Lue keskustelun säännöt.
Mies muuttaa omistamaani (velattomaan) asuntoon, kuinka jakaa kulut?
11.06.2023 |
Olemme muuttamassa asuntoon, joka on minun omistamani ja velaton. Osa huonekaluista on minun, ehdotin että mies ostaisi puuttuvat huonekalut. Tämä ei sopinut hänelle, puuttuvat huonekalut tulisi miehen mielestä ostaa puoliksi. Mies on hyvätuloinen. Enkä halua kokea, että mies hyväksikäyttää minun varallisuuttani. Mikä olisi teistä reilu jako? Voinko pyytää mieheltä vuokraa tai maksamaan esimerkiksi vuokrakustannukset.
Kommentit (161)
Tässä tapauksessa kun tuloeroja on tekisin niin että molemmat maksavat asumisen kulut, ruuan ja huonekalut yms. yhteisen tulojen suhteessa ja pienempituloinen määrittelee elintason. Jos parempituloinen haluaa hienompaa/kalliimpaa niin hän maksaa sen sitten itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista, paljon hyviä pointteja.
Kieltämättä ärsytti, kun mies sanoi, että ei suostu yksin maksamaan loppuja huonekaluja (lähinnä sohvasta ja jostain matoista kysymys). Miehillä ei ole tällä hetkellä sohvaa myi hetki sitten oman asuntonsa ja huonekalunsa. Minulla on mutta emme kumpikaan haluaisi tätä ikivanhaa sohvaa remontoituun asuntoon. Tosin nyt tuli fiilis, että raahaan sen vanhan sitten vaikka sinne. Enemmän se miestä ärsyttää, kun on tyylin perään. Toki hänen ostamansa huonekalut olisi sitten hänen ja saisi ne erotilanteessa mukaansa, mutta ei kuulemma sitten välttämättä sopisi hänen uuteen asuntoonsa. Ja huonekalujen arvo laskee myydessä.
Tilanne on haastava, koska mies on hyvätuloinen ja hänellä melko paljon sijoitusomaisuutta. Minulla taas juuri tulot tippuu reilusti alan vaihdon myötä ja ainoata omaisuutta on tämä asunto. Jos annan miehen asua lähes ilmaiseksi minun asunnossa, hän pystyy entistä paremmin kartuttamaan omaisuuttaan ja minä taas en, koska tulot ovat pienet ja omaisuus kiinni asunnossa. Ainakaan tässä vaiheessa suhdetta en haluaisi myydä puolisolle puolia asunnosta, koska asunnolla on tunnearvoa perheelleni ja eron tullen sitten voisi olla, että asunto pitäisi myydä. Mies kuitenkin haluaa tähän asuntoon ehdottomasti muuttaa ja pitää sitä tähän tilanteeseen lähes unelma-asuntona, siksi olisi kiva, että myös mies panostaisi asuntoon.
No yritämme keskustella asioista, katsotaan miten etenee.
Kyllä vahvasti vaikuttaa siltä että mies on käyttämässä sinua nyt hyväksi. Asuisi melkein ilmaiseksi hyvässä asunnossa, ja miettii jo että minne sitten jossain vaiheessa muuttaa sohvansa kanssa. En missään tapauksessa päästäisi häntä muuttamaan asuntoosi.
Laadippa vuokrasopimus. Ei nyt tarvitse täyttä hintaa pyytää, mutta aikas outo tilanne. Vuokrasopimus lienee tuttua hänellekin, kerran sijoitusasuntojakin löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi naisten reaktio, jos mies kysyisi että olisko ok vaatia uusi naisystävä maksamaan vuokraa siitä että saa muuttaa miehen omistamaan asuntoon. Ja puuttuvat huonekalut omilla rahoillaan.
👍👍👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista, paljon hyviä pointteja.
