Lue keskustelun säännöt.
Miksi isovanhemmat tulevat passattaviksi pikkulapsiperheeseen eivätkä auta?
Toisesta ketjusta kopioitu viesti, jossa kirjoittaja pohti, miksi appivanhemmat eivät osaa lukea ollenkaan rivien välistä.
"Appivanhemmat olivat meillä pitkän päivän kylässä, kun mieheni oli poissa kotoa. Appivanhemmat eivät hoksanneet lähteä, kun pienen lapsen nukkumaanmenoaika lähestyi. Eivät edes tajunneet kommentista "me ryhdyttäisiin nyt tässä rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten ja tekemään Leo-Islan iltapuuhia", että nyt olisi hyvä hetki lähteä kotiin. Appivanhemmat jäivät meille pyörimään vielä siinä vaiheessa, kun lapsi oli jo pinnasängyssä. Lähtivä lopulta, kun olin 20 minuuttia tehnyt kotitöitä appivanhempien maatessa sohvalla ja anoppi totesi, että voisivat lähteä ja antaa minun olla rauhassa. Vihdoin."
Millaiset appivanhemmat makaa sohvalla miniän tehdessä ilmeisesti pikkulapsiperheessä kotitöitä? Miksi tällaisissa tilanteissa ei olla avuksi? Ei ihme, että monilla miniöillä anoppi nyppii, jos käytös on tuollaista.
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Leo-Isla"? 😂
Niin, olisihan se kohteliasta ollut tarjota vaikka apua. Mutta jos appivanhemmat eivät mitenkään häiriöksikään olleet, kun lasta laitettiin nukkumaan, niin taisivat ne appivanhemmat miniää muuten vaan päähän ottaa läsnäolollaan.
Minusta appivanhemmat osoittivat, että he viihtyivät ihan vain sen miniänkin seurassa, vaikka lapsi oli jo nukkumassa, eikä heidän poikansakaan ollut kotona. Luulisi miniän ottavan sen kohteliaisuutena.. Mutta miniää itseään ei ilmeisesti kiinnosta appivanhempiensa seura millään tavalla.
Miksi niiden miehen sukulaisten seuran pitäisi kiinnostaa?
Niin miksiköhän? Jotkut viihtyvät toistensa seurassa. Meidän miniäni tulee usein luoksemme ja haluaa jäädä yöksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta joku kirjoittaa tänne, kuinka heillä anoppi tuli väkisin ikkunasta sisään keskellä yötä, vaati kahvia ja ruokaa, mölysi ja hoilasi, sotki paikat ja häipyi aamuseitsemältä.
Jee! Tuollainen anoppi se vasta mainio olisikin. Oikein kunnon anarkisti! Pistäisi välillä vähän vauhtia koneistoon.
Tykkäisin.
P.S. lopettakaa tää sonnan jauhaminen jo. Kaikki on varmaan sanottavansa jo sanoneet.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas miniä tulee passattavaksi. Makaa vaan sohvalla, eikä ymmärrä auttaa kotitöissä. Kahvit ja ruoat hänelle kyllä kelpaa.
Minä olen juuri tällainen miniä. Minä olen ihan sairaan väsynyt että ajattelen että sen hetken kun ollaan anoppilassa voisin levätä ja päästä vähän helpommalla. Mutta ei, siitä tuomitaan, mutta kun mieheni, anopin poika, makaa sohvalla niin hänen tilannettaan kyllä ymmärretään. Tottakai pitää huilata! Ja jos jäisin kotiin niin mieheni ja lapset eivät ole ilman minua lähdössä anoppilaan, ei tietenkään kosk minunhan tarvitaan sinne huolehtimaan lapsista, hoitamaan ne ja seurustelemaan anopin kanssa. Suoraan sanottuna siis anoppila reissut kuluttavat minua vaan lisää. Lisäksi vielä saan haukut jos hetken ottaisin omaa aikaa.
