Älkää jättäkö niitä maaseudun homepommeja lapsillenne riesaksi, niistä ei ole kuin haittaa.

Mitä niille sitten pitäisi tehdä? Polttaa? 

1. "Kun emme tästä hajusta hänelle maininneet, niin hän testamenttasi tämän talon minulle ja veljelleni." Niin, olisiko voinut mainita? Olisiko isän elinaikana voinut vaikka auttaa niiden korjausten hoitamisessa? Jos ei rahallisesti kykene, niin ihan vaikka selvittämällä, mitä pitäisi korjata ja kuka olisi luotettava ja kohtuuhintainen tekijä. Tai vähintään sen verran avata suutaan, että testamenttaa se talo vaikka seurakunnalle, kunhan et meille. Eikä jälkikäteen itkeä.

2. "Isän kuolemasta seurasi tyypillisiä näkemyseroja ja kiistoja, jotka liittyivät perintöön, säästöihin ja talon ja kesämökin arvoon. Kaisan mukaan talon todellinen arvo oli vain puolet siitä mitä toisen perillisen mielestä." Minkä siinä oikeasti onkin, että joissain suvuissa aina se oma napa ja ahneus menee edelle niin, ettei asioita voi hoitaa asioina. Kun aina on vähintään se yksi, jonka pitää vain saada hyötyä.

3. "TALOA on yritetty myydä halpaan hintaan, mutta toistaiseksi yhtään tarjousta ei ole tullut. Muutamia ostajaehdokkaita on käynyt paikalla, mutta talon ikä huolettaa." Miksei voisi myydä vain sillä tontin hinnalla? Miksi kuvitellaan, että kukaan muukaan haluaa hometaloa vaivoikseen? 

Miksi ihmeessä ei myy pelkän tontin hinnalla tai pura pois koko murjua? Kannattavampaa maksaa tuhansia vuodessa ylläpidosta hometalosta, jossa ei edes asu ja toivoa, että joku hyväuskoinen menisi vipuun ja ostaisi?

Kauhulla on jo mietitty appivanhempien vastaavan talon tilannetta joskus kun heistä aika jättää, mutta onneksi miehellä ei siihen tunnesidettä ole, ja hänen veljensä saattaisi olla talosta kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä ei myy pelkän tontin hinnalla tai pura pois koko murjua? Kannattavampaa maksaa tuhansia vuodessa ylläpidosta hometalosta, jossa ei edes asu ja toivoa, että joku hyväuskoinen menisi vipuun ja ostaisi?

Kauhulla on jo mietitty appivanhempien vastaavan talon tilannetta joskus kun heistä aika jättää, mutta onneksi miehellä ei siihen tunnesidettä ole, ja hänen veljensä saattaisi olla talosta kiinnostunut.

Purkaminen on nykyään kallista. Jätteet pitää lajitella.

Perinnöstä voi aina kieltäytyä - se on niin helppoa! Mutta ahneella on paskainen loppu.

Perinnöstä voi myös luopua.

Miksi homeista taloa lämmitetään ja mihin käytetään vettä?

Talo myyntiin tontin hinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä niille sitten pitäisi tehdä? Polttaa? 

1. "Kun emme tästä hajusta hänelle maininneet, niin hän testamenttasi tämän talon minulle ja veljelleni." Niin, olisiko voinut mainita? Olisiko isän elinaikana voinut vaikka auttaa niiden korjausten hoitamisessa? Jos ei rahallisesti kykene, niin ihan vaikka selvittämällä, mitä pitäisi korjata ja kuka olisi luotettava ja kohtuuhintainen tekijä. Tai vähintään sen verran avata suutaan, että testamenttaa se talo vaikka seurakunnalle, kunhan et meille. Eikä jälkikäteen itkeä.

