Säälittää vanhat vanhemmat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä koe itseäni vanhaksi 40-vuotiaana. En kyllä muuten halua lapsia mutta en katsoisi olevani vanha äidiksi jos raskaaksi tulisin. Mikä ihmisiä vaivaa jos kokevat itsensä vanhuksiksi 30-40-vuotiaina? Vanhuus alkaa jostain 60 vuoden iästä.

No ei ala, mä oon vasta 66v.

Juu. Tarkoitin aikaisintaan. Jos sitä ennen alkaa niin on kyllä jotain isompaa vikaa.

Pistäpä Ap tämä viestisi talteen pariksi vuosikymmeneksi ja tule sitten nauramaan järjenjuoksuasi.

Mua säälittää monen nuoremman mustavalkoisuus, ehdottomuus ja kummalliset kuvitelmat vanhemmista ihmisistä. Mutta niin se vaan menee, ei niille voi kuin hymähtää, huomaavat sitten aikanaan kuinka noloja olivat. Ja sukupolvi toisensa jälkeen sama jatkuu.

Minua taas ärsyttää nämä naapuruston nuoret vanhemmat, kun ovat niin kiinni omissa harrastuksissaan ja öisin pitää päästä viihteelle, että jäävät kakarat hoitamatta. Roikkuvat sitten meillä iltamyöhään ja kun nälissään ovat, niin tulee ruokittuakin heitä. Ei näytä paljon vanhemmilla kiinnostavan, missä kakrit kulkee.

Njaa, kummasti tässä on ammatikseen kasvattanut lapsia ja nuoria 30 vuotta. Hyvin on pysynyt kärryillä siitä mitä lasten ja nuorten elämä nyt on ja miten se eroaa omasta lapsuudesta ja nuoruudesta.

Aloittaja on varmaankin itse aika nuori. Pohdin näin, koska aloittajan käsitys tuon ikäisistä ihmisistä on noinkin stereotyyppinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä säälitä yhtään eläkettä ansaitseva kultalusikka perseessä elävä eläkeläinen.

Ei olekaan mitään syytä sääliin, nautin nyt elämästä ja eläkkeestä jonka kerrytin vuorotyöllä ja 43-vuoden työurallani.

Me oltiin myös 36 ja 38 kun saatiin eka lapsi. Siinä kohtaa oli kummallakin työ, opintolainat maksettu, pystyttiin ostamaan omakotitalo jossa on tarpeeksi huoneita lapsiluvulle joka haluttiin, lasten kanssa on voitu tehdä kivoja juttuja, koska on paljon enemmän rahaa enemmän kuin parikymppisinä. Enemmän kiinnostaa jo ne lastenkonsertit ja muu missä ei porukka örvellä kännissä ja meidän ajatus kivasta illasta on päihteetön ilta kotona. Lapsilla on ollut paljon tasaisempi ja rahallisestikin parempi lapsuus kuin me oltais osattu tarjota parikymppisinä.

Lapset on siis saaneet asua samassa kodissa koko ikänsä, päässeet reissuihin, tivoliin, voidaan tarjota vähän kalliimmat harrastukset, jos niihin innostuvat. Kuopus (4v) just sanoi että haluais aloittaa satubaletin ja vanhempaa kiinnostaa kitarat eli ajankohtaista kohta ostaa sille sopiva sähkökitara, että ei lopu into siihen, kun on joku muutaman kympin kitara joka ei pysy vireessä. Ei ois muuten onnistunut kumpikaan, jos oltais saatu ees 10 vuotta aiemmin lapset.

Mitä se sulle kuuluu. Junassa on toimiva leikkivaunu jossa leikkii lapset, ei aikuiset!

Taidat olla ikärasismi ja lisäksi vielä ymmärtämätön.

On varmasti enemmän aikaa ja kiinnostusta lapsen juttuihin kun on omat menot ehtinyt mennä 35 vuoden ikäiseksi lapsettomana ollessaan. Näin ainakin itsellä kun saimme lapset 35 ja 36-v minä ja 40 ja 41-v mies. Nyt varsinkin kun ovat hieman isompia niin on tosi hauskaa pöhlöillä kaikkea. Itsekin pysyy nuorena kun teinien kanssa värkkää.

