Rivitalo ja kyyläyksen helvetti!!!
Älkää ikinä, siis ikinä muuttaako rivitaloon.
Olen asunut tässä nyt noin 5 vuotta, yksin ja häiriöitä aiheuttamatta.
Aiemmin on vieressä ollut (häädön jo saaneita) alkkiksia, nyt normaalit naapurit tilalla.
Mutta....
Kaikki nämä saatanan vuodet on tässä rivitalossa lähes jokainen naapuri kyylännyt minun(kin) menemisiäni/tulemiasiani/tekemisiäni/vieraitani jne jne.
Lista on loputon.
Näistä elämää suuremmista asioista puhutaan sitten kovaa pihalla.
Esimerkiksi veljeni yöpyminen luonani viime kesänä oli kova juoruilun aihe pihapiirissä.
Loppui vasta, kun veljeni karjahti kovaan ääneen, että "mitä v*ttu systeri tää sun naapureiden touhu on?"
Ilmeisesti olisi pitänyt tiedottaa naapureille ajoissa, että kyseessä on VELJENI joka tulee kylään, ei esim miesystävä tms.
Veljeni nimi, ammatti jne olisi varmaan pitänyt myös kaikille naapureille kirjallisena kertoa, jotta mitään ei jää epäselväksi.
Myös asuntoni sisustus kiinnosti alussa naapureita - aivan liikaa.
Suoranainen sisääntuijotus (täysin rajaton tapaus) loppui vasta kun ostin kaihtimet ja pimennys verhot.
Mihinkään et voi mennä, ilman että sitä kytätään.
Ja pihan juorurinki puhui peetä sinusta ja toisistaan ihan aina.
Suurin ongelma on naapureilleni pohjimmiltaan kai se, että vastaan tervehdyksiin mutta en puhu asioitani kenellekään naapurille tai kaveeraa heidän kanssaan.
Siis en millään tavalla ja tätä olen tehnyt aina - olen peruskohtelias, mutta en puhu asioitani.
Onneksi tämä läävä on maksettu, nyt saa mennä myyntiin.
Tämän jälkeen EI mikään muu asumismuoto käy, kuin okt ja isolla tontilla!!
Älkää ikinä lyökö käytämme paskaan niinkuin minä ja muuttaako tähän helvettiin!
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa... On se niin kamalaa niin kamalaa...
Hahahahahahah paljastit itsesi saasta
8 yläpeukkua ilmiselvän hullun mölinäviestille? Vauvapalsta ei petä koskaan. 😂
Mut älä pistä tollasta myyntipuhetta,että saat asunnon kaupaksi :D
Mua ei kyllä ole koskaan haitannut naapureiden kyyläys tai juoruilu. Mulla ei oo mitään salattavaa, enkä piittaa siitä, mitä joku on mieltä jostain. Tiedän, että omia naapureitani kiinnostaa, kun tällanen yksinäinen keski-ikäinen nainen osti perheasunnon. Olen kertonut, että asun kissojeni kanssa, mutta en oo erikseen sanonut, että mulla ei olisi lapsia.
Keväällä yks mieskamu kävi huoltamassa fillarini ja pihalla istui juorukööri just silloin. Melkein näin, kuinka niillä korvat suuntautu eteenpäin, kun yrittivät kuulla, mitä puhuttiin. Parin päivän päästä yks nainen kysyi pihalla, että oliko se joku sun kaveri, joka kävi pyörää huoltamassa ja vastasin ihan piruuttani, että ei kun mun ex-mies (vaikka ei siis todellakaan olla koskaan oltu mitään). Oltiin aiemmin pihalla puhuttu tän mun kamun lapsista, niin kyllä on nyt kova kuhina käynyt, kun ovat miettineet, että onko mulla kuitenkin lapsia, jotka asuukin ex-miehen kanssa ja sehän vasta onkin tavatonta 😁
Pari naapuria on myös käynyt ovella vuosien varrella milloin mistäkin syystä ja ihan reippaasti pyydän aina sisälle asti. Mulla on nätti asunto, joten ei haittaa, vaikka kuka näkee. Helteillä imuroin rintsikoissa ja alkkareissa ja näin, kuin viereisen rapun kyyläukko jäi kadulle tuijottamaan parvekkeeni kohdalle. Mä vaan vilkutin iloisesti ja jatkoin siivousta.
Asun siis kerrostalossa ja talo on täynnä vähän varttuneempaa väkeä, jotka on asuneet täällä aina ja tietävät kaikkien asiat. Mua ei ahdista, huvittaa vaan.
Olen asunut jo kohta 40 vuotta rivitalossa, kerran vaihtaen isompaan asuntoon. Ei ole pahaa sanottavaa,
kaikki asukkaat olemme yhdessä toimeen tulleet. Kukaan ei kyttää ketään vaan eletään omaa elämäämme.
Toki tarpeen mukaan olemme avuksi, koska asukkaissa on myös vanhuksia.
Pihalla moikataan kun tavataan ja ehkä pari sanaa sanotaan.
Kun et elä realiteeteissa, saattaa tuntua siltä, että kaikki puhuvat sinusta ja kaikkia kiinnostaa kauheasti sinun asiasi. Joskus lehtiartikkeleihin ja televisiolähetyksiin on upotettu suoria viestejä sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut jo kohta 40 vuotta rivitalossa, kerran vaihtaen isompaan asuntoon. Ei ole pahaa sanottavaa,
kaikki asukkaat olemme yhdessä toimeen tulleet. Kukaan ei kyttää ketään vaan eletään omaa elämäämme.
