Väitän, että ylipaino johtuu pohjimmiltaan siitä,

syihin. Voi olla lapsena tunsinkin itseni arvottomaksi, mutta ihan oikeasti ja rehellisesti, minulla on ollut erittän hyvä, terve itsetunto murrosiästä alkaen. Pidän itseäni aika hyvänä tyyppinä, viiisaana, älykkäänä, lahjakkaana, mukavana, huumorintajuisena jne. En voi väkisin löytää itsestäni omanarvontunteen puuttumista, koska sitä ei kerta kaikkiaan ole.



En usko, että syömisongelmat ovat ihan noin yksioikoisia kuin sinä väität. Esim. tuorein tutkimustieto kertoo, että bulimian ja anoreksian takaa löytyy erilaiset syyt.

Kuulostat niin fiksulta ihmiseltä, että kysyn samaa sinulta: mikä saa ihmisen toimimaan eri tavalla, kuin hänen järjellä ajatellen kannattaisi toimia? Miksi ihminen syö liikaa, kun hän samaan aikaan ei halua lihoa?



ap

Yhtä ainoaa lihavuutta selittävää asiaa ei ole. Syitä voi olla monia ja jokaisella yksilölliset.



Oma lihavuuteni on seurausta seuraavista asioista:



Syön enemmän kuin kulutan.

Ulkonäkö ei itsessä ja muissa ihmisissä ole se tärkein asia.

Olen laiska tarkkailemaan painoani ja syömistä.

Osaan tehdä erinomaista ruokaa ja leivonnaisia jotka maistuu itselle ja myös toisille.

Olen kulinaristi.

Liikun liian vähän.

Minusta saattaa löytyä läskigeeni ;)

ihmisiä, joiden käyttäytymistä ei ohjaa pelkkä järki. Jos ihmiset eläisivät järjen varassa, aika moni avioliitto jäisi solmimatta, moni lapsi hankkimatta, moni sairaus hoitamatta ja moni vanhus hoitamatta. Onneksi ihmisellä on järjen lisäksi sielu :)

Vierailija:

Mutta eikö nykyaika pursua tietoa siitä, mitä meidän pitäisi syödä elääksemme terveesti? Mikä saa ihmisen elämään toisin, kuin hän järjellä tietää oikeaksi?

ap

kuin ylipainokin pohjautuvat samaan asiaan. Jos osaisimme arvostaa omaa kehoamme ja elää terveesti, niin tällaista ei olisi. Myöskään median luomat sairaat kauneusihanteet eivät paljoa asiaa auta. Kultainen keskitie on kadonnut.



ap

Mutta tietyt seikat ohjaavat käyttäytymistämme. Mitään ei tapahdu ilman syytä.



ap

Vierailija:

Kuulostat niin fiksulta ihmiseltä, että kysyn samaa sinulta: mikä saa ihmisen toimimaan eri tavalla, kuin hänen järjellä ajatellen kannattaisi toimia? Miksi ihminen syö liikaa, kun hän samaan aikaan ei halua lihoa?

ap

niin silloin huonot elintavat aiheuttavat ylipainoa.



yrittäkääpä itse muuttaa vaikkapa ruokavaliotanne, työmatkojanne, muuten vaan päivittäisiä tapojanne, niin tajuatte kuinka paljon siihen tarvitaan oikeasti aikaa ja energiaa.



Enkä siis ollenkaan väitä ettäkö laihduttaminen olisi LIIAN raskasta tai hankalaa, mutta ei se nyt mistään laiskuudesta johdu yhtään sen enempää kuin kenenkään muunkaan päivittäiset rutiinit.

Ja mielestäni hyvä tyyppi.

Itse yritän muuttaa noita rutiineja...

Vierailija:

syihin. Voi olla lapsena tunsinkin itseni arvottomaksi, mutta ihan oikeasti ja rehellisesti, minulla on ollut erittän hyvä, terve itsetunto murrosiästä alkaen. Pidän itseäni aika hyvänä tyyppinä, viiisaana, älykkäänä, lahjakkaana, mukavana, huumorintajuisena jne. En voi väkisin löytää itsestäni omanarvontunteen puuttumista, koska sitä ei kerta kaikkiaan ole.

En usko, että syömisongelmat ovat ihan noin yksioikoisia kuin sinä väität. Esim. tuorein tutkimustieto kertoo, että bulimian ja anoreksian takaa löytyy erilaiset syyt.

kamppailemaan hirveiden mielitekojen ja vaihtoehtojen puutteiden kanssa, kuten ihminen, jolla on TAPANA syödä liikaa ja vääränlaista ruokaa.



