Lue keskustelun säännöt.
Raskaus ja miehen epäilykset isyydestään.
21.06.2023 |
Odotan esikoistamme ja synnytys lähestyy. Lapsi on molemmille ensimmäinen ja toivottu. Alkuraskaudesta kaikki meni ihan hyvin, mieskin oli todella innoissaan vauvasta ja suunnitteli, mitä kaikkea vauvaa varten tarvitaan.
Nyt kevään ja alkukesän aikana mies on kuitenkin alkanut heitellä ihan ihme kommentteja. Aluksi ne tuntui vitsiltä, esimerkiksi mies arvuutteli, kenenköhän piirteitä vauvalla on, tai että pitäisikö alkaa epäillä, jos vauvalla onkin ruskeat silmät. Niitä alkoi kuitenkin olla yhä useammin ja suorempia viitaten epäilykseen, ettei lapsi muka olisi hänen. Hän esimerkiksi ihan tosissaan mietti, voiko ajankohta millon lapsi on saanut alkunsa pitää paikkansa, tivasi minulta pitääkö kiertoni pituus varmasti paikkansa ja että olenko varmasti merkinnyt edelliset kuukautiset oikein. Mitään syytä pettämisepäilyihin ei ole.
Kysyin toissapäivänä mieheltä ihan suoraan, että epäiletkö isyyttäsi ihan oikeasti. Tähän mies ei oikeastaan sanonut mitään selvää vastausta eikä olla puhuttu asiasta sen jälkeen.ä, ollaan vaan jatkettu tätä arkea. Tuntuu, että haluaisin ottaa etäisyyttä kaikkeen. Nämä miehen jutut ihan todella loukkaa ja samalla huolettaa tulevaisuutta ajatellen. En ole kertonut tästä kenellekään, koska en tosiaan tiedä, miten tämän kertoisin.
Kommentit (236)
Sanoisin, että voidaan tehdä isyystesti lapsen synnyttyä, mutta parisuhde päättyy siinä tapauksessa (jos ei siis osaa olla ilman testiä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan täytyy tehdä miehensä kanssa Dna testi. Asia selviää sillä. Jos ette tee, niin voitte kiistellä loputtomiin. Jos nainen ei suostu siihen, miehenä minullakin heräisi epäily. Pelkkä sanominen "on se sun", ei aina riitä. Testi jos AP uskaltaa. Vai onko jotain salattavaa?
Jos mies haluaa testin teettää, niin sitten teettää. Ei siihen tarvitse naisen apua. Itse en luottaisi mihinkään nettitesteihin vaan mies saisi teettää testin yksityisen lääkäriaseman labrassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän monet naiset pettää. Lähipiirissäkin tapauksia. En pidä outona hakea varmistusta
Ehkä on parempi sitten olla yksin.
Todellakin taitaa parempi olla yksin kun totuus ottaa noin koville.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän monet naiset pettää. Lähipiirissäkin tapauksia. En pidä outona hakea varmistusta
Joo mut ap ei petä. Jos suhteessa petetään on hyvät tsäänssit ettei kummallekaan ole epäselvää ettei kaikki ole ihan kunnossa. Eikä siihen tilanteeseen ole alunperinkään järkevää ruveta tekemään lasta. Tässä on nyt se tilanne että mies elää "tässä ei ole kaikki kunnossa" -suhdetta mutta ap elää suhdetta jossa ei epäillä toista syyttä ja sitoudutaan tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joillain miehillä tosiaan niin kova epäilys isyydestään?
Miksi?Litryykö se jotenkin epävarmuuteen omasta lisääntymiskyvystä vai ehkä joku lähtökohtainen epäluottamus toiseen ja epäily siitä, että toinen on pettämisestä tullut raskaaksi?
se ei ole epävarmuutta vaan tietoisuutta siitä millaisia naiset ovat.
Sovitaanko että osallistut keskusteluun sitten vasta kun sulla on edes jotain kokemusta irl ihmissuhteista?
riittääkö yht. n.25 vuoden kokemus useiden eri naisten kanssa suhteessa olosta ja yhdessä asumisesta?
Jos ne kaikki on pettäneet sua ja tehneet lapsia muiden miesten kanssa se ei kerro mitään naisista vaan kaiken siitä minkälainen mies sinä olet.
Kyllä se aika paljon kertoo naisista.