Toki tarpeen mukaan olemme avuksi, koska asukkaissa on myös vanhuksia.
Pihalla moikataan kun tavataan ja ehkä pari sanaa sanotaan.
Tuo on vallitseva asiantila 99,5 prosentissa rivitaloyhtiöistä.
Meillä on ollut hyvä tuuri. 30 vuotta sama koti ja vaihtuvuudesta huolimatta aina tosi kivat naapurit. Ikävä ihan monia poismuuttaneita.
Vierailija kirjoitti:
Olen ehtinyt elämäni aikana asua useassa kerros- ja rivitalossa. Enpä ole yhdessäkään kokenut minkäänlaista "kyttäämistä", hyvä kun ylipäänsä on osan naapureista edes tunnistanut ulkonäöltä. 😂
Mä en myöskään tunnista. En tiedä parkkipaikalla mikä on kenenkin auto ja kuka menee mihin asuntoon. Toisten takapihoille ei näe. Mä en ymmärrä, että miten näissä olosuhteissa edes harjoitettaisiin mitään kyttäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rivitalo talkoilla - siinä on asumisen äärimmäinen helvetti. Jätän tämän vain tähän.
Talkoita saa olla, kunhan ne ovat täysin vapaaehtoisia ja lähinnä virkistäytymistä ja yhdessäoloa niille jotka sitä kaipaavat. Huoltoyhtiö hoitaa tietenkin varsinaiset työt.
Meillä rivarissa "talkoissa" vaan yksi eläkeläismies, lumitöitä, pensaiden leikkauksia, kitkemistä. Mutta toenperrään tekee tekemisen ilosta kun kaikki hommat on ulkoistettu virallisesti. Omistusasunnot, vain yhdessä asunnossa vuokralaiset. Enkä ainakaan mitään kyttäystä tai narinoita ole huomannut.
Itselleni on onneksi sattunut ihanat rivitalonaapurit. Vahditaan tarvittaessa toistemme lemmikkejä tai lapsia ja autetaan muutenkin. Pidetään yhteisiä kivoja talkoita ja juhlia. Muistetaan toisiamme jouluna. Pidetään vanhimmasta vanhuksesta yhdessä huolta. Yksi naapuri on nykyään paras ystäväni.
Mutta itselläni on varmasti ollut hyvä tuuri.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin totta. Omakotitalossa on oma herransa, vaikkakin töitä on enemmän. Toki jos on rahaa, saa kaiken ostopalveluina vaikka.
Kerrostalossa on enemmän naapureita. Mutta enemmän myös anonyymiytta, koska tosiaan hukkuu massaan. Myös suoranaiseen häiriköintiin esim puututaan herkemmin, koska useampi kuin yksi tai kaksi ihmistä valittaa.
Mutta rivitalot, voi luoja. Ei omakotitalon yksityisyyttä, mutta sen työt. Ei kerrostalon helppoutta, mutta naapurit siinä missä kerrostalossakin.
Ja rivatalon naapurin ovat ihan oikeasti paljon "lähempänä" siinä ja se yhteisöllisyys, hyi! Me asuttiin alle vuosi ja lähdettiin, ei ikinä enää rivitaloon.
Kun asuin kerrostalossa, valitettiin että meidän koira vinkuu ja valittaa.
Ok muuten mut ei mulla ollu koiraa. Ehkä sitte vingutin yhden illan juttua.
Rivarissa asuessani valittivat tupakoinnista, vaikka en edes o koskaan tupakoinut.
Valittivat myös puun varjosta, joka oli mun puolella.
Omakotitalossa meni taas muuten hyvin mut naapuri kasas talvella lumet meidän pihatien aukolle.Kesällä puhalteli lehtien mukana hiekat autojen päälle.
Valittelua joka paikassa, teet niin tai näin.
Vihje: osta maalta talo niin että ei ole naapureita tai ainakaan näkö-kuulo-yhteyttä.
Tosin jos et kuulu mihinkään somessa, suo aletaan tituleerata erakoksi ja kylähulluksi.
Mielenkiinnosta, missä paikkakunnilla ootte tämmöiseen kyttäämiseen ja muuhun p*rseilyyn törmänneet? Oon asunut puolisoni kanssa kahdessa eri rivariyhtiössä Tampereella. Toisessa taloyhtissä asuttiin vuokralla ja koskaan ei ollut mitään tän tyylistä kummassakaan kohteessa. Toki aina se yks (tai muutama :D) erikoisempi asukas löytyy joka paikasta, muttei mitään mainitun tyylistä käytöstä.
Kävin kylässä tällaisen vanhan pariskunnan luona. Kävin siellä usein korttia pelaamassa ja mua jotenkin huvitti kun tää mummeli iskeytyi joka kerta ikkunaan kun joku käveli pihalla. Ja ihmetteli mitähän tuo tekee ja kertoi kaikki naapurinsa tekemiset mulle. Nää siis asui ihan mukavan näköisessä rivitalossa.
Olen ehtinyt elämäni aikana asua useassa kerros- ja rivitalossa. Enpä ole yhdessäkään kokenut minkäänlaista "kyttäämistä", hyvä kun ylipäänsä on osan naapureista edes tunnistanut ulkonäöltä. 😂