Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ylen Rescue Me, dokkarisarja kodittomista koirista OFFICIAL
19.06.2023 |
Onko joku jo katsonut? Eka kausi on ainakin Yle Areenassa kokonaan katsottavissa.
Oli kyllä samaan aikaan surullinen, koskettava ja hyväntuulinen sarja. Suosittelen katsomaan!
Kommentit (64)
Nyt myös Ilta-Sanomissa juttua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille tuli ensimmäinen rescue 2001 ja pitkän harkinnan jälkeen seuraava 2021. Ajat ovat muuttuneet; nykyisin näin omalla näppituntumalla sanoisin, että koiria ottavat aikuiset, järkevät ihmiset, joilla on myös taloudelliset resurssit kunnossa. Vielä tuolloin 2001 ottajat olivat pääosin nuoria "eläinsuojeluihmisiä".
Itsellä on ollut koko ajan myös kotimaisilta kasvattajilta ostettuja koiria, eli kumpikaan vaihtoehto ei ole itselleni ainoa oikea.
Ongelmia; niin terveydellisiä kuin muitakin, löytyy kummastakin porukasta. Rescueissa on se hyvä puoli, että olen ottanut aikuiset koirat, joista jo tietää, minkä luontoisia ovat. Tämä nykyinen on tullut meille ajatuksella "haluan helpon koiran". Tämä on lupa sanoa, mutta tottakai täytyy ymmärtää, että kukaan ei helppoutta takaa ja mitä sitten paljastuukin, pitää sitä olla valmis työstämään.
Hampaathan monella on tosi huonossa kunnossa, vaikka muuten olisi terve. En edes viitsi laskea, paljonko meillä on mennyt rahaa hampaiden hoitamiseen ja hoidettavaa riittää loppuun saakka. Toisaalta; meidän perheessä nyt asuvaan toiseen koiraan (kotimainen kodinvaihtaja) on mennyt vielä enemmän.
En pidä rescueasiaa itsekään ongelmattomana, koska en ole samoilla linjoilla romanialaisten "kaikki pidetään hengissä"- ajattelun kanssa. Tuntuu hullulta (ja jopa eläinrääkkäykseltä), että iäkkäälle, monisairaalle koiralle tehdään isoja operaatioita ym. Ensinnäkin, sillä rahalla, mikä menee, saataisiin isolle porukalle paremmat olot. Toisekseen ja vielä tärkeämpänä; itse en omaa koiraani tietyissä tilanteissa enää altistaisi kivulle ja epämukavuudelle. Nämä ovat asioita, joista ihmiset ajattelevat erilailla; meillä ja muualla.
Sitä olen miettinyt, että miten rescueyhdistys suhtautuu siihen, että yhteistyötarhalla pidetään hengissä hyvin sairaitakin koiria. Uskoisin, että ovat todenneet, että tällaistenkin tarhojen auttamisesta on enemmän hyötyä kokonaisuutena ajatellen, kuin siitä, että alettaisiin sanella ehtoja jne. Olen itsekin havainnut, että se hengissäpitämisen ajatus on niin voimakas, että ei sitä ulkoa annettavilla ukaaseilla muuteta.
Oli hyvä sarja!
Harri-Tapion reissu alkoi rankasti. Omistaja sai hammasta koko ajan mutta loppui niin ihanasti, Siellä ne kaks äijää söi lohta ja perunaa ja meni vierekkäin nukkuun. Toki Harri-Tapio tarvitsisi aktiivisena, nuorena koirana enemmän kunnon liikuntaa mutta omistaja oli niin kärsivällinen koiran suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli ensimmäinen rescue 2001 ja pitkän harkinnan jälkeen seuraava 2021. Ajat ovat muuttuneet; nykyisin näin omalla näppituntumalla sanoisin, että koiria ottavat aikuiset, järkevät ihmiset, joilla on myös taloudelliset resurssit kunnossa. Vielä tuolloin 2001 ottajat olivat pääosin nuoria "eläinsuojeluihmisiä".
Itsellä on ollut koko ajan myös kotimaisilta kasvattajilta ostettuja koiria, eli kumpikaan vaihtoehto ei ole itselleni ainoa oikea.
Ongelmia; niin terveydellisiä kuin muitakin, löytyy kummastakin porukasta. Rescueissa on se hyvä puoli, että olen ottanut aikuiset koirat, joista jo tietää, minkä luontoisia ovat. Tämä nykyinen on tullut meille ajatuksella "haluan helpon koiran". Tämä on lupa sanoa, mutta tottakai täytyy ymmärtää, että kukaan ei helppoutta takaa ja mitä sitten paljastuukin, pitää sitä olla valmis työstämään.
