Kumppani tuntuu vieraalta
Onko muillakin niin, että oma kumppani tuntuu useimmiten melkeinpä ventovieraalta? Tajusin, että en oikeastaan tunne miestäni. Tiedän kyllä todella paljon asioita hänestä ja hän on tuttu näky arjessani, mutta silti hän tuntuu vieraalta. Ja näin on ollut aiemminkin suhteissani. Aina ajattelen, että kyllä se helpottaa, kunhan kunnolla tutustutaan, mutta alun jälkeen vieraus vain jotenkin korostuu.
Onko tämä siis normaalia? Kestääkö kaikki muut sen, ettei ole tuttuuden ja kodikkuuden tunnetta kumppanin kanssa, ja elää parisuhteessa siitä huolimatta? Minä taas haluaisin yleensä aina erota, kun alkaa ahdistamaan ventovieras ja yksinäisyys omassa kodissa toisen henkilön seurassa.
Kommentit (56)
Hänellä on omat menonsa eikä niin paljoa aikaa minun kanssa vietettäväksi. Silloin jos vietämme aikaa yhdessä, se tuntuu väkinäiseltä. Varmaan meistä molemmista? En ole varma kummasta tämä johtuu. Olen kiinnostunut hänen asioistaan ja kyselen, ja niistä keskustelemme, mutta puhe on sellaisella asia-tasolla. Hän vain ihmisenä tuntuu vieraalta... Hän myös kyselee välillä minulta minun asioistani, mutta se on vähän sama kuin työkaverin kanssa juttelisi asioista.
ap
Siis kuinka pitkistä seurusteluista tässä puhutaan? Eihän alussa toista tunnekaan, se on selvää. Ja hankala tutustua jos ei yhteistä aikaa ole. Mutta jospa onkin niin, että se mitä tunnet on enemmän sitä ettei teillä ihan kemiat pelaa kuitenkaan?
Puolen vuoden - vuoden pituisista suhteista puhun.
Niin ehkä meillä ei ole kemiaa. Mutta ei sitä kemiaa ole melkein kenenkään kanssa.
Yhden tai miehen kanssa on tuntunut kemia, mutta molemmat olivat varattuja, joten suhde ei ollut mahdollista. Toinen heistä oli sellainen herkän oloinen ja todella luova tyyppi, jonka kanssa olisi ollut ihanaa puhua ihan mistä tahansa. Tai vaikka olisi ollut hiljaakin hänen kanssaan, niin silti tuntui kodikkaalta. Nykyinen mies tuntuu vieraalta vaikka puhuisimmekin.
Onko se muka yleistä muilla sitten, että suhteessa on kemiaa? Vai osaako muut vain jatkaa yhdessä siitä huolimatta, että ei tunne kemiaa tai kumppaniaan niin hyvin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Puolen vuoden - vuoden pituisista suhteista puhun.
Niin ehkä meillä ei ole kemiaa. Mutta ei sitä kemiaa ole melkein kenenkään kanssa.
Yhden tai miehen kanssa on tuntunut kemia, mutta molemmat olivat varattuja, joten suhde ei ollut mahdollista. Toinen heistä oli sellainen herkän oloinen ja todella luova tyyppi, jonka kanssa olisi ollut ihanaa puhua ihan mistä tahansa. Tai vaikka olisi ollut hiljaakin hänen kanssaan, niin silti tuntui kodikkaalta. Nykyinen mies tuntuu vieraalta vaikka puhuisimmekin.
Onko se muka yleistä muilla sitten, että suhteessa on kemiaa? Vai osaako muut vain jatkaa yhdessä siitä huolimatta, että ei tunne kemiaa tai kumppaniaan niin hyvin?
Ap
*yhden tai kahden
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei asiat yhdessä.
Ap
Korjaus: Ei asuta yhdessä.
Ap
Entäpä, jos ne tuttuuteen uskovat ovat väärässä? Tekevät olettamuksia ja heijastavat toiseen omia toiveitaan "sinä olet sellainen". Toinen kituu, kun sisäisesti tuntee olevansa muuta(kin) kuin hänelle parisuhteessa langetettu rooli.
Vierailija kirjoitti:
Onko varmasti miehesi?
Ettei ole vaihtunut.
Näyttää ihan samalta, paitsi viikset kasvattanut.
Ap
Ap jos haluatte jatkaa yhdessä, niin nyt teidän pitää ryhtyä keskustelemaan. Mennä pintaa syvemmälle. Puhua tunteista.
Kuulostaa, että ette ole etääntyneet toisistanne, vaan ette ehkä ole tutustuneet alunperintåkään, vaan suhteenne on ehkä jäänyt pinnalliseksi ja/ tai pelkkään seksiin tai kaveruuteen perustuva. Mutta onko teillä missään vaiheessa ollutkaan tunnesidettä.
