Ylen Rescue Me, dokkarisarja kodittomista koirista OFFICIAL
Onko joku jo katsonut? Eka kausi on ainakin Yle Areenassa kokonaan katsottavissa.
Oli kyllä samaan aikaan surullinen, koskettava ja hyväntuulinen sarja. Suosittelen katsomaan!
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Arvokasta toimintaa harjoittavat nämä rescue yhdistykset.
Ohjelma toi melko hyvin esille myös niitä haasteita, mitä eteen voi tulla. Tietenkään meille ei näytetty tapauksia, joissa kaikki olisi mennyt aivan pieleen ja koira lähtenyt joko uudelleen kiertoon tai piikille, väistämättä niitäkin tapauksia aina silloin tällöin on.
Hyvin kuitenkin kävi ilmi se, että ilman fataalejakaan ongelmia pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä ehdottomasti vaaditaan rescue koiran ottajalta. Toisaalta ilmi kävi myöskin se, kuinka sopeutuvainen ja uuteen oppiva otus koira yleisesti ottaen onkaan.
Rescue koiran ottamista suunnittelevan on hyvä huomioida, että:
1. Vaaditaan piiitkäää pinnaa.
2. Hoitajien lukumäärä ja asuinpuitteet.
Yksi omistaja, pieni ja kuuma kerrostaloasunto sekä omistaja päivät kodin ulkopuolella töissä ei ole välttämättä se optimaalisin tilanne rescue koiran ottamiselle. Toki silloinkin kaikki voi mennä hyvin, mutta esim sisäsiisteys/eroahdistus ongelma voi muodostua koiran pitämisen kannalta lopulta mahdottomaksi esteeksi. Tällöinkin toki voi harkita rescue koiraa, joka on jo Suomessa ja harjoitellut sijaiskodissa eläen sisäkoirankin elämää.3. Perhetilanne.
Ohjelman perheissä ei ollut pieniä lapsia/muita koiria. Silloin ongelmat voivat muodostua helpommin kohtuuttomiksi, voi ilmetä kovien äänten, lasten arvaamattoman käytöksen kuten juoksentelun aiheuttamaa pelkoa tai resurssi aggressioita ruoasta, tilasta, leluista, omistajan huomiosta yms. Koiran hermorakenne ja luonne joutuu luonnollisesti pienten lasten perheessä tai koira laumassa paljon kovemmalle koetukselle kuin omistajien ainoana "lellilapsena" eläessä.4. Sisäsiisteys ongelmat.
Osa oppii nopeasti uusille tavoille, joku vasta pitkän harjoittelun avulla. Jälkimmäiseen mahdollisuuteen pitää varautua ja elo on helpompaa asuttaessa rivi/omakotitalossa kuin kerrostalon 7 kerroksessa.5. Eroahdistus ja haukkuminen yksin jäädessä. Tämä voi olla iso ongelma etenkin kerros/rivitalossa asuttaessa.
6. Piilevät sairaudet.
Eteen voi tulla tuhansien eurojen eläinlääkärikuluja, joihin pitää olla taloudellisesti varautunut. Koirasta ei sairauksien takia myöskään välttämättä saa suunnittelemaansa kaveria pitkille lenkeille.7. Perus tottelevaisuuden puute.
Koira ei välttämättä osaa kulkea nätisti hihnassa, ohittaa muita koiria haukkumatta, ole tottunut pyöriin/autoihin yms, ei tule kutsusta luokse jne. Maalla asuessa näiden harjoittelu voidaan ottaa rauhallisemmin ajan kanssa, mutta vilkkaan kaupungin sykkeessä asuessa koira joutuu heti ja jokapäivä "mankeliin".
Kuulostaa pitkälti samoilta asioilta, mitä rotukoiran pennunkin kanssa täytyy huomioida. Hyvä vakuutus varmasti auttaa noissa huonojen lähtökohtien ja kasvuajan ravintoköyhyyden (mahdollisesti) aiheuttamissa terveysongelmissa.
