**Hyvää viikonloppua Syysystävät 04**

Ensin voimia parisuhdekiemuroihin (-solmuihin?) ja tervehtymistä. Meillä molemmilla rintamilla yllättävän hyvin. Kopkop.



Olin eilen firman pikkujouluissa hämmästelemässä ihmisten käytöstä. En olisi ikinä uskonut että aikuiset naiset voivat olla niin juntteja :(. Ei jakseta kuunnella lainkaan lyhyttä tervetulotoivotusta, ei hauskaa ohjelmaa ,saati muuten olla kiinnostunieta muusta kuin ilmaisesta alkoholista. Tästä opimme, että ensivuonna järjestetään vain yksikkökohtaisia juhlia. Onneksi lähimmät työkaverit osaavat olla ihania ja fiksuja myös vapaalla. Kotiin tulin kahden viinilasin jälkeen klo 22. Olen oikeasti aika järkyttynyt :(



Eilen tapasin hyvän ystäväni lounaan merkeissä. Emme ole (ehtineet?) nähdä koko syksynä. Kun siinä sitten kerroin kuulumisia, huomasin, että elämässä on kaikki hyvin. Jokainen pala on loksahtanut paikalleen. En oikeen kaipaa mitään, eikä osa haaveilla paremmasta.

Haluan jakaa myös tämän, kun oli puhetta, että harvoin täällä kerrotaan, kun kaikki on hyvin. Toivon, ettei kukaan ymmärrä tätä väärin.



Toivon kovasti, että uusi vuosi tuo muillekin tasapainoa perhe-elämään ja terveyttä. Joululahjaksi säkkikaupalla parisuhdetaitoa, keskusteluyhteyttä, terveyttä, ihania uusia koteja ja aikaa myös itsestään välittämiselle.



Nyt puuhiin. Tänään ristiäiset ja synttärit ja lahjat yllättäen kaupassa.



Pilette

Ida katsoo lastenohjelmia, eli toivottavasti on pieni hetki aikaa kirjoittaa. Idalla kun on tapana tulla sanomaan mulle, ku kirjoitan jotain, et nyt riittää, on jo tarpeeksi tekstiä! :)



Niin pimeää on ulkona, vaikka kello on jo noinkin paljon. Ida heräsi jo ennen seitsemää, huoh, ei edes v.loppuisin saa nukkua. Tänään pitäis siivota, eilen jo imuroin, mut kaikki tavarat on ihan levällään. Idan kummit tulee iltapäivällä käymään, sit mennään yksien kavereiden tupareihin. Huomenna mun äiti lupas tulla hakemaan Idan heille, et saan luettua kokeisiin... 6 koetta jäljellä, kaikki projektityöt tuli eilen valmiiksi! :) Ja kun sanoin etten näiden kokeiden jälkeen ajattele koulujuttuja pitkään aikaan, niin ilmoittauduin sitten tammikuussa alkavalle ruotsin verkkokurssille... No mut siinä ei oo muuta kun et luetaan tekstejä, kirjoitetaan lyhyitä kirjoitelmia jne. Ei tarvii mennä kouluun lainkaan.



Viimeiset joululahjat pitäis ens viikolla käydä ostamassa, en vaan millään keksi mitään mun vanhemmille. Heillä ei mitään lahjatoiveita ollu (paitsi kilttejä lapsia toivoivat, niin ku viimeiset 10 vuotta). Ehkä keksin jotain ku kaupungilla pyörin. Joulukorttien pitäis tulla ens viikolla niin et saan ne vielä viim. perjantaina postiin. No ei niitä postitettavia niin kovin montaa ole kuitenkaan.



Tea: Eilen muistin et kysyit miten miehen veljenvaimon (mikä sana!) raskaus on sujunu, kuulemma ihan mukavasti mut tosi hyvin näky maha jo viime viikolla, vaikka raskausviikkoja oli alle 14! Niin se vaan sit kai on kaksosista näkyy tosi aikasin jo...