Ja jos en lähde niin on minun vika kun mies ei näe äitiään, eikä lapset mummoa ja toisin päin.
Ja kun tällaisesta tuli riitaa, niin mieheni sitten suutuksissaan kirosi minulle toivovansa ettei lapsemme tule aikuisina vierailemaan luonani, että sittenpähän tiedän.
Joo, en voi voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vaikka neuvolan tädeiltäkin saa ohjeita ei avioliitot kestä. Kun kaikki on niin vaikeaa.
Näin kaupassa kun joku 3 v juoksi ja pärrytti ja kiljui ja törmäili, oli kai joku kone, äiti otti pojan käsiensä väliin, kyykistyi puhumaan ja katsoi silmiin. Poika otti kiltist sit vaunujen sangasta kiinni ja jatkoivat ostoksiaan. Isä työnsi ostoskärryjä jossa oli keskimmäinen.
Useimmiten vanhemmat katsovat onnesta soikeina kun lapsi on niin vapautunut ja rohkea ja muilta hakevat katseillaan hyväksyntää " eikö oo ihana tuo emmi-petteri kun se noin somasti hyppii ja kiipeilee "
Niin. Ennen sinniteltiin paskoissa liitoissa taloudellisista syistä ja koko perhe piti kulissia lasten hyvinvoinnin kustannuksella.
Niin, nykyään ei edes teeskennelläe ttä oltaisiin kiinnostuneita lapsen hyvinvoinnista vaan tuhotaan lasten hyvinvointi avioeroilla, jotta vanhemmat saa enemmän omaa aikaa ja jatkuvia uusia rakastumisia. Lapset sitten heitellään milloin mihinkin ja tutustuvat jatkuvasti vanhempiensa uusiin rakkauksiin, jotka ovat niitä ensisijaisia ja tärkeimpiä. Seuraan juuri pariakin lähisukulaista jotka erosivat pikkulapsiaikana ihan hyvistä suhteista (omien sanojensa mukaankin). Vain se suuri rakastuminen oli muuttunut kaveruudeksi. Nyt sitten on viikko-viikko systeemiä tai etävanhemmuutta , vaihtuvia suhteita, suuria rakastumisia ja erodraamoja. Mutta hei, tunteita ainakin riittää! Lapset reagoi, mikä tietysti johtuukin narsistiksi muuttuneista existä, ei omasta epävakaasta elämästä. Siitä pakollisesta lapsiviikostakin lapsukaiset lykätään valtaosaksi päivähoitoon (vaikka olisi kotona) ja isovanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas miniä tulee passattavaksi. Makaa vaan sohvalla, eikä ymmärrä auttaa kotitöissä. Kahvit ja ruoat hänelle kyllä kelpaa.
Minä olen juuri tällainen miniä. Minä olen ihan sairaan väsynyt että ajattelen että sen hetken kun ollaan anoppilassa voisin levätä ja päästä vähän helpommalla. Mutta ei, siitä tuomitaan, mutta kun mieheni, anopin poika, makaa sohvalla niin hänen tilannettaan kyllä ymmärretään. Tottakai pitää huilata! Ja jos jäisin kotiin niin mieheni ja lapset eivät ole ilman minua lähdössä anoppilaan, ei tietenkään kosk minunhan tarvitaan sinne huolehtimaan lapsista, hoitamaan ne ja seurustelemaan anopin kanssa. Suoraan sanottuna siis anoppila reissut kuluttavat minua vaan lisää. Lisäksi vielä saan haukut jos hetken ottaisin omaa aikaa.
Ja jos en lähde niin on minun vika kun mies ei näe äitiään, eikä lapset mummoa ja toisin päin.
Ja kun tällaisesta tuli riitaa, niin mieheni sitten suutuksissaan kirosi minulle toivovansa ettei lapsemme tule aikuisina vierailemaan luonani, että sittenpähän tiedän.
