Tuttavaperheen poika katosi maailmalle 17 vuotta sitten eikä hänestä ole sen jälkeen kuultu. Mikä saa ihmisen katkaisemaan yhteyden lähiomaisiinkin?

Huumeet, vakava mielenterveyshäiriö, alkoholismi, narsistinen katkera luonne.

Vierailija kirjoitti:

Onko hänestä tehty katoamisilmoitus? Onko viranomaisilla tiedossa, missä hän on, ja millä nimellä?

Jos hän ei halua olla yhteyksissä sukulaisiinsa, viranomaiset eivät kerro sukulaisille, missä hän on.

Ihmisen ja viranomaisen väliset asiat ei kuulu ulkopuolisille. Jos henkilön ei epäillä joutuneen rikoksen uhriksi, ei häntä mikään viranomainen etsi. Kenenkään ei tarvitse pitää yhteyttä sukuunsa.

Minä olin lapsuudenperheessä kakkosluokan kansalainen. En näe syytä miksi pitäisi olla yhteydessä niihin jotka katsoivat minua nenänvartta pitkin.

Onhan niitä aina silloin tällöin tullut esille tapauksia, joissa sukulaisilta kadonnut henkilö on julistettu kuolleeksi, ja hänelle on laitettu hautamuistomerkkikin. Sitten hän on palannut omille kotikonnuilleen, ja löytänyt oman hautansa. Joskus aikana ennen DNA-tutkimuksia sinne hautaan saatettiin jopa laittaa väärä vainaja, jota luultiin täksi kadonneeksi henkilöksi.

Vierailija kirjoitti:

Joskus oli lehdessä juttu perheestä, jonka tytär oli "kadonnut". Tuli heti vaikutelma, että perheessä on jotain tosi pahasti vialla ja jutussakin sanottiin, että tytär on tavoitettu ulkomailta monta kertaa, mutta ei halua pitää mitään yhteyttä perheeseen.

Kerran perhe sai vinkin FB-profiilista, joka kuuluisi tyttärelle. Olivat jättäneet sinne syyllistävän viestin, minkä jälkeen profiili katosi.

Oliko tämä se tyttö mikä lähti jenkkeihin ja hurahti johonkin lahkoon?

Meidän suvusta on yksi serkku kadonnut näin. Tiukan uskonnolliset vanhemmat, ja poika lävistetty, tatuoitu - ja homo. Hänestä ei puhuta, hänestä ei saa kysyä, ja kaikki valokuvatkin on tuhottu. On kuin häntä ei olisi koskaan ollutkaan olemassa.

Minä sain 25 vuoden jälkeen yhteyden sisarukseeni, joka katkaisi välit ja katosi. Tiesimme tuttujen kautta suunnilleen, missä päin Suomea hän on ja että on hengissä, mutta siinä kaikki. Hän kertoi lyhyessä kontaktissa syyksi sen, että äiti antoi isän hakata häntä. Väkivaltaista isää hän ei siis muistele yhtä pahalla, vaan äitiä, joka käänsi katseensa muualle eikä puolustanut tai suostunut puhumaan asiasta lainkaan.

Kaverini kaveri jäi Usaan vaihto-oppilasvuoden jälkeen. Meni naimisiin siellä, niin sai jäädä.

Hän kävi vain kahdesti Suomessa sen jälkeen.

Ainoa lapsi. Vanhemmat ei kyenneet matkustamiseen, joten ei käyneet koskaan siellä.

Otti yhteyttä erittäin harvoin. Ilmeisesti vanhemmillaan ei aina ollut yhteystietojakaan.

Kuoli hiljattain 54-vuotiaana. Vähän ennen sitä kävi Suomessa. Hänen amerikkalainen miehensä pyysi kaveriani kertomaan asiasta kuolleen äidille.

En voi käsittää. Kuulemma ihan normaali perhe se lapsuudenperhe. Äitinsä kaipaus oli valtava.

Onhan noita jatkuvasti  tullut ilmi kun koittaa tavoittaa perunkirjoituksen takia. Yleensä ovat eronneita miehiä, ilman osoitetta.

Joskus haaveilen tekeväni niin, katoavani lapsuuden perheeltäni kokonaan.

Olen ollut koko elämäni lähtöperheeni syntipukki. Omana itsenäni minulla ei ole mitään väliä, kunhan minulle voi kaataa kaikki ikävät asiat, ikävät tunteet, ikävät tehtävät. Tätä tehtiin niin henkisesti kuin fyysisesti, vuosikausia. Samalla sisarukseni opetettiin samaan.