Puhumattomuus on meilläkin joo ongelma, mies on siis TOSI hiljanen... Sit se kyllä juttelee, ku on muutaman ottanu, mut oishan sekin huono vaihtoehto et toisen pitäis juoda aina et mä saisin juttuseuraa :D



Piti varmaan kommentoida muiden juttuja, mut tuntuu siltä et päässä ei ole yhtään ajatusta.



Petra, Ida ja vauva rv 38+1

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9029592&p=&mpage=3&tmode=…



Tuolla eilisiä. Olitte kirjotelleet sillä aikaa, kun me miehen kanssa iltamyöhällä lopulta puitiin asioita. Olin jo valmis menemään kiukkuisena nukkumaan, kun mies lopulta sai kakisteltua ulos, että on niin vaikea ollut alottaa keskustelua. Hohhoijakkaa, sanoin minä. 14v yhdessä ja jos se vieläkin on niin vaikeaa, niin ollaanko jotenkin epätoivoisessa tilanteessa. No, yli puoleenyöhön sitten juteltiin ja sovittiin asioita ja ihmeteltiin kaikenlaisia juttuja. Kuitenkin oikeasti puhuttiin ja se on jo jotain. Nyt vaan ollaan niin väsyneitä molemmat, kun minä varsinkin heräsin klo 6 esikoisen yskimiseen.



Mies rupesi juuri imuroimaan, muuta ei olla tehty tänään vieläkään. Mulla silmät turvonneet, päätä särkee ja väsyttää. Pöh. Pitäis vaan tehdä jotain, että vähitellen piristyis. Ehkä se sauna ja kylppäri pitäis vaan pestä, että menis sekin vaivaamasta mieltä. Jaksoi tai ei.



Näköhavainto Allista. Törmättiin kaupungilla tiistaina. Hengissä oli, vaikkakin väsynyt:) Kilpaa haukoteltiin, kun muutama sana vaihdettiin:)



Menen tekemään jotain.



T: Ynis



Ps. Lapset on olleet iloisia ja reippaita. Kyllä minulla vielä ne lapsetkin täällä on:)

Heti alkuun, kun hatara pää muistaa, kommentoin Ynikselle. Et sinä ole antanut (minun mielestäni) mitään sellaista kuvaa, että teillä menisi aina huonosti tms. Minusta tuo kuulostaa ihan samanlaiselta kuin meillä. Niin, tai sitten meilläkin menee huonosti. Ihan miten vaan ;) Kun perheessä on pienet lapset, vanhemmat töissä, sairastellaan, rahat tiukalla, yhteinen aika vähissä, niin senhän tietää, mitä se arki on. Parisuhde jää helpostikin taka-alalle, kun ei jaksa, ei ole lapsen vahteja, ei oikein rahaa tehdä mitään repäisevää... Ja sitten vapaapäiville helposti kasaa Suuria Odotuksia, jotka eivät kuitenkaan toteudu ajan puutteen, rahan, sairastelun tai jonkun muun asian vuoksi. Ja da-daa...kierre on valmis.



Voih, minäkin tahtoisin parturiin. Tahtois uuden kuontalon. Eipä sen puoleen, uusi pää olis kiva juttu!



Kivaa, kun Kukkuu käväisi, tiedämme hänen olevan kunnossa. Mutta se Tuttis, miten me hänet saatais edes piipahtamaan?!



Syyslapsonen T on ihan mahdoton ollut. Nyt keksi sen, että kun sukat riisuu jalasta, on paljon helpompi kiipeillä joka paikkaan. mm. portaikossa kaiteissa portaiden ulkopuolella ja porttien yli sekä ylhäällä että alhaalla. Myös erinäiset kirjahyllyt toimittavat Mount Everestin virkaa. Ihan hirvittää, milloin sattuu jotain todella kamalaa.



Ja toinen asia on tuo uhma, joka pahenee vain päivä päivältä. Jos joku asia ei onnistu tai jotain asiaa ei saa, alkaa kamala, korvia repivä huuto, jota kestää kymmeniä minuutteja. Huuto ns. hirttää päälle. Käytetyimmät sanat ovat edelleenkin minä ite, ei, ja en minä. Huoh. toivottavasti tämä vaihe menee heti ohi.



