Omien lasten kaverisuhteiden ylläpitäminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisellä kavereita tulee ja menee. En jäisi roikkumaan sellaisiin joita ei selvästikään kiinnosta. Kohta lapsi saa kumminkin uuden bestiksen.

Sellaiset ihmissuhteet kuitenkin antavat elämässä enemmän, mitkä ovat alkaneet jo varhaislapsuudessa ja säilyy usein ihmisiän.

Eikä niitä koskaan korvata uusilla bestiksillä, vaan ovat kuin rakas veli tai sisko ja ymmärretään toisten ajatuksetkin.

Minusta on hienoa seurata tyttäreni (22v) ystävyyssuhdetta, joka alkoi päiväkodissa 3v ja siitä lähteen olleet yhdessä ja jakaneet arjen.

Tai mieheni, kun hänen paras ystävyyssuhde on kestänyt lähes 50v, joka on alkanut taaperoiässä, jotenkin suhde heillä on erityinen.

Ja ap. kannustaisin pitämään lasten ystävyyssuhdetta yllä, vaikka yksipuolisesti.

No voi höpö höpö kuitenkin. Kun pienet muksut ovat päiväkodissa niin se paras kaveri on kulloinkin se tyyppi sieltä samasta päiväkodista. Kun hoitopaikka vaihtuu tulee kummallekin uudet parhaat ystävät sinne arkeen, eikä niissä entisissä roikuta. Vanhempien kannattaa tukea niitä uusien ystävyyksien muodostumista.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti perheessä ei jakseta mitään ylimääräistä, eli leikkitreffien järjestämistä.

Tai sitten sillä toisella lapsella on muita bestiksiä, joiden kanssa on helpompi siellä arjessa sopia niitä leikkitreffejä kun tavataan päivittäin siellä hoidossa