Et voi pistää paremmaksi, mun anoppini on pahin kaikista. Kysy,

anoppinipa näytti oman 1-v kuvansa ja se oli ihan meidän lapsemme näköinen :D

edelle? Ihan sama vaikka mies hakkaisi, haukkuisi, haluaisit erota tms. niin kulissia kuuluu pitää yllä ja piste.

Omien lastenlastensa kodin.

Ja avannut miehesi nimellä puhelinliittymän jonka jättänyt maksamatta?

-on seurustellut itseänsä 25 vuotta nuoremman narkkarin kanssa, jolloin itsekin veti ilmeisesti aineita



-sai tuosta suhteesta lukuisia sukupuolitauteja, joista kertoo avoimesti



-elää reilusti yli varojensa



-lainailee rahaa, eikä maksa takaisin



-myi ainoan kiinteän omaisuutensa, pyysi miestäni varainhoitajaksi, rahaa oli sen verran, että tulevaisuus olisi ollut turvattu



-suurin osa rahoista meni vanhoihin velkoihin, erääntyneisiin, perinnässä olleisiin laskuihin



-painosti varainhoitajana toimineelta mieheltäni loput rahat ja kulutti ne holtittomasti



-rahojen loputtua lähestyi meitä asianajajan välityksellä väittäen, että olimme kuluttaneet hänen varallisuutensa (onneksi oli kuitit tallessa jokaisesta sentistä)



Haluatteko kuulla lisää?

Onko anoppisi sitä mieltä, että naisen paikka on kotona, ei saa olla omaa elämää, vaan lapset, mies ja perhe yleensä menee kaiken

edelle? Ihan sama vaikka mies hakkaisi, haukkuisi, haluaisit erota tms. niin kulissia kuuluu pitää yllä ja piste.

-anoppi on tehnyt abortin muutama vuosi mieheni syntymän jälkeen, koska ei olisi " jaksanut taas hoitaa vauvaa"



-antaa lastenlastensa tehdä ihan mitä haluaa. ikuisena muistona omien lastemme 20 minuutin kaitsemisesta on jukka-hakka-vasaralla taotut kuopat parketissa, joista anoppi ei tiedä kuulemma mitään



-hän rikkoo joka ikisellä vierailulla jotain kodistamme, yleensä tunnearvon omaavia esineitä, eikä koskaan kerro " vahingoistaan"



-korostaa aina sitä, miten _vaikea elämä_ hänellä on ollut...



-säännöllisin väliajoin " yrittää" itsemurhaa ja soittelee lapsilleen syyllistäen heitä aikeistaan





Ihanko oikeasti jollakin on asiat huonommin anopin suhteen?



t. ap

lisäksi suhtautuu välillä kuin olisi itse poikansa vaimo. Loukkaantuu jos menemme miehen veljen porukan kanssa reissuun eikä häntä, arvoisaa anoppia, oteta mukaan. Tuppaa nenänsä joka paikkaan, kaikki asiat kuuluvat hänelle. Ei ymmärrä missä menee tahdikkuuden ja sairaalloisen uteliaisuuden raja. Puhuu pahaa miniöistä minkä ehtii, päin naamaa ollaan kyllä mielin kielin. Soittaa joka päivä, ja odottaa että kun hän vähänkään vinkaisee, on luokseen rynnättävä saman tien, vuorokauden ajasta riippumatta. Krooninen valittaja ja marisija, rakastaa itsesäälissä kieriskelyä. Kyvytön asettumaan toisen ihmisen asemaan. Loukkaantuu erittäin helposti.



Mitäs siis sanotte;)?

-korostaa aina sitä, miten _vaikea elämä_ hänellä on ollut...





14

-kuten jollakin muullakin, myös minun anoppini on paskanpuhumisen maailmanmestari. silmätysten kaikki on niin ihanaa ja mahtavaa, mutta kun selkäsi käännät, saat puukkoa niskaan. sukulaisilta ja kyliltä kuulemme sitten, miten paskoja ihmisiä mieheni kanssa olemme.



