Olen nelikymppinen ja en ihastu enää kehenkään

Onks tässä sit joku ongelma vai "kuha totesin.." -tyyppinen neutraali havainto itsestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä että olen teini keski-ikäisen ruumiissa enkä osaa kuvitella ikäisiäni siinä mielessä. Kaikilla heillä on jo omat lapset ja ovat ns. aikuisia kun itseltä taas on jäänyt aika lailla kaikki välistä. Sitten taas nuorempien katselu olisi jo sairasta.

Minulla on ennemmin niin päin ettei anneta sitoutua ja elää ikäni mukaisesti. Vakituisten töiden sijasta tarjotaan teinikokemuksia, pätkätöitä, keikkoja ja satunnaisia seksisuhteita. Oman ikäiset miehet 35-45 kiinnostavat, mutta seuraan lykätään joko huomattavasti nuorempia tai huomattavasti iäkkäämpiä. Ei tosiaankaan innosta lähteä puhelinmyyjäksi Etelä-Eurooppaan tai muutoinkaan poukkoilemaan vaan rakentaa uraa johdonmukaisesti ellei nyt perhettä ja lapsia ole luvassa.

Tämä on aivan totta, ollaan jonkinlainen väliinputoaja sukupolvi kahden maailman väliltä. Toisella puolen on pitkän uran samassa työssä tehneet perheen parikymppisenä perustaneet talolliset ja toisella puolella teineys vedetty aina meidän ikäisiin asti. Ei sitoutumisia, ei pitkiä työsuhteita, ei taloa, ei lapsia, ikuista opiskelua sekin töiden ohella, ei pitkiä parisuhteita...Tätäkö minä tilasin?

Johtuu siitä että iän myötä tulee järki päähän noiden unelmaisten silmälappujen tippuessa. 🤩 Kaikille ei välttämättä tule tosin. 

Suosittelisin hakemaan järki suhdetta missä ei ole mitään alkuhuumaa joka vie näkökyvyn ja järjen kokonaan. Kunhan vain arki toimii sillä vanhana niin ei ole mitään järkeä olla ihan yksin kun kumppanista on turvaa ja seuraa. 

Parisuhteessa tosin pitää osata tehdä kompromisseja eikä saa olla liian itsekäs. Luonnevikaisten ja täysin itsekkäiden pitää elää yksin kun ei saa ketään. 

Olen nähnyt kuinka luonnevikaiset tekevät lapsia aikuisen korvikkeeksi itselleen kun niitä voi helposti ohjailla mutta ei tule aikuisen ihmisen kanssa toimeen kun aikuista ei manipuloida ja ohjata niin vain. 

Säälin niitä lapsi parkoja kun ne joutuvat ihan sairaan ja luonnevikaisen yhden ihmisen uhriksi. 

Taas yksi kuoli sellaisen johdosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä että olen teini keski-ikäisen ruumiissa enkä osaa kuvitella ikäisiäni siinä mielessä. Kaikilla heillä on jo omat lapset ja ovat ns. aikuisia kun itseltä taas on jäänyt aika lailla kaikki välistä. Sitten taas nuorempien katselu olisi jo sairasta.

Minulla on ennemmin niin päin ettei anneta sitoutua ja elää ikäni mukaisesti. Vakituisten töiden sijasta tarjotaan teinikokemuksia, pätkätöitä, keikkoja ja satunnaisia seksisuhteita. Oman ikäiset miehet 35-45 kiinnostavat, mutta seuraan lykätään joko huomattavasti nuorempia tai huomattavasti iäkkäämpiä. Ei tosiaankaan innosta lähteä puhelinmyyjäksi Etelä-Eurooppaan tai muutoinkaan poukkoilemaan vaan rakentaa uraa johdonmukaisesti ellei nyt perhettä ja lapsia ole luvassa.

Tämä on aivan totta, ollaan jonkinlainen väliinputoaja sukupolvi kahden maailman väliltä. Toisella puolen on pitkän uran samassa työssä tehneet perheen parikymppisenä perustaneet talolliset ja toisella puolella teineys vedetty aina meidän ikäisiin asti. Ei sitoutumisia, ei pitkiä työsuhteita, ei taloa, ei lapsia, ikuista opiskelua sekin töiden ohella, ei pitkiä parisuhteita...Tätäkö minä tilasin?

