Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ja naapurissa asuva nainen ystävystyi
Loukattu
17.06.2023 |
Tukea kaivataan kinkkiseen parisuhdetilanteeseen! Teksti on pitkä, pahoittelut siitä..
Mieheni oli alkukesästä tutustunut pihalla uuteen naapuriimme, nuorempaan naiseen. He olivat vaihtaneet sometilit ja mies pyysi sitä kautta naapurin kylään (syynä eräs meitä kaikkia yhdistävä asia) ja hän kävikin kylässä pari päivää sitten, juteltiin ja sovittiin, että tulee käymään joskus uudelleenkin. Huomasin heti, että mies oli tosi innoissaan tästä uudesta tuttavuudesta, mutta annoin asian olla.
Nyt kävi sitten niin, että mies oli jättänyt puhelimen näytön auki nukahtessaan ja näin heidän keskustelun siinä näytöllä. En ole koskaan aiemmin katsonut toisen puhelinta, mutta nyt tilaisuus teki varkaan ja selasin keskustelua hieman. Pitkiä ystävällisiä viestejä oli lähetetty tässä muutaman viikon ajan, ihan tarkasti en sisältöjä halunnut lukea. Mutta viimeisimmissä viesteistä huokuu, että nainen yrittää keksiä tikusta asiaa ja laitellut yöllä viestiä miehelleni. Kaveruudessa ja juttelussa sinänsä ei olisi ollut mitään pahaa, mutta tuntuu että heidän keskustelussa voisi olla muustakin kyseessä, sen verran tuttavalliseen sävyyn oli tekstiä kirjoitettu.
Nainen ei ole pyytänyt minua kaveriksi somessa eikä hän hyväksynyt kaveripyyntöäni (en tiedä onko huomannut) eikä olla koskaan törmätty pihalla, ainoa kerta kun olen hänen kanssaan ollut tekemisissä oli siis tuo vierailu.
Pelkään, että miehen ja tämän naisen välilleen kehittyy muutakin kuin kaveruutta, ja se ei ole mulle ok vaan loukkaisi todella paljon.
Meillä on pieni vauva ja mun jaksaminen ei tällä hetkellä ole sitä luokkaa, että jaksaisin alkaa käymään parisuhdedraamaa läpi. Haluaisin luottaa tässä asiassa mieheeni, mutta kyllä hieman huolestuttaa, että tilanne tekee varkaan ja heidän välit lämpenee enemmänkin selkäni takana, jos ei muuten, niin viestejä lähetellen yötä myöten. Pitkissä parisuhteessa tulee hetken ihastuksia varmasti, mutta mielestäni on ehkä liian vaarallista alkaa leikkimään tulella naapurin kanssa.
Meillä ei ole ollut seksiä yli vuoteen ja tietenkin pikkulapsiarki verottaa parisuhteessa yhteistä aikaa muutenkin. Tavallaan ymmärrän miestäni, imartelee tämä uusi tuttavuus ja tuollainen viestittely voi viedä mennessään. Itseäni ahdistaa, kun nainen asuu naapurissa ja jos jossain häneen törmään, en voi olla ajattelematta mitä selkäni takana on mahdollisesti tekeillä.
Tämä asia täytyy varmaankin ottaa miehen kanssa puheeksi vai mitä ihmettä tekisin tässä tilanteessa? Pelottaa, mutta voinko edes estää heitä tutustumasta? Olen kuullut niin monta tarinaa siitä miten mies pettää vauvan kanssa kotona olevaa vaimoa ja nyt yhtäkkiä olenkin itse tilanteessa, missä joudun pelkäämään asiaa. Mietin myös, millainen nainen alkaa iskemään varattua pienen lapsen isää, ehkä hänestä ei ainakaan minulle ole kaveriksi...
Tuntuu, että suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, ettei ole sen sikkunaisen vastuulla muiden parisuhde, mutta itse en voi olla ajattelematta, että nainen ei kyllä arvosta minua. Mietin myös, pitäisikö jutella suoraan naiselle ja kertoa että tilanne tuntuu pahalta ja huolestuttaa? Varsinkin jos hän on tulossa uudelleen kylään, enhän voi vain leikkiä etten tiedä mitä on tekeillä.