-anoppi valehtelee ilman tunnontuskia milloin mistäkin asiasta ja kääntää mustan valkoiseksi tarvittaessa uskoen ilmeisesti itsekin juttuihinsa



-pahinta anopissani on se, että hän kääntyy aina tilaisuuden tullen helposti myös omia lapsiaan vastaan



-kuten jo varmaan arvasittekin, anopilla on mielenterveysongelmia ja hän " pimahtaa" yleensä keväisin ja joutuu hoitoon mielisairaalaan





Inhoan anoppiani kaikista tuntemistani ihmisistä ylivoimaisesti eniten, sillä hän on todella uuvuttava.



Anoppi aiheuttaa myös riitoja mieheni ja minun välillä, sillä mieheni kokee velvollisuudekseen olla yhteydessä äitinsä kanssa, vaikka mitä paskaa milloinkin sieltä niskaan tulee rekkakuormittain.



Itse en tunne anoppiani kohtaan mitään muuta kuin syvää pettymystä, ylenkatsetta ja vihaa.

tuntuu olevan ihan oikeasti helvetistä kotoisin olevia anoppeja.



itse en edes pysty kertomaan kenellekään oikeassa elämässä anoppini hirveyttä. suoraan sanoen elän jatkuvassa pelossa, sillä anoppi on niin arvaamaton, että hän saattaa tehdä ihan mitä vain. appivanhemmat ovat lisäksi eronneet, joten anoppi saa toteuttaa itseään ihan vapaasti.



hävettää tunnustaa, mutta toivon, ettei anoppini olisi mitenkään pitkäikäinen.



-ap-

sulla on vaan asenneongelma!!!!

Mielestäni hänestä ei voi puhua ilkeänä anoppina vaan sairaana ihmisenä. Miksi ihmeessä jätät lapsesi SAIRAAn ihmisen hoitoon?

on neljä vuotta aikaa, eikä anopilla ollut tuolloin vielä ollut yhtään sairaalajaksoa alla. nyt en jättäisi lapsiani hänen kanssaan hetkeksikään yksin.



edelleenkään anoppini ei tunnusta/koe olevansa sairas. myöskään hänen lapsensa (mieheni mukaanlukien) eivät tätä halua myöntää. minä olen ilmeisesti ainoa ihminen lähipiirissä, jota hän ei ole sokaissut, koska minulla ei ole minkäänlaista tunnesidettä häneen.



mielestäni anoppini on psykopaatti. odotan edelleen, että joku pistäisi paremmaksi.



-ap-

ei tästä muuhun tulokseen voi tulla. johan mä sen arvasinkin.



onnea kaikille, joita on onnistanut paremmin anopin suhteen. omani on ihan perseestä, jos moinen alatyylinen ilmaisu sallitaan.



jään säälimään itseäni.



-ap-

Paljon piirteitä omasta anopistani tunnistin. Tosin itsemurhaa hän ei ole yrittänyt eikä ole ollut mielisairaalassa. Mutta sairaana pidän kyllä häntäkin.

Onnittelut, kyllä sulla silti vielä on kamalampi anoppi kuin mulla:).

Vierailija:

ei tästä muuhun tulokseen voi tulla. johan mä sen arvasinkin.

onnea kaikille, joita on onnistanut paremmin anopin suhteen. omani on ihan perseestä, jos moinen alatyylinen ilmaisu sallitaan.

jään säälimään itseäni.

-ap-

-tuli esikoisen synnytyssairaalaan samana päivänä kuin poika oli syntynyt,mukana kamera,sanelin(nauhuri) ja mieheni vauvakuvat. Vertaili kauan ja hartaasti poikaamme nakuna miehen vauva-ajan nakukuviin ja totesi sitten ettei ole yhtään samaa näköä,olenko varma,että lapsi on hänen poikansa poika. Napsi kuvia ja nauhoitti koko vierailun,molemmat " todistusaineistoksi" . Kertoi KAIKILLE (soitteli läpi jopa minun sukulaisena joita ei koskaan ole nähnytkään) ettei syntynyt lapsi ole mieheni lapsi.