En minä ainakaan tilannut tätä ja tuskin kovin moni muukaan samassa tilanteessa oleva. Toisinaan on turhauttavaa käydä työhaastatteluissa etenkin, jos kyseessä on työ jonka todella tahtoisi saada. Odottaa ja toivoa mynteistä päätöstä ja saada kieltävä vastaus. Vakipaikan sijaan tuleekin tarjous viikonlopun keikasta alalla jolla on paremman puutteessa aiemmin työskennellyt. Tämä on johtanut täysin merkityksettömään päivä kerrallaan elämään, jossa edes kodin siisteydellä ei ole enää väliä. Mitäs tässä siivoamaan, kun sen siivouksen voi tehdä minä päivänä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä että olen teini keski-ikäisen ruumiissa enkä osaa kuvitella ikäisiäni siinä mielessä. Kaikilla heillä on jo omat lapset ja ovat ns. aikuisia kun itseltä taas on jäänyt aika lailla kaikki välistä. Sitten taas nuorempien katselu olisi jo sairasta.

Minulla on ennemmin niin päin ettei anneta sitoutua ja elää ikäni mukaisesti. Vakituisten töiden sijasta tarjotaan teinikokemuksia, pätkätöitä, keikkoja ja satunnaisia seksisuhteita. Oman ikäiset miehet 35-45 kiinnostavat, mutta seuraan lykätään joko huomattavasti nuorempia tai huomattavasti iäkkäämpiä. Ei tosiaankaan innosta lähteä puhelinmyyjäksi Etelä-Eurooppaan tai muutoinkaan poukkoilemaan vaan rakentaa uraa johdonmukaisesti ellei nyt perhettä ja lapsia ole luvassa.

Tämä on aivan totta, ollaan jonkinlainen väliinputoaja sukupolvi kahden maailman väliltä. Toisella puolen on pitkän uran samassa työssä tehneet perheen parikymppisenä perustaneet talolliset ja toisella puolella teineys vedetty aina meidän ikäisiin asti. Ei sitoutumisia, ei pitkiä työsuhteita, ei taloa, ei lapsia, ikuista opiskelua sekin töiden ohella, ei pitkiä parisuhteita...Tätäkö minä tilasin?

"Tätäkö minä tilasin?"

Aika pitkälti kyllä. Omat valintasi (sekä tietenkin myös sattuma omalta osaltaan) ovat johtaneet sinut siihen tilanteeseen, jossa nyt olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä että olen teini keski-ikäisen ruumiissa enkä osaa kuvitella ikäisiäni siinä mielessä. Kaikilla heillä on jo omat lapset ja ovat ns. aikuisia kun itseltä taas on jäänyt aika lailla kaikki välistä. Sitten taas nuorempien katselu olisi jo sairasta.

Minulla on ennemmin niin päin ettei anneta sitoutua ja elää ikäni mukaisesti. Vakituisten töiden sijasta tarjotaan teinikokemuksia, pätkätöitä, keikkoja ja satunnaisia seksisuhteita. Oman ikäiset miehet 35-45 kiinnostavat, mutta seuraan lykätään joko huomattavasti nuorempia tai huomattavasti iäkkäämpiä. Ei tosiaankaan innosta lähteä puhelinmyyjäksi Etelä-Eurooppaan tai muutoinkaan poukkoilemaan vaan rakentaa uraa johdonmukaisesti ellei nyt perhettä ja lapsia ole luvassa.

Tämä on aivan totta, ollaan jonkinlainen väliinputoaja sukupolvi kahden maailman väliltä. Toisella puolen on pitkän uran samassa työssä tehneet perheen parikymppisenä perustaneet talolliset ja toisella puolella teineys vedetty aina meidän ikäisiin asti. Ei sitoutumisia, ei pitkiä työsuhteita, ei taloa, ei lapsia, ikuista opiskelua sekin töiden ohella, ei pitkiä parisuhteita...Tätäkö minä tilasin?