Hampaathan monella on tosi huonossa kunnossa, vaikka muuten olisi terve. En edes viitsi laskea, paljonko meillä on mennyt rahaa hampaiden hoitamiseen ja hoidettavaa riittää loppuun saakka. Toisaalta; meidän perheessä nyt asuvaan toiseen koiraan (kotimainen kodinvaihtaja) on mennyt vielä enemmän.
En pidä rescueasiaa itsekään ongelmattomana, koska en ole samoilla linjoilla romanialaisten "kaikki pidetään hengissä"- ajattelun kanssa. Tuntuu hullulta (ja jopa eläinrääkkäykseltä), että iäkkäälle, monisairaalle koiralle tehdään isoja operaatioita ym. Ensinnäkin, sillä rahalla, mikä menee, saataisiin isolle porukalle paremmat olot. Toisekseen ja vielä tärkeämpänä; itse en omaa koiraani tietyissä tilanteissa enää altistaisi kivulle ja epämukavuudelle. Nämä ovat asioita, joista ihmiset ajattelevat erilailla; meillä ja muualla.
Sitä olen miettinyt, että miten rescueyhdistys suhtautuu siihen, että yhteistyötarhalla pidetään hengissä hyvin sairaitakin koiria. Uskoisin, että ovat todenneet, että tällaistenkin tarhojen auttamisesta on enemmän hyötyä kokonaisuutena ajatellen, kuin siitä, että alettaisiin sanella ehtoja jne. Olen itsekin havainnut, että se hengissäpitämisen ajatus on niin voimakas, että ei sitä ulkoa annettavilla ukaaseilla muuteta.
Tuo lopettamattomuus on monissa muissakin maissa ongelma. Omat koirani ovat viipurista ja venäläisillä on sama kulttuuri sen suhteen, että koiraa ei saa lopettaa käytännössä missään tilanteessa.
Auttamistyö erilaisessa kulttuurissa on vaikeaa, eikä "muualta tulleiden" sanelupolitiikka toimi. Paikalliset eläinsuojelijatkin taiteilevat koko ajan tämän haasteen kanssa, koska he eivät voi saada yhteisön vihoja niskaansa. Siispä ainoa oikea tie on valistus ja kulttuurin muuttaminen ja se käy tietenkin hitaasti.
Rakastuin Naava-koiraan ensisilmäyksellä. Ihanaa, että sai rakastavan kodin 😍
Inserttien perusteella tehtiin varmaan tarkoituksella vaikutelma, että Harri-Tapiolle oltaisiin hautaa kaivamassa, mutta omistaja oli todella sinnikäs ja ymmärtäväinen mies. Eiköhän Tapsa saa hyvin liikuntaakin maaseudulla. Ihailtavaa toimintaa omistajalta!
Pieni Vieno oli aika tyypillinen pieni, pelokas ja suloinen rescue-koira hipsterimäiseen kaupunkilaisperheeseen.
Vaikutti siltä, että omistajat ja kodit matchasivat oikein hyvin. Koirakuume iski itsellekin kovaa, mutta nykyiset pitkät työvuorot eivät mahdollista koiran ottamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä oli yllättävän hyvä ohjelma ei antanut liian ruusuista kuvaa rescuekoirien elämästä
Näin vähän yhtä jaksoa, hyvä että näistä tehdään ohjelmia! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli yllättävän hyvä ohjelma ei antanut liian ruusuista kuvaa rescuekoirien elämästä
Samaa mieltä! Hyvä, että näytettiin millaista kotikoiraksi oppiminen oikeasti on.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ottaisin rescuen, jos koiran hankkisin.
Noihin koiriin liittyy valtavia riskejä. Harva kaduilla elänyt koira kotiutuu kunnolla. Esim. ruuan varastelu, vakava eroahdistus, häiriökäyttäytyminen jne. on todella tavallista eläimellä, joka on joutunut aiemmassa elämässään taistelemaan selviytyäkseen ja ottamaan ruuan sieltä mistä sen suinkin saa. Lisäksi näissä tuontirescue-koirissa on todella vakavia tarttuvien sairauksien riskejä, eikä välttämättä kaikkeen ole vielä rokotusta tai lääkitystä. Itse en todellakaan ottaisi toisesta maasta tuotua rescuekoiraa, vaan meidän pitäisi tukea koirien hyvää hoitoa siellä alkuperämaassa. Rakastan koiria ja kieltämättä tuon ylen ohjelman seuraaminen särkee sydämen, mutta meidän omien koirien turvallisuus ja terveys on prioriteettilistan kärjessä.
