Hassuimmat asiat mitä lapsettomat tuttusi eivät tajua
Olen joutunut selittämään, että lasta ei voi jättää yksin nukkumaan ja itse lähteä viihteelle.
Hauskoja on aina "hyvää tarkoittavat" neuvot ihmisiltä, joilla itsellään ei ole lapsia. Kerran lapseni (3v) kiukkusi kauppakeskuksessa, lapseton kaverini alkoi neuvomaan, että jätät vaan itkemään ja lähdetään me tästä kävelemään, kyllä se seuraa kun huomaa meidän kadonneen. Siis äly hoi..haluankin opettaa lapselle, että kun olet väsynyt ja kiukuttaa, niin minä hylkään sinut.
Myös kaikki hääkutsut jotka on lapsivapaat, en mene sellaisiin juhliin ollenkaan, mielestäni häät ovat perhejuhla päiväsaikaan ja illalla lasten poistuttua voi aikuiset örveltää jos nii haluavat. Oletetaan, että aina on lastenvahti saatavilla, no ei ole.
Ja tähän ketjuun ei siis lapsettomien kommentteja kiitos.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Jokainen täysjärkinen tajuaa, että lapsia ei jätetä yksin kotiin ja lähdetä baariin. Ihan jopa lapsetonkin täysjärkinen.
Kyllä. Tein parikymppisenä lasun eräästä tutusta kun hillui baarissa ja lapsi yksin kotona.
Ei minulla ollut lapsista mitään kokemusta, mutta kyllä nyt tämän verran tajuaa kun on normaalijärjellä varustettu. Vela olin silloin ja nyt.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kaikki jotain entisiä juoppoja vai mistä tulee ajatus, että lapsettomilla on mielessä vain baarit ja juhliminen ja lapsen jättäminen yksin kotiin ryyppyreissun ajaksi? Tuo kertoo lähinnä itsestänne ja lähipiiristänne. Omassa lähipiirissäni ei ole ketään baarissa kävijää, ei lapsiperheissä eikä lapsettomissa. Yksikään normaali lapseton ei jättäisi lasta yksin kotiin yöksi. Ehkä ap:lla ja hänen lähipiirillään on tavallista alhaisempi älykkyysosamäärä.
Itse nelikymppisenä lapsettomana en ole jaksanut innostua baareista enää vuosikymmeneen. Mutta on lapsettomia ystäviä jotka haluavat aina baariin silloin harvoin kun saavat lapsivapaan viikonlopun :D Ehkä tulee muistot opiskeluajoilta että näinhän sitä aikaa vietettiin ystävien kanssa eikä lasten kanssa eläessä ei vain tule opittua muunlaisia aikuisten vapaanviettotapoja.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kaikki jotain entisiä juoppoja vai mistä tulee ajatus, että lapsettomilla on mielessä vain baarit ja juhliminen ja lapsen jättäminen yksin kotiin ryyppyreissun ajaksi? Tuo kertoo lähinnä itsestänne ja lähipiiristänne. Omassa lähipiirissäni ei ole ketään baarissa kävijää, ei lapsiperheissä eikä lapsettomissa. Yksikään normaali lapseton ei jättäisi lasta yksin kotiin yöksi. Ehkä ap:lla ja hänen lähipiirillään on tavallista alhaisempi älykkyysosamäärä.
Miksi täällä kirjoitellaan kauhean rumasti kaikista? Sanoisitko noin päin naamaa jollekin joka ihan vaan keskustellakseen ottaisi tällaisen puheenaiheen joka tässä ketjussa on. Häpeä ihminen sanojasi, todella rumaa käytöstä.
Ap, tulitko ajatelleeksi, mitä tällaisella harmittoman tuntuisella aloituksellasi viestität: että naureskellaan me perheelliset lapsettomille, jotka sen lisäksi, etteivät ole ymmärtäneet lisääntyä tai onnistuneet lisääntymään, ovat ehkä aivan typeriä muutenkin.