-eri
Yhteistä naisille on se, että yksikään heistä ei kestä tuota miestä paria vuotta kauempaa. Se minua ihmetyttää, miksi seurustelu on unohdettu kokonaan ja höngitty suoraan asumaan yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos muuten on mennyt hyvin, eikä epäilyä isyydestä ole niin sano rauhallisesti, että suostut sitten isyystestiin (mies saa sen maksaa itse) kun lapsi syntyy. Mies varmaan vain panikoi, kun on lapsi tulossa ja pelkää sen takia. Toki ei ole reilua, että epäilee, mutta isyys on iso juttu ja noinkin tyhmästi voi siihen reagoida. Lisäksi, kun sinä stressaat aiheettomista epäilystä, niin hän epäilee enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko lentäisi pellolle. Hänellä ei myöskään olisi mitään asiaa minun ja lapseni elämään.
Juuri tällaisen ajattelun takia meillä on rikkinäisiä perheitä
Miksi pitää sietää toisen p*skaryöpytykset? En ole kenenkään kynnysmatto. Te muut saatte olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että voidaan tehdä isyystesti lapsen synnyttyä, mutta parisuhde päättyy siinä tapauksessa (jos ei siis osaa olla ilman testiä).
Kuulostaa siltä, että sinulla on salattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä. Sanot että isyystesti tehdään heti lapsen syntymän jälkeen, koska sinulla ei ole mitään salattavaa. Meillä miehen ex-vaimo oli petollinen ja petti koko heidän avioliittonsa ajan, joten ihan mielelläni suostuin isyystesteihin molempien lasten kohdalla. Välillä kuittailen ystävällisesti siitä hänelle, mutta asetu nyt itse miehesi asemaan; koskaan ei voi tietää, onko lapsi todella oma.
Oih, oletpa hyvä nainen! Ainakin paljon parempi kuin miehesi exä. Onneksi olkoon!
Omien lapsieni isä kysyi eron jälkeen, että onko kumpikaan tai vain toinen hänen. Sanoin, että saa ihan itse päättää. Jos ei lapsia elämäänsä halua, niin tervemenoa! Kyllä sitä ilman isäänkin pärjätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan raskaana olevat naiset voivat itse ehdottaa miehelle isyystestiä. Sanoo vain, että "isyys pitää testata,kun en ole ihan varma, oletko sinä tämän lapsen isä vai et". Sitähän se mies miettii muutenkin.
No toi on helppo. Sano, että isyystesti tehdään heti, kun lapsi on syntynyt. Loppuu se ininä. Sen jälkeen heittäisin äijän mäkeen. En kyllä varottaisi ennakkoon, vaan kun isyystestin tulos on tullut ja mies innoissaan siitä, silloin lähtisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa perhehelvetin alkamisesta. Lapsen syntymän jälkeen mies yrittää löytää lapsesta piirteitä ja jokainen piirre on hänestä epäilyttävä. Sitten joudutkin jo selittelemään, missä olet ollut ja kenen kanssa, kuka sinulle soitti ja kenen kanssa viestittelit. Sitten joudut selvittämään joka kerta kotoa lähtiessäsi että mihin menet ja kenen kanssa. Samoin kun olet takaisin kotona, joudut kertomaan, missä olit, kenen kanssa ja kenen kanssa puhuit ja mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ajatuksia en voi lukea, mutta voihan se olla että raskauden edetessä hän kokee epävarmuutta ja se jotenkin purkautuu tuolla tavalla perusteettomina epäilyinä. Tai ehkä joku on puhunut miehellesi siitä vaihtoehdosta, että lapsi ei olisikaan hänen ja se ajatus on jäänyt vaivaamaan? Onhan se lapsen syntymä melkoinen muutos sille miehellekin, vaikka hän ei fyysisesti lasta kanna tai synnytä. Sinuna sanoisin, että kun lapsi syntyy niin teette isyystestin. Se on jo ihan lapsenkin etu, mikäli tuo miehen epäily ja vihjailu ei ota loppuakseen. Vaikka sinua epäilyt loukkaavat, niin ajattele miltä voisi tuntua jos itse yhtäkkiä alkaisit kesken kaiken epäillä onko lapsi omasi (siis jos sellaiseen olisi mahdollisuus) ja että haluaisit asiaan varmuuden. Kyseessä on enemmän tunnepuolen juttu kuin järkeily, eikä puolison sana siinä aina riitä vaikka luottamusta muuten olisi. Jos testin jälkeen alkaa uudet kootut selitykset eikä tilanne helpota, niin sitten miehellä on jotain omia asioita kertomatta tai käsittelemättä ja toivotan onnea niiden setvimiseen.
