Millaisia alun hälytysmerkkejä jätit huomiotta ystävyydessä?

Tarve olla aina oikeassa ja voittaa. Tämän huomasin ihan heti lapsena, muistaakseni jo toisella tapaamiskerralla. Tuohon samaan piirteeseen ystävyytemme kaatui vuosikausia myöhemmin. Ex-ystävälläni on toki oma näkemyksensä minun osuudestani välien rikkoutumiseen. Mielestäni yhtä perusteltu syy hänelläkin on. Suhde meni niin, että me molemmat vaikutimme toisiimme ja herätimme toisistamme negatiivista vastakaikua.

Määräilevyys, minun piti aina joustaa tapaamisten suhteen tai tulla jostain kaupungin toiselta puolelta sinne missä hän oli. 

Jatkuva pommitus viesteillä, piikittely ja matkiminen.

Olin kaikessa huono, mutta silti matki 🤣

Kun kysyin kuulumisia, hän ei kysynyt, mitä minulle kuuluu.

Dominoiva luonteenlaatu.

Ollaan pidetty yhteyttä 35v joskus enemmän, joitakin aikoja hyvin harvakseltaan, mutta tullaan juttuun edelleen vaikka dominoivat piirteet hänessä pukkaa taas esille.

Draamoihin mukaan vetäminen parin viikon tuttavuuden jälkeen. Kuuntelin, lohdutin ja tuin, kunnes ajan myötä aloin tajuta, että tämä ihminen ajautuu konflikteihin ihan omalla toiminnallaan käytännössä joka paikassa.

Takertuvuus, samalla kun napanuora äitiin oli ja on katkaisematta. Äiti vie kuin pässiä narussa keski-ikäistä naista. Käytös joka seurasi molempien osalta on kamaluudessaan jotain niin absurdia, että se on jo koomista.

Pomot, opettajat, äiti, sukulaiset, vuokranantajat, kuka milloinkin, jatkuvasti sitä ja tätä. Että aina heidän takia hänellä on niin rankkaa.

Ihminen vaikeroi, että on niin rankkaa, kun ei ole töitä, ei ole rahaa. Sitten kun hän saa työpaikkoja, vaivautuu käymään siellä viikon tai kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ystävä katkaisi minuun välit ilman hyvää syytä. Välit olivat pari vuotta poikki, jonka jälkeen hän otti yhteyttä ja ystävyys alkoi uudelleen. Tämän uuden ystävyyden aikana jouduin olemaan jotenkin varpaillani ystäväni takia, kun pelkäsin hänen suuttuvan uudestaan ja katkaisevan välit. Ystävä olikin todella vaativa ja usein tapaamisten jälkeen tuli viestiä, mikä häntä jäi tapaamisissamme harmittamaan. Vikatikki oli, kun sain lapsen ystävän kärsiessä lapsettomuudesta. Nyt jälkikäteen mietin, miten ihmeessä suostuin kuuntelemaan liki pari vuotta ystävän solvatessa minua raskaudestani ja ivaillessa vauvavuoden terveysongelmista. Olisi pitänyt kummankin takia lopettaa yhteydenpito jo raskausaikana, kun raskauteni oli ystävälle noin kova paikka.

Kuulostat tahdottomalta palikalta.