Saaneeko noille rescueille vakuutusta, ainakin kotimaisille rotupennuille vakuutusyhtiö vaatii pentuajalta eläinlääkärintarkastustodistuksen? Minäkin harkitsin rescueta toisen koiran kaveriksi, mutta päädyin kotimaiseen rotupentuun mm. siksi, koska rescuen koulutus lenkkeilyyn suht. vilkkaassa taajamassa olisi saattanut olla lähes mahdotonta..
Suomesta ei ehkä rescuekoiria hirveästi löydy, mutta kissoilla ei ole yhtä hyvät olot. Tuolla kodittomissa oli katsoessani yhdeksän koiraa ja 115 kissaa eli kissoja on kymmenkertainen määrä. Eli jos olette eläinystäviä, niin adoptoikaa mieluummin kotimainen kissa kuin rescuekoira ulkomailta (ellette ole kissa-allergisia). Laittakaa mieluummin vaikka lahjoitus sterilisointia varten sinne ulkomaille, kuten yksi kommentoija oli tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Minä lahjoitin monena vuotena rahaa noihin sterilointeihin, mutta en vaan enää jaksa. Paljonko siitä oli todellisuudessa hyötyä? Jos minulla olisi löysää rahaa, niin toki lahjoittaisin edelleen. Tuntuu vaan sellaiselta pikkupalojen sammuttamiselta ja täysi roihu senkuin yltyy.
No niinhän se vähän onkin. Tai mä en tiedä miten paljon siellä on katukoiria ja miten paljon pystytään sterilisoimaan, mutta en usko, että merkittäviä määriä pystyttäisiin sterilisoimaan. Jos vaikka 10 prosenttia katukoirista pystytään sterilisoimaan, niin se jättää vielä 90 prosenttia lisääntymiskykyisiksi, ja kun niitä pentuja tulee aika monta kerralla, niin tuntuuhan se turhalta. Ja musta tuntuu, että toi mun arvioima 10 prosenttia sterilisoituina, oli vielä tosi optimistinen arvio.
Mutta parempihan se on sterilisoida minkä pystyy kuin vaan antaa kaikkien lisääntyä kuten haluaa.
Hyvä sarja, lisää tällaista.
Täytyy todella nostaa hattua erityisesti tuolle Harri-Tapion adoptoineelle miehelle, moni olisi luovuttanut koiran suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Mainos oli kyllä liikuttava, mutta tuo koko rescuekoirailmiö on minusta väärin. Rahdata nyt toiselta puolelta maailmaa koiria, jotka voivat kantaa sairauksia ja joiden menneisyydessä voi olla mitä tahansa, joka sitten voi ilmetä arvaamattomuutena tai häiriökäyttäytymisenä. Jotenkin tällä palvellaan nyt vain ihmisen hoivaamisen tarvetta, kuten toki lemmikkien pitämisellä yleensäkin, mutta aivan liian pitkälle vietynä. Jos pitäisi valita noiden eläinten lopetus lähtömaassaan tai "pelastaminen" Suomeen, niin lopetus olisi ainoa järkevä ja inhimillinen valinta.
Liikuttava mainos? Mitä helvettiä, et ole tainnut katsoa koko sarjaa kun et ole kartalla mistä siinä puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Suomesta ei ehkä rescuekoiria hirveästi löydy, mutta kissoilla ei ole yhtä hyvät olot. Tuolla kodittomissa oli katsoessani yhdeksän koiraa ja 115 kissaa eli kissoja on kymmenkertainen määrä. Eli jos olette eläinystäviä, niin adoptoikaa mieluummin kotimainen kissa kuin rescuekoira ulkomailta (ellette ole kissa-allergisia). Laittakaa mieluummin vaikka lahjoitus sterilisointia varten sinne ulkomaille, kuten yksi kommentoija oli tehnyt.