No ihan älytön ajatus, että lapset pitäisi kutsua häihin jotta pääsevät harjoittelemaan siellä oloa! Kunnon hääjuhlat ovat kalliit, miksi ihmeessä se harjoittelu pitäisi juuri siellä tapahtua. Ja sehän on hääparin päivä, ei heidän tarvi omissa juhlissaan miettiä tippaakaan, muiden lasten oppimisia. Menkää vaikka kirjaston satuhetkeen opettelemaan, siellä on niitä muitakin oppimassa.
Ja minulla on lapsia, juuri niitä jotka eivät vielä osaa olla hiljaa aina silloin kuin pitäisi. Oma elämä pyörii vielä aika pitkälle lasten ehdoilla ja onhan se kiva, että lapsettomat kaverit tämän mahdollisuuksiensa mukaan huomioivat, mutta eihän heidän nyt häissään sentään pidä sitä miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen täysjärkinen tajuaa, että lapsia ei jätetä yksin kotiin ja lähdetä baariin. Ihan jopa lapsetonkin täysjärkinen.
Täysjärkiset kyllä.
Toisenlaisiakin oli, kuten muinoinen ex-naapuri, joka ei osannut pukea ja peitellä pariviikkoistaan (ohut vaunujen koristepeitto, kun sää edellytti jo kunnon vällyjä). Kohteliaasti kysellessäni vointeja ym. tilanteeseen kuuluvaa, hän selitti tohkeissaan, ettei halua olla mikään vauvan uloke vaan tahtoo paneutua tärkeään ja kiinnostavaan opiskelutyöhönsä. Opinnoistaan avautui kyllä laveasti ja pahoitteli kovasti, että kuukausien työn tulos oli kadonnut jollain kapakkareissulla, kun salkku unohtui jonnekin.
Vauva sitten itkikin tuntimääriä öiseen aikaan kun oli ilmeisesti jätetty isomman sisaruksen kanssa kotiin "nukkumaan" (kertoi heidän lähinaapurinsa). Siihen menoon tuli sitten stoppi ja toivon mukaan tarina päättyi hyvin lasten kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että koet oikeudeksesi määritellä, millainen hääjuhla on oikea.
Jep. Lapsettomat tuttuni eivät tajua, että lapsiperheelliset päättävät millaiset häät tämä lapseton pariskunta haluaa.
Hän vain kertoo oman tilanteensa ja näkemyksensä. Ei muiden elämäntilanteet edellytä mitään toimenpiteitä yhdeltäkään hääparilta.
Toista oli meidän pikkuruiset häät. Maistraatissa vihkaistiin, todistajatkin olivat virkahenkilöitä. Sitten mentiin kahdestaan ravintolaan syömään. Oli vierasvapaat häät. :D
Ei tullut kiitosta anopilta jälkikäteen. Ja vääjäämätön oletus, että oli "pakko" mennä naimisiin. :D Ei ollut, mutta todettiin, että on aivan liikaa semmoista lähisukua, jota ei haluta paikalle meille tärkeään onnen hetkeen (kuten mainittu anoppi, joka ei uskonut suhteemme pysyväisyyteen, mitä vihjailikin pitkin matkaa, kun jo asuimmekin yhdessä ja olimme oikein kihloissa).
Anopille hääratkaisumme olisi siis häpeä. Tästä olen samaa mieltä, mutta eri perustein. Hän häpesi "huonotapaisuuttamme" muun suvun silmissä. Minun mielestäni olisi saanut hävetä sitä, ettei kunnioittanut aikuisen lapsensa parinvalintaa, koska omasta mielestäni olin kiltti ja kunnon ihminen jo nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen täysjärkinen tajuaa, että lapsia ei jätetä yksin kotiin ja lähdetä baariin. Ihan jopa lapsetonkin täysjärkinen.
No todellakin ja ap vain on valinnut huonoja kavereita (niitä vähemmän järkeviä). Kunpa kaikki vanhemmatkin ymmärtäisivät minkälainen vastuu lapsistaan pitää ottaa eikä jättää heitteille tai kohdella huonosti, mutta eipä näytä menevän kaikilla perheellisillä kaaliin.