Ja sitten vielä kerran, kaikki sanomaan edes Böö. Ampi kanssa!



Mimmu ja lapset (Neitikin jo 11 kk!)



Ja sitten on niin, että Tomerakin alkaa ihan päivittäin ilmoittamaan itsestään, niin lähellä on tuo laskettu aika jo. Ettei meidän tarvii olla täällä jännityksessä ja arvailla, että joko joko...!?

Eilen mies oli pikkujouluissa, joten oli kiireinen yh-ilta. Typy oli kyllä ihmeellisen hyvällä tuulella. Leivottiin jälleen torttuja ja käytiin saunassa. Ainoa itku tuli, kun minä olin nukahtamispisteessä ja Typy olisi halunnut muumit pyörimään. Typy heräsi sitten yhden maissa ja pyöriskeli unta etsien, jonka jälkeen uni karkasi multakin. Valvoin sitten viiteen kunnes mies tuli kotiin.



Perjantait on muutenkin koko syksyn olleet niin uuvuttavia, työntäyteisiä päiviä...



Valvoessa keksin mm. Enkelin Minille sopivia nimiä.



Jaah, äkkipysähdys kirjoittamiseen. Typy kaipaa lounasta.



Keilin

Nettipimentolainen pikkujoululintsari ilmoittautuu!!



Tiivii on tainnut teitä jo infotakin, mutta tässä vielä omakätisesti siis. Viikko sitten 2.12. meille syntyi ihana poikavauva (rv 39+4), mitat 3,9kg ja 50,5cm. Kaikki meni tosi hyvin, synnytys kesti 10+ jotain tuntia ja kaikki meni tosi helposti ja ihanasti. kipulääkettäkin kyllä tarvcittiin, mutta paljon helpommalla pääsin nyt kuin viimeksi.



Olen ollut täysnettipimennossa tayssissä pojan keltaisuuden vuoksi, joututtiin odottelemaan valohoidon takia siellä eiliseen ja kotiin tultiin siis vasta eilen. Kyllä olikin IHANAA tulla kotiin viikon sairaalassaolon jälkeen!! Hymyilin vaan koko illan..... ;-)



Nyt olo mielettömän onnellinen, isovelikin otti pikkumiehen hyvin vastaan, suukottelee vauvaa eikä ainakaan vielä ole mustis. Oma vointi myös hyvä, ainoastaan istuminen vielä vaikeaa ja imetys satuu taas ihan niinkuin kaks vuotta sittenkin. Mutta Vauva on aivan syötävän suloinen, ihana ja söpö, mä olen ihan myyty!! Nyt nukku tuossa sohvalla, kohta avataan maitobaari taas.



Kirjoittelen lisää kunhan arki alkaa rullata ja sopiva tauko löytyy. Mulla lukematta kaikki pinot viikon ajalta, viime viikonlopun viikkispinon sain onneksi printattuna sairaalaan! Lämpimät kiitokset kaikille onnitteluista! Tuli tippa linssiin kun niitä sairaalassa yksinäni luin....



Toivottavasti olette kaikki kunnossa, mukavaa viikonloppua ja palaan pinoihin varmaan ensi viikolla kunhan tämä kotiolo alkaa rutinoitua.



Onnellinen äitikuu ja pikku pojan palleroinen ikää viikko

Ilmoittautuminen pinoon. Täällä ollaan. Hengissä tosiaan. Mutta ollut melkomoista koti- ja työrintamalla. Onneksi pian joululomantapainen ja rentoutua.



Töissä stressaa tietyt asiakas, yms. asiat kun ei oikein tiedä mitä tehdä ja kun tekee, onko oikea valinta. Huoh. Kotona uhmailee todellinen tahtotyttö. Myös meillä on KAIKKI asiat " eieiei" tai vaihtoehtoisesti " minäite" . Päiväunet ovat hakusessa, ts. niitä ei olla nukuttu yleensä akselilla pe-su. Päiväkodissa kyllä. Tietenkin! Myös ruokailu on kotona sähläämistä ja kiukuttelua. Paitsi päiväkodissa, jossa syö kuin " ihmisen mieli" (mitä se ikinä tarkoittaakaan). Tietenkin!