Kaikki eivät halua kissaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainos oli kyllä liikuttava, mutta tuo koko rescuekoirailmiö on minusta väärin. Rahdata nyt toiselta puolelta maailmaa koiria, jotka voivat kantaa sairauksia ja joiden menneisyydessä voi olla mitä tahansa, joka sitten voi ilmetä arvaamattomuutena tai häiriökäyttäytymisenä. Jotenkin tällä palvellaan nyt vain ihmisen hoivaamisen tarvetta, kuten toki lemmikkien pitämisellä yleensäkin, mutta aivan liian pitkälle vietynä. Jos pitäisi valita noiden eläinten lopetus lähtömaassaan tai "pelastaminen" Suomeen, niin lopetus olisi ainoa järkevä ja inhimillinen valinta.
Et selvästikään ole katsonut ohjelmaa, siinä käsiteltiin juuri näitä aiheita.
Romaniassa katukoiria on miljoonia. Maalla tai sen asukkailla ei ole erityisemmin resursseja puuttua asiaan, joskus järjestetään melko hyödyttömiä joukkolahtaamisia. Näiltä joukkolahtaamisilta säästyy aina koiria, joilla on sitten entistä paremmat olot lisääntyä kun ei ole kilpailua ruoasta ja tilasta.
Vain koirien sterilointi vähentää populaation kasvua, tätä mm. ohjelmassa kuvattu Rescueyhdistys Kulkurit ry tukee. Populaation pienentäminen steriloinneilla on myös Maailman terveysjärjestö WHO:n suositus.
Lisäksi moni romanialainen vastustaa koirien lopettamista uskonnollisiin syihin vedoten. Ne siis joko kärsivät (ja lisääntyvät) kadulla kunnes kuolevat tauteihin tai vammoihin, asuvat ahtaissa tarhoissa loppuelämänsä tai pääsevät rokotusten, tautitestauksien ja karanteenin jälkeen kotikoiraksi Suomeen. Mikä näistä kolmesta vaihtoehdosta on mielestäsi eettisin?
miten se sterilointi pitäisi sitten hoitaa? Juosta niiden tuhansien koirien perässä, kun tappaakaan ei saa? Ja sitten kun steriloidut eivät lisäänny, ne steriloimattomat voivat lisääntyä sitäkin enemmän ja lopputulos on taas nolla.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen Harri-Tapion omistajan. Aika sinnikäs äijä.
Mä en tunne, mutta selvästi hyvä tyyppi ja hyvät kommentit. Sarjan tähti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainos oli kyllä liikuttava, mutta tuo koko rescuekoirailmiö on minusta väärin. Rahdata nyt toiselta puolelta maailmaa koiria, jotka voivat kantaa sairauksia ja joiden menneisyydessä voi olla mitä tahansa, joka sitten voi ilmetä arvaamattomuutena tai häiriökäyttäytymisenä. Jotenkin tällä palvellaan nyt vain ihmisen hoivaamisen tarvetta, kuten toki lemmikkien pitämisellä yleensäkin, mutta aivan liian pitkälle vietynä. Jos pitäisi valita noiden eläinten lopetus lähtömaassaan tai "pelastaminen" Suomeen, niin lopetus olisi ainoa järkevä ja inhimillinen valinta.
Et selvästikään ole katsonut ohjelmaa, siinä käsiteltiin juuri näitä aiheita.
Romaniassa katukoiria on miljoonia. Maalla tai sen asukkailla ei ole erityisemmin resursseja puuttua asiaan, joskus järjestetään melko hyödyttömiä joukkolahtaamisia. Näiltä joukkolahtaamisilta säästyy aina koiria, joilla on sitten entistä paremmat olot lisääntyä kun ei ole kilpailua ruoasta ja tilasta.
Vain koirien sterilointi vähentää populaation kasvua, tätä mm. ohjelmassa kuvattu Rescueyhdistys Kulkurit ry tukee. Populaation pienentäminen steriloinneilla on myös Maailman terveysjärjestö WHO:n suositus.