Joo, en voi voittaa.
Mitä se Mies sanoi syyksi ettei halua hoitaa omia lapsiaan? Vai hoitaako mielestään? Kysyn koska meillä ei voi lähteä lomailemaan toisen kotiin kuin hotelliin, pitää se vieraanvaraisuus kompensensoida jollain tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas miniä tulee passattavaksi. Makaa vaan sohvalla, eikä ymmärrä auttaa kotitöissä. Kahvit ja ruoat hänelle kyllä kelpaa.
Minä olen juuri tällainen miniä. Minä olen ihan sairaan väsynyt että ajattelen että sen hetken kun ollaan anoppilassa voisin levätä ja päästä vähän helpommalla. Mutta ei, siitä tuomitaan, mutta kun mieheni, anopin poika, makaa sohvalla niin hänen tilannettaan kyllä ymmärretään. Tottakai pitää huilata! Ja jos jäisin kotiin niin mieheni ja lapset eivät ole ilman minua lähdössä anoppilaan, ei tietenkään kosk minunhan tarvitaan sinne huolehtimaan lapsista, hoitamaan ne ja seurustelemaan anopin kanssa. Suoraan sanottuna siis anoppila reissut kuluttavat minua vaan lisää. Lisäksi vielä saan haukut jos hetken ottaisin omaa aikaa.
Ja jos en lähde niin on minun vika kun mies ei näe äitiään, eikä lapset mummoa ja toisin päin.
Ja kun tällaisesta tuli riitaa, niin mieheni sitten suutuksissaan kirosi minulle toivovansa ettei lapsemme tule aikuisina vierailemaan luonani, että sittenpähän tiedän.
Joo, en voi voittaa.Mitä se Mies sanoi syyksi ettei halua hoitaa omia lapsiaan? Vai hoitaako mielestään? Kysyn koska meillä ei voi lähteä lomailemaan toisen kotiin kuin hotelliin, pitää se vieraanvaraisuus kompensensoida jollain tavalla.
Mieheni voi mielestään lapsuudenkodissaan olla passattavana, anoppi eli äitinsä mahdollistaa sen eikä vaadi mitään. Jos minä vaadin niin tulee vain riitaa, ja anopin kuullen ei voida riidellä tai keskustella asiasta koska heillä ei saa riidellä tms. Pari kertaa olen ottanut siellä miehelleni puheeksi, ja lopputulos on se että minua syytetään ikäväksi ihmiseksi kun olen eri mieltä kuin mies ja äitinsä, ja rikon hyvää ilmapiiriä. Olen siis mieluummin siellä vaan hiljaa koska ihan sama mitä sanoisin aiheeseen, se kääntyy minua vastaan. Kerään voimia ennen vierailua hoitaa lapset yksin, ja kerään voimia vierailun jälkeen että saan itseni taas tasapainoon, niin henkisesti kuin fyysisesti sillä lapsethan ei nuku sujuvasti tuolla että edes yöllä saisin levättyä/nukuttua/olla.
Lasten myötä mennyt tällaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Leo-Isla"? 😂
Niin, olisihan se kohteliasta ollut tarjota vaikka apua. Mutta jos appivanhemmat eivät mitenkään häiriöksikään olleet, kun lasta laitettiin nukkumaan, niin taisivat ne appivanhemmat miniää muuten vaan päähän ottaa läsnäolollaan.
Minusta appivanhemmat osoittivat, että he viihtyivät ihan vain sen miniänkin seurassa, vaikka lapsi oli jo nukkumassa, eikä heidän poikansakaan ollut kotona. Luulisi miniän ottavan sen kohteliaisuutena.. Mutta miniää itseään ei ilmeisesti kiinnosta appivanhempiensa seura millään tavalla.
Miksi niiden miehen sukulaisten seuran pitäisi kiinnostaa?
