja parantua, TAI jäädä valittelemaan oloaan ja saada esim. BEDistä syy sille, että on lihava. Sinä tunnut tiedostavan ongelmasti oikein hyvin, ihmettelen vain, mikset edes yritä?

Ruoka lohduttaa ja hellii haavoittunutta sielua, itse söin pahanolon tunteeseen, kun en ollut tyytyväinen avioliittooni niin lohdutin itseäni syömisellä.



Sitten kun erosin rohkaisin mieleni ja erosin alkoholisti petturimiehestäni, olin taas tyytyväinen ja onnellinen ja paino putosi itsestään kun ei tarvinut lohduttaa itseään ruualla ja herkuilla

Binge eating disorder (BED) on tavallisin epätyypillinen syömishäiriö. Epätyypillisten syömishäiriöiden taudinkuva muistuttaa anoreksiaa tai bulimiaa, mutta jokin keskeinen oire puuttuu.



Lihavan ahmimishäiriössä on kyse syömishäiriöstä, jossa henkilö ahmii ruokaa suuria määriä hyvin nopeasti. Nämä ahmimiskohtaukset ovat toistuvia ja hallitsemattomia ja ne yritetään salata ja niitä hävetään. Useinmiten tämä ahmiminen aiheuttaa syyllisyyden tunteita, masentuneisuutta ja ahdistusta. Ahmija ei oksenna syömäänsä ruokaa.



Joskus ahmimista yritään hallita jättämällä syönti väliin aamulla tai aamupäivästä, tai jättämällä muuten ruokailuja väliin. Tämä vain johtaa ahmimiskohtaukseen myöhemmin illasta. Ahmimishäiriö alkaa usein jo hyvin nuorena ja se on yleisempää naisilla. BED johtaa usein vaikeaan lihavuuteen ja suuriin painonvaihteluihin.



Laihdutusyritykset saattavat usein laukaista ahmimisen. Siksi onkin ensisijaisen tärkää lopettaa ne. Hoidossa pyritään saavuttamaan säännölliset ruokailutavat ja ote elämästä. Kun nämä asiat ovat hallinnassa niin voidaan aloittaa muut painonhallintaan liittyvät toimenpiteet kuten laihdutus.



Arvioiden mukaan lihavan ahmimishäiriöstä kärsii 2-3 % väestöstä.

5-6 alkuunsa voisi olla ok määrä. Kai tajuat ap, että syön valtavia annoksia?

Tekosyitä, tekosyitä, tekosyitä..

Jos ei lenkki innosta, niin kotonakin voi jumpata.

Ja JOS todella kokee kärsivänsä syömishäiriöstä, niin oikea paikka hakea apua on lääkäri.

" millainen suhde sulla on äitiisi" jne... Noita juttuja tulee jo vatkattua oman terapeutin ja psykiatrinkin kanssa ihan tarpeeksi. Minusta hirveä korvakipu ja päänsärky ei ole mikään tekosyy. Päivässä harrastan sen verran liikuntaa pakostakin, että tulee käveltyä yhteensä 3 kilometria esikoisen eskariin ja takaisin. 5 henkisen perheen pyörittäminenkin käy ihan kuntoilusta.

Toivon, että kaikki syömishäiriöiset ymmärtäisitte hakea apua. Turha muita ihmisiä on syyllistää siitä, jos he haluavat teitä auttaa (esim. kehottaa lenkille, tms). Tajuattehan varmaan itsekin, että mikäli se lenkille lähteminen tai syömisen vähentäminen ei ole teistä itsestänne kiinni, tarvitsette hoitoa! Ja pian!

Harva meistä ylipainoisista on tolkuttomia ahmatteja ja useimmat meistä kieltäytyy monta kertaa päivässä jostain hyvästä ja kontrolloi syömistään useinkin. Mutta: pienet valinnat ja tottumukset johtavat siihen, että painoa kertyy. Laihdutus vaatii itsekuria ja painon ylläpitokin. Oletteko koskaan ajatelleet, että 100 kcal ylimääräistä päivässä tekee 10 viikossa jo kilon, reilu 5 kiloa vuodessa ja 5 vuodessa onkin tullut sitten jo 25 kiloa. Toki lihoessa saakin syödä enemmän, jotta paino pysyy paikallaan, mutta ei lihominen tarkoita jatkuvaa ahtamista vaan sitä, että joko päivittäin tai viikottain menee hiukan yli kulutuksen. Näistä puroista kasvaa virta, joka johtaa ylipainoon. 100 kaloria päivässä ylimääräistä voi tulla yhdestä tukevasta juustonsiivusta. Siis syömällä yhden juustonsiivun päivässä ylimääräistä keräät 5 vuodessa 25 kiloa. Hämmentävää ajatella, mutta tuosta se lähtee.



Itsellä ylipainoa nyt 10 kiloa ja pääsääntöisesti vahdin syömisiäni todella hyvin. Saatan välillä repsahtaa kuten jouluna tai ulkomaanmatkalla ja itsekuri ei riitä laihdutella niitä takaisin.:(

Mutta toki lääkäri voisi hoitaa fyysistä vaivaa (liikalihavuutta). Itse en ole lääkäri, mutta voisin uskoa, että esim. kombo masennuslääkkeitä ja laihdutuslääkettä voisi tulla kyseeseen. Ja jos ei hae edes apua, niin mistäs sen tietää, saisiko lääkäriltä apua vai ei?

Vierailija:

Mutta toki lääkäri voisi hoitaa fyysistä vaivaa (liikalihavuutta). Itse en ole lääkäri, mutta voisin uskoa, että esim. kombo masennuslääkkeitä ja laihdutuslääkettä voisi tulla kyseeseen. Ja jos ei hae edes apua, niin mistäs sen tietää, saisiko lääkäriltä apua vai ei?

On nimittäin kiperämpi tilanne..



Olisikohan täällä ketään asiantuntijaa, joka osaisi suositella jotakin tapaa, joka toimisi?

Toivottavasti ei sentään tule samaa kohtaloa. Mä meen nyt hoitaan vauvaa ja lukemaan tenttiin ja joo syömään...