2. "Isän kuolemasta seurasi tyypillisiä näkemyseroja ja kiistoja, jotka liittyivät perintöön, säästöihin ja talon ja kesämökin arvoon. Kaisan mukaan talon todellinen arvo oli vain puolet siitä mitä toisen perillisen mielestä." Minkä siinä oikeasti onkin, että joissain suvuissa aina se oma napa ja ahneus menee edelle niin, ettei asioita voi hoitaa asioina. Kun aina on vähintään se yksi, jonka pitää vain saada hyötyä.

3. "TALOA on yritetty myydä halpaan hintaan, mutta toistaiseksi yhtään tarjousta ei ole tullut. Muutamia ostajaehdokkaita on käynyt paikalla, mutta talon ikä huolettaa." Miksei voisi myydä vain sillä tontin hinnalla? Miksi kuvitellaan, että kukaan muukaan haluaa hometaloa vaivoikseen? 

Useinhan niille ei tehdä mitään. Ilmoitetaan asuinkelvottomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Perinnöstä voi myös luopua.

Se menee silloin lapselle.

Huutokauppaan eniten tarjoavalle, niin homma hoituu nopeasti. Jopa täysin homeiset murjut muutamalla tonnilla menevät. Tai menee paikalliseen pubiin ja antaa talon pois. Saa pitää tässäkin tapauksessa olleen muun omaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnöstä voi myös luopua.

Se menee silloin lapselle.

Koko perintöketju voi luopua perinnöstä.

"Miksei myy tontin hinnalla", kysyy yllättävän moni. Kukaan ei rakenna kuoleville pikkupaikkakunnille, joten tonteille ei todellakaan löydy ostajia. Asumiskelpoisille edullisille taloille saattaa löytyäkin, jos siis käy todella hyvä säkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä ei myy pelkän tontin hinnalla tai pura pois koko murjua? Kannattavampaa maksaa tuhansia vuodessa ylläpidosta hometalosta, jossa ei edes asu ja toivoa, että joku hyväuskoinen menisi vipuun ja ostaisi?

Kauhulla on jo mietitty appivanhempien vastaavan talon tilannetta joskus kun heistä aika jättää, mutta onneksi miehellä ei siihen tunnesidettä ole, ja hänen veljensä saattaisi olla talosta kiinnostunut.

Purkaminen on nykyään kallista. Jätteet pitää lajitella.

Ja eikös purkukuntoisena myymiseenkin liity joitain sudenkuoppia, joissa myyjä joutuu maksumieheksi kun ostaja ilmoittaa että hei tässä purkukuntoisessahan on jotain vikaa?

Suomen systeemi on aika peffasta myyjän kannalta.

Perintövero pitäisi ehdottomasti muuttaa ainakin kiinteistöjen osalta maksettavaksi vasta kun kiinteistö myydään. Aivan järjetöntä joutua maksamaan veroa röttelöistä joita on mahdotonta myydä ja joista ei ole kuin harmia ja kustannuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä ei myy pelkän tontin hinnalla tai pura pois koko murjua? Kannattavampaa maksaa tuhansia vuodessa ylläpidosta hometalosta, jossa ei edes asu ja toivoa, että joku hyväuskoinen menisi vipuun ja ostaisi?

Kauhulla on jo mietitty appivanhempien vastaavan talon tilannetta joskus kun heistä aika jättää, mutta onneksi miehellä ei siihen tunnesidettä ole, ja hänen veljensä saattaisi olla talosta kiinnostunut.

Purkaminen on nykyään kallista. Jätteet pitää lajitella.

Jep. Kiinteistöveroa makselee helposti koko loppuelämän pienemmällä kokonaissummalla kuin mitä purkaminen tulisi maksamaan. Ei näissä syrjäseutujen perintötalokuvioissa voi oikein voittaa mitenkään päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä ei myy pelkän tontin hinnalla tai pura pois koko murjua? Kannattavampaa maksaa tuhansia vuodessa ylläpidosta hometalosta, jossa ei edes asu ja toivoa, että joku hyväuskoinen menisi vipuun ja ostaisi?

