Onko jo 50-vuotiaana oikeus keskittyä omaan itseen?
Koko aikuisikä mennyt perheen hoitajana, kokkina, siivoojana, asettanu aina muut itteni edelle... ohessa käyny 3-vuorotyössä. Tästä huolimatta saanu mieheltä kurjaa kohtelua. Välit lapsiin ollu aina läheiset ja avoimet. Nyt lasten aikuistuttua olisi viimein kova halu keskittyä itseen. Tosin en edes tiedä mikä kiinostaisi kun aiemmin ei ole ollut mahdollista toteuttaa. Ahdistaa hirveästi kun mies odottaa edelleen minun tekevän kotona kaiken. Toki antaa ymmärtää etten koskaan oo mitään tehnykkään jos asiasta mainitsen. Vastineeksi saatan saada nälvivän "toivottavasti saat joskus omaa aikaa kun sulla on niin hirveän rankkaa" -tyyppisen vastauksen. Olen aivan tyhjä. En tunne mitään, enkä odota elämältä tässä suhteessa mitään. Lastenkaan asioista en jaksa enää kiinnostua. Haaveilen yksin asumisesta, saisi huolehtia vain itsestään ja elää oman rytminsä mukaan. Ehkä silloin jaksaisin taas olla tuki lapsillekin, kuten ennen. Ehkä saisin itsekin vielä elämältä jotain. Onko muut kokeneet vastaavia oloja ja miten niistä edenneet?
Kommentit (52)
Kyllä sulla on oikeus ja aika alkaa elämään elämääsi vain itsellesi. En ymmärrä miksi jäisit tuollaiseen parisuhteeseen, jossa toinen kohtelee sinua kuin roskaa?
On aivan ihanaa elää täysin itsellistä elämää, oma tupa oma lupa ja ennen kaikkea omat rahat!
Jätät miehen ja lähdet elämään omaa elämääsi. Ei se nyt niin vaikeaa ole.
Miksi tarvitet av-mammojen lupaa tähän asiaan?
Kokeile päivä ja katso kuoliko kukaan sen takia tai mullistuiko maailma noin muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tarvitet av-mammojen lupaa tähän asiaan?
Luulen että hän haluaa kuulla muiden kokemuksia.
En suostu lukemaan tuollaista valitusta. Luin kolme riviä.
Missä tahansa iässä on. Alkaa vain keskittyä.
Mulla sama tilanne, paitsi että olin totaaliyksinhuoltaja monta vuotta. Nyt olen juuri hoitanut äitini hautaan. Aion keskittyä nyt vain itseeni ja omaan hyvinvointiini joka ei ole ollut ennen mahdollista. Mulla on hyvä miesystävä joka haluaisi muuttaa yhteen, eikä millään meinaa ymmärtää miksi minä en halua. En halua enää ketään huolehdittavaa, olemme tasa-arvoisessa suhteessa monessa mielessä kun meillä on omat asunnot.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne, paitsi että olin totaaliyksinhuoltaja monta vuotta. Nyt olen juuri hoitanut äitini hautaan. Aion keskittyä nyt vain itseeni ja omaan hyvinvointiini joka ei ole ollut ennen mahdollista. Mulla on hyvä miesystävä joka haluaisi muuttaa yhteen, eikä millään meinaa ymmärtää miksi minä en halua. En halua enää ketään huolehdittavaa, olemme tasa-arvoisessa suhteessa monessa mielessä kun meillä on omat asunnot.
Terveessä parisuhteessa tasa-arvo on mahdollista myös samassa osoitteessa.
Mä olen aina keskittynyt myös itseeni. Eläminen ei lopu lapsen saamiseen.
53v.
Minulla on 6kk ikäinen vauva, mutta silti voin keskittyä myös itseeni. Miksi sinä luulet, että lapsi ja mies ovat este itseen keskittymiselle?
N39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne, paitsi että olin totaaliyksinhuoltaja monta vuotta. Nyt olen juuri hoitanut äitini hautaan. Aion keskittyä nyt vain itseeni ja omaan hyvinvointiini joka ei ole ollut ennen mahdollista. Mulla on hyvä miesystävä joka haluaisi muuttaa yhteen, eikä millään meinaa ymmärtää miksi minä en halua. En halua enää ketään huolehdittavaa, olemme tasa-arvoisessa suhteessa monessa mielessä kun meillä on omat asunnot.
Terveessä parisuhteessa tasa-arvo on mahdollista myös samassa osoitteessa.