Minä taas en lähtisi mihinkään testipelleilyyn ollenkaan.
Kun mies kerran raskauden aikana alkaa ilman syytä esittää epäilyksiä siitä onko lapsi hänen, en näe mitään syytä, miksi mies uskoisi sitä isyystestin tulostakaan. Todennäköisesti vetoaisi testin virheprosenttiin tai uskoisi testin olevan väärennetty.
Siinä vaiheessa miehen voi laittaa harhaluuloineen päivineen kiertoon, mutta ei tuon isyystestin tekeminen ole haitaksi. Jos ero tulee ja mies alkaa vänkäämään vastaan elatusmaksuista ja ties mistä vedoten siihen ettei ole isä, niin sitten on mustaa valkoisella ja testit tehtyinä. Parisuhde voi aina kariutua, mutta minusta nyt on viisasta ajatella lapsen etua ja teettää se testi. Hyvällä onnella mieskin voi jopa järkiintyä ja hyväksyä, että lapsi on hänen. Olisihan se kiva, että esikoisen kanssa perhe voisi keskittyä lapseen ja vanhempienkin suhde olisi vielä pelastettavissa.
Toki testi on syytä tehdä siinä vaiheessa, jos ja kun elatuksesta puhutaan. Mutta ei sitä sen takia tehdä, että miehen epäluuloja ja itsetuntoa pitäisi hyysätä, ja sitten parisuhde vain maagisesti jatkuisi tämän loukkauksen jälkeen kun testi todistaakin miehen vainoharhat vääriksi. Jos mies ei sitä vertaa luota, että vaatii testin, niin kyllähän se suhde on sitten siinä. Ei tuollaisesta enää palata normaaliin, luottavaiseen ja kunnioittavaan parisuhteeseen.
Voi olla kuten sanot, mutta silti haluaisin ensisijassa peräänkuuluttaa keskustelua, keskustelua ja keskustelua jotta parisuhde saataisiin vielä toimimaan. Työtähän se suhteen paikkaaminen vaatii enkä siitä syyllistä, jos siihen ei pysty tai halua ryhtyä. Kuitenkin, jos tuon loukkauksen takaa paljastuisi jotain inhimillisiä pelkoja tai epävarmuuksia isyyden kynnyksellä, niin kurja se sille miehellekin on menettää parisuhde ja mahdollisuus perhe-elämään vaikka hän nyt itse onkin ongelman saanut aikaan. Jos se keskustelu vaatii myös isyystestin tueksi, niin minusta se on pieni hinta ja testin voi joutua tekemään joka tapauksessa. Pidän sellaista ajattelua, missä oman kumppanin itsetunnon tai epäluulojen "hyysäys" on täysin tarpeetonta, hieman liian musta-valkoisena. Rajat pitää vetää, mutta joskus voi myös tulla vähän vastaan. Tietenkään kumppanin absurdeihin vaatimuksiin ei tarvitse myöntyä tai alkaa puhumaan häntä työkseen ulos harhoistaan, jos parisuhde muuttuu jatkuvaksi todisteluksi ja perusteluksi niin sitten siitä on aika luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ajatuksia en voi lukea, mutta voihan se olla että raskauden edetessä hän kokee epävarmuutta ja se jotenkin purkautuu tuolla tavalla perusteettomina epäilyinä. Tai ehkä joku on puhunut miehellesi siitä vaihtoehdosta, että lapsi ei olisikaan hänen ja se ajatus on jäänyt vaivaamaan? Onhan se lapsen syntymä melkoinen muutos sille miehellekin, vaikka hän ei fyysisesti lasta kanna tai synnytä. Sinuna sanoisin, että kun lapsi syntyy niin teette isyystestin. Se on jo ihan lapsenkin etu, mikäli tuo miehen epäily ja vihjailu ei ota loppuakseen. Vaikka sinua epäilyt loukkaavat, niin ajattele miltä voisi tuntua jos itse yhtäkkiä alkaisit kesken kaiken epäillä onko lapsi omasi (siis jos sellaiseen olisi mahdollisuus) ja että haluaisit asiaan varmuuden. Kyseessä on enemmän tunnepuolen juttu kuin järkeily, eikä puolison sana siinä aina riitä vaikka luottamusta muuten olisi. Jos testin jälkeen alkaa uudet kootut selitykset eikä tilanne helpota, niin sitten miehellä on jotain omia asioita kertomatta tai käsittelemättä ja toivotan onnea niiden setvimiseen.
