"Oi-joi kun mulla on rankkaa! Ai-jai kun mulla on aina rahat lopussa! Ei-jei kun mä en enää jaksa tätä rahattomuutta!" Annoin tuttavalleni vinkkejä, kuinka alkaa hoitaa taloudellista asemaansa paremmalle tolalle. Mutta miten kävikään?

Ei tuollaisia ole tarkoitus auttaa, vaan heidän pitää tippua ihan pohjalle asti ennenkuin tajuavat etteivät osaa käyttää rahaa ja hakevat siihen apua. Usein se on maksuhäiriö ja ulosottokierteen kautta.

Eri tilanteessa olevia on hankala ymmärtää ja neuvoa.

Esim. rikkaan perheen teini tai aikuinen voi ajatella, että ostanpa vain vähän vaatteita tai kirpparivaatteita, koska olen ekologinen ja tyyliltäni persoonallinen. Samaan aikaan köyhässä perheessä tilanteesta voi tulla ajatus, että olen köyhä ja surkea, kun en voi ostaa aina paljon uusia ja kalliita vaatteita. Paljon helpompi tehdä siis tuo järkevä valinta, kun tunteet ja ajatukset ovat erilaiset.

Usein se pelkkä tieto, että halutessaan voi ostaa jotain kallista riittää. Silloin ei tarvitse ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen valittaa jostain asiasta, hän useimmiten toivoo kuuntelijaa, ei neuvoja.

Oma tuttuni, joka kerjäsi facebookissa rahaa, alkoi lisätä kommentteihinsa, että hän ei ole tsemppihaleja vailla vaan rahaa. Neuvotkaan eivät kelvanneet siihen, miten omat rahat riittäisivät pidemmälle, vaan vain ja ainoastaan lahjoitukset ja vinkit siihen, mistä niitä saisi lisää, otettiin vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen valittaa jostain asiasta, hän useimmiten toivoo kuuntelijaa, ei neuvoja.

Oma tuttuni, joka kerjäsi facebookissa rahaa, alkoi lisätä kommentteihinsa, että hän ei ole tsemppihaleja vailla vaan rahaa. Neuvotkaan eivät kelvanneet siihen, miten omat rahat riittäisivät pidemmälle, vaan vain ja ainoastaan lahjoitukset ja vinkit siihen, mistä niitä saisi lisää, otettiin vastaan.

ja sitten kun ne lahjoitusrahat käytetään johonkin täysin turhaan. Jos vaikka ensin valittaa siitä, että raha ei riitä ruokaan ja saa lahjoitusrahaa, niin ei käykään niin, että mamma (naisethan ne yleensä on niitä, jotka kerjaa, siksi esimerkissäni nainen ja usien ne kerjääjät ovat vielä äitejä, koska lasten olemassaololla ja mahdollisella yh-statuksella saa säälipisteitä) menisi kauppaan ja ostaisi lahjoitusrahoillaan hyvin säilyvää ruokaa ja esim. vessapaperia tai talouspaperia, vaan kaupassa käydään nyt sitten ostamassa vähän kallimmat herkut, kuten lohta ja lapsille karkkia ja äidille olutta, tai muita herkkuja ja sitten tilataan netistä merkkivaatteita ja laukkuja tai käydään ottamassa rakennekynnet tai kampaajalla. Kun sitten joku kyseenalaistaa valinnat ja tarjoaa äidille talousopetusta, niin tulee hirveä haloo ja uhriudutaan, että eikö edes yhtään saa itseään piristää, että kun tykkää näteistä laukuista, niin jos kerran elämässään sellaisen ostaa, niin ei saa. Ja kun koskaan ei kuitenkaan sitten ole kyse siitä kerran elämässään skenaariosta, koska nämä samat sitten pyytävät kohta uudelleen rahaa, kun ei mikään taaskaan riitä ja ihan yllättäen nyt sitten imuri hajosi eikä ole yhtään puskuria, koska rahaa ei riitä sellaiseen.

Se on aina sama virsi ja aina samat ihmiset ja aina samat ongelmat, mutta mitään ei tehdä sen suhteen, että saisi tilannetta muutettua.

Vierailija kirjoitti:

Eri tilanteessa olevia on hankala ymmärtää ja neuvoa.

Esim. rikkaan perheen teini tai aikuinen voi ajatella, että ostanpa vain vähän vaatteita tai kirpparivaatteita, koska olen ekologinen ja tyyliltäni persoonallinen. Samaan aikaan köyhässä perheessä tilanteesta voi tulla ajatus, että olen köyhä ja surkea, kun en voi ostaa aina paljon uusia ja kalliita vaatteita. Paljon helpompi tehdä siis tuo järkevä valinta, kun tunteet ja ajatukset ovat erilaiset.