Lisäksi moni romanialainen vastustaa koirien lopettamista uskonnollisiin syihin vedoten. Ne siis joko kärsivät (ja lisääntyvät) kadulla kunnes kuolevat tauteihin tai vammoihin, asuvat ahtaissa tarhoissa loppuelämänsä tai pääsevät rokotusten, tautitestauksien ja karanteenin jälkeen kotikoiraksi Suomeen. Mikä näistä kolmesta vaihtoehdosta on mielestäsi eettisin?
miten se sterilointi pitäisi sitten hoitaa? Juosta niiden tuhansien koirien perässä, kun tappaakaan ei saa? Ja sitten kun steriloidut eivät lisäänny, ne steriloimattomat voivat lisääntyä sitäkin enemmän ja lopputulos on taas nolla.
Oletko oikeasti noin typerä, vai esitätkö vain?
Ei ole mitään taetta, ettei näissä rahanmaku suussa hä$$ityissäkin koirissa ole sairauksia. Kuten eräs tuttavani pieni rotukoira, jolta kasvattaja oli salannut geneettisen sydänvian
Harri-Tapion omistaja mahtava esimerkki kärsivällisyydestä ja sinnikkyydestä. Teki minuun vaikutuksen. Antaa voimaa itsellekki haasteiden edessä. Ehkäpä Harri-Tapio laittaa omistajaa liikkeelle sen verran, että alkaa kunto nousta. Olisi hienoa nähdä ohjelma: mitä heille kuuluu nyt. Näkisin parivaljakon lenkkeilemässä ja energisenä mökkinä pihapiirissä touhuamassa.
Naava aivan ihastuttava. Naavan katseessa on jotain hurmaavaa arvokkuutta, lempeyttä. Lempeyttä myös omistajilla. Naava taitaa elää viellä sinnilläkin pitkän elämän, koska päässyt niin ihanaan paikkaan.
Vienosta saattaa kuoriutua vielä vaikka mitä. Tuli mieleen, olisiko hieman jopa riistaviettinen. Tuo omistajilleen paljon iloa ja näytti melko ongelmattomalta tapaukselta. Omistajat osasivat olla niin rauhallisia.
Ihanat tarinat, paljon mukavampi katsoa, kuin jotain ökymökkejä ja niiden sisustuksia.
Mikäs siinä, jos kerjää ongelmia elämäänsä. Itse en ymmärrä enkä ikimaailmassa ottaisi moista ongelmakasaa riesakseni, onneksi ei tarvitsekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa todellakin ON koiria vailla koteja. Ei mitään jälkeä tuota asti sellaisia raahata. Koronan aikaan kaikki otti koiria ja nyt niitä kotia etsiviä on vaikka joka perheenjäsenelle omansa.
Missä, kerro lisää? Etsimme perheellemme (2 aikuista ja 2 teiniä) pientä koirakaveria kaupunkiin.
Jos asutte PKS:lla, mm. https://www.hesy.fi/koirat/
Lähes pelkästään pitbull- tai amstaffimixejä, jossain oli lisänä saksanpaimenkoiraa tai jossain huskya. Miten nämä mielestäsi sopivat toiveisiimme, jos etsimme pientä, lapsiperheeseen ja kaupunkiin sopivaa koiraa?
Emme ottaisi amstaffia rotukoirana, emme romanialaisena katukoirana emmekä myöskään kotimaisena kodittomana.
Miksi ihmeessä ette sitten osta vastuullista kasvatettua pentua Suomesta? Hinnan takia?
Vierailija kirjoitti:
Suomesta ei ehkä rescuekoiria hirveästi löydy, mutta kissoilla ei ole yhtä hyvät olot. Tuolla kodittomissa oli katsoessani yhdeksän koiraa ja 115 kissaa eli kissoja on kymmenkertainen määrä. Eli jos olette eläinystäviä, niin adoptoikaa mieluummin kotimainen kissa kuin rescuekoira ulkomailta (ellette ole kissa-allergisia). Laittakaa mieluummin vaikka lahjoitus sterilisointia varten sinne ulkomaille, kuten yksi kommentoija oli tehnyt.
Nämä ei eivät ole joko tai saati toisensa poissulkevia asioita. Lähtökohtaisesti pitää ottaa sellainen eläin, jonka kokee ommakseen ja johon voi sitoutua. Eli ei koiran sijasta kissaa vain sen takia, että niitä on paljon kodittomina, jos se koira kuitenkin tuntuu omalta lemmikiltä.