Minä taas en lähtisi mihinkään testipelleilyyn ollenkaan.
Kun mies kerran raskauden aikana alkaa ilman syytä esittää epäilyksiä siitä onko lapsi hänen, en näe mitään syytä, miksi mies uskoisi sitä isyystestin tulostakaan. Todennäköisesti vetoaisi testin virheprosenttiin tai uskoisi testin olevan väärennetty.
Siinä vaiheessa miehen voi laittaa harhaluuloineen päivineen kiertoon, mutta ei tuon isyystestin tekeminen ole haitaksi. Jos ero tulee ja mies alkaa vänkäämään vastaan elatusmaksuista ja ties mistä vedoten siihen ettei ole isä, niin sitten on mustaa valkoisella ja testit tehtyinä. Parisuhde voi aina kariutua, mutta minusta nyt on viisasta ajatella lapsen etua ja teettää se testi. Hyvällä onnella mieskin voi jopa järkiintyä ja hyväksyä, että lapsi on hänen. Olisihan se kiva, että esikoisen kanssa perhe voisi keskittyä lapseen ja vanhempienkin suhde olisi vielä pelastettavissa.
Toki testi on syytä tehdä siinä vaiheessa, jos ja kun elatuksesta puhutaan. Mutta ei sitä sen takia tehdä, että miehen epäluuloja ja itsetuntoa pitäisi hyysätä, ja sitten parisuhde vain maagisesti jatkuisi tämän loukkauksen jälkeen kun testi todistaakin miehen vainoharhat vääriksi. Jos mies ei sitä vertaa luota, että vaatii testin, niin kyllähän se suhde on sitten siinä. Ei tuollaisesta enää palata normaaliin, luottavaiseen ja kunnioittavaan parisuhteeseen.
Voi olla kuten sanot, mutta silti haluaisin ensisijassa peräänkuuluttaa keskustelua, keskustelua ja keskustelua jotta parisuhde saataisiin vielä toimimaan. Työtähän se suhteen paikkaaminen vaatii enkä siitä syyllistä, jos siihen ei pysty tai halua ryhtyä. Kuitenkin, jos tuon loukkauksen takaa paljastuisi jotain inhimillisiä pelkoja tai epävarmuuksia isyyden kynnyksellä, niin kurja se sille miehellekin on menettää parisuhde ja mahdollisuus perhe-elämään vaikka hän nyt itse onkin ongelman saanut aikaan. Jos se keskustelu vaatii myös isyystestin tueksi, niin minusta se on pieni hinta ja testin voi joutua tekemään joka tapauksessa. Pidän sellaista ajattelua, missä oman kumppanin itsetunnon tai epäluulojen "hyysäys" on täysin tarpeetonta, hieman liian musta-valkoisena. Rajat pitää vetää, mutta joskus voi myös tulla vähän vastaan. Tietenkään kumppanin absurdeihin vaatimuksiin ei tarvitse myöntyä tai alkaa puhumaan häntä työkseen ulos harhoistaan, jos parisuhde muuttuu jatkuvaksi todisteluksi ja perusteluksi niin sitten siitä on aika luopua.
Minusta tuo on kyllä aika absurdia alkaa loppuraskauden aikana esittämään epäilyksiä isyydestä.
Vierailija kirjoitti:
No toi on helppo. Sano, että isyystesti tehdään heti, kun lapsi on syntynyt. Loppuu se ininä. Sen jälkeen heittäisin äijän mäkeen. En kyllä varottaisi ennakkoon, vaan kun isyystestin tulos on tullut ja mies innoissaan siitä, silloin lähtisi.