Mitä mä voisin tehdä tässä tilanteessa? Yritänkö unohtaa koko asian ja seurata sivusta mitä tapahtuu vai pitäisikö kissa nostaa pöydälle?
Kommentit (616)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei seksiä yli vuoteen ole teillä ollut? Ajatko tarkoituksella ukkosia vieraisiin?
Seksiä voi olla muutenkin kuin yhdyntä, voi ottaa poskeen tms. Ei, aina ei tarvitse haluta, mutta jos alkaa panttaamaan liikaa, niin ihan varmasti se mies vieraisiin lähtee.
Seksi kuuluu parisuhteeseen.
Päinvastoin.
Vuosi ilman seksiä on parasta.
Näkee mikä miehen pitää liitossa.
Jos /kun menee vieraisiin han saa mennä.Itsellä ei ollut seksitön liitto, mut ukko meni joskus omia epämääräisiä menojaan .
Jätin miehen . Paras ja oikea päätös ikinä.
En kysellyt hänen menojensa perään, enkä ollut mustasukkainen.
Kerran aamiaispöydässä sanoin että , minulla on asunto varattuna. Muhammed lasten kanssa sinne 2 viikon kuluttua.
Ja niin teimme.
Jaahas, Y-lauta vuotaa taas tänne.
Koetahan Veeti nyt jaksaa mieluummin vaikka pieksää sitä PESsiä tämä kesä, eikä kirjoitella höpö höpöjä tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole seksiä niin ei pidä yllättyä että mies sen muualta hakee jos sitä saa.
Kyllä. Raskaus ja synnytys on vaikuttanut seksielämään omien kipujen takia. Miestä ei ole haitannut asia tähän asti. Mutta ymmärrän että varmasti alkaa pikkuhiljaa haittamaan.
Ap
Mikään ei miestä estä käyttämästä kättään ja vahtaamasta nettipornoa pahimpaan tuskaansa sen aikaa kun puoliso toipuu rankasta synnyttämisestä. Törkeä mies jos ei tämmöistä ymmärrä. Ei ole kaikilla ihan simppeliä kun kroppa repeää ja palautumiseen voi mennä aikaa.
niin mutta ei se oma käsi tai nettiporno korvaa läheisyyttä!!. läheisyyttä ei voi yksin harjoittaa ja iho kaipaa ihoa eli toista ihmistä
Vaihtoehdot 1) sanot miehelle ettei ole tekemisissä naapurin naisen kanssa 2) sanot naapurille ettei saa olla tekemisissä miehesi kanssa 3) et puutu mitenkään 4) hoidat itsesi kuntoon 5) hoidat parisuhteesi kuntoon 6) keksit jotain kummallista kuten miehellesi on joku tarttuva vaikea sukupuolitauti, jota ei voi hoitaa ja kerrot tämän naapurille 7) valitse näistä joku tai kaikki.
Meillä naapurinainen kutsui lopuksi naapurin pihaa etupihakseen. Kävi niin usein vieraisilla naapurinmiehellä.
Seurasin sivusta huvittuneena kun naapurissa asuva nainen ramppasi naapuritalossa, ja luuli ettei kukaan huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman kokenut kirjoitti:
Otan osaa AP. Sinun ei kyllä kannata tuohon kuvioon jäädä miehen "perheeksi", kun et selvästikään jaa hänen ajatustaan vapaasta suhteesta. Mies selvästi haluaa ns. sekä syödä että säästää kakun, mutta ehkä ei ole tajunnut että se ei ole hänestä itsestä kiinni. Sinuna ottaisin ihan selkeän eron, sopisin tapaamisoikeudet ja pitäisin niistä kiinni. Lapsi kun on vasta vauva, niin tapaamiset ei ole edes yön yli vaan mies voi ottaa lapsen luokseen esim. pari kertaa viikossa muutamia tunteja kerrallaan. Kun lapsi on yli vuoden, voi hän alkaa olla yhden yön kerrallaan isällään. Omassa kotonani en antaisi miehen tavata lasta, vaan hän saisi hakea hänet omaan kotiinsa. Parempi tehdä heti alkuun selväksi, että kotileikki on ohi ja mies on etäisä.