Ja kun päikkäreitä ei nukuta, kiljutaan jo kuuden aikaan väsyneenä kahta kauheammin.



Miehellä ollut paljon töitä, nytkin on taas työviikonloppu. Huoh. Voisi tosiaan meilläkin välillä kysyä " mikä parisuhde, mitähän se tarkoittaa..." Olimme sentään tiistaina ulkona kahdestaan, kävimme leffassa ja syömässä (ja siellä tosiaan Yniksen kanssa haukoteltiin hetki yhdessä, heh). Tekihän se ihan hyvää mutta silti tuntui että molemmat pyöritteli pääsään työjuttuja eikä oikein osattu irtaantua hetkeen .. Mutta minä positiivisesti uskallan ja jaksan uskoa, että kyllä tämä taas tästä. Nyt on vain tällainen vaihe. On meillä kuitenkin niitä pieniä hetkiä arjessa joista tietää että kaikki on silti siellä juuristossa hyvin vaikka latvassa nyt huojuukin :)



Oi kun silti odotan joulua !!!



Voimiavoimia tosiaan kovasti teille muillekin joiden jaksamista erilaiset huolet ja harmit vievät!! Ihanaa että Enkelillä helpottaa :)



Ja ennenkaikkea ONNEA Äitikuu ihanasta pienestä prinssistä!!



Olen kyllä täällä taustalla, sen verran että kuulumiset ainakin yritän lukea. Kyllä mä kirjoittamaankin yritän ehtiä taas, kun jaksan. Jotenkin vaan kun on niin paljon kaikenlaista ja sitten illalla kun nopsaa lukee pinot, ei yhtäkkiä enää kirjoittamaan kykenekään vaikka paljon olisi jotakin kommenttiakin antaa.



Kaikille ihanaa adventtiaikaa ja joulun odotusta. Ja vointeja!



Seomoro :) (Teillä vaikutti olleen kiva Mansen reissu!)



Alli

Lapset nukkuu, pitää lähteä lehden pariin sohvalle pian.. Meillä kipeänä koko porukka, kamala kurkkukipu alkoi mullakin illalla, miehellä sama juttu, Nea räkii edelleen ja Mini-rukka on ihan nenä tukossa. Kyllä tuli kurjaan saumaan tää flunssa, kun mekin ollaan oltu niin terveinä.



Minin kuumeen mittauksesta tuli kamala tragedia. Mittausta en pystyny suorittamaan loppuun, kun kamala kova kakka alkoi puskea ulos, eikä Mini sitä saanut onnistumaan, rääkyi sydäntäraastavasti naama punaisena. Mä jo kyynelehdin, kun näky oli niin surkea ja mies riensi hätiin ja sai vauva tehtyä jonkin verran sitä kovaa kakkaa..annettiin Levolacia. Mietin, et pitäskö mennä aiemmin lääkäriin, ku tiistaiks varattu aika..



Nea ollut tänään tosi väsyttävä uhmansa kanssa. Lohduttavaa lukea, et muillakin samaa ilmassa. Mihinkään ei suostu ja jos ei mee tahto läpi, ni sit rääytään niin, et korvat halkee äidillä ja hermot menee. Oli riemuisa ulkoilu tänään, kun ei äiti tajunnut laittaa kuravaatteita ja siellä niitä lätäköitä riitti..



Ramikan tv-pohdintoja jatkan. Meillä ennen telkku oli aina kiinni. Nyt kun mummit oli täällä hoitamassa ja katteli töllöä, Nea tottui siihen ja mankuu nyt sitä auki, et katotaan uutisia..lastenohjelmia tai sit sitä Ti-ti-nallea ja kamalia raivareita saa sitten, kun ei katota!! Musta oli ennen niin ihanaa, kun tv oli kiinni ja Nea leikki ja luki ja ei osannut kaivata koko masiinaa ja nyt siitä on tullut ihan riesa. Mut kuitenkin on iso apu videosta, jos tarttee Miniä hoitaa ja saada Nekku viihtymään hetkeks, mut ku haluis kaiken aikaa videoita katella. Jotenkin harmittaa, kun oli niin ihanaa, et ennen halus leikkiä ja tehdä kaikkea muuta ja nyt huomaa, miten päihdyttävä vaikutus noilla ohjelmilla pieneen lapseen on! Nyt kyselenkin, et miten paljon annatte taaperon katsella ohjelmia päivässä ja miten vedätte rajan katselulle?