Esim. ukrainalaisten mukana tulleissa koirissa on esiintynyt mm. rabiesta - se kun on noissa itäisissä naapureissa valitettavan yleinen kulkutauti :( (Ukrainalaisten koirat eivät tokikaan ole varsinaisia rescuekoiria)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi Kulkurien kautta tullutta romanialaista rescuekoiraa. Molemmilla omat kommervenkkinsä ja kovasti on kummankin kanssa aluksi töitä tehty alkaen ihan jo sisäsiisteyden opettelemisesta. Kaikesta vaivasta huolimatta olen kiitollinen koiristani, aivan ihania tapauksia kumpikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ottaisin rescuen, jos koiran hankkisin.
Noihin koiriin liittyy valtavia riskejä. Harva kaduilla elänyt koira kotiutuu kunnolla. Esim. ruuan varastelu, vakava eroahdistus, häiriökäyttäytyminen jne. on todella tavallista eläimellä, joka on joutunut aiemmassa elämässään taistelemaan selviytyäkseen ja ottamaan ruuan sieltä mistä sen suinkin saa. Lisäksi näissä tuontirescue-koirissa on todella vakavia tarttuvien sairauksien riskejä, eikä välttämättä kaikkeen ole vielä rokotusta tai lääkitystä. Itse en todellakaan ottaisi toisesta maasta tuotua rescuekoiraa, vaan meidän pitäisi tukea koirien hyvää hoitoa siellä alkuperämaassa. Rakastan koiria ja kieltämättä tuon ylen ohjelman seuraaminen särkee sydämen, mutta meidän omien koirien turvallisuus ja terveys on prioriteettilistan kärjessä.
Esim. ukrainalaisten mukana tulleissa koirissa on esiintynyt mm. rabiesta - se kun on noissa itäisissä naapureissa valitettavan yleinen kulkutauti :( (Ukrainalaisten koirat eivät tokikaan ole varsinaisia rescuekoiria)
Vaikket sinä olisi valmis ottamaan riskiä, niin ei ole väärin, jos joku toinen niin tekee sitoutuneesti ja vastuullisen toimijan kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessakin on kodittomia koiria, mutta tosiaan valtaosa isoja, joilla on jo monenlaista ongelmaa taustalla ja saattaa olla muutama kotikokeilu jo takana. Sellaisen ottaminen on aina riski ja vaatii omistajalta aika lailla rautaisia hermoja, kun saattaa olla rähjäystä, eroahdistusta tms. Jos asuu syrjäseudulla okt:ssa niin mahdollisuudet on kohtuu hyvät. Kaupunkialueella koirasta tulee stressihiiri ja pian omistajastakin. Ulkomaisilta tarhoilta koiria ottaessa on sekin vaara, että moni heistä ei ole koskaan kotikoiran elämää viettänyt eli vähän lottoa sekin. Koira on rakas lemmikki, mutta tälläinen huonoista olosuhteista tullut kaveri voi pistää elämän aika sekaisin..ja siihen liuta syyllistäjiä päälle, jos et sitten pärjääkään ja pohdit koirasta luopumista kun haluat "normaalin" elämän takaisin. Voi katsoa ihan näiltä sivustoilta montako koiraa etsii uudelleen kotia kun edelliseen ei sopeutunut. Syynä voi olla eroahdistus, resurssien vartiointi = murinaa/puremista etc. Itsekin tuin jonkun aikaa(monta vuotta) tämäntyyppistä järjestöä, mutta ne on vähän kuin pohjattomia kaivoja, kokoajan pitäisi lahjoittaa lisää, tarvitaan uutta sterkkakamppista etc syyllistämistä ja fb täynnä loukkaantuneiden koirien kuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa todellakin ON koiria vailla koteja. Ei mitään jälkeä tuota asti sellaisia raahata. Koronan aikaan kaikki otti koiria ja nyt niitä kotia etsiviä on vaikka joka perheenjäsenelle omansa.
Missä, kerro lisää? Etsimme perheellemme (2 aikuista ja 2 teiniä) pientä koirakaveria kaupunkiin.
Jos asutte PKS:lla, mm. https://www.hesy.fi/koirat/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa todellakin ON koiria vailla koteja. Ei mitään jälkeä tuota asti sellaisia raahata. Koronan aikaan kaikki otti koiria ja nyt niitä kotia etsiviä on vaikka joka perheenjäsenelle omansa.
Missä, kerro lisää? Etsimme perheellemme (2 aikuista ja 2 teiniä) pientä koirakaveria kaupunkiin.
