Olen itkenyt elämässäni enemmän eläimiä kuin

olen. 

Jaa.

Sama juttu täällä. Hyvää joulua sinulle!

Its normal

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu täällä. Hyvää joulua sinulle!

Hyvää Joulua

Niin minäkin, mutta ei se tarkoita ettenkö rakastaisi läheisiä ihmisiä enemmän.

Sama.

Samanlaisissa tunnelmissa täällä joulua vietetään.

Veistelen kyynelsilmin sianpotkasta siivuja ja ne valuvat poskia pitkin suuhun mehevän silavan pintaan maustaen kinkun suolaisemmaksi kuin K-kaupan huijarit suolatessaan olivat tarkoittaneet.

Sieluni silmillä näen possun vielä kirmailevan vapaana tutkien kesäisen niityn kukkamerta ja kun pursotan sinappia sen hyvin paistuneeseen pintaan, parahdan itkuun muun perheen katsellessa järkytystäni huolestuneena.

Puren huuliani, kylmetän tunteeni ja siivutan ihraista pikku palleroa sentin paksuisiksi viipaleiksi perheelleni, sekä syön itseni ähkyyn tuhoatakseni tämän kauppaiden ahneuden ja oman heikkouteni tuloksen pois silmistäni.

Henki on altis, mutta liha pirun heikko.

Niin minäkin. Sekä kissoja että koiria. Ei voi mitään. Elukat eivät ole koskaan olleet millään lailla ilkeitä, ihmiset sen sijaan tahallaan kiusanneet ja aiheuttaneet pahaa mieltä.

Näin se vaan on.

Sama täälä. Jotenkin vaan eläimet on niin poloisia ja viattomia. Ihmiset taas ei.

Ja sama täällä.

Viimeksi menetin rakkaan kissani, se tapahtui syyskesällä ja se tuska ja suru oli valtava.

Se oli fyysistä tuskaa.  Ihminen ei koskaan voi korvata eläimen uskollisuutta ja rakkautta. Se antaa anteeksi kaiken, se on aina lojaali.  Kun elämässä on vaikeaa, eläimen turkkiin voi itkeä tuskansa ja siitä saa lämpöä ja lohtua.  Se pysyy vierellä kun sinulla menee huonosti.

Minulla on kaksi lasta ja jos heidät menettäisin se olisi hirveää. Kuitenkaan näitä kahta menettämisen tuskaa ei voi vertailla, kumpikaan ei ole vähäisempi.