Hoikilla ei ole yhtään sen enempää itsekuria, heillä on vain erilaiset tavat. JA tapojaan ihmisen on tietoisesti mahdollista muuttaa, mutta ensin täytyy tajuta se prosessi missä tilanteissa ja miksi syö liikaa. Ei siinä aina tarvitse olla hirveitä tunnesolmuja taustalla.

lapsuudessa väärät ruokailutottumukset ja en ole koskaan oppinut liikkumaan. Lisäksi olen laiska ja mukavuudenhaluinen kropan hoitamisessa.



ELämässäni on kuitenkin monia asioita, joissa minulla on energiaa ja tarmoa kuten opiskelu. Olen mm. suorittanut kaksi akateemista tutkintoa, joista toisen työn ohessa. Lisäksi olen vapaaehtoistyössä mukana ja lapsiani hoidan hyvin.



Itsetuntoni on erittäin hyvä.



t: ylipainoa 10-15 kg

Tekisi mieli syödä pizza, mutta sen sijaan otan perunoita, salaattia ja porkkanaraastetta. Tekisi mieli ahmia suklaalevy, mutta syön vain Pätkiksen. Jatkuvasti saa taistella, että söisi terveellisesti. Ja nyt olen hoikka, laihdutin viime vuonna 15 kiloa, enkä tosiaan pääse helpolla vieläkään -jatkuvasti saa muistuttaa itseään, minkä vuoksi kärvistelen (hyvä terveys, kaunis ulkonäkö, parempi kunto liikunnan kautta, jne).

hoikka ystäväni (olen kysynyt) koe joka päivä samanlaisia ristiriitaisia mielitekoja, kuten minä ylipainoisena, ja sinä vasta laihdutettuasi. Näin ollen normaalin hoikan ihmisen kohdalla ei voi puhua mistään itsekurista.



Vai oletko sitä mieltä että jokaisella joka ei vedä huumeita, polta tupakkaa tai juo viinaa on em. aineita käyttäviin nähden hyvä itsekuri, huolimatta siitä, että mun ei edes koskaan tee mieli noita aineita?

Parempi syödä se mitä tekee mieli ja jättää muu pois.

En tiennytkään, että tuolla tavallakin voi ihmisiä luokitella.

Olet oikeassa, on olemassa heitä, jotka eivät liho sitten millään, koska syövät 80% ajasta oikein. Ja on heitäkin, jotka eivät liho, vaikka söisivät jatkuvasti epäterveellisesti. Mutta koska minä en tiedä, mitä se on, niin paha mennä sanomaan asiasta enemmän.



En nyt ymmärtänyt, että vertaatko sinä ruokaa esim. tupakkaan? Eli jos toisilla on nikotiiniriippuvuus, toisilla on ruokariippuvuus? Mielestäni ei voi oikein verrata esim. tupakkaa ja ruokaa, koska tupakka koukuttaa myös fyysisesti, rasvaisen ruuan himo taas on enemmän henkistä. Kroppasi ei huuda rasvaa, jos sulla sitä ennestään on. Kyse on ruuan kohdalla siis itsekurista (ja itsehillinnästä), fyysistä riippuvuutta ruokaan ei synny. Kyse lienee enemmän mieliteoista, kuin nälästä, koska jos jokainen söisi vain nälkäänsä, ei olisi lihavia. Tupakkariippuvaisella kyse on paitsi fyysisestä riippuvuudesta, myös tapariippuvuudesta, kuten esitit.



terkuin 38

Kun tiedostat itse tuon asian, voit säästää monta " turhaa kaloria" . Tosin jos antaa mieliteoille heti periksi, tuskin myöskään laihtuu? (En tiedä tilannettasi, joten vaikeaa sanoa tarkemmin)

Aivot ei katso mihin ihminen jää koukkuun. Ruuan syöminen lisää aivoissa hetkellisesti serotoniini tuotantoa ja aiheuttaa mielihyvää kun insuliinitaso nousee. Minä voin polttaa monta kuukautta tupakkaa vaikka askin tai kaksi päivässä ja lopettaa sen kummemmin kärsimättä polttamisen siihen paikkaan eikä minun tee mieli lainkaan tupakkaa. Sama on alkoholin kanssa, mutta ruoka. Joskus on niin nälkä, että voisin vaikka kadulla vetää turpaan ihmistä joka hidastaa minua saamasta ruokaa. Synnytyksen jälkeenkin ensimmäisenä ei mielessäni ollut lapsi vaan ruoka. Kun aamulla nousen ylös ensimmäinen ajatus on ruoka ja kun menen nukkumaan niin ajattelen ruokaa.