Usein se pelkkä tieto, että halutessaan voi ostaa jotain kallista riittää. Silloin ei tarvitse ostaa.

Joo, olemme asuneet lasten lapsuuden Kauniaisissa vauraassa ympäristössä ja ihan hyvätuloisia itsekin. Nuoren tytär ostaa vain kirpparivaatetta ja kokee kauheaa kulutustuskaa. Aika rääsyissä kulkee joskus, mutta ei ole mitään näyttämisen tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa tilanteessa olevia voi auttaa tai neuvoa. Onhan täälläkin ollut satoja ketjuja, joissa se köyhä valittaa mitä kaikkia typeriä neuvoja on saanut ja miksi neuvoja ei ymmärrä tilannetta ollenkaan. Onhan niitä tutkimuksiakin, joiden mukaan köyhyys ja taloudellinen epävarmuus juuri sen, että tuollaisia ulkoisesti järkeviä muutoksia ei pysty tekemäön.

Omalla tutullani on sama tilanne. Olen pitänyt suuni kiinni. Käyttää todella paljon enemmän rahaa ruokaan, huvituksiin ja vaatteisiin kuin meidän perhe. Samanaikaisesti ovat taloudellisessa ahdingossa ja me hyvätuloisia. Hyvä esimerkki on se, että koska vanhempi on masentunut ja lamaantunut rahaongelmien kanssa painiessa, ostetaan jokaiselle perheenjäsenelle ruoaksi kaupan valmissalaatti (4,5 e) kotona syötäväksi. Meidän perhe jaksaa pilkkoa vihannekset ja paistaa pakkauksen kanasuikaleita samnalaiseen salaattiin. Selvitään paljon halvemmalla. Se kanakin on ostettu tarjouksesta tai punalappuisena. Ystäväni ei kuitenkaan jaksa tuollaista suunnittelua, kokee punalaput noloina ja ruoanlaitto ahdistaa.

Olisi mielenkiintoista tietää missä päin Suomea voi ostaa kaiken lihansa punalappuisena?? Ei meillä ole kuin satunnaisesti jotain järkevää alessa, joita toki hyödynnän ja pakastan. Ilta-alesta on turha edes haaveilla. Onneksi ollaan hyvätuloisia, eikä varsinaisesti tarvita noita.

No ihan pk-seudulla?   Prisman ja Lidlin altaat täynnä punalaputettua lihaa päivittäin. Etenkin ylikallis kana tuntuu jäävän kauppiaiden näppeihin kun sitä on usein laputettuna. 

Ai niin. Mutta kanahan ei tietenkään kelpaa?  Pitäisi olla entrecoota ja sisäfilettä?

Kuten kirjoitin ollaan hyvä tuloisia, eikä meillä ole mitään ongelmia rahojen riittämisen kanssa (viimeksi eilen grillattiin broileria). Pääkaupunkiseudulla on kaikki muuten niin kallista, että hyvä jos siellä saa halpaa lihaa. Täällä ei tosiaan sellaista ylellisyyttä ole, mutta eipä talotkaan maksa kuin puolet siitä mitä siellä. On sitten varaa ostaa ne täyshintaiset lihat ja asua uuden karheassa omakotitalossa.

Vierailija kirjoitti:

Eri tilanteessa olevia on hankala ymmärtää ja neuvoa.

Esim. rikkaan perheen teini tai aikuinen voi ajatella, että ostanpa vain vähän vaatteita tai kirpparivaatteita, koska olen ekologinen ja tyyliltäni persoonallinen. Samaan aikaan köyhässä perheessä tilanteesta voi tulla ajatus, että olen köyhä ja surkea, kun en voi ostaa aina paljon uusia ja kalliita vaatteita. Paljon helpompi tehdä siis tuo järkevä valinta, kun tunteet ja ajatukset ovat erilaiset.

Usein se pelkkä tieto, että halutessaan voi ostaa jotain kallista riittää. Silloin ei tarvitse ostaa.

Kuulostaa enemmän tekosyyltä poistaa kaikki vastuu omista päätöksistä yhteiskunnan syyksi. Moni pienituloinen tekee täyttä työpäivää, ja sen päälle kykenee vielä suunnittelemaan taloutensa. Ilmainen raha näköjään vie tämän, ei tarvitse huolehtia mistään, rahaa tulee seinästä.