Ei ole normaalia. Ei kestä. Ja muutkin eroaisi, jos toinen on ihan vieras ukko. Noita sattuu, jos nuorena menee yhteen tai sattumalta. Kodikkuutta etsii. Oletko eritellyt mistä vieraan tuntu tulee.
Jos tämä on toistuvaa, niin se syy voi löytyä esim sinun ensimmäisestä parisuhteesta, jos sieltä on jäänyt jokin trauma yms, ja sitten olet liikkunut vain seuraavaan ilman että olet käsitellyt sitä vanhaa pois alta, niin useimmiten se näyttäytyy sitten niin että sinä toistat samaa kaavaasi jokaisessa suhteessa.
Teillä ei vaan juttu luista. Eihän se monien muidenkaan kanssa luista, mutta silloin hakeudutaan niiden luokse, joiden kanssa oleminen on luontevaa.
Vierailija kirjoitti:
Entäpä, jos ne tuttuuteen uskovat ovat väärässä? Tekevät olettamuksia ja heijastavat toiseen omia toiveitaan "sinä olet sellainen". Toinen kituu, kun sisäisesti tuntee olevansa muuta(kin) kuin hänelle parisuhteessa langetettu rooli.
Mutta eikä ole kiva viettää aikaa jonkun kanssa kotona, niin että on edelleen kodikas olo? Kun yleensä tulee sellainen tunne, ihan kuin olisi töissä, tai suorittaisi jotain näytelmää, kun viettää aikaa miehen kanssa. Ei tule sellaista syventynyttä tuttuuden tasoa, mutta samaan aikaan kyseenalaistan nyt sen löytyykö sitä koskaan kenenkään kanssa, kun tämä sama kuvio suhteissani toistuu.
Se että joku tuntuisi tutulta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hänet näkisi sitten vaan sen kautta yksipuolisesti, tai ajattelisi että tuo on nyt tuollainen. Se on enemmänkin tunne joka on, ei ajatus, että tiedän kuka hän on. Vaan että tunnen kuka hän on, mutta en tiedä kaikkea hänestä. Nykyisestä miehestä voin sanoa, että tiedän hänestä paljon, mutta en tunne häntä.
Ap
En ole käynyt vieraissa joten en tiedä miltä vieras tuntuu.
Sama, tuntui jo ensinäkemältä eikä ole muuttunut vuosien saatossa, älä muuta yhteen.
Mitä olet tehnyt itse suhteen hyväksi ja sen parantamiseksi? Valittanut varmasti vain ja syyttänyt kaikesta miestä.
Ehkä sinun olisi hyvä tutustua itseesi ja vasta sen jälkeen alkaa harkitsemaan jotain parisuhdetta. Jos haalit koko ajan uusia lyhykäisiä parisuhteita ja sitten kyllästyt, niin se ei ole millään tavoin reilua niille miehille ja pilaat heiltä omalla toiminnallasi elämästä monta kuukautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä, jos ne tuttuuteen uskovat ovat väärässä? Tekevät olettamuksia ja heijastavat toiseen omia toiveitaan "sinä olet sellainen". Toinen kituu, kun sisäisesti tuntee olevansa muuta(kin) kuin hänelle parisuhteessa langetettu rooli.
Mutta eikä ole kiva viettää aikaa jonkun kanssa kotona, niin että on edelleen kodikas olo? Kun yleensä tulee sellainen tunne, ihan kuin olisi töissä, tai suorittaisi jotain näytelmää, kun viettää aikaa miehen kanssa. Ei tule sellaista syventynyttä tuttuuden tasoa, mutta samaan aikaan kyseenalaistan nyt sen löytyykö sitä koskaan kenenkään kanssa, kun tämä sama kuvio suhteissani toistuu.
Se että joku tuntuisi tutulta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hänet näkisi sitten vaan sen kautta yksipuolisesti, tai ajattelisi että tuo on nyt tuollainen. Se on enemmänkin tunne joka on, ei ajatus, että tiedän kuka hän on. Vaan että tunnen kuka hän on, mutta en tiedä kaikkea hänestä. Nykyisestä miehestä voin sanoa, että tiedän hänestä paljon, mutta en tunne häntä.Ap
Onko sinulla kotoasi kulissiliiton malli? Voi olla, että sovitte ihan oikeasti yhteen. Ja mies on aidosti kiinnostunut sinusta. Mutta lipsahdat suorittamaan parisuhdetta ja vierauden tuntu tulee sinusta itsestäsi, kun et oikein osaa "olla vaan".
Entä jos kokeeksi et eroaisikaan, vaan ryhtyisit tutustumaan tähän henkilöön kotonasi. Mistä hän tuli, ja miksi.