Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pelko ja ahdistus lapsen kasvaessa
13.06.2023 |
Silloin kun esikoinen syntyi, minulla oli aika paljon pelkoja ja ahdistusta siitä että hänelle kävisi jotain.. ensin pelkäsin kätkytkuolemaa, sitten vakavia sairauksia että jää auton alle tai eksyy yms. Varmaan aika normaaleja pelkotiloja äidille kun lapsi on pieni. Ne on aika paljon helpottaneet sen jälkeen kun lapsi täytti 5, sekä sisaruksenkin myötä.
Mutta nyt kun lapsi alkaa olla esiteini-ikäinen niin huomaan että olen alkanut taas ahdistumaan ja pelkäämään lapsen puolesta. Enää ei voi koko ajan olla suojelemassakaan pelkään että lasta kiusataan, tai joku kohtelee kaltoin. Että joutuu väkivallan kohteeksi tms.
Missä määrin teillä muilla äideillä on pelkoja?
Kommentit (10)
Siinä määrin, että hakeuduin terapiaan jo raskausaikana. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja luojalle kiitos lapsen isästä. Nyt olen etävanhempi joka tapaa lasta oman voinnin mukaan. Viimeksi viime yönä näin unta miten pidin puhetta lapseni hautajaisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut paljon pelkoja. Heti siitä lähtien kun tulin raskaaksi. Yritän elää niiden kanssa. Hyvät elämäntavat ja itsensä kiireisenä pitäminen auttaa pitämään ikäviä ajatuksia kurissa.
En uskaltanut kunnolla suunnitella lapsen ristiäisiä, kun olin varma että ne vaihtuukin hautajaisiksi. Kaikkea tällaista, vaikka mitään terveys ym ongelmia ei ole lapsella ikinä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ilmiannettu rasistisena.
Missä se rasismi on? Yritin etsiä mutta en löytänyt.
Mulla ei ole kamalasti pelkoja lapsen kanssa. Toki kun hän on teini ja saa pian mopon niin se mietityttää mutta aika vähän on pelkoja ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. Olen pelännyt nimenomaan esikoisen kuolemaa koko hänen ikänsä. Olen myös miettinyt paljon, että onko tämä aavistus tai etiäinen siitä, että hän todella tulee kuolemaan nuorena, koska nuorempaan lapseen ei liity näitä pelkoja. Vai vain normaaleja esikoiseen liittyviä pelkoja, hän kun joutuu raivaamaan tien myös pikkusisarukselle.
Oma keinoni selviytyä on ollut sellainen, että välillä annan itseni möyriä peloissa ja jopa itkeä niitä. Sitten aktiivisesti työnnän pelon taka-alalle ja pelko antaakin taas elää jonkin aikaa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Olen pelännyt nimenomaan esikoisen kuolemaa koko hänen ikänsä. Olen myös miettinyt paljon, että onko tämä aavistus tai etiäinen siitä, että hän todella tulee kuolemaan nuorena, koska nuorempaan lapseen ei liity näitä pelkoja. Vai vain normaaleja esikoiseen liittyviä pelkoja, hän kun joutuu raivaamaan tien myös pikkusisarukselle.
Oma keinoni selviytyä on ollut sellainen, että välillä annan itseni möyriä peloissa ja jopa itkeä niitä. Sitten aktiivisesti työnnän pelon taka-alalle ja pelko antaakin taas elää jonkin aikaa rauhassa.
Älä vaan sano lapsellesi, että pelkäät hänen kuolevan nuorena! Mun äiti on puhunut mulle kuolemastani lapsesta lähtien, että hänellä on sellainen tunne. Arvaa olenko pelännyt, milloin se nyt sitten tapahtuu. Olen nyt jo 38v joten ihan nuorena en ainakaan kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Olen pelännyt nimenomaan esikoisen kuolemaa koko hänen ikänsä. Olen myös miettinyt paljon, että onko tämä aavistus tai etiäinen siitä, että hän todella tulee kuolemaan nuorena, koska nuorempaan lapseen ei liity näitä pelkoja. Vai vain normaaleja esikoiseen liittyviä pelkoja, hän kun joutuu raivaamaan tien myös pikkusisarukselle.
Oma keinoni selviytyä on ollut sellainen, että välillä annan itseni möyriä peloissa ja jopa itkeä niitä. Sitten aktiivisesti työnnän pelon taka-alalle ja pelko antaakin taas elää jonkin aikaa rauhassa.
Älä vaan sano lapsellesi, että pelkäät hänen kuolevan nuorena! Mun äiti on puhunut mulle kuolemastani lapsesta lähtien, että hänellä on sellainen tunne. Arvaa olenko pelännyt, milloin se nyt sitten tapahtuu. Olen nyt jo 38v joten ihan nuorena en ainakaan kuollut.
No en tietenkään. Tuolla peloilla möyrimisellä tarkoitan toki yksinäni niiden ajattelua. Tämä keino mulla on nimenomaan siksi, että pystyn tunnistamaan irrelevantit pelot ja toimimaan niin, etten niillä rajoita tarpeettomasti lapseni elämää.
Mulla on ollut sen verran helppo lapsi, että en ole oikeastaan ikinä pelännyt. Toki jännittänyt tiettyjä juttuja, kuten vaikkapa ensimmäistä junamatkaa yksinään läpi Suomen, joutuen vielä vaihtamaan junaa tai viikon urheiluleirejä toisella paikkakunnalla siten, ettei paikalla ole esim. kokoaikaista yövalvontaa (urheiluopistomajoitus) tai toiselle puolelle Suomea muuttoa juuri 18 täyttäneenä. Viimeksi pari viikkoa sitten jännitin, kun lapsi ajoi omalla autollaan ensimmäistä kertaa ihan itsekseen lukiopaikkakunnaltaan kotiin 400 km matkan (talven ajan kulkenut junalla kotipaikkakunnalle).
Alue: Aihe vapaa
Ilmiannettu rasistisena.