Mut nyt sitä lehteä lukemaan..söin puoli levyä Maraboun Hedelmä&Manteli suklaata glögin kanssa...apua!



Ai niin, Äitikuu, ihania kuulumisia! Oon onnellinen puolestasi! :-)



Ynis, hienoa, et saitte puhuttua!



Mimmu, hui teidän kiipeilijää! Ja neitikin kohta vuoden! Aika rientää!



Voimia ja hyvää mieltä toivon kaikille!



Enkeli1 ja Nea+Mini

SM, laitan s-postiin nimikriteereitä, kunhan ehdin! Ehdotuksia tosissaan kaivataan, kohta jää Mini ilman nimeä! :-O

Tänään olen sentään saanut jotain aikaiseksi *kiillottaa ruosteessa olevaa sädekehäänsä* (vaikka meilläkin on mies koko päivän iltaan asti töissä..tai ehkä juuris siksi?). Koiran kanssa kävin Antsan nukkuessa päiväunia (ja isompien ollessa kotivahtina) pitkän lenkin. Antsan herättyä olimme sitten lasten kanssa parisen tuntia ulkona, kolailimme pihaa ja laskimme pulkkamäkeä. Pyykit ovat edistyneet mukavasti (pari koneellista jo sentään) ja tiskipöytäkin on tyhjänä. Vielä kun tein itselleni lupauksen laittaa huomenna jouluverhot ja leipoa lasten kanssa pipareita ja torttua (minkä voit huomenna tehdä...), on kehän loiste kohta täydellinen *yrittää olla näkemättä likaisia kaappeja ja lattioita*



Viime yönä hoidin joulupukin hommat vanhempieni puolesta meidän lapsille. Kylläpä olikin helppoa. Isommat lapset tekivät jokin aika sitten nimittäin joulupukille toivelistat. Neuvoin kirjoittamaan ensin Wordiin ja sitten " lähetimme" liitteenä pukille (joulupukki@korvatunturi.fi..Onkohan sellaista osoitetta olemassakaan? ;)). Eilen sitten kopioin aina tuotteen kerrallaan, Googlasin sen ja jos näytti soveltuvalta ja löytyi tilausmahdollisuus, tilasin sitten halvimmasta mahdollisesta paikasta. Näyttää siltä, että vanhempieni rahoilla saan niin hyvän kasan lahjoja, ettei omia tarvitse kauheasti laittaakaan...Onpa heistä jotain hyötyä joskus ;) Hyi minua, en kai minä oikeasti noin ajattele? Antsa jäi kyllä vähän vähemmälle (hinnallisesti siis, mutta eiväthän lapset tiedä mitä mikäkin on maksanut). Tilasin pienimmälle Tomi traktorin, puisen työkalusarjan pakissa, Nalle Puh muistipelin (no, se on enemmän perheen yhteinen) ja punaisen rekka-auton. isommat saivat erinäisiä Bioniclejä,Geomageja (rakennussarja, tyttökin oli toivonut vaaleanpunaista sellaista), Bratzin (sorruin, oli tytön isoin toive), kirjat (Risto Räppääjä-sarjaa) sekä pelit (red Lights Green Lights, joka oli toive ja Yatzyn joka maksoi vain 3.90).



Nyt on mentävä, tilanne päällä!



SaaMa

Ei tunnu näillä vesisateilla kyllä siltä, että joulu olis tulossa. Tänään oltiin kaupungilla koko perheen kera etsimässä joulupukkia kaupoista (ei löytynyt) ja kun päivän olis pitänyt olla kirkkaimmillaan (puolilta päivin) oli kyllä niin pimeää, että! Ja jouluun on 2 viikkoa! Kaikki lahjat vielä kaupassa kaiken lisäksi! Isälle sain just paketoitua villasukat, jotka kudoin. En ole ikinä tehnyt sukkaparia näin kauan! Varmaan 2kk ne on lojunut melkein valmiina kaapisssa.