Niin miksiköhän? Jotkut viihtyvät toistensa seurassa. Meidän miniäni tulee usein luoksemme ja haluaa jäädä yöksikin.
Kysyin miksi sen PITÄISI kiinnosta?
Mitään tällaista syytä ei ole. Ei kaikkien kanssa ple mitään yhteistä tai joku voi olla kuolettavam tylsää tai raskasta seuraa.
Ja itse ainakin olin aivan loppu iltaisin kun lapset oli pieniä. En tod olisi halunnut seurustella kenenkään kanssa vaan siistiä keittiön aamuksi, katsoa seuraavan päivän tarvikkeet ja kaatua sänkyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas miniä tulee passattavaksi. Makaa vaan sohvalla, eikä ymmärrä auttaa kotitöissä. Kahvit ja ruoat hänelle kyllä kelpaa.
Minä olen juuri tällainen miniä. Minä olen ihan sairaan väsynyt että ajattelen että sen hetken kun ollaan anoppilassa voisin levätä ja päästä vähän helpommalla. Mutta ei, siitä tuomitaan, mutta kun mieheni, anopin poika, makaa sohvalla niin hänen tilannettaan kyllä ymmärretään. Tottakai pitää huilata! Ja jos jäisin kotiin niin mieheni ja lapset eivät ole ilman minua lähdössä anoppilaan, ei tietenkään kosk minunhan tarvitaan sinne huolehtimaan lapsista, hoitamaan ne ja seurustelemaan anopin kanssa. Suoraan sanottuna siis anoppila reissut kuluttavat minua vaan lisää. Lisäksi vielä saan haukut jos hetken ottaisin omaa aikaa.
Ja jos en lähde niin on minun vika kun mies ei näe äitiään, eikä lapset mummoa ja toisin päin.
Ja kun tällaisesta tuli riitaa, niin mieheni sitten suutuksissaan kirosi minulle toivovansa ettei lapsemme tule aikuisina vierailemaan luonani, että sittenpähän tiedän.
Joo, en voi voittaa.Mitä se Mies sanoi syyksi ettei halua hoitaa omia lapsiaan? Vai hoitaako mielestään? Kysyn koska meillä ei voi lähteä lomailemaan toisen kotiin kuin hotelliin, pitää se vieraanvaraisuus kompensensoida jollain tavalla.
Mieheni voi mielestään lapsuudenkodissaan olla passattavana, anoppi eli äitinsä mahdollistaa sen eikä vaadi mitään. Jos minä vaadin niin tulee vain riitaa, ja anopin kuullen ei voida riidellä tai keskustella asiasta koska heillä ei saa riidellä tms. Pari kertaa olen ottanut siellä miehelleni puheeksi, ja lopputulos on se että minua syytetään ikäväksi ihmiseksi kun olen eri mieltä kuin mies ja äitinsä, ja rikon hyvää ilmapiiriä. Olen siis mieluummin siellä vaan hiljaa koska ihan sama mitä sanoisin aiheeseen, se kääntyy minua vastaan. Kerään voimia ennen vierailua hoitaa lapset yksin, ja kerään voimia vierailun jälkeen että saan itseni taas tasapainoon, niin henkisesti kuin fyysisesti sillä lapsethan ei nuku sujuvasti tuolla että edes yöllä saisin levättyä/nukuttua/olla.
Lasten myötä mennyt tällaiseksi.
Antaisin miehen mennä anoppilaan lasten kanssa ja jäisin yksin kotiin. Meillä samanlaista. Minä raskaana ja mies käy yksin katsomassa äitiään. Kun lapsi syntyy niin mies voi viedä lapsen isovanhemmille heti, kun imetys loppuu joskus 6kk, mutta minä jään kotiin.
Mun anoppini ei ikinä puhunut muusta kuin itsestään ja kokemistaan vastoinkäymisistä. Suureen ääneen ja tuntitolkulla.
