Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitini antoi minun järjestää yksin itse ylioppilasjuhlani?
12.06.2023 |
Tästä on jo useampi vuosi aikaa, mutta jälkikäteen alkanut ihmetyttämään ja vaivaamaan mieltä.
Olin 18 ja täysin kokematon käytännön asioissa, esim. yhdessäkään kesätyössä tms en ollut ollut, ainoastaan käynyt lukiota, harrastanut ja pitänyt hauskaa kavereiden kanssa. En siis mikään mainittavan kypsä ikäisekseni.
Järjestin 50 hlön ylioppilasjuhlat yksin. Siivosin ennen juhlia talon yksin. Suunnittelin tarjottavat yksin, leivoin kaikki kakut ja pikkuleivät ja suolaset yksin. Katoin aamulla ennen koululle lähtöä juhlamekossa kahvipöydän yksin ja kuorrutin ison kakun. Äitini auttoi sen verran, että osti ne tarvikkeet mitä käskin ja haki valisemani skumpat alkosta ja keitti kahvit.
En vain vieläkään ymmärrä miksi järjestin nuo juhlat itse ja yksin. Ensinnäkin miten edes osasin. Ja miten edes ehdin leipoa tarjottavat 50 hengelle. Miten tiesin mitä määriä jne. Ja miten jaksoin, siinä oli valtava urakka. Ja miksi minun annettiin tehdä nuo kaikki yksin? Eikö kenellekään tullut mieleen auttaa? Tai että se ei ehkä olisi ollut yksin minun tehtävä edes.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko äitisi joko tosi kiireinen tai täysin saamaton?
Tai sairas?
Ei sairas. Mutta hän on sellainen taivaanrannanmaalari, joka keskittyi yleensä joko unelmiinsa tai uraansa. Ei varmaan tajunnut, että hänen olisi pitänyt ehkä tehdä jotain. Muutakin kuin vinguttaa visaa. Olisi edes ottanut pitopalvelun, kun ei me köyhiä oltu.
ApÄitisi oli siis elättänyt sinut täysi-ikäiseksi asti eikä ollut vaatinut sinua edes kesätöihin menemään ja sinä iniset täällä siitä? HOHHOHHOO!
Vanhempien velvollisuuksiin kuuluu elättää omat lapset. Se ei ole mitään erityistä äitiyttä, vaan perusasia.
Se on myös lakiin kirjoitettu vanhemman velvoite. Laki ojentaa myös paljon muita, laajoja vastuita vanhemmille:
"Lasten huolto ja hyvinvoinnista huolehtiminen määritellään lainsäädännössä selkeästi huoltajien tehtäväksi. Lasten vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista, huollosta ja tasapainoisesta kehityksestä (Lastensuojelulaki 417/2007, 2 §).
Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus. (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983, 1 §)"
Nämä asiat olisi hyvä ottaa esiin jo neuvolassa, koska valitettavan moni tuntuu ajattelevan, että lapsen pitää olla kiitollinen siitä, ettei kuole nälkään. Itse vanhemmat ovat lapsen alulle saattaneet ja heidän tulee myös vastuunsa asiasta kantaa. Ei lapsen vanhemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko äitisi joko tosi kiireinen tai täysin saamaton?
Tai sairas?
Ei sairas. Mutta hän on sellainen taivaanrannanmaalari, joka keskittyi yleensä joko unelmiinsa tai uraansa. Ei varmaan tajunnut, että hänen olisi pitänyt ehkä tehdä jotain. Muutakin kuin vinguttaa visaa. Olisi edes ottanut pitopalvelun, kun ei me köyhiä oltu.
ApÄitisi oli siis elättänyt sinut täysi-ikäiseksi asti eikä ollut vaatinut sinua edes kesätöihin menemään ja sinä iniset täällä siitä? HOHHOHHOO!
Vanhempien velvollisuuksiin kuuluu elättää omat lapset. Se ei ole mitään erityistä äitiyttä, vaan perusasia.
Se on myös lakiin kirjoitettu vanhemman velvoite. Laki ojentaa myös paljon muita, laajoja vastuita vanhemmille:
"Lasten huolto ja hyvinvoinnista huolehtiminen määritellään lainsäädännössä selkeästi huoltajien tehtäväksi. Lasten vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista, huollosta ja tasapainoisesta kehityksestä (Lastensuojelulaki 417/2007, 2 §).Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus. (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983, 1 §)"
Nämä asiat olisi hyvä ottaa esiin jo neuvolassa, koska valitettavan moni tuntuu ajattelevan, että lapsen pitää olla kiitollinen siitä, ettei kuole nälkään. Itse vanhemmat ovat lapsen alulle saattaneet ja heidän tulee myös vastuunsa asiasta kantaa. Ei lapsen vanhemmista.
