Omien lasten kaverisuhteiden ylläpitäminen

Jos lapsi ikävöi niin voihan ehdottaa.

Onhan se vähän inhottavaa, jos toiset eivät koskaan ole vastavuoroisia.

Lapsen kohdalla näkisin vaivaa, jos omasta "ystävästä" olisi kyse, antaisin olla.

Turha suhdetta on pitää yllä keinotekoisesti. Lapsi kyllä löytää uusia kavereita joita näkee ilman venkslaamista.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kohdalla näkisin vaivaa, jos omasta "ystävästä" olisi kyse, antaisin olla.

Tässä inhottavinta sekin, kun he sanoivat kerran, että heillekin voisi tulla , mutta sitä kutsua ei kuulu. Lapseni puhuu sitä välillä, mutta mielestäni vähän epäkohteliasta kysellä, että koskas teille pääsisi, kun kuitenkin jokaisen elämäntilanne on erilainen, ei ehkä tykätä omaan kotiin ottaa kavereita, on perheen sisäisiä ongelmia tms

Kutsu teille, ja kun tulevat, kysy sen vanhemman kuullen lapselta, haluaisiko hän, että teidän lapsi tulisi joskus hänen luokseen kylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kohdalla näkisin vaivaa, jos omasta "ystävästä" olisi kyse, antaisin olla.

Tässä inhottavinta sekin, kun he sanoivat kerran, että heillekin voisi tulla , mutta sitä kutsua ei kuulu. Lapseni puhuu sitä välillä, mutta mielestäni vähän epäkohteliasta kysellä, että koskas teille pääsisi, kun kuitenkin jokaisen elämäntilanne on erilainen, ei ehkä tykätä omaan kotiin ottaa kavereita, on perheen sisäisiä ongelmia tms

Ainakin itse olen joskus ehdottanut että voiko lapsi tulla teille. Jos se ei sovi ihmiset osaavat kyllä sanoa ei.

Anna olla. Eiköhän tuo ole hienovarainen vihje siitä, että kaveri on löytänyt jonuusia kavereita eikä teidän lapsenne seura enää kiinnosta. Tai siitä, että vanhemmat eivät jostain syystä halua lastenne kaveeraavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kohdalla näkisin vaivaa, jos omasta "ystävästä" olisi kyse, antaisin olla.

Tässä inhottavinta sekin, kun he sanoivat kerran, että heillekin voisi tulla , mutta sitä kutsua ei kuulu. Lapseni puhuu sitä välillä, mutta mielestäni vähän epäkohteliasta kysellä, että koskas teille pääsisi, kun kuitenkin jokaisen elämäntilanne on erilainen, ei ehkä tykätä omaan kotiin ottaa kavereita, on perheen sisäisiä ongelmia tms

Ainakin itse olen joskus ehdottanut että voiko lapsi tulla teille. Jos se ei sovi ihmiset osaavat kyllä sanoa ei.

Näin minäkin olen toiminut ja aina on joku ratkaisu löytynyt.

Tuon ikäisellä kavereita tulee ja menee. En jäisi roikkumaan sellaisiin joita ei selvästikään kiinnosta. Kohta lapsi saa kumminkin uuden bestiksen.

Vierailija kirjoitti:

Anna olla. Eiköhän tuo ole hienovarainen vihje siitä, että kaveri on löytänyt jonuusia kavereita eikä teidän lapsenne seura enää kiinnosta. Tai siitä, että vanhemmat eivät jostain syystä halua lastenne kaveeraavan.

Juu tottakai. Sitä alkaa vain miettiä itse, että mikähän meissä on vikana :D

Komppaan edellisiä. Päiväkoti-ikäisinä ovat vielä niin pieniä, että jos eivät näe luonnollisesti päivittäin hoidossa tai pihalla, on kaverisuhteen ylläpitäminen aikamoista tekohengitystä vanhempien toimesta. Vaatii aina erikseen sopimista ja kuskausta.

Ymmärrän, että saattaa ikävöidä, mutta kaverustuu varmasti pian uusien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Komppaan edellisiä. Päiväkoti-ikäisinä ovat vielä niin pieniä, että jos eivät näe luonnollisesti päivittäin hoidossa tai pihalla, on kaverisuhteen ylläpitäminen aikamoista tekohengitystä vanhempien toimesta. Vaatii aina erikseen sopimista ja kuskausta.

Ymmärrän, että saattaa ikävöidä, mutta kaverustuu varmasti pian uusien kanssa.

On kaverustunutkin, mutta silti aina kyselee ensimmäisenä tuota vanhaa kaveria. Olen toivonut , että unohtaisi , mutta niin ei vaan ole käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Anna olla. Eiköhän tuo ole hienovarainen vihje siitä, että kaveri on löytänyt jonuusia kavereita eikä teidän lapsenne seura enää kiinnosta. Tai siitä, että vanhemmat eivät jostain syystä halua lastenne kaveeraavan.

Joskus näissä voi olla erikoisiakin ajatusmalleja taustalla.