Vierailija:

En nyt ymmärtänyt, että vertaatko sinä ruokaa esim. tupakkaan? Eli jos toisilla on nikotiiniriippuvuus, toisilla on ruokariippuvuus? Mielestäni ei voi oikein verrata esim. tupakkaa ja ruokaa, koska tupakka koukuttaa myös fyysisesti, rasvaisen ruuan himo taas on enemmän henkistä. Kroppasi ei huuda rasvaa, jos sulla sitä ennestään on. Kyse on ruuan kohdalla siis itsekurista (ja itsehillinnästä), fyysistä riippuvuutta ruokaan ei synny. Kyse lienee enemmän mieliteoista, kuin nälästä, koska jos jokainen söisi vain nälkäänsä, ei olisi lihavia. Tupakkariippuvaisella kyse on paitsi fyysisestä riippuvuudesta, myös tapariippuvuudesta, kuten esitit.

terkuin 38

Syömisen esittely riippuvuutena laukaisee meillä nyt ensisijaisesti vitsejä, jos kohta anoreksia ja bulimia tunnetaan päihdehuollossakin. Mutta todennäköisesti Suomellakin on lähivuosina edessään laaja liikalihavuuden ja syömisriippuvuuden sosiaalinen ja terveydellinen ongelma. USA:ssa näistä ongelmista kirjoitetaan paljon myös päihdetyön lehdissä. Englannista aiotaan lähettää oikein kansanedustajia katsomaan, kuinka Suomessa on toistaiseksi vältytty tosilihavien kerhoilta.



Tupakointi ja syömisriippuvuus ovat päihdetyön alaa, koska ne esiintyvät yhdessä muiden riippuvuusongelmien kanssa ja vaikuttavat päihdetyön tuloksiin. Nyt olisi aika ottaa ne oleellisiksi kehittämiskohteiksi myös meillä

Siis tuolla riippuvuudellahan voi puolustella ihan mitä vain, jos haluaa. Eivät kaikki lihavat ole siinä mielessä sairaita, että he ovat riippuvaisia ruuasta. En toki kiistä sitä, ettetkö sinä olisi, jos olet itse tullut siihen lopputulokseen. Itsekin olen melkoinen kulinaristi, ja pidän hyvästä ruuasta. Painoa keräsin kuitenkin lähinnä liikkumattomuudellani, ja ns. huonolaatuista ruokaa syömällä, koskaan en ahminut, eikä tapanani ollut syödä ähkyksi asti. Riippuvuutta minulla ei ollut koskaan, ja siksi laihdutuspäätöksen synnyttyä laihduin melko vaivattomasti.



Menepä syömään yksi donitsi, ja tarkkaile oloasi sen jälkeen.. Tuntuu varmasti kivalta syödä, kun tietää, että kohta se donitsi jämähtää pakaraasi? Samanlaisen olon saisit myös käymällä lenkillä.. Lenkin jälkeen on kevyt ja hyvä olo, ja väitän sen olon olevan vähintään yhtä hyvä kuin makeisten napsimisen jälkeen. Riippuvuutta tai ei, mutta oma tahto sinullakin pelaa? Ala käymään lenkillä. Liikkumattomuuteen on olemassa VAIN tekosyitä.



Niin, ja vielä tuosta alkoholista ja tupakasta.. Ihminen ei tarvitse kumpaakaan elääkseen, mutta ruokaa on saatava. Eli toisinsanoen alkoholistille ei tarvitse antaa sitä pulloa, jotta hän voisi " harjoittaa itsekuriaan" . Alkoholia ei tarvita välttämättä. Mutta ylipainoisen ihmisen on hyvä oppia hallitsemaan syömistään, koska syömättä ei elä. Tähän on varmaan olemassa jotain ryhmiä, joissa voisi käydä hakemassa tsemppiä?



t. 38

t. yksi, joka tunnisti oman arvonsa ja laihtui 35kg - laihduttamatta, ilman nälkää, ja yhtä kehnolla itsekurilla kuin oli aikanaan ne kilonsa kerännyt ;)