Narsistivanhemmat ovat juuri niitä, jotka vaativat lapselta kiitollisuutta ruokkimisesta ja vaatetuksesta. En nyt tarkoita perus kiitoksen sanomista ruokailun jälkeen, ne nyt on käytöstapoja ja eri asia. Nämä narsistit nokkivat lapsiansa, koska eivät aikuisten maailmassa pärjää. Toki yrittävät aina kun luulevat löytäneen jonkun "heikon". Mutta hups vaan laki tulee vastaan.
Sinänsä jännä, että äitiin kohdistuu kaikki arvostelu näissä juhlajutuissakin. Mitä se isä teki? Auttoiko senkään vertaa?
Avioero ei ole mikään tekosyy. Etävanhempikin voi järjestää juhlat tai vuokrata juhlatilan. Useimmilla paikkakunnilla on edullisia juhlatiloja, kun kysyy ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä jännä, että äitiin kohdistuu kaikki arvostelu näissä juhlajutuissakin. Mitä se isä teki? Auttoiko senkään vertaa?
Avioero ei ole mikään tekosyy. Etävanhempikin voi järjestää juhlat tai vuokrata juhlatilan. Useimmilla paikkakunnilla on edullisia juhlatiloja, kun kysyy ajoissa.
Lue ketju. Ap kertoi syyn. Hänen äiti kielsi hänen isää hankkimasta juhliin mitään.
Voi ei kun rikas pentu joutui kerranki "raatamaan". Nyt sitte vaan katkeruutta kehiin loppuelämäks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko äitisi joko tosi kiireinen tai täysin saamaton?
Tai sairas?
Ei sairas. Mutta hän on sellainen taivaanrannanmaalari, joka keskittyi yleensä joko unelmiinsa tai uraansa. Ei varmaan tajunnut, että hänen olisi pitänyt ehkä tehdä jotain. Muutakin kuin vinguttaa visaa. Olisi edes ottanut pitopalvelun, kun ei me köyhiä oltu.
Ap
Jos äiti maksoi niin mikä sinua esti tilaamasta sitä pitopalvelua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai isäkin olisi voinut auttaa? Ostanut vaikka sen pitopalvelun tai edes valmiit kakut. Outoa syyttää vain äitiä.
Äitini ei halunnut, että isäni koskaan hankki mitään äitini kotiin, vaikkapa juhlatarjottavia. Heillä oli jäätävät välit, äitini päätöksestä.
Ap
Eikö juhlia sitten olisi voinut järjestää jossain muualla esim. isän luona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä jännä, että äitiin kohdistuu kaikki arvostelu näissä juhlajutuissakin. Mitä se isä teki? Auttoiko senkään vertaa?
Avioero ei ole mikään tekosyy. Etävanhempikin voi järjestää juhlat tai vuokrata juhlatilan. Useimmilla paikkakunnilla on edullisia juhlatiloja, kun kysyy ajoissa.
Lue ketju. Ap kertoi syyn. Hänen äiti kielsi hänen isää hankkimasta juhliin mitään.
Olisihan ap voinut sanoa, ettei järjestä juhlaa ja että isä järjestää. Jos ap:n piti itse järjestää juhlat, hän voi hoitaa ne missä haluaa. Sama koskee näitä, joiden äiti pakotti maksamaan pitopalvelun. Miksei isä maksanut pitopalvelua?
Ehkä äitisi ajatteli että saat täysin mieleisesi juhlat kun teet itse. Leivoit kyllä hurjan paljon.
Oma äitini sai aikoinaan traumoja kun hänen äitinsä kuoli kun hän oli 14 - vuotias ja hän joutui yksin huolehtimaan nuoremmista sisaruksista ja ison maalaistalon asioista. Hän muisteli kerran kuinka joutui järjestämään noin 15 - vuotiaana isot sukujuhlat veljelleen ja tekemään kaiken yksin. Kuulemma hän stressaantui niin ettei nukkunut päiviin. Trauman huomasi kun kerran oli tulossa hankalia sukulaisia kylään. Heillä oli tapana arvostella ja ihmetellä joka asiaa mm. ruokia ja olla todella veemäisiä. Äitini sai pienen hermoromahduksen ja tilasi pitsat.
Toivottavasti osaat asennoitua juhlien järjestämiseen yksin hienona saavutuksena niin nuorena etkä saanut siitä traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla oli aikaa ja varmaan haluakin siihen, koska teit. Äitisi luotti sinun osaavan. Ja auttoihan hän sinua, osti haluamasi tarvikkeet ja juomat.
Tekemällä oppii.
Höpö, höpö. Ihan k*sipäähän tuollainen äiti on
Mikä ihmeen velvollisuus sillä äidilläkään on mitään juhlia järkätä tai leipoa? Se tekee joka juhlat haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko äitisi joko tosi kiireinen tai täysin saamaton?
