Ovikello soi. Oven takana seisoo henkilö jonka hämärästi tunnistat naapuriksi. Hän pyytää lainaksi kahvinporoja tai pari kananmunaa. Miten reagoit?

Yhden kerran aukaisin jollekin naapurille oven. Se kysyi, saako mun varaston itselleen. Sen jälkeen en ole avannut ovea, kun on ovikello soinut. Pitää sopia tulemiset etukäteen mieluummin.

Olen pari kertaa lainannut jotain naapureilta, kun olen huomannut kesken leipomisen/kokkaamisen, että jotain puuttuu.

Saapi täältä kyllä naapuritkin vastaavasti hakea, ettei tarvitse turhaan jonkun pikkujutun takia kauppaan lähteä.

Kahvinporoja??? Miksi kukaan niitä haluaisi?

No varmaan itkisin asiaa kun eihän nykyaikainen ihminen avaa ovea kun on ahdistunut

Meillä on lähin kauppa tossa kadun toisella puolella.

Kävelee sinne hakemaan mitä tarvitsee.

Kysyisin, kelpaako aikaa sitten vanhentuneet, meillä ei juoda kahvia, joten vierasvarakahvit on päässeet vanhenemaan. Samoin kananmunat ovat päiväysvanhoja. Tai sitten vaan muistuttaisin, että tuossa tien toisella puolella on kauppa, mistä niitä saa. Kaupan kiinnioloaikoihin en ovea varmaan edes aukaisisi.

Vierailija kirjoitti:

Antaisin. Oishan se aika hupaisaa.

Jan myös kokemus kun mahdollinen pyytäjä sillä aikaa putsaisi eteisessä mahdollisesti olevat korut ja lompakot samaan aikaan kun olet keittiöstä hakemassa pyytämäänsä tuotetta.

Ovi kannattaa laittaa kiinni siksi ajaksi vaikka se epäkohteliaalta vaikuttaisikin ja pyytäjä rappukäytävään siksi ajaksi.

Yksi parhaista ystävyyssuhteistani alkoi niin, että nainen, jonka olin tavannut pihalla, soitti ovikello yöhään illalla ja lainasi sokeria. En muista toiko hän lainaamansa takas, mutta kaikenlaista muuta avunantamista ja mukavaa kanssakäymistä välillämme on ollut,

Eilen se oli naamatunnettu naapuri, joka pyysi hakemaan siideriä ja joka lähti lopulta itse bikineissään pyörä keikkuen kauppaan. Nyt jotain muuta. Lopeta tuo typerä hopotus.

Tottakai antaisin. Meilläkin on tullut naapuri kysymään onko sitruunaa:D Oli just ruuanlaitto menossa ja tärkeä ainesosa oli unohtunut kauppaan. Tottakai annoin.

Asuin 5 min päässä Alepasta. Naapurin nuorukaiset tulivat lainaamaan ensin jauhoja ja sitten pippuria sienikastiketta varten. Se oli sympaattista, mutta mietin että tulevatko seuraavaksi lainaamaan sieniä kanssa. :) Eivät tulleet vaan kutsuivat pihalle syömään kanssaan. Ainoa kerta kun vietimme aikaa yhdessä, mukava muisto n. 20 vuoden takaa. Tottakai ihmisiä autetan tuollaisissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Kahvinporot on ne jo keitetyt kahvinpurut.

Ne voisi naapurille lahjoittaa.

Siitä vaan sumppi pihisemään!

Antaisin tietysti ja sanoisin, ettei tarvitse palauttaa.

Täh. Ilomielin antaisin. Itselläni on monesti käynyt mielessä, että kehtaisinpa käydä naapurissa kysymässä vaikka sokeria tai lasillisen maitoa (leivontaan tms.). Eli on ollut tilanne jossa olisin tarvinnut pienen määrän jotain peruselintarviketta, jota monella varmasti on kotona. Jos olisin rohkeampi ja sosiaalisempi, niin olisin mennyt.

Lainaisin mutten päästäisi asuntooni,nykyään ei voi luottaa ihmisiin. Antaisin purunsa ja munansa ovenraosta.

Vierailija kirjoitti:

Eilen se oli naamatunnettu naapuri, joka pyysi hakemaan siideriä ja joka lähti lopulta itse bikineissään pyörä keikkuen kauppaan. Nyt jotain muuta. Lopeta tuo typerä hopotus.

Itseasiassa tuo känninaapuri on ikivanha aloitus jonka joku on kopsannut ja jakanut muka uutena,muistan nimittäin lukeeni  tismalleen saman aloituksen jo vuosi tai pari sitten.

Naapuri pyysi melkein joka lauantai kyydin huoltoasemalle hakemaan 12-packin(silloin oli "mäyräkoira" muodissa) kaljaa.

Vaimo kehotti ostamaan perjantaina koko korin(naapuri hankki perjantaisin viinitonkan ja mäyräkoiran), ettei lopu aina juotava kesken.

Naapuri suuttui, kun vaimoni piti häntä juoppona, joka tarvitsee kaljakorin viikonlopuksi.

Antaisin.

Lainaisi mutta saisi odottaa rapussa,en halua ventovierasta eteiseeni.

Ei löydy poroja ja munatonkin olen. Sori.