Lue keskustelun säännöt.
Veljen vaimo kieltäytyy kaikista tapaamisista
Äiti minäkin
20.06.2023 |
Veljeni vaimo on jo pidemmän aikaa kieltäytynyt aina jollakin syyllä meidän suvun puoleisista tapahtumista. Niitä ei ole paljoa.
Vanhat vanhempani eivät tapaa lapsenlapsia, enkä minä. En tiedä mistä on kyse.
Mitään ei ilmeisesti ole tehtävissä. Hänellä valta siinä perheessä ja muiden on siihen tyytyminen.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on veljen rooli? Eikö hän pärjää lasten kanssa ilman vaimoa?
Aloituksessa sanotaan, että perheessä valta on vaimolla. Eli toisin sanoen mies on taas oman elämänsä objekti, joka antaa iloisesti vallan muille, jotta itse ei tarvitse kantaa vastuuta omasta elämästään.
En minäkään jaksaisi ottaa kontoilleni ihmissuhteiden ylläpitoa miehen sukuun jos minulla olisi oikeiden lasten lisäksi tuollainen aikuisvauva huollettavana.
Entäpä jos se onkin mies joka ei halua pitää yhteyttä sukuunsa, vaimo vaan saa siitä syyt siitä niskaansa.
Helpompaa syyttää vaimoa niin ei joudu mies vastuuseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enteilee eroa. Molempien veljieni vaimot alkoi jäämään pois matkasta kun veljet kävi lapsineen sukuloimassa ja alle vuodessa virallinen ero tuli. Ja nimenomaan emäntien tahdosta.
Vierailija kirjoitti:
Enteilee eroa. Molempien veljieni vaimot alkoi jäämään pois matkasta kun veljet kävi lapsineen sukuloimassa ja alle vuodessa virallinen ero tuli. Ja nimenomaan emäntien tahdosta.
Tässähän ne veljet ja lapset ei käy.
Meillä syytetään minua miniää mutta kyllä se on ihan mieheni joka ei halua mennä eikä lapsiaan sinne viedä.
Olen täysin varma siitä että veljen vaimon tarina olisi erilainen.
Onneksi hänellä ei ole mitään velvollisuutta kuluttaa energiaa ja aikaa ihmisiin joista ei pidä.
Veljeni vaimo on lähinnä hirviö. On tullut Suomeen ihan muualta. Muistuttaa kylmää jääkalikkaa talvella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman veljeni vaimo on ihan ok, mutta mieheni veljen vaimo oli mielestään hienompi kuin muut, joten eivät käyneet meillä koskaan ja anoppilassakin vain pakolliset jutut.
No ei se mitään, minä olen ihan tyytyväisenä se tavallinen ihminen, jonka seuraa piti välttää.
Ja sittenhän ne erosikin, joten ehkä pääsi parempiin piireihin, en tiedä.
En käy enää miehen puolen suvun tapahtumissa, koska miehen sisko ja äiti ovat pöljiä. Meillä ei ole mitään puhuttavaa eikä mitään yhteistä. Mies käy itsenäisesti lapsen kanssa, joskaan en lasta sinne mielelläni päästäisi koska lasta ei joko huomioida millään lailla tai sitten häntä arvostellaan kaikesta. Esimerkiksi hän syö kuulemma liikaa. Ei ole auttanut vaikka toitotan että lapsi on neuvolan mukaan alipainoinen, joten hänen syömistään ei tarvitse ääneen ruotia. Syöminen siis vain yksi esimerkki, en halua että lapsen itsetunto murentuu heidän toimestaan, aivan turhaan. Idiootteja ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolalaiset ovat pahimpia naisia mitä tiedän. On omakohtaista kokemusta millaisia hirviöitä sieltä tulee varsinkin kun pääsevät tänne paremman elämän toivossa.
Vierailija kirjoitti:
Introverttina en mielelläni osallistu mihinkään kokoontumisiin, mutta pitäisin melkein itsestäänselvyytenä, että mieheni lähtisi lasten kanssa, ilman minua.
Introverttiys, ah mikä ihana tekosyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttina en mielelläni osallistu mihinkään kokoontumisiin, mutta pitäisin melkein itsestäänselvyytenä, että mieheni lähtisi lasten kanssa, ilman minua.
Introverttiys, ah mikä ihana tekosyy.
Tekosyy? Olen toinen introvertti, en siis hän jolle kommentoit takaisin. Minulla on raskas ja sosiaalinen työ enkä todellakaak halua sosialisoida enää vapaa-ajallani, varsinkaan ihmisten kanssa joiden kanssa minulla ei ole mitään yhteistä. Siispä mieheni hoitaa oman sukunsa ja minä omani. Onneksi mikään laki ei velvoita minua osallistumaan hänen sukunsa kaikenmaailman kekkereihin tai edes käymään anoppilassa. Lapsia meillä ei ole eikä tule.
Vierailija kirjoitti:
Introverttina en mielelläni osallistu mihinkään kokoontumisiin, mutta pitäisin melkein itsestäänselvyytenä, että mieheni lähtisi lasten kanssa, ilman minua.
Meillä mies yrittää laistaa oman sukunsa juhlat . Ei edes kerro, että niitä on. Joskus sitten jonkun sattuman kautta saan tietää, että huomenna on anopin syntymäpäivä tai sisarensa lapsi pääsee ripille ja sanon miehelle, että kyllä miedänkin pitäisi mennä, aika lähellä kun asutaan ja edes matka ei ole ongelma.
Mies saattaa vastata, että mene jos haluat. Enpä siitä sitten useamman pienen lapsen kanssa lähde extempore mihinkään juhliin, kun kellään ei ole juhlavaatteita katsottuna eikä tietenkään lahjaa hankittuna.
Mies ei halua oman sukunsa juhliin, jotka kieltämättä ovat usein tosi jähmeitä, mutta juhlia silti. Minulla ei ole miehen sukulaisia vastaan mitään ja anoppikin on ihana.
Jostain syystä mies sitten mielellään osallistuu minun suvun juhliin ja usein kehuu, että olipas mukavaa. Minun sukulaiset vaan asuu niin kaukana, että ihan kaikkiin pippaloihin ei aina päästä.
Entäpä jos se onkin mies joka ei halua pitää yhteyttä sukuunsa, vaimo vaan saa siitä syyt siitä niskaansa.