Tai sairas?
Ei sairas. Mutta hän on sellainen taivaanrannanmaalari, joka keskittyi yleensä joko unelmiinsa tai uraansa. Ei varmaan tajunnut, että hänen olisi pitänyt ehkä tehdä jotain. Muutakin kuin vinguttaa visaa. Olisi edes ottanut pitopalvelun, kun ei me köyhiä oltu.
Ap
No voi vo, eikö suurin murhe nykyään ole se ettei ole mitä kattaa pöytään. Onko juhlista jo aikaa, kuinka mietit vielä moista, kaikkihan meni hyvin.
Me vanhemmat emme ole täydellisiä. Juttelin äsken aikuisen lapseni kanssa, asuu asvoliitossa ja tuli yksin piipahtamaan. Kerroin, että ei minulla suuria haaveita enää ole, minulle on tärkeintä että hänellä/heillä on kaikki hyvin. Vastaus oli, ei elämää pidä elää toisen kautta, nauti ja elä :(
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen velvollisuus sillä äidilläkään on mitään juhlia järkätä tai leipoa? Se tekee joka juhlat haluaa.
Ei ole hyvälle ja rakastavalle ja lapsestaan ylpeälle velvollisuus, vaan ilo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko äitisi joko tosi kiireinen tai täysin saamaton?
Tai sairas?
Ei sairas. Mutta hän on sellainen taivaanrannanmaalari, joka keskittyi yleensä joko unelmiinsa tai uraansa. Ei varmaan tajunnut, että hänen olisi pitänyt ehkä tehdä jotain. Muutakin kuin vinguttaa visaa. Olisi edes ottanut pitopalvelun, kun ei me köyhiä oltu.
ApNo voi vo, eikö suurin murhe nykyään ole se ettei ole mitä kattaa pöytään. Onko juhlista jo aikaa, kuinka mietit vielä moista, kaikkihan meni hyvin.
Me vanhemmat emme ole täydellisiä. Juttelin äsken aikuisen lapseni kanssa, asuu asvoliitossa ja tuli yksin piipahtamaan. Kerroin, että ei minulla suuria haaveita enää ole, minulle on tärkeintä että hänellä/heillä on kaikki hyvin. Vastaus oli, ei elämää pidä elää toisen kautta, nauti ja elä :(
Ennenkuin säntäätte korjaamaan. Avoliitto, ei asvoliitto
Otan osaa, itsellä on vähän kokemusta miltä tuo tuntuu.
Minulla on isoveli ja äiti ei ikinä antanut tämän siivota jos oli juhlia/joulu ja kesäsiivous. Minun piti 3 vuotta nuorempana aina auttaa äitiä/isompana hoitaa yksin, ja jos en auttanut sain huutoa esimerkiksi "niin minun pitäisi tehdä kaikki pikku prinsessalle valmiiksi jotta saat homehtua perseelläs ja istua valmiiseen pöytään!!.* Kyseessä oli mun 10 v synttärit, minua särki päätä ja koin sen epäreiluna ettei veljeni auttanut ikinä.
Jos et pyytänyt apua, turha inistä.
Olen pahoillani ap, kuulostaa karsealta! Juuri järkkäsin lapselleni 50 hengen yo-juhlan ja oli aivan järkyttävä homma. Miten joku voi i k i n ä laittaa lapsensa harteille tuollaisen juhlan?? Kyllä lapsi meilläkin auttoi jonkin verran, mutta päävastuun on oltava aikuisella. Harmi, että äitisi ei auttanut. Mutta voit kyllä nostaa itsellesi hattua, selvisit ja kuulostaa, että sait onnistuneet juhlat :)
Vierailija kirjoitti:
Jos et pyytänyt apua, turha inistä.
Miksi olet ilkeä? On vanhempien tehtävä järjestää lapselleen lakkiaiset. Ja vanhemmat voi tietenkin pyytää lapselta apua siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et pyytänyt apua, turha inistä.
Miksi olet ilkeä? On vanhempien tehtävä järjestää lapselleen lakkiaiset. Ja vanhemmat voi tietenkin pyytää lapselta apua siihen.
Jos on noin mäntti äiti, apua tarvitsee pyytää. Kyllä normaali äiti järjestää. Olen itse järjestänyt kaikille mieheni kanssa. Se, jota sanoit ilkeäksi.
Tämäntyyppiset kommentit ovat erinomainen esimerkki todellisuuden manipuloinnista vastaamaan omaa mielikuvaa. Päätetään vain asiasta mitään tietämättä, että näin se oli ja minä tiedän paremmin kuin sinä itse, mitä ajattelit, teit tai tunsit.
Jotenkin puistattaa pelkkä ajatuskin, että joutuisi elämään tällaisen jyrän lähipiirissä.