Tällä pilattiin meidän häät, kaikki kyläilyt, lasten kaikki juhlat anopin kuolemaan asti.
Loputtoman itsekeskeistä käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppini ei ikinä puhunut muusta kuin itsestään ja kokemistaan vastoinkäymisistä. Suureen ääneen ja tuntitolkulla.
Tällä pilattiin meidän häät, kaikki kyläilyt, lasten kaikki juhlat anopin kuolemaan asti.
Loputtoman itsekeskeistä käytöstä.
Jos en tietäisi tarkemmin niin uskaltaisin väittää meillä olevan sama anoppi. Jatkuvaa marttyyri käytöstä ja valitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppini ei ikinä puhunut muusta kuin itsestään ja kokemistaan vastoinkäymisistä. Suureen ääneen ja tuntitolkulla.
Tällä pilattiin meidän häät, kaikki kyläilyt, lasten kaikki juhlat anopin kuolemaan asti.
Loputtoman itsekeskeistä käytöstä.
Jos en tietäisi tarkemmin niin uskaltaisin väittää meillä olevan sama anoppi. Jatkuvaa marttyyri käytöstä ja valitusta.
Siis yksi yhteinen aihe joka kiinnostaa niin miniää kuin anoppiakin : anoppi.
Miniälle on kahvinkeitto ylivoimaisen raskas tehtävä, miksei se voi olla anopillekin.
Valittavista miniöistä tulee valittavia anoppeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppini ei ikinä puhunut muusta kuin itsestään ja kokemistaan vastoinkäymisistä. Suureen ääneen ja tuntitolkulla.
Tällä pilattiin meidän häät, kaikki kyläilyt, lasten kaikki juhlat anopin kuolemaan asti.
Loputtoman itsekeskeistä käytöstä.
Jos en tietäisi tarkemmin niin uskaltaisin väittää meillä olevan sama anoppi. Jatkuvaa marttyyri käytöstä ja valitusta.
Minua oikeasti loukkasi meidän häälounaalla se että hän ei edes sen yhden ruokailun aikaa voinut pinnistää.
Me mentiin maistraatissa naimisiin ja sen jälkeen lyhyesti syömään. Anoppi jaksoi 20 minuuttia ja sitten se virsi taas alkoi. Loputonta marinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppini ei ikinä puhunut muusta kuin itsestään ja kokemistaan vastoinkäymisistä. Suureen ääneen ja tuntitolkulla.
Tällä pilattiin meidän häät, kaikki kyläilyt, lasten kaikki juhlat anopin kuolemaan asti.
Loputtoman itsekeskeistä käytöstä.
Jos en tietäisi tarkemmin niin uskaltaisin väittää meillä olevan sama anoppi. Jatkuvaa marttyyri käytöstä ja valitusta.
Siis yksi yhteinen aihe joka kiinnostaa niin miniää kuin anoppiakin : anoppi.
Miniälle on kahvinkeitto ylivoimaisen raskas tehtävä, miksei se voi olla anopillekin.
Valittavista miniöistä tulee valittavia anoppeja.
Minulle valitetaan siitä, että kun pitäisi tehdä tuo homma ja tuo homma. Ikkunatkin pitäisi pestä. Minä en jaksa vali vali vali.. Rahaa on kuin rosvopäälliköllä, mutta palveluita ei osteta. Sama marina jatkuu, jos onnistun saamaan anopin meille kylään kahville tai syömään. Tällä valittamisesta yritetään saada minut sinne siivoamaan mitä en ole suostunut enkä suostu tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas miniä tulee passattavaksi. Makaa vaan sohvalla, eikä ymmärrä auttaa kotitöissä. Kahvit ja ruoat hänelle kyllä kelpaa.