Tulin itse jätetyksi kun lapsi oli 1,5v. Sitä ennenkin kohtelu oli oli ollut tosi kylmää miehen puolelta, mutta hän ei suostunut kertomaan mikä mättää. Lopulta sitten sai sanottua, että tunteet on hänen puolelta kuolleet. Annoin 2 viikkoa harkinta-aikaa ja kysyin onko tilanne muuttunut. Ei ollut joten tulostin eropaperit, allekirjoitettiin ja laitoin postiin. Hoidettiin käytännön asiat sovussa, vaikka olin aivan raivoissani miehelle siitä, että hän teki noin. En olisi ikinä hankkinut lasta jos olisin tiennyt miten heikoissa kantimissa hänen tunteet on ja miten vähän hän laittoi painoarvoa ydinperheelle.
Noin 6kk erosta löysin uuden miehen, jonka kanssa ollaan edelleen onnellisesti yhdessä 10v kuluttua. Hän on ollut aivan ihana ja huolehtivainen isäpuoli ja hänen pojastaan tuli ihana isoveli minun pojalleni. Mieheni on myös todella huomaavainen ja rakastava minua kohtaan ja seksi on upeaa. Eli nyt olen tavallaan kiitollinen eksälle erosta, koska sain niin paljon paremman tilalle. Ex on edelleen yksin, pari säätöä on ollut, mutta valituista ei ole löytynyt.
Mikä kumma se on jos ei ole uutta löytynyt? Minä en enää miestä ota kun eroon pääsin. Nautin yksinolosta. Seuraa kyllä löytyy tarvittaessa mutta yksin haluan asua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Olipas jännittävä ketju ja laittoi pohtimaan omaa tilannetta. Meillä 2kk ikäinen vauva, kahden aiemman lapsen lisäksi, ollaan oltu 10 vuotta yhdessä. Seksiä viimeksi ollut joskus alkuraskauden aikaan, eli taukoa seksistä ainakin 9-10kk. Mies ei ollut raskauden aikana oikein kiinnostunut seksistä, tai näin ainakin tulkitsin asian. Synnytyksen jälkeen omat halut aika kadoksissa ja mieskään ei ole tehnyt minkäänlaista aloitetta asian tiimoilta.. Suorastaan jännittää ottaa asia puheeksi tai ryhtyä hommiin, vaikka synnytyksessä ei mitään ongelmaa ollutkaan..
Tämä ketju pisti kyllä miettimään oman suhteen laatua, kun niin monelta tuli ihmettelyä seksittömyydestä.. Ei vain lapsiperhearjessa aina ole aikaa tai kiinnostusta, vaikka hieman alle kolmekymppisiä olemmekin. Täytyy varmaan koittaa korjata tilannetta, koska en tosiaan tiedä mitä siellä miehen päässä liikkuu, oletus vain että on tyytyväinen tilanteeseen. Täytyy nyt varoa ettei vain käy niinkuin APlle..
Ilmeisesti seksielämän jatkaminen synnytyksen jälkeen on monelle vähän hankalaa ja ehkä kai uuden opetteluakin. Meillä alkoi seksi 4vk synnytyksestä kun olin sektiosta parantunut. Hommat jatkuivat ihan niin kuin ennenkin eikä kummallakaan ollut mitään fyysistä tai henkistä estettä asialle. Olin lukenut, että seksi voi synnytyksen jälkeen pelottaakin, mutta helpostihan se menikin. Seksiä oli vielä pari päivää ennen synnytystäkin. En siis pysty itse samaistumaan synnytyksen jälkeiseen pitkään taukoon seksistä. Mutta asiasta pitää keskustella perinpohjaisesti jo raskausaikana ja synnytyksen jälkeen. Mitkä on kummankin halut ja ajatukset jne. Ehkä niin voisi säästyä mahdollisilta parisuhdeongelmilta. Se täytyy kyllä sanoa, että jos liitto oikeasti kariutuu vuoden seksittömyyteen, jonka taustalla on fyysisiä vaivoja eikä haluttomuutta ja isoja kriisejä ni jo on kumma. Kyllä sitä kestävyyttä ihmissuhteessa pitäisi olla niin paljon, että vuoden seksittömyydestäkin selviää.