Tilasitte. Opetelkaa sitoutumaan edes johonkin joskus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

i

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä että olen teini keski-ikäisen ruumiissa enkä osaa kuvitella ikäisiäni siinä mielessä. Kaikilla heillä on jo omat lapset ja ovat ns. aikuisia kun itseltä taas on jäänyt aika lailla kaikki välistä. Sitten taas nuorempien katselu olisi jo sairasta.

Minulla on ennemmin niin päin ettei anneta sitoutua ja elää ikäni mukaisesti. Vakituisten töiden sijasta tarjotaan teinikokemuksia, pätkätöitä, keikkoja ja satunnaisia seksisuhteita. Oman ikäiset miehet 35-45 kiinnostavat, mutta seuraan lykätään joko huomattavasti nuorempia tai huomattavasti iäkkäämpiä. Ei tosiaankaan innosta lähteä puhelinmyyjäksi Etelä-Eurooppaan tai muutoinkaan poukkoilemaan vaan rakentaa uraa johdonmukaisesti ellei nyt perhettä ja lapsia ole luvassa.

O

Tämä on aivan totta, ollaan jonkinlainen väliinputoaja sukupolvi kahden maailman väliltä. Toisella puolen on pitkän uran samassa työssä tehneet perheen parikymppisenä perustaneet talolliset ja toisella puolella teineys vedetty aina meidän ikäisiin asti. Ei sitoutumisia, ei pitkiä työsuhteita, ei taloa, ei lapsia, ikuista opiskelua sekin töiden ohella, ei pitkiä parisuhteita...Tätäkö minä tilasin?

Tilasitte. Opetelkaa sitoutumaan edes johonkin joskus

Mihinkä sitoutua, jos ei edes anneta mahdollisuutta sitoutua? S-bonuskortti ja ruokaostoksilla aina samassa kaupassa käyminen eivät ole sitoumuksia joilla on merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppiset naiset ihastuvat helposti. Nelikymppinen nainen

Ihastua kyllä saattaa sillointällöin, mutta pohja parisuhteelle, rakkaudelle, yhdessäololle ym. on mennyt täysin. En osaa enää kuvitella millaista olisi parisuhteessa ja koko konsepti tuntuu täysin naurettavalle. Mielummin yksin kuin valheessa

Niin, eli syy on pettymys ja sitä seurannut kyynisyys ja väsymys. Ehkä masennuskin-kuulostaa siltä.

Sille muut ei mitään oikeestaan mahda. Ne onpäänsisäisiä asioita.

Ehkä kannattaa keskittyä johonkin muuhun. Olet ehkä päässäsi panostanut ja toivonut niin paljon?

Yksi täti löysi elämänsä miehen eläkkeellä. Oli silloin 65.

Keskity hyviin itseä kantaviin mielenkiintoisiin juttuihin.

Elämä meillä kuitenkin on nyt. Tätä on vaan tää yks kappale.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä että olen teini keski-ikäisen ruumiissa enkä osaa kuvitella ikäisiäni siinä mielessä. Kaikilla heillä on jo omat lapset ja ovat ns. aikuisia kun itseltä taas on jäänyt aika lailla kaikki välistä. Sitten taas nuorempien katselu olisi jo sairasta.

Saman suuntaista itsellä. Olen 42-vuotias ja lapseton, ja tietyllä tapaa "ikinuori" mieleltäni. Yli nelikymppiset naiset tuntuu elämineen joltain isosiskon ja oman äidin välimaastolta. Nuoret taas välillä liian nuorilta ja kuten todettua, heidän kanssaan ei ole soveliasta harrastaa mitään vispilänkauppaa.

Ottaa levollisesti. Saa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

i

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä että olen teini keski-ikäisen ruumiissa enkä osaa kuvitella ikäisiäni siinä mielessä. Kaikilla heillä on jo omat lapset ja ovat ns. aikuisia kun itseltä taas on jäänyt aika lailla kaikki välistä. Sitten taas nuorempien katselu olisi jo sairasta.

Minulla on ennemmin niin päin ettei anneta sitoutua ja elää ikäni mukaisesti. Vakituisten töiden sijasta tarjotaan teinikokemuksia, pätkätöitä, keikkoja ja satunnaisia seksisuhteita. Oman ikäiset miehet 35-45 kiinnostavat, mutta seuraan lykätään joko huomattavasti nuorempia tai huomattavasti iäkkäämpiä. Ei tosiaankaan innosta lähteä puhelinmyyjäksi Etelä-Eurooppaan tai muutoinkaan poukkoilemaan vaan rakentaa uraa johdonmukaisesti ellei nyt perhettä ja lapsia ole luvassa.