Musta on jotenkin surullista, että täällä on näin paljon tällaisia kommentteja. Ymmärrän kyllä että aiheettomat epäilyt on loukkaavia ja rasittaa parisuhdetta, mutta että jättäisi miehen siinä vaiheessa kun hän on viimein päässyt epäilyistään ja jopa innostuu siitä omasta isyydestään, niin sitten isketään eropallo päin naamaa. Ilmeisesti nykyään parisuhteet kai on sellaisia, ettei niitä kannata edes yrittää korjata vaikka olisi hetkellisesti raskasta tai vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ajatuksia en voi lukea, mutta voihan se olla että raskauden edetessä hän kokee epävarmuutta ja se jotenkin purkautuu tuolla tavalla perusteettomina epäilyinä. Tai ehkä joku on puhunut miehellesi siitä vaihtoehdosta, että lapsi ei olisikaan hänen ja se ajatus on jäänyt vaivaamaan? Onhan se lapsen syntymä melkoinen muutos sille miehellekin, vaikka hän ei fyysisesti lasta kanna tai synnytä. Sinuna sanoisin, että kun lapsi syntyy niin teette isyystestin. Se on jo ihan lapsenkin etu, mikäli tuo miehen epäily ja vihjailu ei ota loppuakseen. Vaikka sinua epäilyt loukkaavat, niin ajattele miltä voisi tuntua jos itse yhtäkkiä alkaisit kesken kaiken epäillä onko lapsi omasi (siis jos sellaiseen olisi mahdollisuus) ja että haluaisit asiaan varmuuden. Kyseessä on enemmän tunnepuolen juttu kuin järkeily, eikä puolison sana siinä aina riitä vaikka luottamusta muuten olisi. Jos testin jälkeen alkaa uudet kootut selitykset eikä tilanne helpota, niin sitten miehellä on jotain omia asioita kertomatta tai käsittelemättä ja toivotan onnea niiden setvimiseen.
Minä taas en lähtisi mihinkään testipelleilyyn ollenkaan.
Kun mies kerran raskauden aikana alkaa ilman syytä esittää epäilyksiä siitä onko lapsi hänen, en näe mitään syytä, miksi mies uskoisi sitä isyystestin tulostakaan. Todennäköisesti vetoaisi testin virheprosenttiin tai uskoisi testin olevan väärennetty.
Siinä vaiheessa miehen voi laittaa harhaluuloineen päivineen kiertoon, mutta ei tuon isyystestin tekeminen ole haitaksi. Jos ero tulee ja mies alkaa vänkäämään vastaan elatusmaksuista ja ties mistä vedoten siihen ettei ole isä, niin sitten on mustaa valkoisella ja testit tehtyinä. Parisuhde voi aina kariutua, mutta minusta nyt on viisasta ajatella lapsen etua ja teettää se testi. Hyvällä onnella mieskin voi jopa järkiintyä ja hyväksyä, että lapsi on hänen. Olisihan se kiva, että esikoisen kanssa perhe voisi keskittyä lapseen ja vanhempienkin suhde olisi vielä pelastettavissa.
Toki testi on syytä tehdä siinä vaiheessa, jos ja kun elatuksesta puhutaan. Mutta ei sitä sen takia tehdä, että miehen epäluuloja ja itsetuntoa pitäisi hyysätä, ja sitten parisuhde vain maagisesti jatkuisi tämän loukkauksen jälkeen kun testi todistaakin miehen vainoharhat vääriksi. Jos mies ei sitä vertaa luota, että vaatii testin, niin kyllähän se suhde on sitten siinä. Ei tuollaisesta enää palata normaaliin, luottavaiseen ja kunnioittavaan parisuhteeseen.
Voi olla kuten sanot, mutta silti haluaisin ensisijassa peräänkuuluttaa keskustelua, keskustelua ja keskustelua jotta parisuhde saataisiin vielä toimimaan. Työtähän se suhteen paikkaaminen vaatii enkä siitä syyllistä, jos siihen ei pysty tai halua ryhtyä. Kuitenkin, jos tuon loukkauksen takaa paljastuisi jotain inhimillisiä pelkoja tai epävarmuuksia isyyden kynnyksellä, niin kurja se sille miehellekin on menettää parisuhde ja mahdollisuus perhe-elämään vaikka hän nyt itse onkin ongelman saanut aikaan. Jos se keskustelu vaatii myös isyystestin tueksi, niin minusta se on pieni hinta ja testin voi joutua tekemään joka tapauksessa. Pidän sellaista ajattelua, missä oman kumppanin itsetunnon tai epäluulojen "hyysäys" on täysin tarpeetonta, hieman liian musta-valkoisena. Rajat pitää vetää, mutta joskus voi myös tulla vähän vastaan. Tietenkään kumppanin absurdeihin vaatimuksiin ei tarvitse myöntyä tai alkaa puhumaan häntä työkseen ulos harhoistaan, jos parisuhde muuttuu jatkuvaksi todisteluksi ja perusteluksi niin sitten siitä on aika luopua.