Niin, sektiosta. Sinähän et toosastasi mitään synnyttänyt, joten varmaan turha neuvoa ihmistä, jolla ollut synnytyskomplikaatioita.
Kenenkään synnytyskomplikaatio ei kestä vuotta. Komplikaatioita on silloin muissakin asioissa.
Ainakin pitäisi tajuta hakea noin pitkäkestoiseen kompilkaatioon ajoissa apua jos parisuhteessa meinaa olla.
Ei kokonaista vuotta odotella.Itselläni oli pitkä synnytys ja jouduttiin leikkaamaan paljon välilihaa. Siihen tuli tulehdus, vuoti märkää ja tikit repesivät yms. Oli kyllä kivuliasta aikaa, ymmärrän komplikaatiot.
Mutta ei sentään vuotta kestänyt. En nyt enää muista, mutta ehkä kolmisen kuukautta.
Ei ole normaalia vuoden seksittömyys.
Eikä ole normaalia olettaa kumppanin siihen mukisematta tyytyvän. Oli se sitten mies tai nainen.Eivätkö ihmiset ymmärrä lukemaansa?
Ap ei ole kirjoittanut, että synnytyskomplikaatioita olisi ollut vuoden. Hän kirjoittaa, että seksiä ei oleollut vuoteen, koska mies ei halunnut seksiä raskausaikana (9-10kk), eikä nyt vauvan synnyttyä, kun on vaikeita komplikaatioita. Eli vuoden seksittömyys sisältää koko raskausajan, jolloin mies ei halunnut seksiä silloinkaan. Nyt vauva on pieni ja ap:lla komplikaatiot ja imettää pientä vauvaa.Ja sankari-mies on jo päättänyt, ettei tämä perheellistyminen ollutkaan hänen juttunsa, vauva-arki on rasittavaa, vaimo on nykyään äiti, mikä ei sytytä ja oikeastaan olisi kivempaa olla sinkku. Kaikki vika tarinassa on todellakin miehesdä tällä kertaa.
Ja sinä et ymmärrä asiayhteyksiä.
Jos kumppani toistuvasti ja pitkään, tekemättä tilanteelle mitään, ilmoittaa selkeästi, että hänellä on vaikeuksia seksin suhteen kun on kipuja ja komplikaatioita, niin tyhmempikin mies ymmärtää lopettaa seksin pyytämiseen vaimoltaan ja tyytyy ettei vaimo pysty seksiin.
Mistä me tiedämme mikä on syynä raskausajan seksittömyyteen. Oliko silloinkin raskausajan komplikaatioita.
Ilmeisesti seksityön, vähäseksinenn tai kummankin haluton seksi on jatkunut jo varsin pitkään.
Tyhmempikin silloin ymmärtää, että ensin menee komplikaatioinen lääkäriin, sitten yhdessä tetapeutille ja avataan tilannetta.
Mikä on parisuhteen tila ja motivaatio.
Vai onko sitä. Mutta jos jäädään vain lillumaan vuosiksi seksittömään ja ehkä muutenkin epämääräiseen tilanteeseen on vain ajan kysymys milloin tulehtunut kupla puhkeaa.
No, aloittajalla se on puhjennut nyt.
Näissä asioissa ei ole vain yhtä syyllistä, jos sitä nyt halutaan hakea.
Tilanteet johtavat toiseen ellei niitä ajoissa hoida.
