Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitini antoi minun järjestää yksin itse ylioppilasjuhlani?
12.06.2023 |
Tästä on jo useampi vuosi aikaa, mutta jälkikäteen alkanut ihmetyttämään ja vaivaamaan mieltä.
Olin 18 ja täysin kokematon käytännön asioissa, esim. yhdessäkään kesätyössä tms en ollut ollut, ainoastaan käynyt lukiota, harrastanut ja pitänyt hauskaa kavereiden kanssa. En siis mikään mainittavan kypsä ikäisekseni.
Järjestin 50 hlön ylioppilasjuhlat yksin. Siivosin ennen juhlia talon yksin. Suunnittelin tarjottavat yksin, leivoin kaikki kakut ja pikkuleivät ja suolaset yksin. Katoin aamulla ennen koululle lähtöä juhlamekossa kahvipöydän yksin ja kuorrutin ison kakun. Äitini auttoi sen verran, että osti ne tarvikkeet mitä käskin ja haki valisemani skumpat alkosta ja keitti kahvit.
En vain vieläkään ymmärrä miksi järjestin nuo juhlat itse ja yksin. Ensinnäkin miten edes osasin. Ja miten edes ehdin leipoa tarjottavat 50 hengelle. Miten tiesin mitä määriä jne. Ja miten jaksoin, siinä oli valtava urakka. Ja miksi minun annettiin tehdä nuo kaikki yksin? Eikö kenellekään tullut mieleen auttaa? Tai että se ei ehkä olisi ollut yksin minun tehtävä edes.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka vieraille keitti ja kaatoi kahvit? Kuka piti silmällä kahvipöytää ja lisäsi siihen tarjottavaa, kun jokin meinasi loppua kesken? Jos se et ollut sinä, niin ehkä et kuitenkaan tehnyt kaikkea täysin itse.
Pyysitkö äidiltäsi apua? Ehkä hän ajatteli, että sinä haluat suunnitella itse omat juhlasi ja pyydät apua silloin, kun haluat sitä.
Kuten kirjoitin, niin äitini keitti kahvit. Itse en juonut kahvia niin en osannut. Minä avasin skumpat ja kaadoin ne ja tarjoilin. Kahvipöytä oli iso, niin sitä ei juuri tarvinnut täydentää tarjottavilla kuin ehkä kerran.
ApSuuri ja mahtava ylioppilas ei osannut edes kahvia keittää. LOL!
Johan jo aloituksessa kerroin, että en ollut mikään taitava käytännön asioissa tai erityisen kypsä ikäisekseni. Pitääkö siitä alkaa haukkumaan ja kettuilemaan?
ApKyllä pitää. Aloithan sinäkin haukkumaan ja kettuilemaan äidistäsi. Vai oletko niin hienohelma kermaperse että vain sinä saat arvostella ihmisiä mutta sinuun kohdistuneet arvostelut onkin liikaa?
En minä ketään ole haukkunut enkä kettuillut. Kunhan muistelin nuoruuttani ja ihmettelin miksi tietyt asiat on menneet kuten ovat.
ApNiin se vain on, että asiat menevät niin kuin menevät. Niille on aina jokin syy. Sitä emme välttämättä tule koskaan tietämään. Mutta jos asia alkaa vaivaamaan jälkeen päin, vaikka pitkänkin ajan päästä, on hyvä, että niitä käsittelee.
Ei varmaan olisi huono idea, jos muistelisit äitisi kanssa niitä YO-juhliasi, ja kertoisit, että sinulla on sellainen muistikuva, että olisit järjestänyt ne suurelta osin itse. Ei mitenkään syytellen tai sellaista, vaan ihan vain kertoisit, että näin asian muistat. Hän voisi sitten kertoa oman näkökulmansa.
Niin siis niistä juhlista on kuusi vuotta aikaa, ja valtava määrä valokuvia. En minä tätä asiaa väärin muista. Valokuvistakin näkee, että kaikki tarjottava on minun tekeleen näköistä.
ApEn minä sitä epäilekään. Mutta tapa, jolla sen voisi ottaa esille niin, ettei äitisi koe, että syyllistät häntä jostain.
Miksi tuo äiti ei saisi kokea, että tytär syyllistää häntä siitä että hän ei järjestänyt tyttärelleen lakkiaisia? Sen luokan ikävä laiminlyönti kyseessä, että saa sellaisesta vähän syyllistääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisit hoitaa hommat kuitenkin ihan hyvin? Juhlat onnistuvat, eikö niin? Hienoa. Nyt, jatkapa elämääsi. Uusia juhlia tulee myös vielä ja nyt tiedät mitä teet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka vieraille keitti ja kaatoi kahvit? Kuka piti silmällä kahvipöytää ja lisäsi siihen tarjottavaa, kun jokin meinasi loppua kesken? Jos se et ollut sinä, niin ehkä et kuitenkaan tehnyt kaikkea täysin itse.
Pyysitkö äidiltäsi apua? Ehkä hän ajatteli, että sinä haluat suunnitella itse omat juhlasi ja pyydät apua silloin, kun haluat sitä.
Kuten kirjoitin, niin äitini keitti kahvit. Itse en juonut kahvia niin en osannut. Minä avasin skumpat ja kaadoin ne ja tarjoilin. Kahvipöytä oli iso, niin sitä ei juuri tarvinnut täydentää tarjottavilla kuin ehkä kerran.
ApSuuri ja mahtava ylioppilas ei osannut edes kahvia keittää. LOL!
Johan jo aloituksessa kerroin, että en ollut mikään taitava käytännön asioissa tai erityisen kypsä ikäisekseni. Pitääkö siitä alkaa haukkumaan ja kettuilemaan?