Kun täällä sanotaan että olkoon sitten,omapa on ongelmansa, niin ongelmaan on vaan se että näin toimivat sysäävät ongelmansa niille, ketkä osaa rahansa käyttää. Osaavat vedota tunteisiin, kuinka voin olla niin julma että kerron meneväni kampaamon, lahteväni lomalle ym.kun toisella ei ole varaa ruokaan.siinä sitä idioottia sitten lainaa, vaikka tietää, että rahoja ei nää, ja syö itse kaurapuuroa, että jää rahat niihin omaan budjettiin alunperin ongelmitta mahtuneisiin asioihin.Ja sit kun on rahapäivä, niin nää menee sinne kampaamon, kun kituuttamisen jälkeen ovat "niin ansainneet sen".Siksi olisi ihan suotavaa, että ottaisi niitä neuvoja vastaan.Koska juuri niin ne auttajatkin joutuu toimimaan, jotta saa avustettua sitä avutonta.

Sepäs sattui.

Vaikuttaa toivottomalta tapaukselta, jos antamasi hyvät neuvot eivät kelpaa.

Kai sellaisiakin rahansäästökeinoja on olemassa, jotka tuolle tuttavallesi kelpaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen valittaa jostain asiasta, hän useimmiten toivoo kuuntelijaa, ei neuvoja.

Sitten voi kokeilla seinille puhumista, jos oman äänen kuuntelu kiinnostaa.

????? Kiinnostaa, että joku kuulee ja kuuntelee ja ilmaisee ymmärtäneensä, tulee kohdatuksi. Ei siinä kiinnosta se oma ääni vaan toisen kohtaava reaktio.

Ja se reaktio sitten toimii palkintona siitä toiminnasta? Kuulostaa ihan kännykkä riippuvaisen toiminnalta jolle toimii palkintona kuulla kännykkänsä hälytysääni ja siitä saa sitten jotain mielihyvähormoneja. Kuule kun kukaan ei ole velvollinen toimimaan kenenkään hormonitoiminnan buustaajana. 

Ei ole kukaan velvollinen, mutta terveet ja tasapainoiset ihmiset ihan halukkaasti tuottavat toisilleen mielihyvähormoneja. Näin säilyvät itse kukin terveinä ja tasapainoisina. Sairaaksi menee, kun niitä vääriä korvaavia hormoneja joudutaan hakemaan ostelusta, päihteistä, somesta jne.

Ihan samanlainen huume muutkin ihmiset on kuin päihteetkin. Ainoa ero on siinä, että et aiheuta päihteelle vaivaa käyttäessäsi sitä ja tuhlaa sen aikaa ja hermoja iänikuisella kitinälläsi. 

Ei saa neuvoa! Kun tarkoitus on yhdessä kauhistella ja ihmetellä, ei tarjota apua.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen valittaa jostain asiasta, hän useimmiten toivoo kuuntelijaa, ei neuvoja.

Kuka jaksaa kuunnella jatkuvaa valitusta itseaiheutetuista ongelmista ihmiseltä, joka ei ole valmis tekemään mitään tilanteensa parantamiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Kun täällä sanotaan että olkoon sitten,omapa on ongelmansa, niin ongelmaan on vaan se että näin toimivat sysäävät ongelmansa niille, ketkä osaa rahansa käyttää. Osaavat vedota tunteisiin, kuinka voin olla niin julma että kerron meneväni kampaamon, lahteväni lomalle ym.kun toisella ei ole varaa ruokaan.siinä sitä idioottia sitten lainaa, vaikka tietää, että rahoja ei nää, ja syö itse kaurapuuroa, että jää rahat niihin omaan budjettiin alunperin ongelmitta mahtuneisiin asioihin.Ja sit kun on rahapäivä, niin nää menee sinne kampaamon, kun kituuttamisen jälkeen ovat "niin ansainneet sen".Siksi olisi ihan suotavaa, että ottaisi niitä neuvoja vastaan.Koska juuri niin ne auttajatkin joutuu toimimaan, jotta saa avustettua sitä avutonta.

Mä olen päättänyt olla antamatta rahaa yhtään kellekään (ehkä omille lapsille). Lainannut olen, mutta senkin lopetin, kun ei rahoja kuulunut takaisin. Mulla on muutama tuttu, joilla aina rahat loppu. Ennen tilipäivää ei ole varaa ruokaankaan. Lomamatkoille ei pääse ja epistä, kun muut pääsevät jne. No. Tupakkaan on rahaa. Samoin ripsiin. Toinen koirakin piti ottaa. Mulla ei mene rahaa mihinkään noista, vaan lähden mieluummin sille matkalle. Niin, oma palkkani on pienempi kuin kummallakaan heistä.