Ihmiset on hyvin erikuntoisia keskenään, vaikka olisivat keskenään samanikäisiä. Itsellä ainakin viimeisin lapsi syntyi ollessani 47v, ja se antoi lisäpuhtia pitää hyvää huolta kunnosta, että jaksaa touhuta myös pienimmän kanssa. Ja ylipäätään kaikki ihmiset ei ole väsyneitä muutenkaan, se on joku ihme oletus, että tietyssä iässä ei muka enää jaksa. Kyllä monet jaksaa oikein hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin myös 36 ja 38 kun saatiin eka lapsi. Siinä kohtaa oli kummallakin työ, opintolainat maksettu, pystyttiin ostamaan omakotitalo jossa on tarpeeksi huoneita lapsiluvulle joka haluttiin, lasten kanssa on voitu tehdä kivoja juttuja, koska on paljon enemmän rahaa enemmän kuin parikymppisinä. Enemmän kiinnostaa jo ne lastenkonsertit ja muu missä ei porukka örvellä kännissä ja meidän ajatus kivasta illasta on päihteetön ilta kotona. Lapsilla on ollut paljon tasaisempi ja rahallisestikin parempi lapsuus kuin me oltais osattu tarjota parikymppisinä.

Lapset on siis saaneet asua samassa kodissa koko ikänsä, päässeet reissuihin, tivoliin, voidaan tarjota vähän kalliimmat harrastukset, jos niihin innostuvat. Kuopus (4v) just sanoi että haluais aloittaa satubaletin ja vanhempaa kiinnostaa kitarat eli ajankohtaista kohta ostaa sille sopiva sähkökitara, että ei lopu into siihen, kun on joku muutaman kympin kitara joka ei pysy vireessä. Ei ois muuten onnistunut kumpikaan, jos oltais saatu ees 10 vuotta aiemmin lapset.

tää kuulostaa ihan meiltä, ollaan vaan toi 10v nuorempia.. ja meillä lapsilla on kalliimmat harrastuksetkin, ulkomaanmatkat ym. Ei kaikki nuoret vaan rällää ympäriinsä..

Meitä lapsenlapsia pysyvästi hoitavia on paljon. Säälitkö meitäkin vaikka hyvin pärjäämme? Ei ikä ole oleellinen asia lasten kanssa jaksamisessa.

Minusta juuri nuoret äidit näyttävät laiskoilta lapsiaan hoitamaan ja leikkimään heidän kanssaan. Aina vain kännykkä kourassa ja lapsi heitteillä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä säälitä yhtään eläkettä ansaitseva kultalusikka perseessä elävä eläkeläinen.

Minä olen eläkeläinen, ei ole kultalusikoita persssä, eikä muuallakaan. Käytöstavat kyllä löytyvät.

Eihän 4-kymppinen ole vielä vanha! Ainut toki, mitä miettii, on se, että lapsi jo voi jo 20-30 vuotiaana joutua miettimään ikääntyneiden vanhempien hoitoon liittyviä asioita, mitä "yleisemmin" alkaa luonnostaan miettiä 50-60 vuotiaana ja siihen on jo henkistä kypsyyttäkin.

No ne nuoret vanhemmat lykkää lapsensa omille vanhemmilleen, joten isovanhempina joutuu jaksamaan ihan samalla tavalla, mutta ei saa palkallista vapaata lapsenlapsen hoitoon. Käytännössä tilanne on ihan sama, saitpa lapset 20v vai 40v iässä, ne viisivuotiaat ovat sinulla kuitenkin hoidossa.

Täälläkin yksi nelikymppisenä lapsen saanut. Ihan kivasti on pärjätty tosiaan ja hauskaa on ollut.

Kannattaa käydä silmä- tai nuppilääkärissä AP, jos 40-vuotias näyttää mummolta silmissäsi.

By the way 0/5

Ne vanhemnat siinä junassa saattoi olla jostain muustakin syystä väsyneitä ja saattaahan kuka tahansa väsyä välillä lapsiinsa ja ei voi yleistää kaikkiin samanikäisiin ja toisaalta olisit saattanut yllättyä, että he ovatkin nuorempia kuin luulit, vaan nöyttävöt vanhemmilta.