Minä olen juuri tällainen miniä. Minä olen ihan sairaan väsynyt että ajattelen että sen hetken kun ollaan anoppilassa voisin levätä ja päästä vähän helpommalla. Mutta ei, siitä tuomitaan, mutta kun mieheni, anopin poika, makaa sohvalla niin hänen tilannettaan kyllä ymmärretään. Tottakai pitää huilata! Ja jos jäisin kotiin niin mieheni ja lapset eivät ole ilman minua lähdössä anoppilaan, ei tietenkään kosk minunhan tarvitaan sinne huolehtimaan lapsista, hoitamaan ne ja seurustelemaan anopin kanssa. Suoraan sanottuna siis anoppila reissut kuluttavat minua vaan lisää. Lisäksi vielä saan haukut jos hetken ottaisin omaa aikaa.
Ja jos en lähde niin on minun vika kun mies ei näe äitiään, eikä lapset mummoa ja toisin päin.
Ja kun tällaisesta tuli riitaa, niin mieheni sitten suutuksissaan kirosi minulle toivovansa ettei lapsemme tule aikuisina vierailemaan luonani, että sittenpähän tiedän.
Joo, en voi voittaa.
Sulla on kyllä harvinaisen tyhmä ja ajattelematon mies.
Jotenkin näistä kaikista neuvoista tulee läpi, että neuvojilla ei ole ollut äärimmäisen hankalaa ihmistä lähipiirissä. Että sanot tai teet niin tai näin, se on vain askel kohti massiivista *skamyrskyä.
Vaimo83 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppini ei ikinä puhunut muusta kuin itsestään ja kokemistaan vastoinkäymisistä. Suureen ääneen ja tuntitolkulla.
Tällä pilattiin meidän häät, kaikki kyläilyt, lasten kaikki juhlat anopin kuolemaan asti.
Loputtoman itsekeskeistä käytöstä.
Jos en tietäisi tarkemmin niin uskaltaisin väittää meillä olevan sama anoppi. Jatkuvaa marttyyri käytöstä ja valitusta.
Siis yksi yhteinen aihe joka kiinnostaa niin miniää kuin anoppiakin : anoppi.
Miniälle on kahvinkeitto ylivoimaisen raskas tehtävä, miksei se voi olla anopillekin.
Valittavista miniöistä tulee valittavia anoppeja.Minulle valitetaan siitä, että kun pitäisi tehdä tuo homma ja tuo homma. Ikkunatkin pitäisi pestä. Minä en jaksa vali vali vali.. Rahaa on kuin rosvopäälliköllä, mutta palveluita ei osteta. Sama marina jatkuu, jos onnistun saamaan anopin meille kylään kahville tai syömään. Tällä valittamisesta yritetään saada minut sinne siivoamaan mitä en ole suostunut enkä suostu tekemään.
Juu et mene. En tiedä miten miehesi suhtautuu, mutta voisitko ajatella, että antaisitte anopille merkkipäivänä lahjaksi pari siivouskertaa. Vaikka yksi suursiivous ja toinen ikkunoitten pesu.
Ja samalla näitä tilatessanne esittäisitte siivoojille, että he ehdottaisivat anopille, että voisivat jatkaa tästä vaikka käymällä kerran kuussa (ei tietenkään enää teidän rahoillanne), maksaa sen ja sen verran. Voi olla, että anoppi tarttuu täkyyn.
Meillä kävi näin äidin kanssa. En kerrassaan enää kestänyt kuunnella sitä valittamista ja itselläkin jo vaivoja ja omakotitalo siivottavana.
Anoppi: kaikki mitä sanot, tulkitaan väärin. ( Onpa sinulla nätti mekko. Anopin mielestä tuhlannut vaatteisiin. Onpa Pekka kasvanut. Lapsetkin on väärän kokoisia.
Anoppi, älä puhu sairauksistasi, lääkkeistäsi.
Älä asumisasiostasi, yhtiövastike nousi.( Siis anoppi yrittää pyytää meiltä rahaa.)
Älä puhu siivouksistasi tai ikkunanpesusta, kielletty aihe. Hoida asiasi niistä lapsillesi puhumatta.