Tässä joudun lapsettomana vierestä seuraamaan tilannetta jossa perheen isä vetää tajuttomat kännit ollessaan vastuussa kahdesta alle 5 v lapsesta kun äiti on synnyttämässä kolmatta, enkä voi oikeastaan tehdä mitään. Kaiken kukkuraksi tämä "faija" on sitä mieltä että minä en lapsettomana osaa tietenkään lapsia hoitaa, vaikka olen heidän lapsiaan hoitanut monta kertaa. Minä sentään pysyn selvänä enkä joudu paniikkiin jos 2 vuotias kakkaa housuihin.
Että hyvää mieltä vaan teille, eihän lapseton voi mitään tietää tai ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Lapseton työkaverini puhisee vähintään kerran viikossa, että joku tuttava on perunut baari-illan, kun lapsi sairastaa. Myös se häntä harmittaa, että lapsiperheellisten kavereiden kanssa joutuu aina menemään heidän aikataulujensa mukaan, eikä koskaan hänen. Että hän jos kutsuu kylään, niin aina tarkistavat kalentereistaan tai joutuu lapsenvahdin sopimista odotella ja viesteillä edestakaisin, eikä useinkaan sovi ne päivät, joita hän ehdottaa. Tosin tässä saattaa olla kyseessä vaan sekin, että tätä elämäntapamarisijaa ei oikein kukaan jaksa kauhean usein katsella...
Joskus lapset tarjoavat pätevän tekosyyn lykätä kauas tulevaisuuteen joidenkin ihmisten tapaamista.
Ollessani lapseton en ymmärtänyt sitä, miten kädet voi olla vauvan/taaperon kanssa aivan täynnä työtä tai miten vaikea joitakin askareita on tehdä vauvan/taaperon kanssa. En esimerkiksi tajunnut, että vauvaperheen kyläily luokseni voi olla heille tosi työläs. Pitää pakata vauvalle vaikka kuinka paljon tavaraa, soseita yms mukaan, miettiä missä vauva nukkuu jne. Olisi ollut helpompaa nähdä vauvaperheen luona lapsen ollessa pieni sen sijaan, että vuorottelisi aina molempien luona. Tai jos itse menin kylään, niin olisin voinut sanoa "tuon kahvipullat ja keitän kahvit", jotta väsyneen äidin ei tarvitse tehdä sitä. Tai olisin voinut tarjoutua katsomaan lasta sen aikaa, että äiti saa rauhassa vietyä roskat/käytyä suihkussa tms. En ymmärtänyt lapsena sitä, kuinka sidottu vauvaan/pieneen lapseen ihan tavallisessa arjessa on.
Tähän tulee varmasti joku alapeukuttamaan ja sanomaan, että ei pikkulapsen vanhempana ole vaikeaa. Kyllä minä koin kuormittavana sen, että monet arkiset asiat olivat väsyneenä, allergisen koliikkivauvan vanhempana raskaita. En tajunnut tuota asiaa ollessani lapseton, mutta nykyään tajuan ja auttaisin eri tavalla.
Lapsettomat ystävät ei tunnu ymmärtävän että mulla ei todellakaan ole omaa aikaa juuri koskaan, ellen sitä aivan erikseen järjestä. Se, etten pysty ex tempore lähtemään lenkille tai ravintolaan ei johdu siitä, etten välittäisi ystävistäni. Se johtuu siitä, että mulla on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen täysjärkinen tajuaa, että lapsia ei jätetä yksin kotiin ja lähdetä baariin. Ihan jopa lapsetonkin täysjärkinen.
No todellakin ja ap vain on valinnut huonoja kavereita (niitä vähemmän järkeviä). Kunpa kaikki vanhemmatkin ymmärtäisivät minkälainen vastuu lapsistaan pitää ottaa eikä jättää heitteille tai kohdella huonosti, mutta eipä näytä menevän kaikilla perheellisillä kaaliin.
Tässä joudun lapsettomana vierestä seuraamaan tilannetta jossa perheen isä vetää tajuttomat kännit ollessaan vastuussa kahdesta alle 5 v lapsesta kun äiti on synnyttämässä kolmatta, enkä voi oikeastaan tehdä mitään. Kaiken kukkuraksi tämä "faija" on sitä mieltä että minä en lapsettomana osaa tietenkään lapsia hoitaa, vaikka olen heidän lapsiaan hoitanut monta kertaa. Minä sentään pysyn selvänä enkä joudu paniikkiin jos 2 vuotias kakkaa housuihin.
