Mistä kielii ettei joku ihminen selvästikään pysty katsomaan päin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle autismin kirjolla olevalle on tyypillistä, etteivät pysty katsomaan muita silmiin.

Ei ole autisti.

Mistä tiedät, ettei ole?

Vierailija kirjoitti:

Kateellinen ihminen

ei. Tästä olen satavarma ettei ole.

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä kuunnellessa pystyn katsoa silmiin, mutta puhuessa se on vaikeaa. En ole jaksanut tehdä tuosta ongelmaa, kun en ole ikinä kuullut, että se olisi vastapuolelle ongelma. Siksipä en ole edes yrittänyt opetella katsomaan puhuessa silmiin. Olen kyllä ujo, mutta toisaalta aika puheliaskin.

Mulla sama homma! Olen mielestäni hyvä kuuntelija, ja kuunnellessa tosiaan pystyn hyvin katsomaan silmiin, mutta kun itse puhun, niin hankalaa on. Itse olen introvertti ja koen sosiaaliset tilanteet usein epämiellyttävinä.

Itse pidän katsekontaktia aivan liian intiiminä. Pystyn lukemaan muiden ihmisten silmistä paljon enkä halua paljastaa niin paljoa itsestäni.

Mun pitää puhuessani keskittyä siihen, mitä sanon, ja se on vaikeaa, jos samaan aikaan pitää katsoa toista silmiin. Jos en keskity siihen, mitä puhun, sanat menevät helposti sekaisin. Kyse ei ole jännityksestä, vaan olen tällainen.

Kunnellessani pystyn katsomaan silmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla häijyt silmät?

Ei kai...toivottavasti ei. Kuvaile minkälaiset on häijyt silmät.

Ei, unohda tämä. Tuli vain mieleen, kun itse tunnen sellaisia ihmisiä. Olet varmasti suloinen, ja kuvailemasi ihmiset ovat ujoja :)

Oletko puolituttu, etäinen naapuri vai kuka? Riippuu siitä minkälaiset välit sinulla on kyseiseen ihmiseen.

Mulla traumat eli se etten luota ihmisiin. Enkä tule koskaan luottamaan. Mutta olen sinut asian kanssa. En enää elä ihmisten hyväksynnän tai hylkäämisen varassa.

Mitään katsekontakteja,kun naama on aina kiinni puhelimessa!

Omalla kohdallani autismi. Kuuntelen kyllä tarkasti, mutta katsekontakti ei minulta kovin hyvin onnistu. 

En katso silmiin, koska tosiaan toisen ihmisen silmiin voi uppoutua - häiritsee keskittymistä ja ainakin minulla kuuntelukykyä. Toisinaan kierrän omat puutteeni katsomalla toista silmiin, mutta siis sumennetusti - katson ikään kuin ihmisen lävitse. Tiedättekö käsitteen "thousand yard stare"?

Varmaan vaikutan aika pipiltä, kun tuolla kikalla tuijotan toista silmiin.

Jos inhoan jotain ihmistä, mutta on jostain syystä vaan pakko kommunikoida, en välttämättä edes pysty jatsomasn kohti, koska tyyppi ällötää niin sąątąñasti. Yleensä en muista edes sen pulun oksennuksen nimeä.

aukonut ikävästi päätään, ei uskalla sen jälken katsekontaktiin, tuollainen naikkone tuli vastaan salilla kun käveltiin ohi häirinnän jälkeen. tuli sellaiselle selvästi vaikea tilanne.

Hmm :DD Itse koen vähän tungettelevana, jos pitää tuijottaa toisiaan kuin pöllöt. :D En halua intiimiin kontaktiin kaikkien ihmisten kanssa, vaikka juteltaisiinkin. Lisäksi on helpompi keskittyä kun on rauhassa, eikä niin että tuijotellaan toisiamme intensiivisesti silmiin. :D