Minusta tuo on kyllä aika absurdia alkaa loppuraskauden aikana esittämään epäilyksiä isyydestä.
Onhan siinä tosiaan ollut pitkä aika asiaa miettiä, mutta ehkä se lapsen saaminen realisoituu miehelle kunnolla vasta kun loppu häämöttää? Näin olen ymmärtänyt, että moni mies ei ensimmäistä lasta odotettaessa vielä koe mitään vahvoja isyyden tunteita tai edes kunnolla ymmärrä mihin on ryhtymässä (koska tieto ei korvaa kokemusta). Ehkä mies panikoi eikä tunnista mistä ahdistus todellisuudessa johtuu, joten tulee tuollaisia syytöksiä? Mene ja tiedä. Tai ehkä mies on käynyt itse vieraissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ajatuksia en voi lukea, mutta voihan se olla että raskauden edetessä hän kokee epävarmuutta ja se jotenkin purkautuu tuolla tavalla perusteettomina epäilyinä. Tai ehkä joku on puhunut miehellesi siitä vaihtoehdosta, että lapsi ei olisikaan hänen ja se ajatus on jäänyt vaivaamaan? Onhan se lapsen syntymä melkoinen muutos sille miehellekin, vaikka hän ei fyysisesti lasta kanna tai synnytä. Sinuna sanoisin, että kun lapsi syntyy niin teette isyystestin. Se on jo ihan lapsenkin etu, mikäli tuo miehen epäily ja vihjailu ei ota loppuakseen. Vaikka sinua epäilyt loukkaavat, niin ajattele miltä voisi tuntua jos itse yhtäkkiä alkaisit kesken kaiken epäillä onko lapsi omasi (siis jos sellaiseen olisi mahdollisuus) ja että haluaisit asiaan varmuuden. Kyseessä on enemmän tunnepuolen juttu kuin järkeily, eikä puolison sana siinä aina riitä vaikka luottamusta muuten olisi. Jos testin jälkeen alkaa uudet kootut selitykset eikä tilanne helpota, niin sitten miehellä on jotain omia asioita kertomatta tai käsittelemättä ja toivotan onnea niiden setvimiseen.
Minä taas en lähtisi mihinkään testipelleilyyn ollenkaan.
Kun mies kerran raskauden aikana alkaa ilman syytä esittää epäilyksiä siitä onko lapsi hänen, en näe mitään syytä, miksi mies uskoisi sitä isyystestin tulostakaan. Todennäköisesti vetoaisi testin virheprosenttiin tai uskoisi testin olevan väärennetty.
Siinä vaiheessa miehen voi laittaa harhaluuloineen päivineen kiertoon, mutta ei tuon isyystestin tekeminen ole haitaksi. Jos ero tulee ja mies alkaa vänkäämään vastaan elatusmaksuista ja ties mistä vedoten siihen ettei ole isä, niin sitten on mustaa valkoisella ja testit tehtyinä. Parisuhde voi aina kariutua, mutta minusta nyt on viisasta ajatella lapsen etua ja teettää se testi. Hyvällä onnella mieskin voi jopa järkiintyä ja hyväksyä, että lapsi on hänen. Olisihan se kiva, että esikoisen kanssa perhe voisi keskittyä lapseen ja vanhempienkin suhde olisi vielä pelastettavissa.
Toki testi on syytä tehdä siinä vaiheessa, jos ja kun elatuksesta puhutaan. Mutta ei sitä sen takia tehdä, että miehen epäluuloja ja itsetuntoa pitäisi hyysätä, ja sitten parisuhde vain maagisesti jatkuisi tämän loukkauksen jälkeen kun testi todistaakin miehen vainoharhat vääriksi. Jos mies ei sitä vertaa luota, että vaatii testin, niin kyllähän se suhde on sitten siinä. Ei tuollaisesta enää palata normaaliin, luottavaiseen ja kunnioittavaan parisuhteeseen.