Älä kerro sukulaisten sairauksista ja kuolemista. Joku Hilkka, onpa sairas tai kuollut, yks sama.
Ilmat on hyvä aihe, älä kysele koulusta tai päiväkodista. Älä kysy milloin loma. ( Taasko se ruikutus alkaa lomakyläilystä).
Pitäydytään ilmoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppini ei ikinä puhunut muusta kuin itsestään ja kokemistaan vastoinkäymisistä. Suureen ääneen ja tuntitolkulla.
Tällä pilattiin meidän häät, kaikki kyläilyt, lasten kaikki juhlat anopin kuolemaan asti.
Loputtoman itsekeskeistä käytöstä.
Jos en tietäisi tarkemmin niin uskaltaisin väittää meillä olevan sama anoppi. Jatkuvaa marttyyri käytöstä ja valitusta.
Minua oikeasti loukkasi meidän häälounaalla se että hän ei edes sen yhden ruokailun aikaa voinut pinnistää.
Me mentiin maistraatissa naimisiin ja sen jälkeen lyhyesti syömään. Anoppi jaksoi 20 minuuttia ja sitten se virsi taas alkoi. Loputonta marinaa.
Jotkut ihmiset on itsekeskeisiä marisijoita. Sillä ei ole mitään tekemistä anoppiuden kanssa. Jokainen tällainen marisija ja valittaja valittaa tietenkin niille lähipiirinsä ihmisille eniten.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi: kaikki mitä sanot, tulkitaan väärin. ( Onpa sinulla nätti mekko. Anopin mielestä tuhlannut vaatteisiin. Onpa Pekka kasvanut. Lapsetkin on väärän kokoisia.
Anoppi, älä puhu sairauksistasi, lääkkeistäsi.
Älä asumisasiostasi, yhtiövastike nousi.( Siis anoppi yrittää pyytää meiltä rahaa.)
Älä puhu siivouksistasi tai ikkunanpesusta, kielletty aihe. Hoida asiasi niistä lapsillesi puhumatta.
Älä kerro sukulaisten sairauksista ja kuolemista. Joku Hilkka, onpa sairas tai kuollut, yks sama.Ilmat on hyvä aihe, älä kysele koulusta tai päiväkodista. Älä kysy milloin loma. ( Taasko se ruikutus alkaa lomakyläilystä).
Pitäydytään ilmoissa.
Minun anoppini lausahduksia:
- En ollut tuntea sinua kun sinä et näytä yhtäön itseltäsi vaan olet suorastaan kaunis
-Työkaverini Mirjaterttu laittoi kalaan aromisuolaa, miten se saattoi laittaa kalaan aromisuolaa, oletteko ikinä kuulleet että joku laittaa kalaan aromisuolaa aromisuolaa 45 minuuttia tämän hokemista ja seuraavalla kerralla uusiksi
- Vävy käy liian usein suihkussa ja kantaa lasta väärin, eikä edes puhu minulle mitään enää tätä seuraavat 45 minuuttia
- naapurin rouvalla (täysin tuntematon meille) oli oksennustauti, sitä oksennusta ihan lensi, hui kauhee miten sitä oksennusta oksennusta. Yök, yök. Ihan vatsaa kääntää, hyi se hajukin seuraava tunti
- tappelin töissä itselleni hiihtolomaviikon että lomailen kanssanne ai mikä matka no minähän voin tulla mukaan siellä oli vaikka kuonka paljon koululaisten äitejä jotka olisi sen viikon halunneet mutta minä taistelin sen itselleni
Ja ei, ei ole koskaan hoitanut lapsia tai auttanut muutenkaan, ja tosiaan varmana vaan ymmärretty väärin.
kääkät on yleensä vaan eessä mutta miksi annat tämmöisen jatkua omassa
kodissasi ? sullahan se muutosvalta on tässä