Jaa no miksi sitten naiset aina kokevat että joutuvat antamaan enemmän? Tekemään kotitöitä enemmän ja huolehtimaan enemmän yms?
Minusta elämässä parasta on kun voi auttaa muita. Kiinnostaa muut ihmiset sata kertaa enempi kuin oman elämän paapominen. Mutta onhan tuo muotia ja jos siitä nautit, tee se. Ota aromikylpy kristallimobilen alla ja tilaa hörsötyksiä. Joogaa ja mee tantramantrakurssille. Onhan sulla buddha patsaita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne, paitsi että olin totaaliyksinhuoltaja monta vuotta. Nyt olen juuri hoitanut äitini hautaan. Aion keskittyä nyt vain itseeni ja omaan hyvinvointiini joka ei ole ollut ennen mahdollista. Mulla on hyvä miesystävä joka haluaisi muuttaa yhteen, eikä millään meinaa ymmärtää miksi minä en halua. En halua enää ketään huolehdittavaa, olemme tasa-arvoisessa suhteessa monessa mielessä kun meillä on omat asunnot.
Terveessä parisuhteessa tasa-arvo on mahdollista myös samassa osoitteessa.
Jaa no miksi sitten naiset aina kokevat että joutuvat antamaan enemmän? Tekemään kotitöitä enemmän ja huolehtimaan enemmän yms?
Ei aina ja ei kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne, paitsi että olin totaaliyksinhuoltaja monta vuotta. Nyt olen juuri hoitanut äitini hautaan. Aion keskittyä nyt vain itseeni ja omaan hyvinvointiini joka ei ole ollut ennen mahdollista. Mulla on hyvä miesystävä joka haluaisi muuttaa yhteen, eikä millään meinaa ymmärtää miksi minä en halua. En halua enää ketään huolehdittavaa, olemme tasa-arvoisessa suhteessa monessa mielessä kun meillä on omat asunnot.
Terveessä parisuhteessa tasa-arvo on mahdollista myös samassa osoitteessa.
Jaa no miksi sitten naiset aina kokevat että joutuvat antamaan enemmän? Tekemään kotitöitä enemmän ja huolehtimaan enemmän yms?
Eivät koe aina. Kaikki naiset eivät ole miehensä tossun alla. Ja jos joku on, sen tasan ja vain oma valinta.
Naiset alkaa tuollaiseen. Itsekin ponnistelin, ja kun sain mieheltä huonoa kohtelua niin yritin vielä enemmän. Olin täysin yksin avioliitossa ja kaikki oli minun vastuulla oli kyseessä talon remontointi tai laskujen maksu. Miestä miellyttääkseni tein kaiken. Mies vain käyttäytyi itsekkäästi ja ylimielisesti.
Ero tuli ja aloin elää ja hengittää. Kaikki helpottui ja talous parani. Jälkeen vasta tajusin mitä paskaa kaikki todella oli ollut. Eron jälkeen ex on käyttäytynyt todella kurjasti lapsiamme kohtaan. En tajua miten olin hänen kanssaan 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne, paitsi että olin totaaliyksinhuoltaja monta vuotta. Nyt olen juuri hoitanut äitini hautaan. Aion keskittyä nyt vain itseeni ja omaan hyvinvointiini joka ei ole ollut ennen mahdollista. Mulla on hyvä miesystävä joka haluaisi muuttaa yhteen, eikä millään meinaa ymmärtää miksi minä en halua. En halua enää ketään huolehdittavaa, olemme tasa-arvoisessa suhteessa monessa mielessä kun meillä on omat asunnot.
Terveessä parisuhteessa tasa-arvo on mahdollista myös samassa osoitteessa.
Jaa no miksi sitten naiset aina kokevat että joutuvat antamaan enemmän? Tekemään kotitöitä enemmän ja huolehtimaan enemmän yms?
Mistä sinä, poikapoloinen, tuollaisia kuvitelmia olet päähäsi saanut? :D
Vierailija kirjoitti:
Terveessä parisuhteessa tasa-arvo on mahdollista myös samassa osoitteessa.
On mahdollista mutta se ei toteudu kaikilla.
Olen päälle 40-v ja lapseni ovat vielä pieniä. Huolehdin kyllä heistä, mutta mieheni hoitaa viikkosiivouksen, kaikki kauppareissut ja tekee kaikki ruuat. Minusta tällä tavoin elämäni ei mene muiden passaamiseen. Nautiskelen ja teen mitä haluan. Olen onnellinen näin.