Sinä, joka olit pitkään vela, mutta joka sitten lopulta saikin lapsen, mikä sai sinut lopulta lisääntymään?
Oliko tapahtunut vahinko vai oliko ihan suunniteltu? Mikä sai muuttamaan mielipiteesi, että halusitkin kuitenkin jälkeläisiä mielummin kuin olisit elänyt loppuelämäsi velana?
Kommentit (39)
Vela ei hanki lasta, koskaan. Ymmärrä se ap.
Vierailija kirjoitti:
Vela ei hanki lasta, koskaan. Ymmärrä se ap.
Mä uskon, että mielipide voi joskus muuttua. Olisi kiva kuulla syitä tähän.
Voin kertoa itse esimerkin. Mun yksi tuttu aina sanoi, ettei koskaan aio hankkia lapsia, pitkään sanoi aina näin, kun jokubkysyi, että millos teille tulee pienokaisia. Nyt hänellä on sitten kuitenkin kolme lasta.
Luulen, että eka oli vahinko (ei oo tullu niin tarkkaan kysyttyä, mutta oli niin päättäväinen vela aikoinaan niin päättelin näin) mutta hän huomasi, että miten ihana tuo vauva onkaan, hän halusikin sitten lisää lapsia.
Eli vela ei ole aina loppuelämäänsä vela. Ap
Idioottipäissäni ja heikolla hetkellä lähdin mukaan puolison vuosia jatkuneeseen lisääntymiskuumeiluun.
Nyt elän perhe-elämää jota en sielussani halunnut, lapsen kanssa joka ei ole erityisen tärkeä ja vaimon kanssa jolle olen koko sotkusta jollain tasolla katkera, vaikka myöntymispäätös ja virhe on toki ihan minun omani.
Vierailija kirjoitti:
Idioottipäissäni ja heikolla hetkellä lähdin mukaan puolison vuosia jatkuneeseen lisääntymiskuumeiluun.
Nyt elän perhe-elämää jota en sielussani halunnut, lapsen kanssa joka ei ole erityisen tärkeä ja vaimon kanssa jolle olen koko sotkusta jollain tasolla katkera, vaikka myöntymispäätös ja virhe on toki ihan minun omani.
Muille miehille. Säästäkää lapsiparat. Suosikaa silikonista vaimoketta.
https://www.realdoll.com/limited-editions/
Nämä en halua lapsia -vielä, eivät ole veloja. Vela ei halua, eikä hanki lapsia -koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Nämä en halua lapsia -vielä, eivät ole veloja. Vela ei halua, eikä hanki lapsia -koskaan.
Niin se mieli vain vannoutuneimmankin muuttuu, kun alkaa 35 tai 40 vuotta lähestyä ja loppuelämän realiteetit iskevät. Harvassa on niin periaatteellinen vela, että päätös pysyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä en halua lapsia -vielä, eivät ole veloja. Vela ei halua, eikä hanki lapsia -koskaan.
Niin se mieli vain vannoutuneimmankin muuttuu, kun alkaa 35 tai 40 vuotta lähestyä ja loppuelämän realiteetit iskevät. Harvassa on niin periaatteellinen vela, että päätös pysyy.
Loppuelämän mikä? Kuule ei ne lapset ole aikuisena kenellekään seuraa pitämässä. Ne on pitkä ja raskas kuluerä jonka jälkeen toivottavasti lopettavat hermojesi ja varojesi kuppaamisen ja siirtyvät elämään omaa elämäänsä ja hankkivat ne ihmiset elämäänsä joista oikeasti välittävät. Ihan yhtä yksin olet kuin ilman lapsia sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä en halua lapsia -vielä, eivät ole veloja. Vela ei halua, eikä hanki lapsia -koskaan.
Niin se mieli vain vannoutuneimmankin muuttuu, kun alkaa 35 tai 40 vuotta lähestyä ja loppuelämän realiteetit iskevät. Harvassa on niin periaatteellinen vela, että päätös pysyy.
Olen 37 enkä edelleenkään halua lapsia.
34-vuotiaana alkoi mieli vähitellen muuttua, 36-vuotiaana tapasin sopivan miehen ja sitten olikin jo vähän kiire. Lapsi nyt 1 v. Mielen muuttumiseen vaikutti halu saada elämältä jotain muutakin, se lapsettoman ihmisen elämä alkoi tuntua tyhjältä. Ei kaikista varmaan mutta minusta tuntui. Jotenkin huvittavaa että tämä on muka jotenkin provokatiivista että kertoo vain sen mitä itse koki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä en halua lapsia -vielä, eivät ole veloja. Vela ei halua, eikä hanki lapsia -koskaan.
Niin se mieli vain vannoutuneimmankin muuttuu, kun alkaa 35 tai 40 vuotta lähestyä ja loppuelämän realiteetit iskevät. Harvassa on niin periaatteellinen vela, että päätös pysyy."