Poika on nyt 3v ja edelleenkin viikottain kyselee kuka on lapsen isä,poika kun ei edelleenkään näytä pätkän vertaa isältään (mutta on kuin ilmetty pappansa,minun isäni siis) ja jaksaa huokailla kaikille kuinka kamalaa on kun poikansa joutui aisankannattajaksi ja että hän ei tajua,miksei mieheni tajua tätä itse.

Onneksi toinen lapsemme on mieheni näköinen...



-kun poika oli 1v anoppi vei hänet salaa kirkkoon. se on se ainoa kerta kun lapsi oli anopilla hoidossa,kun miehen oli pakko olla töissä ja mulla oli neuvola ja poika oli flunssassa. Poika piti viedä kuulema kirkkoon,jotta anoppi voi testata onko pojassa paholaista (AI niin,anopilla ei ole mielenterveysongelmia. Oikeasti ei ole. MUTTA hän on vakaasti luterilaisessa uskossa eikä sulata mun ateismia)



-Anoppi muistaa lapsia ainoastaan postikorteilla joissa on aina hyvin pienellä ja tiheällä tekstillä kirjoitettu raamatun jakeita (asumme nyt eripaikkakunnalla anopista)



-Minulle anoppi on mitä ystävällisin,naaman edessä. Selän kun kääntää niin johan saan kuulla sukulaisilta ja jopa omilta ystäviltäni mitä mieltä anoppi on minusta. Olen huora,saatanasta,hullu,syön lääkkeitä ongelmiini,olen likainen ja haisen,lyön lapsia jne. Jopa sosiaalitädit kävi kerran ovellani tämän viimeisen vuoksi. Ei epäilystäkään ilmoituksen tekijästä.



-mieheni saa kuulla päivittäin txt välityksellä minusta mitä ikävimpiä asioita



-anoppi myös vaatii meitä maksamaan laskujaan,syyttelee kun emme maksa ja itkee tuntikausia rappukäytävässä (kyllä,vaikka asumme nyt eri kaupungissa... nykyisin onneksi harvemmin,kun välimatka kasvoi) että olemme pettäneet hänet



-anoppi syyttää meitä avioerostaan,mies kuulema lähti (ei siis mieheni isä,joka on fiksu mies ja lähtenyt jo paljona aiemmin....) koska me saimme hänet " käännytettyä" anoppia vastaan. Hyvä kun puhuin miehelle,varmaan max jää 10 kertaan kun ikinä hänelle mitään sanoin...



-kun anoppi ajoi kolarin,se oli minun pahojn ajatuksien syytä



-anoppi vihaa minua ikuisesti koska sain hänelle lähetteen mielentilatutkimuksiin. kaikista hulluinta on se,että hän sai terveen paperit...

t: edellinen

on ihan oikeasti luonnevikaisia anoppeja.



Lähes kaikilla miniöillä on anoppinsa kanssa jotain kränää, mutta sinulla ja minulla on valitettavasti vielä enemmän nieltävää.



Meillä anoppi tokaisi nuoremman lapsemme synnyttyä, että onpa niin isänsä näköinen poika, ettei taida isästä olla tällä kertaa epäilystä. Muuten olisi varmasti alkanut penätä isyystutkimuksia tmv., vaikka olemme olleet 10 vuotta erittäin onnellisesti naimisissa.



Näiden suoraan helvetistä olevien anoppien kanssa on mielestäni sekin ongelmallista, että omalla miehellä on kaikesta niskaan tulleesta paskasta huolimatta jokin tunneside edelleen olemassa äitiinsä, ja sitähän ei tahdo näin " ulkopuolisena" kestää. Anopin rooli kun on elämässämme ainoastaan olla pahan mielen ja pelon tuoja. Jos kyseessä ei olisi mieheni verisukulainen, hakisimme ihan taatusti lähestymiskieltoa moiselle tyypille tai emme olisi hänen kanssaan ikinä missään tekemisissä perheemme suojelemiseksi.



Olkaa ihmiset onnellisia ja kiitollisia niistä normaaleista anopeistanne, vaikka hekin varmasti osaavat välillä olla ärsyttäviä.



-ap-

viisi vuotta sitten katkaisin suhteen anoppiin, kerran nähty juhlissa sen jälkeen- ei ollut paljon puhuttavaa... miehelläni myös viileät välit äitiinsä