Aina ei hoitokaan auta sellaiseen päätökseen, että se on molemmille sama. Kummallekin samaan päätökseen tai tulokseen ei ole 100 % takuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niitä joiden mielestä nainen ja mies ei voi olla kavereita, mies panee naista jos vain saa tilaisuuden, etenkin seksittömässä suhteessa oleva mies, jos miehellä on normaali terveys ja hormonitoiminta. Ja vaikka ei itse aktia tapahdukaan niin onhan esim toisen huomio, kehut yms myös henkistä pettämistä.
Jos voi vauvaa hoitaa voi kyllä harrastaa seksiä ja jos tilanne alapäässä on sellainen ettei voi niin sitten vaikka suulla ja käsillä. Hätä keinot keksii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä taas kirjoittaa.
Aivan ihania kannustavia viestejä olen tänne saanut. Kiitos! Noihin ilkeisiin viesteihin en ota sen enempää kantaa, sen verran medialukutaitoa on sentään kertynyt. Rakentavaa palautetta ja huomiota toki voi aina antaa, mutta osasta huokuu pelkkä halu olla anonyymisti ilkeä kun siihen kerran on mahdollisuus.
Onpa ollut riipaisevia päiviä. Miehen kanssa ollaan vähän yritetty jutella mutta riitelyksi menee. Tuntuu lähinnä että joku muu ihminen puhuu mieheni suulla, niin vierasta on hänen ajatusmaailma ja ajatukset ja tuntemukset outoja. Mutta mitäpä niille voin?
Olen tässä nyt itkenyt silmät päästä kerran jos toisenkin. Pitäisi alkaa suunnittelemaan tulevaa vaikka voimat aivan lopussa. Ajattelin, että juhannuksen jälkeen täytyy ratkaista missä kaupungissa asun ja työ ja hoitopaikkakuviot syksylle.
Mies toivoo edelleen kovasti, että voimme sopia järjestelyn, missä kummallakin voi jatkossa olla muitakin kumppaneita. Hän sanoo, että vain sellaisia kumppaneita voisi olla jotka eivät halua perhettä tai yksiavioisuutta vaan hyväksyy meidän perheen olevan "tärkein".
Itselläni on vahvistanut tunne siitä ettei sellainen elämä ole minua varten. Olen miettinyt pitäiskö ottaa silti selvää noista avoimen suhteen ym kuvioista, jotta voisin ymmärtää mieheni ajatusmaailmaa paremmin. Tulevaisuudessa hän kuitenkin on lapseni isä edelleen...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Olipas jännittävä ketju ja laittoi pohtimaan omaa tilannetta. Meillä 2kk ikäinen vauva, kahden aiemman lapsen lisäksi, ollaan oltu 10 vuotta yhdessä. Seksiä viimeksi ollut joskus alkuraskauden aikaan, eli taukoa seksistä ainakin 9-10kk. Mies ei ollut raskauden aikana oikein kiinnostunut seksistä, tai näin ainakin tulkitsin asian. Synnytyksen jälkeen omat halut aika kadoksissa ja mieskään ei ole tehnyt minkäänlaista aloitetta asian tiimoilta.. Suorastaan jännittää ottaa asia puheeksi tai ryhtyä hommiin, vaikka synnytyksessä ei mitään ongelmaa ollutkaan..
Tämä ketju pisti kyllä miettimään oman suhteen laatua, kun niin monelta tuli ihmettelyä seksittömyydestä.. Ei vain lapsiperhearjessa aina ole aikaa tai kiinnostusta, vaikka hieman alle kolmekymppisiä olemmekin. Täytyy varmaan koittaa korjata tilannetta, koska en tosiaan tiedä mitä siellä miehen päässä liikkuu, oletus vain että on tyytyväinen tilanteeseen. Täytyy nyt varoa ettei vain käy niinkuin APlle..