O

Tämä on aivan totta, ollaan jonkinlainen väliinputoaja sukupolvi kahden maailman väliltä. Toisella puolen on pitkän uran samassa työssä tehneet perheen parikymppisenä perustaneet talolliset ja toisella puolella teineys vedetty aina meidän ikäisiin asti. Ei sitoutumisia, ei pitkiä työsuhteita, ei taloa, ei lapsia, ikuista opiskelua sekin töiden ohella, ei pitkiä parisuhteita...Tätäkö minä tilasin?

Tilasitte. Opetelkaa sitoutumaan edes johonkin joskus

Mihinkä sitoutua, jos ei edes anneta mahdollisuutta sitoutua? S-bonuskortti ja ruokaostoksilla aina samassa kaupassa käyminen eivät ole sitoumuksia joilla on merkitystä.

Sössötisössöti... Nyt ymmärrän. Olet niitä, joita vastaan ulkomaailma ja olosuhteet aina ovat.

Jotenkin muut onnistuvat kantamaan vastuun OMISTA valinnoistaan omassa elämässään. Mutta sinua ja maailma potkii päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä että olen teini keski-ikäisen ruumiissa enkä osaa kuvitella ikäisiäni siinä mielessä. Kaikilla heillä on jo omat lapset ja ovat ns. aikuisia kun itseltä taas on jäänyt aika lailla kaikki välistä. Sitten taas nuorempien katselu olisi jo sairasta.

Saman suuntaista itsellä. Olen 42-vuotias ja lapseton, ja tietyllä tapaa "ikinuori" mieleltäni. Yli nelikymppiset naiset tuntuu elämineen joltain isosiskon ja oman äidin välimaastolta. Nuoret taas välillä liian nuorilta ja kuten todettua, heidän kanssaan ei ole soveliasta harrastaa mitään vispilänkauppaa.

Ehkä sulla on liian hyvin asiat?

Oit niin varovainen ja analyyttinen, että kyllästyt itse itseesi.

Päästä irti ja ole. Olet varsin riittävän hyvä. 🌸

Liikut väärissä piireissä. Olin viikonloppuna bileissä jossa 50v naiset ei todellakaan olleet "tätejä" eikä alle kolmekymppiset lapsia.

Joo nuoremmat naiset vaikuttaa täysin lapsilta. Mutta itsellä ei tule kyllä täti fiilistä oma ikäisistä tai vanhemmista. Ei voisi kuvitella enää nuorempia naisia kumppaniksi.

Mulla loppui kuin seinään ihastumiset täytettyäni 40. Loppu, slut, finito. Ihan sama mikä tarzan-laatikkoleuka-astronautti-lentäjä-kirurgi. Ei niin ei. Ihanan vapauttavaa! - Täti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

i

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä että olen teini keski-ikäisen ruumiissa enkä osaa kuvitella ikäisiäni siinä mielessä. Kaikilla heillä on jo omat lapset ja ovat ns. aikuisia kun itseltä taas on jäänyt aika lailla kaikki välistä. Sitten taas nuorempien katselu olisi jo sairasta.

Minulla on ennemmin niin päin ettei anneta sitoutua ja elää ikäni mukaisesti. Vakituisten töiden sijasta tarjotaan teinikokemuksia, pätkätöitä, keikkoja ja satunnaisia seksisuhteita. Oman ikäiset miehet 35-45 kiinnostavat, mutta seuraan lykätään joko huomattavasti nuorempia tai huomattavasti iäkkäämpiä. Ei tosiaankaan innosta lähteä puhelinmyyjäksi Etelä-Eurooppaan tai muutoinkaan poukkoilemaan vaan rakentaa uraa johdonmukaisesti ellei nyt perhettä ja lapsia ole luvassa.