Eikä ole mitään estettä antaa sekä koiralle, että kissalle koti, jos resurssit riittävät :)
T. 3 rescuekoiraa ja 5 kotimaista löytökissaa omistava
Naavan omistajat ilmeisesti viihtyvät teeveessä. Toinen heistä ollut jo aiemmin siinä menestysresepti-ohjelmassa tms. Seuraavaa ohjelmaa odotellessa.
Koiraa ei ikinä oteta säälistä. Ja sääliin perustuu koko rescue-BISNES
Facebookissa: pienet kotia etsivät koirat ja minua erytyisesti kiinnostava kokoni rotu ja niiden sekoituksia löytyy kokoni freunde deutschland
Arvokasta toimintaa harjoittavat nämä rescue yhdistykset.
Ohjelma toi melko hyvin esille myös niitä haasteita, mitä eteen voi tulla. Tietenkään meille ei näytetty tapauksia, joissa kaikki olisi mennyt aivan pieleen ja koira lähtenyt joko uudelleen kiertoon tai piikille, väistämättä niitäkin tapauksia aina silloin tällöin on.
Hyvin kuitenkin kävi ilmi se, että ilman fataalejakaan ongelmia pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä ehdottomasti vaaditaan rescue koiran ottajalta. Toisaalta ilmi kävi myöskin se, kuinka sopeutuvainen ja uuteen oppiva otus koira yleisesti ottaen onkaan.
Rescue koiran ottamista suunnittelevan on hyvä huomioida, että:
1. Vaaditaan piiitkäää pinnaa.
2. Hoitajien lukumäärä ja asuinpuitteet.
Yksi omistaja, pieni ja kuuma kerrostaloasunto sekä omistaja päivät kodin ulkopuolella töissä ei ole välttämättä se optimaalisin tilanne rescue koiran ottamiselle. Toki silloinkin kaikki voi mennä hyvin, mutta esim sisäsiisteys/eroahdistus ongelma voi muodostua koiran pitämisen kannalta lopulta mahdottomaksi esteeksi. Tällöinkin toki voi harkita rescue koiraa, joka on jo Suomessa ja harjoitellut sijaiskodissa eläen sisäkoirankin elämää.
3. Perhetilanne.
Ohjelman perheissä ei ollut pieniä lapsia/muita koiria. Silloin ongelmat voivat muodostua helpommin kohtuuttomiksi, voi ilmetä kovien äänten, lasten arvaamattoman käytöksen kuten juoksentelun aiheuttamaa pelkoa tai resurssi aggressioita ruoasta, tilasta, leluista, omistajan huomiosta yms. Koiran hermorakenne ja luonne joutuu luonnollisesti pienten lasten perheessä tai koira laumassa paljon kovemmalle koetukselle kuin omistajien ainoana "lellilapsena" eläessä.
4. Sisäsiisteys ongelmat.
Osa oppii nopeasti uusille tavoille, joku vasta pitkän harjoittelun avulla. Jälkimmäiseen mahdollisuuteen pitää varautua ja elo on helpompaa asuttaessa rivi/omakotitalossa kuin kerrostalon 7 kerroksessa.
5. Eroahdistus ja haukkuminen yksin jäädessä. Tämä voi olla iso ongelma etenkin kerros/rivitalossa asuttaessa.
6. Piilevät sairaudet.
Eteen voi tulla tuhansien eurojen eläinlääkärikuluja, joihin pitää olla taloudellisesti varautunut. Koirasta ei sairauksien takia myöskään välttämättä saa suunnittelemaansa kaveria pitkille lenkeille.
7. Perus tottelevaisuuden puute.
Koira ei välttämättä osaa kulkea nätisti hihnassa, ohittaa muita koiria haukkumatta, ole tottunut pyöriin/autoihin yms, ei tule kutsusta luokse jne. Maalla asuessa näiden harjoittelu voidaan ottaa rauhallisemmin ajan kanssa, mutta vilkkaan kaupungin sykkeessä asuessa koira joutuu heti ja jokapäivä "mankeliin".