Ilmeisesti seksielämän jatkaminen synnytyksen jälkeen on monelle vähän hankalaa ja ehkä kai uuden opetteluakin. Meillä alkoi seksi 4vk synnytyksestä kun olin sektiosta parantunut. Hommat jatkuivat ihan niin kuin ennenkin eikä kummallakaan ollut mitään fyysistä tai henkistä estettä asialle. Olin lukenut, että seksi voi synnytyksen jälkeen pelottaakin, mutta helpostihan se menikin. Seksiä oli vielä pari päivää ennen synnytystäkin. En siis pysty itse samaistumaan synnytyksen jälkeiseen pitkään taukoon seksistä. Mutta asiasta pitää keskustella perinpohjaisesti jo raskausaikana ja synnytyksen jälkeen. Mitkä on kummankin halut ja ajatukset jne. Ehkä niin voisi säästyä mahdollisilta parisuhdeongelmilta. Se täytyy kyllä sanoa, että jos liitto oikeasti kariutuu vuoden seksittömyyteen, jonka taustalla on fyysisiä vaivoja eikä haluttomuutta ja isoja kriisejä ni jo on kumma. Kyllä sitä kestävyyttä ihmissuhteessa pitäisi olla niin paljon, että vuoden seksittömyydestäkin selviää.
Niin, sektiosta. Sinähän et toosastasi mitään synnyttänyt, joten varmaan turha neuvoa ihmistä, jolla ollut synnytyskomplikaatioita.
Luitko mitään mitä kirjoitin? Totesin, että en voi samaistua pitkään seksitaukoon ja totesin myös sen, että on se kumma jos liitto kariutuu vuoden seksittömyyteen, joka johtuu vaikkapa fyysistä vaivoista. Sanoin vain sen, että seksiin liittyvistä asioista kannattaa avoimesti keskustella. Niin pitää tehdä ihan jokaisessa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ihmisillä ole muuta kuin seksi nykyisin? Mikä ihmeen mies tuo oikein on? Nyt ap vähän ryhdistäytymistä. Sanot suorat sanat ukolle ja käyt ilmaisemassa kantasi naapurin viettelijällekin!!
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas kirjoittaa.
Aivan ihania kannustavia viestejä olen tänne saanut. Kiitos! Noihin ilkeisiin viesteihin en ota sen enempää kantaa, sen verran medialukutaitoa on sentään kertynyt. Rakentavaa palautetta ja huomiota toki voi aina antaa, mutta osasta huokuu pelkkä halu olla anonyymisti ilkeä kun siihen kerran on mahdollisuus.
Onpa ollut riipaisevia päiviä. Miehen kanssa ollaan vähän yritetty jutella mutta riitelyksi menee. Tuntuu lähinnä että joku muu ihminen puhuu mieheni suulla, niin vierasta on hänen ajatusmaailma ja ajatukset ja tuntemukset outoja. Mutta mitäpä niille voin?
Olen tässä nyt itkenyt silmät päästä kerran jos toisenkin. Pitäisi alkaa suunnittelemaan tulevaa vaikka voimat aivan lopussa. Ajattelin, että juhannuksen jälkeen täytyy ratkaista missä kaupungissa asun ja työ ja hoitopaikkakuviot syksylle.
Mies toivoo edelleen kovasti, että voimme sopia järjestelyn, missä kummallakin voi jatkossa olla muitakin kumppaneita. Hän sanoo, että vain sellaisia kumppaneita voisi olla jotka eivät halua perhettä tai yksiavioisuutta vaan hyväksyy meidän perheen olevan "tärkein".
Itselläni on vahvistanut tunne siitä ettei sellainen elämä ole minua varten. Olen miettinyt pitäiskö ottaa silti selvää noista avoimen suhteen ym kuvioista, jotta voisin ymmärtää mieheni ajatusmaailmaa paremmin. Tulevaisuudessa hän kuitenkin on lapseni isä edelleen...
Ap
Haluaakohan mies muka aivan oikeasti avoimen suhteen? Vai käyttääkö hän sitä nyt joko helpottaakseen eroa omalta osaltaan tai pitääkseen itselleen "takaportin" auki perhe-elämään? Aikoo kokeilla vaikka sitä naapuria kerran pari ja sitten voikin "katua" ja haluaakin taas tavallisen perheen...