Kaikkien lasten vanhemmat eivät vain ole yhtä aktiivisia eivätkä piittaa tippaakaan lasten kaverisuhteista. Näin on varmasti tämän kaverin vanhempien kohdalla. Ei teissä ole mitään vikaa, niitä toisia vanhempia ei vain kiinnosta nähda vaivaa asian eteen. Lapsesi pitää vain tyytyä tähän, jos ovat vielä niin pieniä, etteivät pysty itsenäisesti pitämään yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien lasten vanhemmat eivät vain ole yhtä aktiivisia eivätkä piittaa tippaakaan lasten kaverisuhteista. Näin on varmasti tämän kaverin vanhempien kohdalla. Ei teissä ole mitään vikaa, niitä toisia vanhempia ei vain kiinnosta nähda vaivaa asian eteen. Lapsesi pitää vain tyytyä tähän, jos ovat vielä niin pieniä, etteivät pysty itsenäisesti pitämään yhteyttä.

Toinen vaihtoehto on se, että ystävyys ei ole yhtä tärkeää molemmille osapuolille. Jos päiväkotikaveri on saanut uusia tärkeitä ystäviä, ei vanha ystävä merkkaa välttämättä lapsellekaan niin paljon että vanhemmat väen vängällä suhdetta tekohengittäisivät. Pienillä lapsilla ne tärkeimmät ystävät löytyy sieltä arjesta, ja "kaukosuhteet" toimivat sitten serkkujen tai vanhempien ystäväperheiden lasten kanssa, joita tulee pakostikin tavattua silloin tällöin.

Minulla ainakin syynä on ollut se että olen itse ollut uupunut, ja toisella lapsella oli ja on edelleen niin valtavasti kavereita, että en meinaa pysyä aina edes perässä. Eli hänelle tulee aina kutsuja johonkin leikkimään tai synttäreille. Olen koittanut vastavuoroisesti kutsua myös meille ja on pidetty synttäreitä, mutta etenkin silloin kun oli päiväkoti-ikäinen, en vaan usein jaksanut sopia mitään. Nyt on onneksi ekaluokkalainen ja hoitaa ison osan kaverisuhteistaan jo itse.

Eli siis, ei välttämättä liity mitenkään teidän lapseen vaan vaikka vanhempien väsymykseen tms.

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisellä kavereita tulee ja menee. En jäisi roikkumaan sellaisiin joita ei selvästikään kiinnosta. Kohta lapsi saa kumminkin uuden bestiksen.

Sellaiset ihmissuhteet kuitenkin antavat elämässä enemmän, mitkä ovat alkaneet jo varhaislapsuudessa ja säilyy usein ihmisiän.

Eikä niitä koskaan korvata uusilla bestiksillä, vaan ovat kuin rakas veli tai sisko ja ymmärretään toisten ajatuksetkin.

Minusta on hienoa seurata tyttäreni (22v) ystävyyssuhdetta, joka alkoi päiväkodissa 3v ja siitä lähteen olleet yhdessä ja jakaneet arjen.

Tai mieheni, kun hänen paras ystävyyssuhde on kestänyt lähes 50v, joka on alkanut taaperoiässä, jotenkin suhde heillä on erityinen.

Ja ap. kannustaisin pitämään lasten ystävyyssuhdetta yllä, vaikka yksipuolisesti.

Todennäköisesti perheessä ei jakseta mitään ylimääräistä, eli leikkitreffien järjestämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisellä kavereita tulee ja menee. En jäisi roikkumaan sellaisiin joita ei selvästikään kiinnosta. Kohta lapsi saa kumminkin uuden bestiksen.

Sellaiset ihmissuhteet kuitenkin antavat elämässä enemmän, mitkä ovat alkaneet jo varhaislapsuudessa ja säilyy usein ihmisiän.

Eikä niitä koskaan korvata uusilla bestiksillä, vaan ovat kuin rakas veli tai sisko ja ymmärretään toisten ajatuksetkin.

Minusta on hienoa seurata tyttäreni (22v) ystävyyssuhdetta, joka alkoi päiväkodissa 3v ja siitä lähteen olleet yhdessä ja jakaneet arjen.

Tai mieheni, kun hänen paras ystävyyssuhde on kestänyt lähes 50v, joka on alkanut taaperoiässä, jotenkin suhde heillä on erityinen.

Ja ap. kannustaisin pitämään lasten ystävyyssuhdetta yllä, vaikka yksipuolisesti.

Minusta on hiukan typerää yrittää määritellä sitä millaiset ihmissuhteet kenellekin antavat enemmän tai mitkä vähemmän. Ihmiset on erilaisia ja ihmiset kasvaa. Automaattisesti se päiväkoti kaverin kanssa ei olla edes ns. samalla aaltopituudella teini-ikäisenä. Tulee muutoksia ja tulee uusia kavereita ja ystäviä kun koulut vaihtuu tai tulee uusia kavereita.

En näe mitään pahaa siinäkään että ne ystävyys suhteet kestää vaikka koko elämän mutta ei ystävyyssuhteita loputtomasti kannata elvytääkään väkisin jos ystävät kasvavat erilleen.