Jos asutte PKS:lla, mm. https://www.hesy.fi/koirat/
tossakin kaikki kuvalliset kaverit näyttää pittimixeiltä, ei ehkä ihan ekoja lapsiperheen koiria ja niitä saa alkuun ehkä pidetty aloillaan vain perheenisä, jos on riittävän skrode. Ihan riittämin näkee lenkillä vastaavia mixejä viemässä omistajia. Moni näistäkin saattaa olla jostakin nistiluolasta kotoisin eli rankkaa taustaa tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ottaisin rescuen, jos koiran hankkisin.
Noihin koiriin liittyy valtavia riskejä. Harva kaduilla elänyt koira kotiutuu kunnolla. Esim. ruuan varastelu, vakava eroahdistus, häiriökäyttäytyminen jne. on todella tavallista eläimellä, joka on joutunut aiemmassa elämässään taistelemaan selviytyäkseen ja ottamaan ruuan sieltä mistä sen suinkin saa. Lisäksi näissä tuontirescue-koirissa on todella vakavia tarttuvien sairauksien riskejä, eikä välttämättä kaikkeen ole vielä rokotusta tai lääkitystä. Itse en todellakaan ottaisi toisesta maasta tuotua rescuekoiraa, vaan meidän pitäisi tukea koirien hyvää hoitoa siellä alkuperämaassa. Rakastan koiria ja kieltämättä tuon ylen ohjelman seuraaminen särkee sydämen, mutta meidän omien koirien turvallisuus ja terveys on prioriteettilistan kärjessä.
Esim. ukrainalaisten mukana tulleissa koirissa on esiintynyt mm. rabiesta - se kun on noissa itäisissä naapureissa valitettavan yleinen kulkutauti :( (Ukrainalaisten koirat eivät tokikaan ole varsinaisia rescuekoiria)
Mitä mystisiä "vakavia tarttuvia sairauksia, joihin ei ole rokotetta tai lääkettä" tarkoitat?
Ainakin rabieksen eli raivotaudin varalta koirat rokotetaan, ovat muutaman päivän karanteenissa lähtömaassa ja vielä sen jälkeenkin tarkkailtavana kuljetusautossa.
Lisää Responsible Rescue -sitoumuksesta tautitestauksineen ja vaadittavine rokotuksineen:
https://www.responsiblerescue.fi/kriteerit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa todellakin ON koiria vailla koteja. Ei mitään jälkeä tuota asti sellaisia raahata. Koronan aikaan kaikki otti koiria ja nyt niitä kotia etsiviä on vaikka joka perheenjäsenelle omansa.
Missä, kerro lisää? Etsimme perheellemme (2 aikuista ja 2 teiniä) pientä koirakaveria kaupunkiin.
Jos asutte PKS:lla, mm. https://www.hesy.fi/koirat/
Lähes pelkästään pitbull- tai amstaffimixejä, jossain oli lisänä saksanpaimenkoiraa tai jossain huskya. Miten nämä mielestäsi sopivat toiveisiimme, jos etsimme pientä, lapsiperheeseen ja kaupunkiin sopivaa koiraa?
Emme ottaisi amstaffia rotukoirana, emme romanialaisena katukoirana emmekä myöskään kotimaisena kodittomana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että omistaja esittelee koiran vielä muutaman vuodenkin jälkeen rescuena kertoo miksi niitä koiria sieltä raahataan.
Kerrohan, kuinka monen vuoden jälkeen rescue-koira muuttuu rekisteröidyksi rotukoiraksi? 4? 10?
Eiköhän se ole vain sekarotuinen, kuten muutkin sekarotuiset. Kyllä rotuseoksia on kotoperöisinäkin, mutteivät vaan ole pelasteltuja ulkomailta.
Täällä voi muuten tutustua Kulkureiden kodittomiin koiriim, jos rescue-koiran hankkiminen alkoi kiinnostaa!
Minä lahjoitin monena vuotena rahaa noihin sterilointeihin, mutta en vaan enää jaksa. Paljonko siitä oli todellisuudessa hyötyä? Jos minulla olisi löysää rahaa, niin toki lahjoittaisin edelleen. Tuntuu vaan sellaiselta pikkupalojen sammuttamiselta ja täysi roihu senkuin yltyy.
Alue: Aihe vapaa
Missä, kerro lisää? Etsimme perheellemme (2 aikuista ja 2 teiniä) pientä koirakaveria kaupunkiin.
Vaikka täällä: https://kodittomat.info/
Yhteensä koko Suomessa kahdeksan koditonta koiraa ja kaikki isoja, osaa ei luovuteta kerrostaloon. Melko suppea valikoima, jos tällä on tarkoitus korvata ulkomaalaisten rescue-koirien kysyntä.