Saamuskan joulupukille lähettämä meili ja lahjojen hakumenetelmä sai ihan nauramaan meikä äidin:) Kylläpäs olet keksinyt kätevän tavan hoitaa lahjaostokset.



Ynikselle minäkin sanon, ettei missään nimessä kuulosta siltä, että teidän perhe olis jotenkin ankea. Meillä on normaali elämä just tuota, ettei puhuta mistään ja sitten kaikki mättää ja ollaan tiukkoja ku viulunkielet toisillemme. En vaan aina edes jaksa siitä tänne jauhaa;) Hieno homma, että olette saaneet puhutuksi asioita!!!



Äitikuun kuulumisia oli kiva lukea! Ihanaa, että mieli on positiivinen ja kaikki on hyvin!



Niin, kaupunkiin mentiin tänään ihan siksi, että olis nähty joulupukki. Äiti sanoi pari viikkoa sitten kun nähtiin pukki kaupassa, että hän haluaa tulla poikien kanssa joskus kaupungille ja nähdä poikasten riemun pukin nähdessään. Mies innostui asiasta myös sen verran, että tänään mentiin sitten katseleen keskenään. Mutta tais olla joulupukit vielä tuohon aikaan nukkumassa krapulaansa pois;D Kierreltiin kuitenkiin pari tuntia ja sain ostettua puoleen hintaan uudet juoksukengät. Kävin taas pitästä aikaa torstaina juoksemassa ja jaksoin tosi hyvin. Jalat vaan väsyy ja kipeytyy nuo akillesjänteet kun lenkkarit on 3,5-v vanhat. Nyt on uudet, joten kelpaa juosta. On vaan ällöttävän väriset, joten pitää juosta lujaa, ettei kukaan näe:)



Nyt pitää mennä norkoileen, joko sais ruokaa. Tänään kävin salillakin, melkein 2 viikkoa taas meni etten ehtinyt sinnekään. Nyt pitää vähän ryhdistäytyä. On vaan jotenkin vetämätön olo näiden säiden takia, ettei millään jaksais mitään.



Ampia huhuilen minäkin!



T-P

Melestäni hyvä ohje joulusiivouksia ajatellen on se, ettei kaappeja ja laatikoita kannata siivota jouluksi, jollei niissä aio aikaansa viettää!



Vain tämä tällä erää.



Mimmu

Antsa on ollut tänään oikein iloisen ilkikurisella päällä. Iloisesti nauraen on poika mm. repinyt siskonsa Pokemon-kortteja ja tarrakirjaa, kiusannut koiraa ajamalla sitä takaa läpi huushollin mopon kanssa tuhatta ja sataa. Syödessään poika humoristisesti otti suuhunsa ruokaa j sylki sen sitten nauraen lattialle, monta kertaa peräkkäin. Yllättäin äidin ja pojan huumorintaju ei ihan ole kohdannut...



Tyttö-keskimmäinen on kaverinsa luona kylässä, eikä esikoinen oikein keksi mitään tekemistä. Olen ottanut tavaksi vastata jokaiseen " Mitä mie tekisin?" -kysymykseen hyödyllisellä vastauksella, tyyliin: " korjaa lelut lattialta" , " leiki pikkuveljen kanssa" , " Ruoki koira" . Tämä on oikein hyvä metodi, monta asiaa on jo tullut tässäkin huushollissa taas tehtyä :)



Normaaliin tapaan taas omaa napaa...

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

Laita Enkeli ihmeessä nimikriteereitä, niin lasten nukahdettuakin on minulla jotain tekemistä ennen miehen töistä tuloa :)



Saamuska♥

Räkis jyllää ja en haista, enkä maista mitään. Olen yksin kotona, ihanaa, paljon kynttilöitä ja Loiri laulaa joululauluja.