ApKyllä pitää. Aloithan sinäkin haukkumaan ja kettuilemaan äidistäsi. Vai oletko niin hienohelma kermaperse että vain sinä saat arvostella ihmisiä mutta sinuun kohdistuneet arvostelut onkin liikaa?
En minä ketään ole haukkunut enkä kettuillut. Kunhan muistelin nuoruuttani ja ihmettelin miksi tietyt asiat on menneet kuten ovat.
ApNiin se vain on, että asiat menevät niin kuin menevät. Niille on aina jokin syy. Sitä emme välttämättä tule koskaan tietämään. Mutta jos asia alkaa vaivaamaan jälkeen päin, vaikka pitkänkin ajan päästä, on hyvä, että niitä käsittelee.
Ei varmaan olisi huono idea, jos muistelisit äitisi kanssa niitä YO-juhliasi, ja kertoisit, että sinulla on sellainen muistikuva, että olisit järjestänyt ne suurelta osin itse. Ei mitenkään syytellen tai sellaista, vaan ihan vain kertoisit, että näin asian muistat. Hän voisi sitten kertoa oman näkökulmansa.
Niin siis niistä juhlista on kuusi vuotta aikaa, ja valtava määrä valokuvia. En minä tätä asiaa väärin muista. Valokuvistakin näkee, että kaikki tarjottava on minun tekeleen näköistä.
ApEn minä sitä epäilekään. Mutta tapa, jolla sen voisi ottaa esille niin, ettei äitisi koe, että syyllistät häntä jostain.
Miksi tuo äiti ei saisi kokea, että tytär syyllistää häntä siitä että hän ei järjestänyt tyttärelleen lakkiaisia? Sen luokan ikävä laiminlyönti kyseessä, että saa sellaisesta vähän syyllistääkin.
Jos on tavoitteena saada järkevää keskustelua aikaiseksi aiheesta, ei sitä kannata aloittaa lauseella, joka laittaa toisen osapuolen puolustuskannalle.
Mutta jos riidellä haluaa, kannattaa tietenkin pyrkiä provosoimaan riitaa.
En käsitä miksi jäät ap märehtimään kuuden vuoden takaisia asioita? Mitä haluat lopputulokseksi tästä, luuletko ettäoma vointisi paranee tällä jauhamisella? Älä tee tätä itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko äitisi joko tosi kiireinen tai täysin saamaton?
Tai sairas?
Ei sairas. Mutta hän on sellainen taivaanrannanmaalari, joka keskittyi yleensä joko unelmiinsa tai uraansa. Ei varmaan tajunnut, että hänen olisi pitänyt ehkä tehdä jotain. Muutakin kuin vinguttaa visaa. Olisi edes ottanut pitopalvelun, kun ei me köyhiä oltu.
ApÄitisi oli siis elättänyt sinut täysi-ikäiseksi asti eikä ollut vaatinut sinua edes kesätöihin menemään ja sinä iniset täällä siitä? HOHHOHHOO!
Vanhempien velvollisuuksiin kuuluu elättää omat lapset. Se ei ole mitään erityistä äitiyttä, vaan perusasia.
Se on myös lakiin kirjoitettu vanhemman velvoite. Laki ojentaa myös paljon muita, laajoja vastuita vanhemmille:
"Lasten huolto ja hyvinvoinnista huolehtiminen määritellään lainsäädännössä selkeästi huoltajien tehtäväksi. Lasten vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista, huollosta ja tasapainoisesta kehityksestä (Lastensuojelulaki 417/2007, 2 §).Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus. (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983, 1 §)"
Nämä asiat olisi hyvä ottaa esiin jo neuvolassa, koska valitettavan moni tuntuu ajattelevan, että lapsen pitää olla kiitollinen siitä, ettei kuole nälkään. Itse vanhemmat ovat lapsen alulle saattaneet ja heidän tulee myös vastuunsa asiasta kantaa. Ei lapsen vanhemmista.
Sivumainintana, ap on ollut tuolloin jo 18vuotias. Eikös tuo laki ole alle 18 vuotiaille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on ollut tuolloin täysi-ikäinen. Ymmärtäisi jotenkin, jos ap olisi itse halunnut järjestää isot juhlat ja äitinsä sanonut että laitetaan vain hyvin pienet juhlat.
Moni jakaa juhlakustannukset vanhempien välillä.
Jokainen normaali vanhempi haluaa tukea lastaan. Riippumatta siitä, onko lapsi jo täysi-ikäinen, suurta juhlaa ei jätetä yksin lapsen hoidettavaksi.
Olen aina vierastanut sitä "18 vuotta ja pihalle"-ajattelua, jota täällä av:llakin välillä kuulee. Jos lapset ovat niin hirveä taakka, miksi olet koskaan edes lähtenyt hankkimaan lapsia? Minulle lapset - myös teinit, aikuistuvat ja aikuiset lapset - ovat sydämeni ilo ja elämäni tarkoitus ja tottakai autan lapsiani kun he apua tarvitsevat. Ja yhdessä iloitaan saavutuksista, kuten nyt vaikka ylioppilasjuhlista.
Omilla jaloillaan seisovat kuitenkin, kun ovat rakkautta ja tukea kotoa saaneet. Heistä on kasvanut ja kasvaa vastuuntuntoisia ja tasapainoisia aikuisia, jotka voivat aina luottaa vanhempien rakkauteen ja apuun, jos tiukka paikka tulee.
En minä sitä epäilekään. Mutta tapa, jolla sen voisi ottaa esille niin, ettei äitisi koe, että syyllistät häntä jostain.