Minä en sinuna tutustuisi aiheeseen enempää, jos sinä et kerran mitään avointa suhdetta halua. Vaikka tekee kipeää, niin sinun kannattaa alkaa hoitamaan eroa. Ihan niin kuin se onkin eli oikea ero, ei mikään "järjestely". Älä anna miehenkään puhua muusta kuin erosta, koska sitähän se on. Mies ei halua vaikuttaa jättäjältä/pettäjältä, mutta sinun ei tarvitse säästää hänen tunteitaan.
Muista myös, että eropäätöksen tehtyä loppuu ydinperheen "leikkiminen" eli samassa sängyssä nukkuminen, haliminen jne. Exien kaveruus syntyy sitten myöhemmin, alussa on otettava terve etäisyys.
Kovasti voimia sinulle. Muista hakea itsellesi tukea ihan mistä vain saatkaan sitä. Sinulla on kriisi ja on ok tuntea tunteiden vuoristorataa ja kaivata apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas kirjoittaa.
Aivan ihania kannustavia viestejä olen tänne saanut. Kiitos! Noihin ilkeisiin viesteihin en ota sen enempää kantaa, sen verran medialukutaitoa on sentään kertynyt. Rakentavaa palautetta ja huomiota toki voi aina antaa, mutta osasta huokuu pelkkä halu olla anonyymisti ilkeä kun siihen kerran on mahdollisuus.
Onpa ollut riipaisevia päiviä. Miehen kanssa ollaan vähän yritetty jutella mutta riitelyksi menee. Tuntuu lähinnä että joku muu ihminen puhuu mieheni suulla, niin vierasta on hänen ajatusmaailma ja ajatukset ja tuntemukset outoja. Mutta mitäpä niille voin?
Olen tässä nyt itkenyt silmät päästä kerran jos toisenkin. Pitäisi alkaa suunnittelemaan tulevaa vaikka voimat aivan lopussa. Ajattelin, että juhannuksen jälkeen täytyy ratkaista missä kaupungissa asun ja työ ja hoitopaikkakuviot syksylle.
Mies toivoo edelleen kovasti, että voimme sopia järjestelyn, missä kummallakin voi jatkossa olla muitakin kumppaneita. Hän sanoo, että vain sellaisia kumppaneita voisi olla jotka eivät halua perhettä tai yksiavioisuutta vaan hyväksyy meidän perheen olevan "tärkein".
Itselläni on vahvistanut tunne siitä ettei sellainen elämä ole minua varten. Olen miettinyt pitäiskö ottaa silti selvää noista avoimen suhteen ym kuvioista, jotta voisin ymmärtää mieheni ajatusmaailmaa paremmin. Tulevaisuudessa hän kuitenkin on lapseni isä edelleen...
Ap
Ettekö voisi alkaa käydä parisuhdeterapeutilla? Mikä yhtäkkinen kiire on muuttaa pois? Oletko tosiaan sitä mieltä, että kaikki kivet tuon miehen kanssa on käännetty? Tietysti tämä vaatii kummankin halua korjata tilanne. Koska rakkaus ei mitenkään voi kuolla kuin salaman iskusta kummallakaan. Voi tietysti olla, että miehesi on jo tosiaan suunnittelut kauan jättämistäsi, eikä hänen päätään enää käännetä. Joka tapauksessa hyvää jatkoa sinulle ap. Eikä erokaan aina mikään huono juttu ole. Eron jälkeen voi tutkailla itseään millainen olen ollut ja millaiseksi haluan jatkossa tulla. Tämä koskee siis henkistä ja fyysistä minuuttasi.
En ole 43 ikävuoden aikana nähnyt yhtäkään oikeasti toimivaa avointa suhdetta. En edes sellaisia, joissa ei ole lapsia. Ennemmin tai myöhemmin kaatuvat mahdottomuuteensa.
Vierailija kirjoitti:
Miten puhelimen näyttö "jätetään auki"? Tähän kaatuu jo tämän sepityksen uskottavuus... miten jollain voi olla aikaa ja energiaa keksiä tällaisia?