Yritin hemmotella itseäni piparilla ja homejuustolla, hukkaan meni kun mikään ei maistu miltään.

Kokeilen vielä mustikkaglögiä (alkon) jos se auttais tähän tautiin :))



Olette rakkaita.



Hilu

Öhöm. Kehun ensin, että pesin perusteellisesti saunan ja kylppärin. Hyvä minä! Nyt on taas ihana puhtaan puun tuoksu kylppärissä.



Sitten. Päivällisen aika. Mies alkaa laittaa lihoja ja kaivaa kaapista oliiviöljyn. Tiputtaa sen työpöydälle jolla odottaa piparitalon osat kokoamista. Sokeri oli just laitettu pannulle sulamaan. Puolet osista menee palasiksi. Lupaan oitis surulliselle esikoiselle, että menen ostamaan uuden taikinan ja teen uudet osat. Mies huomaa, että kuiva-ainekaapissa on ötököitä ja niitä löytyy lähes joka paketista. Monta pussillista hiutaleita, jauhoja jne. menee roskiin ja minä saan piparitaikinan lisäksi ison listan kuiva-aineita ostettavaksi. Mies jää siivoamaan kaappeja.



Esikoinen on loistoseuraa kaupoissa. Ostettiin Anttilasta uusia purkkeja jauhoille yms. muutaman entisen lisäksi (joiden sisältöä ei siis tarvinut heittää roskiin). Ruokakaupassa pienei neiti nukahtaa rattaisiin, kun ei ollut nukkunut päikkäreitä. Tonttulakit ehdittiin sovittaa ennen sitä. Esikoinen lastaa ostokset kassalle ja pakkaa ne vielä kassiinkin. Hienoa! Pieni herää matkalla kotiin ja on selvästi väsynyt loppuillan. Syö yhdistetyn päivällisiltapalan puoliunessa. Hermostuu iltapesulla. Nukkumaanmennessä alkaa riehua ja heittelee unilelun sata kertaa sängystä pois. Kun sanon, ettei enää saa sitä, niin huutaa hulluna. Kun on huutanut yöpuvun rinnuksen märäksi ja kuulostaa tarpeeksi epätoivoiselta, saa neiti fantin takaisin ja tajuaa jo pitääkin sen sängyssään.



Edelleen ovat kullanmurut hereillä sängyissään, mutta vähemmän äänekkäinä.



Esikoisen silmätulehdus ei ole enää ärtynyt lisää. Jospa se siitä paranis. Koiran lääkket loppui tänään. Mitähän ensi viikko tuo tullessaan. Olen kaiken lisäksi ensi viikon pe-su yh:na kotona. Koirallekaan ei ole hoitajaa, kun appivanhemmat on myös samalla reissulla (miehen serkun väitöstilaisuudessa). Omille vanhemmille en jaksa koiraa raahata muutaman päivän takia, kun matkaa on toiselle puolelle kaupunkia. Siellä koira ei muutenkaan osaa olla itsekseen yhtään, vaan haukkuu ja ulvoo heti täysillä. En viitsi velvoittaa äitiä pysymään kotona koko aikaa.



Nyt alkaa lastenhuonekin hiljentyä...



Mutta meillä on siivottu keittiön kaappeja, vaikkakin pakosta:)



T: Ynis

Koita silti nauttia omasta ajasta!



TiPi, minä jo olen kadottanut lapaset jotka alotin yli vuosi sitten pienemmälle:) Vain toinen peukalo puuttuu niistä. Oli mielessä tehdä ne valmiiksi tänä syksynä, mutten ole löytänyt niitä:)



T: Ynis edelleen:)

Sano jotain!! Siivoa s-postikin, joohan:) Missaat ihanat syysnuppusten kuvatkin:)



G: Miten paljon hankit lahjoja lapselle/lapsillle?



Mua tökkii nyt tää tavaramäärä. Molemmille pienet koiralelusetit, pussilakanasetit ja tyynyliinat (noi lakanat tarpeeseen ja ois tarvinut ostaa joka tapauksessa). Mummot miettii lahjoja, mutta leluja on liikaakin. Toisaalta noi lakanat, esikoisen luistimet, sukset jne. on liian kalliita pyytää. Eli yhdet lelut meiltä, loput muilta (jos tulee, eivät edes osaa odottaa mitään).