Että hyvää mieltä vaan teille, eihän lapseton voi mitään tietää tai ymmärtää.
Kai ymmärsit jotain tehdä lasten hyväksi tuossa tajuton känni -tilanteessa?
Alle 5-vuotiaat voivat olla hengenvaarassa niin kotona kuin lähtiessään mahdollisesti jopa ulos vaeltelemaan, jos saavat oven auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kun itse sairastaa niin se on paljon pahempaa kun on lapsia, kuin jos ei ole.
Mitä ihmettä mahdat tällä tarkoittaa?
Flunssa on siinneille rajumpi?
Syöpä purasee kipeämmin vanhempiin?Jos tarkoitat sitä, ettei lastenhoitovelvollusuudesta voi pitää vapaata, suosittelen lääkkeeksi lastenhankintaa parisuhteessa tahi vaihtoehtoisesti sitä, ettet kiukkua lähipiirillesi voimaantumispäissäsi niin, ettei kukaan suostu tuomaan sitä kanakeittoa kun olet vuoteenomana.
Usein kun oot kipeänä niin on ne lapsetkin. Puolison pitää silti mennä töihin. Ei siinä mitään vuoteenomana olla. Siksi se on rankempaa.
Minä en ymmärrä, miksi jollakin närästää se, ettei perheellinen pääse milloin tahansa vaikka kahville. Eihän perheetön sinkkukaan pääse! Hänelläkin on oma elämä, mahdolliset työt ja muut menot.
Kyllä te lapselliset ootte pellejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että koira ei ole sama kuin lapsi. Ei tietenkään aina lapseton pari pidä koiraa lapsenaan, itselläni sellainen vain sattuu olemaan lähipiirissä. Heidän "vauvansa" kuolivat alle kymmenen vanhana ja ottivat heti perään uuden "vauvan", naurattaa heidän vaahtoamisensa miten raskasta on tuon lapsukaisen hoitaminen. No en sitä päin naamaa koskaan sanoisi, mutta sisäisesti naurattaa ja myös surettaa, koska selvästi hoivavietti on heillä kova, mutta jostain syystä eivät ihmisvauvoja saa (syyt eivät tietenkään minulle tai kellekään muullekaan kuulu, eivätkö tahdo vai eivätkö saa).
Olisin erittäin tyytyväinen, jos ihmiset eivät automaattisesti kuvittelisi, että lapsettomalle koira on joku lapsen korvike! Hiukan pitkään olen parikin kertaa katsonut aivan aidosti kysymysmerkkinä, kun joku on alkanut lässyttää jotain "teidän lapsista" tai "vauvoista".
Mutta niitä vaan on todella monia jotka puhuvat niistä korista vauvoinaan ja lapsinaan. Ja se lässytys on paljon yleisempää kuin lapsista puhuminen. Minulla ei kävisi mielessäkään alkaa lepertelemään lapsistani töissä, mutta kahvihuoneessa joutuu aina kuuntelemaan sitä vajaata lässytystä koirista. Ja kyllä, ne ovat näille lapsia ja vauvoja.
Vierailija kirjoitti:
Ollessani lapseton en ymmärtänyt sitä, miten kädet voi olla vauvan/taaperon kanssa aivan täynnä työtä tai miten vaikea joitakin askareita on tehdä vauvan/taaperon kanssa. En esimerkiksi tajunnut, että vauvaperheen kyläily luokseni voi olla heille tosi työläs. Pitää pakata vauvalle vaikka kuinka paljon tavaraa, soseita yms mukaan, miettiä missä vauva nukkuu jne. Olisi ollut helpompaa nähdä vauvaperheen luona lapsen ollessa pieni sen sijaan, että vuorottelisi aina molempien luona. Tai jos itse menin kylään, niin olisin voinut sanoa "tuon kahvipullat ja keitän kahvit", jotta väsyneen äidin ei tarvitse tehdä sitä. Tai olisin voinut tarjoutua katsomaan lasta sen aikaa, että äiti saa rauhassa vietyä roskat/käytyä suihkussa tms. En ymmärtänyt lapsena sitä, kuinka sidottu vauvaan/pieneen lapseen ihan tavallisessa arjessa on.
