Veljen vaimo kieltäytyy kaikista tapaamisista

Mikä on veljen rooli? Eikö hän pärjää lasten kanssa ilman vaimoa?

Onko joku suvustanne tehnyt jotain anteeksiantamatonta veljen vaimolle, pahimmillaan jopa lasten kuullen? Muu suku ei ehkä tiedä, tajua tai pidä asiaa pahana. Veli saattaa tietää ja ovat päättäneet yhdessä että hän tapaa sukuaan yksin.

Mikään laki ei velvoita tapaamaan sukulaisiaan tai puolisonsa sukulaisia. Joten turha kitistä.

Jätä veljesi perhe rauhaan !!

Vierailija kirjoitti:

Mikä on veljen rooli? Eikö hän pärjää lasten kanssa ilman vaimoa?

Aloituksessa sanotaan, että perheessä valta on vaimolla. Eli toisin sanoen mies on taas oman elämänsä objekti, joka antaa iloisesti vallan muille, jotta itse ei tarvitse kantaa vastuuta omasta elämästään.

En minäkään jaksaisi ottaa kontoilleni ihmissuhteiden ylläpitoa miehen sukuun jos minulla olisi oikeiden lasten lisäksi tuollainen aikuisvauva huollettavana.

Ihan vasta joku kertoi anopista jonka elämäntehtävä oli vahtia ja ääneen kommentoida miniänsä syömisiä. Ei sellaista tai mitään vastaavaa tarvi sietää. Eikä etenkään altistaa lapsia kuulemaan kun heille tärkeä ihminen arvostelee toista heille tärkeää ihmistä asiasta joka ei kellekään kuulu.

Ai kieltääkö vaimo miehen ja lapsien osallistumisen myös?

Vierailija kirjoitti:

Ihan vasta joku kertoi anopista jonka elämäntehtävä oli vahtia ja ääneen kommentoida miniänsä syömisiä. Ei sellaista tai mitään vastaavaa tarvi sietää. Eikä etenkään altistaa lapsia kuulemaan kun heille tärkeä ihminen arvostelee toista heille tärkeää ihmistä asiasta joka ei kellekään kuulu.

Ja olikos myös jollain appiukko joka puhui ihan rivoja miniälle kun muut ei kuulleet, sellaisen vaikutuspiiriinkö pitäisi mennä ja viedä lapset?

Introverttina en mielelläni osallistu mihinkään kokoontumisiin, mutta pitäisin melkein itsestäänselvyytenä,  että mieheni lähtisi lasten kanssa, ilman minua.

Tosiaan ei voi tietää mitä on tapahtunut. Aikanaan isosiskoni kieltäytyi tapaamasta enoa. Kaikki ihmetteli miksei käy missään suvun jutuissa eikä lapsetkaan pääse mukaan. Vuosia myöhemmin sisko kertoi että eno oli lähennellyt häntä humalassa. Käynyt jopa kiinni. Sisko olo tuolloin pelännyt ja hävennyt, ei uskaltanut puhua.

Ei ole mikään pakko.

Anna kieltäytyä. Ehkä olette niin ikäviä ihmisiä, ettei häntä kiinnosta :)

Omalla kohdalla riitti se, että oli lauma sukua paikalla, yksi sanoi minulle loukkaavasti, eikä yksikään muista eleelläkään näyttänyt edes yllättyneeltä, saati että olisivat puolustaneet.

Joskus mielikuva syntyy näennäisen pienestä asiasta, eikä sitten enää halua olla tekemisissä.

En minäkään halua tavata mieheni siskoa, en mene kylään jos ei ole pakko ja silloin mieheni järjestää asiat niin että se on hyvin pikainen kohteliaisuusvisiitti eikä mieheni jätä minua yksin siskonsa kanssa, koska tuntee kyllä siskonsa. Jos käy meillä niin yleensä järjestän itseni töihin.

Tiedän että on puhunut muulle suvulle ja tutuille paskaa, mutta en ole tietävinään ja tapaan kyllä muuta sukua, ei se heidän vika ole jos yhdellä vippaa päästä.

En minäkään halua tavata mieheni siskoa. Arvostelee jälkeenpäin kaiken tekemiseni ja sanomiseni. Soittelee kotiin ja haukkuu. On kai kateellinen kun meidän perheellä menee hyvin ja hän on itse riidoissa lapsensa kanssa ja äitinsä eli anoppini kanssa jatkuvasti ottavat yhteen. Mies saa olla yhteydessä ja lapset jos haluavat. Usein eivät halua. Enkä ihmettele.

Minä en ole ollut juurikaan missään tekemisissä isäni puolen isovanhempieni kanssa enää aikuisiällä. Ja syy tähän on se, että he eivät ole kovinkaan mukavia ihmisiä (näin nätisti sanottuna). Kuka haluaa viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka päin saamaa hakkuvat ja arvostelevat ja selän takana puhuvat paskaa kaikille. En minä ainakaan.

Eli katsokaa peiliin.

Kannattaa käyttäytyä asiallisesti alusta asti.

Olen joutunut vähentämään siitä vähästäkin anopin näkemistä. Olen saanut todella törkeää kommentointia osakseni, kun olen jäänyt kaksin anopin kanssa. Minun kuuluisi ottaa hoitaakseni appivanhemmilla kotityöt, kun anoppi ei jaksa. Olen saanut tästä osakseni syyllistämistä ja painostamista. Asia ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen.

Anoppi ja appiukko käyvät säännöllisesti tyttärensä kotona kylässä minkä aikana osallistuvat kodin siivoukseen, ruoanlaittoon ja puuhastelevat lasten kanssa. Anoppini on hoitanut aikanaan oman anoppinsa kodin kokonaisuudessan, joten tätä edellytetään myös minulta mihin en ole suostunut vaatimuksista huolimatta.

Appivanhempien kotityöt kuuluvat mielestäni ensisijaisesti appivanhempien lapsille ei miniälle.

Veljeni vaimo on minulle, kuin ilmaa. Hän on minua vanhempi, meillä ei ole mitään muuta yhteistä, kuin sukunimi.

Onneksi heidän lapset haluavat nähdä meitä. Lapset ovat monta krt tulleet meille niin, että vanhemmat ovat laittaneet lapset bussiin ja olen ollut täällä päässä vastassa.

En ole hänen kanssa riidoissa. Meillä ei ole mitään yhteistä

Olen kerran käynyt vaimoni puolelta sukujuhlissa ja se oli silloin, kun oltiin oltu vuoden kimpassa. Menin ja näin kaiken. Sen jälkeen en ole mennyt enkä tavannut eikä meille ole tullut kyläilemään.

Kaikki puhu paskaa seläntakana toisistaan ja kaikki oli täysin feikkejä. Kaikki oli muka jotain tohtoreita ja mijlonäärejä. Sitä pelleilyä katselin ja kuuntelin sen päivän. Ihmettelin, jos kaikki on niin rikkaita, niin miksi juhlat on niin paskat ja kaikilla on paskat autot ja  seppälän puvut päällä. Se oli ihan kuin jostain komediasta koko touhu.

Meidän häissä oli vain vaimoni isä, äiti, veljet ja siskot ja sama jengi minun puoleltani.