Leppis, luetko enää ollenkaan viestejä. Miten teillä menee?



T: Ynis (jonka murut oikeasti nukahti,kun viimeksi sanoin hiljaisuudesta

Minä en yleensä tavarapaljoudesta niin perusta. Vanhempani ovat kuitenkin aina lähettäneet meidän lapsillemme isot määrät paketteja (sama juttu oliomassa lapsuudessani, jostain syystä nimenomaan jouluna pakettimäärä oli hurja, vaikkei muutoin kovasti mitään saanutkaan). Nyt kun vanhempani laittoivat lapsille rahaa, oli tarkoitus nimenoaam ostaa koko rahalla lahjoja. Ja onhan se kivaa joskus kunnolla shoppaillakin. Kuten sanottu, emme taida itse enää mitään lapsille ostaakaan, mutta aika paljon saavat lahjoja joka tapauksessa. Kai se olisi ollult järkevämpää ostaa lahjarahalla esim. vaatteita. Ostin nyt kuitenkin sitten kaikenlaisia leluja ja pelejä, kuten jo kerroinkin. Ei hyvä tapa varmasti, mutta näin meillä. Vaatteita ja lasten tavaroita kierrätän innolla ja meidän lapset ovatkin tottuneet pääasiassa käytettyihin (mutta hyväkuntoisiin toki) vaatteisiin ja kyllä lelutkin soveltuvissa määrin lopulta kiertoon menevät.



Kauniita unia!



SaaMa

Taitaa olla toinen adventti. Aika lämmin sää ulkona, kun sitä ajattelee. Jotain hyvää siinäkin. Ei tarvi etsiä sukkia jalkaan, vaan voi heittää tennarit paljaisiin jalkoihin ja takin t-paidan päälle, kun käyttää koiraa aamulla:) Eihän sillä arkena väliä, mutta viikonloppuna on kivaa, kun ei tarvi heti pukea kauheasti.



Saamuska, en minä laittanut lahjagalluppia kirtisoidakseni teidän lahjoja! :) Oikeastaan rupesin miettimään oman suhtautumiseni muuttumista näin radikaalisti. Minähän tykkään kovastikin shoppailla ja usein intoudun ostamaan niitä lahjoja enemmänkin (unohtamalla ne mummien ja kummien paketit). Nyt tuntuu oudolta, ettei ole edes tehnyt mieli ostaa enempää leluja. Minähän olen aina vastustanut sitä, että ostetaan jotain pakollisia käyttötarpeita lahjaksi, mutta nyt aion tosiaan noi lakanatkin laittaa pakettiin lapsille. Kyllä kai niistäkin voi iloita, kun ovat muumilakanoita. Aikuisille lakanatkin on ihan ok, ehkä vedän rajan sukat-kalsarit-linjalle:) Tosin miehelle on tulossa 7 paria sukkia, kun henkkamaukassa oli paketti mustia sukkia joissa on jokaiselle viikonpäivälle omansa. Viikonpäivä siis lukee sukissa. Huumorilla nääs:)



Näin. Ehkä ensi jouluna taas hullaannun ja ostan 10 pakettia leluja lapsille:)



Taidan mennä pakottamaan miehen ylös sängystä ja mennä itse köllimään vielä vähäksi aikaa. Aamupalat on syöty ja koira ulkoilutettu.



T: Ynis

Meidätkin hukutettiin lahjoihin lapsena. Nyt kun ajattelee, niin eihän siinä ollut mitään järkeä. Tuntui, että lähes kaiken sai mitä toivoi ja varmaan vähän lisääkin. Enkä tosiaan ole mistään varakkaasta perheessä, vaan kunnon duunariperheestä. Muutenkin rahat käytettiin aina meihin lapsiin, vaikkei me silti normaalisti saatu läheskään kaikkkea mitä haluttiin. Rahan arvon opin kyllä kotona hyvin. Tota joululahjojen arvoa en niinkään.



T: Ynis