Kauhulla on jo mietitty appivanhempien vastaavan talon tilannetta joskus kun heistä aika jättää, mutta onneksi miehellä ei siihen tunnesidettä ole, ja hänen veljensä saattaisi olla talosta kiinnostunut.

Purkaminen on nykyään kallista. Jätteet pitää lajitella.

Ja eikös purkukuntoisena myymiseenkin liity joitain sudenkuoppia, joissa myyjä joutuu maksumieheksi kun ostaja ilmoittaa että hei tässä purkukuntoisessahan on jotain vikaa?

Suomen systeemi on aika peffasta myyjän kannalta.

Jos olet myynyt kunnon talon hinnalla, niin vastuusta ei pysty luistamaan myymällä "purkukuntoisena". Jos hinta ja kunto vastaa toisiaan, eli talolle ei ole laitettu juuri arvoa, niin ostaja ei voi jälkikäteen valittaa.

Suurin osa asuu kaupungeissa ja tietämättään taloissa, jotka ovat vastaavalla tavalla ongelmia. Kerrostalojen ikä on noin 50 vuotta eli aika pian perikunnat ovat ihmeissään 1970-luvulla rakennettujen betonielementtitalojen asuntojen kanssa. Ilmastointi ei toimi, putket ja sähköt pitää uusia, piha ei täytä nykystandardeja ja lämmityskulut ovat huimat. Että tämä on vasta alkusoittoa, kohta ette halua sitä lähiökämppääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä ei myy pelkän tontin hinnalla tai pura pois koko murjua? Kannattavampaa maksaa tuhansia vuodessa ylläpidosta hometalosta, jossa ei edes asu ja toivoa, että joku hyväuskoinen menisi vipuun ja ostaisi?

Kauhulla on jo mietitty appivanhempien vastaavan talon tilannetta joskus kun heistä aika jättää, mutta onneksi miehellä ei siihen tunnesidettä ole, ja hänen veljensä saattaisi olla talosta kiinnostunut.

Purkaminen on nykyään kallista. Jätteet pitää lajitella.

Ja eikös purkukuntoisena myymiseenkin liity joitain sudenkuoppia, joissa myyjä joutuu maksumieheksi kun ostaja ilmoittaa että hei tässä purkukuntoisessahan on jotain vikaa?

Suomen systeemi on aika peffasta myyjän kannalta.

Kyllä purkukuntoisena myyminen on ihan OK, eikä siinä ole sudenkuoppia - KUNHAN hinta on selkeästi sellainen että tontti miinus purkukustannukset.

Pelkkä lauseke *myydään purettavaksi ei vapauta myyjää vastuusta, jos hinta näyttää siltä että rakennuksella on katsottu olevan jotain arvoa.

Meidän lähistöllä on jo useamman vuoden aikana rempattu 70-luvun kerrostaloja. Ihan kaikki taloissa ulkokuorta myöten menneet uusiksi. Kivan näköisiä niistä tulee, kun laittavat nykyaikaiset parvekkeet. Jotenkin raikkaan näköisiä uusien punatiilitalojen seassa. Toiset rahoittavat myymällä osan isosta tontista rakennusfirmalle. Sitten ollaan ihmeissään, kun uusi talo vie näköalat. Aika todennäköistä, ettei alkuperäisiä asukkaita niissä enää ole.

Kysyntää firmalle joka polttamalla hävittää vanhoja taloja.

Antakaas vanhusten elää omassa kodissaan niin kauan kuin haluaa. Varmaan vielä itse ja talkooporukan rakentama. Siinä on vanhuksen koko elämä eletty iloineen ja suruineen. Eikö niistä voi katkaista sähköt ja vedet vanhuksen poistuttua? Onko tuo kiinteistövero muka suuri jossain korvessa? Lahjoittakaa tontteineen päivineen ilmaiseksi. Eiköhän joku sen nappaa.