Ot, mutta etkö tosiaan keksi, miten puhelimen näyttö VOI jäädä auki?
Oot joko provo itte tai sitten todella digityhmä.
Tosiaan, ei kaikki pidä suuseksistä eikä tarvi. Ihme vanhakantainen ajatusmaailma sulla: seksi peiton alla on huonoa ja sun tyylinen suoritusseksi maailman mahtavinta.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas kirjoittaa.
Aivan ihania kannustavia viestejä olen tänne saanut. Kiitos! Noihin ilkeisiin viesteihin en ota sen enempää kantaa, sen verran medialukutaitoa on sentään kertynyt. Rakentavaa palautetta ja huomiota toki voi aina antaa, mutta osasta huokuu pelkkä halu olla anonyymisti ilkeä kun siihen kerran on mahdollisuus.
Onpa ollut riipaisevia päiviä. Miehen kanssa ollaan vähän yritetty jutella mutta riitelyksi menee. Tuntuu lähinnä että joku muu ihminen puhuu mieheni suulla, niin vierasta on hänen ajatusmaailma ja ajatukset ja tuntemukset outoja. Mutta mitäpä niille voin?
Olen tässä nyt itkenyt silmät päästä kerran jos toisenkin. Pitäisi alkaa suunnittelemaan tulevaa vaikka voimat aivan lopussa. Ajattelin, että juhannuksen jälkeen täytyy ratkaista missä kaupungissa asun ja työ ja hoitopaikkakuviot syksylle.
Mies toivoo edelleen kovasti, että voimme sopia järjestelyn, missä kummallakin voi jatkossa olla muitakin kumppaneita. Hän sanoo, että vain sellaisia kumppaneita voisi olla jotka eivät halua perhettä tai yksiavioisuutta vaan hyväksyy meidän perheen olevan "tärkein".
Itselläni on vahvistanut tunne siitä ettei sellainen elämä ole minua varten. Olen miettinyt pitäiskö ottaa silti selvää noista avoimen suhteen ym kuvioista, jotta voisin ymmärtää mieheni ajatusmaailmaa paremmin. Tulevaisuudessa hän kuitenkin on lapseni isä edelleen...
Ap
Niin että vain sellaisia kumppaneita voisi olla, jotka eivät halua perhettä ja ymmärtäisivät teidän perheen olevan tärkein? Samalla kun mies käytöksellään osoittaa, ettei perhe ole edes hänelle tärkein?
Mulla oli hyvin samankaltainen tilanne kuin sulla AP tossa muutama vuosi sitten. Se ero toki, että mies alkoi puhua avoimesta suhteesta hyvin pian keskenmenoni jälkeen. Lasta oli suunniteltu ja toivottu yhdessä jo jonkin aikaa. Ihastuksen kohdekin oli hänellä jo katsottuna, halusi aika lailla samaa kuin mitä sinun miehesi: perhe-elämän ja naisseikkailuja siinä sivussa. Minun kanssani halusi myös jatkaa. Tuntui kuin olisin puhunut ventovieraan kanssa.
Olin aivan riekaleina tilanteesta (ja ajoituksesta), mutta päivän selvää itselleni oli että miestäni en kenenkään kanssa jaa. Mieheni taas oli tehnyt ajatustyötä itsensä kanssa omien sanojensa mukaan pidempään ja koki, ettei monogamia ole hänen juttunsa. Enpä osannut ruveta puhumaan häntä muuttamaan mieltään, sillä ihmisen kokemus itsestä on hänelle itselleen totta. Olin itsekin utelias tutustumaan avoimeen suhteeseen koska se oli hänelle tärkeää, kunnes ymmärsin, että olisin tutustunut siihen vain hänen takiaan ja siksi, että itsestäni tuntui niin sanoin kuvailemattoman pahalta. Annoin asian olla ja otin eron. Vaikea paikka, mutta toista ei voi muuttaa.
Alue: Aihe vapaa
Ap, mikä tilanne, oletteko keskustelleet lisää, tai oletko tehnyt päätöksiä?