Voi olla kuten sanot, mutta silti haluaisin ensisijassa peräänkuuluttaa keskustelua, keskustelua ja keskustelua jotta parisuhde saataisiin vielä toimimaan. Työtähän se suhteen paikkaaminen vaatii enkä siitä syyllistä, jos siihen ei pysty tai halua ryhtyä. Kuitenkin, jos tuon loukkauksen takaa paljastuisi jotain inhimillisiä pelkoja tai epävarmuuksia isyyden kynnyksellä, niin kurja se sille miehellekin on menettää parisuhde ja mahdollisuus perhe-elämään vaikka hän nyt itse onkin ongelman saanut aikaan. Jos se keskustelu vaatii myös isyystestin tueksi, niin minusta se on pieni hinta ja testin voi joutua tekemään joka tapauksessa. Pidän sellaista ajattelua, missä oman kumppanin itsetunnon tai epäluulojen "hyysäys" on täysin tarpeetonta, hieman liian musta-valkoisena. Rajat pitää vetää, mutta joskus voi myös tulla vähän vastaan. Tietenkään kumppanin absurdeihin vaatimuksiin ei tarvitse myöntyä tai alkaa puhumaan häntä työkseen ulos harhoistaan, jos parisuhde muuttuu jatkuvaksi todisteluksi ja perusteluksi niin sitten siitä on aika luopua.
Minusta tuo on kyllä aika absurdia alkaa loppuraskauden aikana esittämään epäilyksiä isyydestä.
Onhan siinä tosiaan ollut pitkä aika asiaa miettiä, mutta ehkä se lapsen saaminen realisoituu miehelle kunnolla vasta kun loppu häämöttää? Näin olen ymmärtänyt, että moni mies ei ensimmäistä lasta odotettaessa vielä koe mitään vahvoja isyyden tunteita tai edes kunnolla ymmärrä mihin on ryhtymässä (koska tieto ei korvaa kokemusta). Ehkä mies panikoi eikä tunnista mistä ahdistus todellisuudessa johtuu, joten tulee tuollaisia syytöksiä? Mene ja tiedä. Tai ehkä mies on käynyt itse vieraissa.
Minäkin panikoin lähes koko raskauden ajan. Lapsen syntymän jälkeen sitä vastaan panikoinkin. Ei silti tullut missään vaiheessa mieleenkään epäillä omaa isyyttään, ei kenenkään kolmen lapsemme kohdalla.
Googleta harhaluuloisuushäiriö tai delusional disorder. Kyse on psykoosisairaudesta. On tapauksia joissa nainen suostuu isyystestiin ja testin mukaan epäilijä on isä, mutta mies ei usko sitä. Väittää testituloksia väärennetyiksi jne.
Vierailija kirjoitti:
Voin vakuuttaa, että ei isyystesti auta mitään, kun kyseessä on henkilön päähänpinttymä jostain. Lapseni isä oli sairaalloisen mustasukkainen ja halusi isyystestin. Ajattelin silloin että ei kai siitä mitään haittaakaan ole. Väärin. Kun isyystesti osoitti lapsen isän biologiseksi isäksi, alkoi tämä epäillä sitä, että testin tulos ei pidä paikkaansa, koska se on väärennetty. Ihan sama vaikka niitä testejä olisi tehty kymmeniä. Lapsen isä jatkoi juttuaan myös terveydenhuollon henkilöstön ja viranomaisten kanssa. Nykyään isä tapaa kasta valvotusti.
Ole varuillasi. Ei kannata ohittaa tuollaisia juttuja olankohautuksella, koska nuo ei välttämättä ole mitään läppää. Olisiko sinulla jotain paikkaa mihin voisit mennä viettämään juhannusta? Entä sellaista, mihin voisit muutenkin mennä jos kotona oleminen ei onnistu?
Lapseni on 25v ja vieläkin kuulen yli 20vuotta jo eksänä olleen lapseni isän suusta että kyllä ei ole isyydestä epävarmuutta kun lapsi pitää/tekee/näyttää asialta x
Ihan kuin siitä koskaan olisi ollut epäilystä...
Ehkä on parempi sitten olla yksin.