O

Tämä on aivan totta, ollaan jonkinlainen väliinputoaja sukupolvi kahden maailman väliltä. Toisella puolen on pitkän uran samassa työssä tehneet perheen parikymppisenä perustaneet talolliset ja toisella puolella teineys vedetty aina meidän ikäisiin asti. Ei sitoutumisia, ei pitkiä työsuhteita, ei taloa, ei lapsia, ikuista opiskelua sekin töiden ohella, ei pitkiä parisuhteita...Tätäkö minä tilasin?

Tilasitte. Opetelkaa sitoutumaan edes johonkin joskus

Mihinkä sitoutua, jos ei edes anneta mahdollisuutta sitoutua? S-bonuskortti ja ruokaostoksilla aina samassa kaupassa käyminen eivät ole sitoumuksia joilla on merkitystä.

Sössötisössöti... Nyt ymmärrän. Olet niitä, joita vastaan ulkomaailma ja olosuhteet aina ovat.

Jotenkin muut onnistuvat kantamaan vastuun OMISTA valinnoistaan omassa elämässään. Mutta sinua ja maailma potkii päähän.

Mielestäsi töiden hakeminen japyrkimys työllistymiseen ei ole vastuunkantamista? Ei työpaikalle vain marssita ja sanota, että olen nyt täällä töissä ja maksatte minulle palkkaa. Päivä ja keikka kerraallaan elämällä ei edes voi suunnitella tulevaisuutta vastuullisesti saatika olettaa, että löytäisi kumppanin joka on vastuullinen oman elämänsä suhteen. En etsi miestä, jota joutuisin huoltamaan ja paapomaan vaan itsenäistä ja oman arvonsa tuntevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä että olen teini keski-ikäisen ruumiissa enkä osaa kuvitella ikäisiäni siinä mielessä. Kaikilla heillä on jo omat lapset ja ovat ns. aikuisia kun itseltä taas on jäänyt aika lailla kaikki välistä. Sitten taas nuorempien katselu olisi jo sairasta.

Minulla on ennemmin niin päin ettei anneta sitoutua ja elää ikäni mukaisesti. Vakituisten töiden sijasta tarjotaan teinikokemuksia, pätkätöitä, keikkoja ja satunnaisia seksisuhteita. Oman ikäiset miehet 35-45 kiinnostavat, mutta seuraan lykätään joko huomattavasti nuorempia tai huomattavasti iäkkäämpiä. Ei tosiaankaan innosta lähteä puhelinmyyjäksi Etelä-Eurooppaan tai muutoinkaan poukkoilemaan vaan rakentaa uraa johdonmukaisesti ellei nyt perhettä ja lapsia ole luvassa.

Tämä on aivan totta, ollaan jonkinlainen väliinputoaja sukupolvi kahden maailman väliltä. Toisella puolen on pitkän uran samassa työssä tehneet perheen parikymppisenä perustaneet talolliset ja toisella puolella teineys vedetty aina meidän ikäisiin asti. Ei sitoutumisia, ei pitkiä työsuhteita, ei taloa, ei lapsia, ikuista opiskelua sekin töiden ohella, ei pitkiä parisuhteita...Tätäkö minä tilasin?

Tilasitte. Opetelkaa sitoutumaan edes johonkin joskus

Lähdetäämpä syyttelyjen sijaan faktoihin. Työelämässä määräaikaisuudet hedelmällisen iän takia, miehet jotka eivät kyenneet sitoutumaan tai olleet halukkaita perheenperustamiseen niin sillä olen lapseton, talosta on turha haaveilla ilman kumppania, opiskelin töiden ohella päästäkseni parempaan rooliin, no se on ainoa noista joka auttoi eteenpäin..

En ole ikinä rakastunut vaikka olen päälle kolmikymppinen. Ehkä ihastuttaviin ihmisiin olen törmännyt, mutten ole ihastunutkaan.

Sama. Ei se enää onnistu tässä iässä. Oman ikäiset miehet tuntuu papoilta ja nuoret ei halua kuin seksiä. t. N48v

Vierailija kirjoitti:

Sama. Ei se enää onnistu tässä iässä. Oman ikäiset miehet tuntuu papoilta ja nuoret ei halua kuin seksiä. t. N48v

Eikö se oo kiva ku saa nuorempaa meisseliä ilman sitoumuksia?