Nyt olen ottanut etäisyyttä, asun kaukana, en soittele, en käy. Olen kertonut myös miksi ja olen selkeästi ilmaissut tarpeeni omaan tilaani.

Usein ajattelen, että lopulta lähden Suomesta kokonaan, enkä palaa enää. Tämä on lohdullinen ajatus, oma elämä kaukana lapsuuden hirveydestä.

Irrottautuminen on tehnyt hyvää minulle ja elämälleni, selkeyttänyt ajatuksiani, antanut minulle rauhaa.

Uskon, ettei yksikään, joka katkaisee yhteyden perheeseensä, tee niin kevyin perustein, vaan oakon sanelemana ja pelastaakseen itsensä ja elämänsä.

Höpö höpö.

Tunnen perheen jonka poika ei suostu olla missään tekemisissä vanhempiensa kanssa.

Vanhemmat eivät ole mitään tehneet.

Musta jo lapsena tämä poika oli jotenkin outo.

Heidän toinen poika kyllä vanhemmistaan välittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakkaaminen, alistaminen, ínsesti

Tämä, todennäköisesti isä käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen ja äiti katsonut sormien läpi. Vähemmästäkin katkaisee välit.

Joo, täällä yksi jolla juuri tuollainen tausta. Kun katkaisin välit, äitini aloitti bonuksena noin 10 vuotta kestävän vainoamisen, soitteli ja postitti kirjeitä ja syytti miestäni tilanteesta. Jos vaihdettiin numero niin aina sen jostain onki. Lopulta lakkasin antamasta numeroa kenellekään sukulaiselle. Vihoviimeisenä keinonaan äiti teki kaksi tekaistua lasua, vaikkei ollut nähnyt lastamme kuin kerran elämässään. Lasu sitten käski hakea lähestymiskieltoa, se haettiin ja se saatiin. Lopulta koitti hiljaisuus.

En tule olemaan koskaan enää vanhempieni kanssa missään tekemisissä.

Intiassa ja Etelä-Amerikassa tapaa suomalaisia perheellisiä joilla ei ole  yhteyttä enää Suomeen. Jos haluaa karata perheestään viedään häneltä lapset. Kaikissa maissa ei tykätä ulkomaalaisista puolisoista. Intiassa voi  maalla vaikka polttaa miniän lukittuun varastoon jos ei tottele. Costa-Rican sademetsässä asui  suomalainen nuori mies joa oli kotoisin Kivenlahdesta. puhui vielä suomea. Oli siellä omasta halustaan. Kyllä 70-luvulla reppuseissaajia  katosikin . Viimeinen kortti tuli jostain sairaalasta.

Vierailija kirjoitti:

Joskus haaveilen tekeväni niin, katoavani lapsuuden perheeltäni kokonaan.

Olen ollut koko elämäni lähtöperheeni syntipukki. Omana itsenäni minulla ei ole mitään väliä, kunhan minulle voi kaataa kaikki ikävät asiat, ikävät tunteet, ikävät tehtävät. Tätä tehtiin niin henkisesti kuin fyysisesti, vuosikausia. Samalla sisarukseni opetettiin samaan.

Nyt olen ottanut etäisyyttä, asun kaukana, en soittele, en käy. Olen kertonut myös miksi ja olen selkeästi ilmaissut tarpeeni omaan tilaani.

Usein ajattelen, että lopulta lähden Suomesta kokonaan, enkä palaa enää. Tämä on lohdullinen ajatus, oma elämä kaukana lapsuuden hirveydestä.

Irrottautuminen on tehnyt hyvää minulle ja elämälleni, selkeyttänyt ajatuksiani, antanut minulle rauhaa.

Uskon, ettei yksikään, joka katkaisee yhteyden perheeseensä, tee niin kevyin perustein, vaan oakon sanelemana ja pelastaakseen itsensä ja elämänsä.

Katkaise välit. Et tule katumaan: ensi vuodet tulevat menemään ristiriitaisissa tunnelmissa mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän tajuat tehneesi oikean ratkaisun.

Paskat lähiomaiset.

Christiiina kirjoitti:

Minulle tulee ekana mieleen, että se poika on hurahtanut johonkin lahkouskontoon.

Tai eronnut lahkosta eikä se onnistu muuten kuin katkaisemalla välit myös vanhempiin jotka edelleen odottavat lastensa kuuluvan lahkoon.

Kuinkahan moni noistakin "hurahti lahkoon" kertomuksista entisiltä ajoilta on ihan vain sitä, että välit ovat menneet ja koetetaan selitellä tilannetta muuten.