Tähän tulee varmasti joku alapeukuttamaan ja sanomaan, että ei pikkulapsen vanhempana ole vaikeaa. Kyllä minä koin kuormittavana sen, että monet arkiset asiat olivat väsyneenä, allergisen koliikkivauvan vanhempana raskaita. En tajunnut tuota asiaa ollessani lapseton, mutta nykyään tajuan ja auttaisin eri tavalla.
Ja silti et sen enempää lapsia saaneena kuin lapsettomanakaan ymmärrä, että kukaan toinen ei osaa lukea ajatuksiasi vaan voisit ihan itse avata suusi ja kertoa mitä haluat. Joku toinen kun saattaisi olla sitä mieltä, että ei pienen lapsen vanhempana halua ketään kyläilemään luokseen jotta ei joudu siivoamaan asuntoa vieraskuntoon tai leipomaan pullaa, vaan helpompi olisi mennä sen toisen luokse käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kun itse sairastaa niin se on paljon pahempaa kun on lapsia, kuin jos ei ole.
Mitä ihmettä mahdat tällä tarkoittaa?
Flunssa on siinneille rajumpi?
Syöpä purasee kipeämmin vanhempiin?Jos tarkoitat sitä, ettei lastenhoitovelvollusuudesta voi pitää vapaata, suosittelen lääkkeeksi lastenhankintaa parisuhteessa tahi vaihtoehtoisesti sitä, ettet kiukkua lähipiirillesi voimaantumispäissäsi niin, ettei kukaan suostu tuomaan sitä kanakeittoa kun olet vuoteenomana.
Sitä se kuule tarkoittaa, että hoidat 39 asteen kuumeessa myös sairaat lapsesi, kun se parisuhde joutuu lähtemään muutamaksi päiväksi työmatkalle ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Ollessani lapseton en ymmärtänyt sitä, miten kädet voi olla vauvan/taaperon kanssa aivan täynnä työtä tai miten vaikea joitakin askareita on tehdä vauvan/taaperon kanssa. En esimerkiksi tajunnut, että vauvaperheen kyläily luokseni voi olla heille tosi työläs. Pitää pakata vauvalle vaikka kuinka paljon tavaraa, soseita yms mukaan, miettiä missä vauva nukkuu jne. Olisi ollut helpompaa nähdä vauvaperheen luona lapsen ollessa pieni sen sijaan, että vuorottelisi aina molempien luona. Tai jos itse menin kylään, niin olisin voinut sanoa "tuon kahvipullat ja keitän kahvit", jotta väsyneen äidin ei tarvitse tehdä sitä. Tai olisin voinut tarjoutua katsomaan lasta sen aikaa, että äiti saa rauhassa vietyä roskat/käytyä suihkussa tms. En ymmärtänyt lapsena sitä, kuinka sidottu vauvaan/pieneen lapseen ihan tavallisessa arjessa on.
Tähän tulee varmasti joku alapeukuttamaan ja sanomaan, että ei pikkulapsen vanhempana ole vaikeaa. Kyllä minä koin kuormittavana sen, että monet arkiset asiat olivat väsyneenä, allergisen koliikkivauvan vanhempana raskaita. En tajunnut tuota asiaa ollessani lapseton, mutta nykyään tajuan ja auttaisin eri tavalla.
Minäkin olen jälkikäteen harmitellut omaa aloitekyvyttömyyttäni sisarukseni lasten ollessa pieniä. En silloin lapsettomana tajunnut että olisi voinut olla tervetullutta jos olisin "tehnyt enemmän", jolloin pienten lasten vanhemmat olisivat saaneet hieman levähtää. Silloin olisi ollut aikaakin aivan eri tavalla, mutta kun en tajunnut, niin en tajunnut. En tosin tiedä olisivatko he sitä kaivanneet, sillä heillä kyllä vaikutti hommat toimivan aina erinomaisesti. Mutta nyt itse pienten lasten kanssa kaipaisin välillä sitä, että joku toinen hoitaisi esimerkiksi yhteisen ruokailun jälkeen siivoamisen tai olisi lapselle seurana jos teen jotain askaretta.
Tämä. Pitää olla kunnon juopponisti, jos ei tajua tuollaista asiaa.