Ei ole todellakaan harvassa. Meitä on paljon ja etsimme samanmieleisen kumppanin mikäli haluamme parisuhteeseen tai jakaa elämämme toisen ihmisen kanssa. Ilman lapsia.
Kyseessä selkeä, pysyvä valinta.
Ei mikään mitäsjos....kuiteskin jonain päivänä. Ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä en halua lapsia -vielä, eivät ole veloja. Vela ei halua, eikä hanki lapsia -koskaan.
Niin se mieli vain vannoutuneimmankin muuttuu, kun alkaa 35 tai 40 vuotta lähestyä ja loppuelämän realiteetit iskevät. Harvassa on niin periaatteellinen vela, että päätös pysyy.
Loppuelämän mikä? Kuule ei ne lapset ole aikuisena kenellekään seuraa pitämässä. Ne on pitkä ja raskas kuluerä jonka jälkeen toivottavasti lopettavat hermojesi ja varojesi kuppaamisen ja siirtyvät elämään omaa elämäänsä ja hankkivat ne ihmiset elämäänsä joista oikeasti välittävät. Ihan yhtä yksin olet kuin ilman lapsia sen jälkeen.
Tämä on vauvapalstan vakaa uskomus. Ehkä tänne kirjoittavat enimmäkseen ne jotka ovat luonteeltaan hankalia eivätkä pysty säilyttämään välejä jälkikasvuun. Se ei toisaalta ole ihme jos lapsia ajatellaan lähtökohtaisesti vain kulueränä ;)
Toisinkin voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä en halua lapsia -vielä, eivät ole veloja. Vela ei halua, eikä hanki lapsia -koskaan.
Niin se mieli vain vannoutuneimmankin muuttuu, kun alkaa 35 tai 40 vuotta lähestyä ja loppuelämän realiteetit iskevät. Harvassa on niin periaatteellinen vela, että päätös pysyy."
Ei ole todellakaan harvassa. Meitä on paljon ja etsimme samanmieleisen kumppanin mikäli haluamme parisuhteeseen tai jakaa elämämme toisen ihmisen kanssa. Ilman lapsia.
Kyseessä selkeä, pysyvä valinta.
Ei mikään mitäsjos....kuiteskin jonain päivänä. Ei.
Juuri noin minäkin saarnasin vielä 10 v. sitten. Nyt on kaksi lasta.
Huomasin olevani raskaana ja vaikken lasta halunnut nainen pystynyt aborttiakaan tekemään.
Minä. En. Koskaan. Muuta. Mieltäni. Missään. Asiassa Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä en halua lapsia -vielä, eivät ole veloja. Vela ei halua, eikä hanki lapsia -koskaan.
Niin se mieli vain vannoutuneimmankin muuttuu, kun alkaa 35 tai 40 vuotta lähestyä ja loppuelämän realiteetit iskevät. Harvassa on niin periaatteellinen vela, että päätös pysyy.
Olen 37 enkä edelleenkään halua lapsia."
olen 55 ja päätös on ollut täsmälleen oikea. Kumppani pyös lapseton.
Koskaan ei ole ei edes pienesti tullut leikiteltyä ajatuksella mitäs jos.
Elämämme on juuri sellaista mitä oikeasti haluamme elää, toki ympäristön painostus lapsiperhearkea tavoittelemaan on ollut vuosien varrella välillä jotain aivan järkyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä en halua lapsia -vielä, eivät ole veloja. Vela ei halua, eikä hanki lapsia -koskaan.
Niin se mieli vain vannoutuneimmankin muuttuu, kun alkaa 35 tai 40 vuotta lähestyä ja loppuelämän realiteetit iskevät. Harvassa on niin periaatteellinen vela, että päätös pysyy."
Ei ole todellakaan harvassa. Meitä on paljon ja etsimme samanmieleisen kumppanin mikäli haluamme parisuhteeseen tai jakaa elämämme toisen ihmisen kanssa. Ilman lapsia.
Kyseessä selkeä, pysyvä valinta.
Ei mikään mitäsjos....kuiteskin jonain päivänä. Ei.
Juuri noin minäkin saarnasin vielä 10 v. sitten. Nyt on kaksi lasta."
Sinä et ole ollut mikään vela. Olet ollut vain entinen lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Nämä en halua lapsia -vielä, eivät ole veloja. Vela ei halua, eikä hanki lapsia -koskaan.
Mutta eihän sitten kukaan voisi varmuudella tietää olevansa vela ennen kuin on ohittanut hedelmällisen iän? Jos joku on nelikymppiseksi asti täysin varma ja vakuuttunut, ettei koskaan halua lapsia, mutta sitten yhtäkkiä muuttaa mieltään ja onnistuu vielä saamaan lapsen, niin eikö hän ole koskaan ollutkaan vela?
Ei saanut, en halunnut.