Kieltämättä ärsytti, kun mies sanoi, että ei suostu yksin maksamaan loppuja huonekaluja (lähinnä sohvasta ja jostain matoista kysymys). Miehillä ei ole tällä hetkellä sohvaa myi hetki sitten oman asuntonsa ja huonekalunsa. Minulla on mutta emme kumpikaan haluaisi tätä ikivanhaa sohvaa remontoituun asuntoon. Tosin nyt tuli fiilis, että raahaan sen vanhan sitten vaikka sinne. Enemmän se miestä ärsyttää, kun on tyylin perään. Toki hänen ostamansa huonekalut olisi sitten hänen ja saisi ne erotilanteessa mukaansa, mutta ei kuulemma sitten välttämättä sopisi hänen uuteen asuntoonsa. Ja huonekalujen arvo laskee myydessä.
Tilanne on haastava, koska mies on hyvätuloinen ja hänellä melko paljon sijoitusomaisuutta. Minulla taas juuri tulot tippuu reilusti alan vaihdon myötä ja ainoata omaisuutta on tämä asunto. Jos annan miehen asua lähes ilmaiseksi minun asunnossa, hän pystyy entistä paremmin kartuttamaan omaisuuttaan ja minä taas en, koska tulot ovat pienet ja omaisuus kiinni asunnossa. Ainakaan tässä vaiheessa suhdetta en haluaisi myydä puolisolle puolia asunnosta, koska asunnolla on tunnearvoa perheelleni ja eron tullen sitten voisi olla, että asunto pitäisi myydä. Mies kuitenkin haluaa tähän asuntoon ehdottomasti muuttaa ja pitää sitä tähän tilanteeseen lähes unelma-asuntona, siksi olisi kiva, että myös mies panostaisi asuntoon.
No yritämme keskustella asioista, katsotaan miten etenee.
Tossa tilanteessa voisi olla reilua maksaa jopa täysiä vastikkeita ja vesiä. Omaisuutta kuitenkin on hänellä enemmän ja selvästi tarkoituksenakin on kartoittaa omaa omaisuuttaan tällä asumisratkaisulla.
Vedet, sähköt, netit jne helppoja - puoliksi vaan, kuten ne laitettaisiin silloinkin jos oltaisiin yhdessä vuokralla.
Asumisen osalta yksinkertaisinta unohtaa vastike ja sopia joku soviteltu vuokra. Alempi kuin markkinavuokra mm. koska verot jne mutta kuitenkin sellainen että molemmat voittaa. Ylläpitoon liittyvät remontit jäävät tietysti luonnollisesti omistajan vastuulle.
Näinkö nykyään laskeskellaan? 38v on yhdessä asuttu eikä todellakaan ole laskettu paljonko laitetaan kumpikin.
Välillä ollut työttömyyttä, äitiyslomaa, paljonkin ylitöitä yms vaihtelua eikä todella ole oltu "omissa rahoissa" vaan yhteisissä.
Eri juttu tietenkin AP:n tapaus (trolli) jossa siipeilijä tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista, paljon hyviä pointteja.
Kieltämättä ärsytti, kun mies sanoi, että ei suostu yksin maksamaan loppuja huonekaluja (lähinnä sohvasta ja jostain matoista kysymys). Miehillä ei ole tällä hetkellä sohvaa myi hetki sitten oman asuntonsa ja huonekalunsa. Minulla on mutta emme kumpikaan haluaisi tätä ikivanhaa sohvaa remontoituun asuntoon. Tosin nyt tuli fiilis, että raahaan sen vanhan sitten vaikka sinne. Enemmän se miestä ärsyttää, kun on tyylin perään. Toki hänen ostamansa huonekalut olisi sitten hänen ja saisi ne erotilanteessa mukaansa, mutta ei kuulemma sitten välttämättä sopisi hänen uuteen asuntoonsa. Ja huonekalujen arvo laskee myydessä.
Tilanne on haastava, koska mies on hyvätuloinen ja hänellä melko paljon sijoitusomaisuutta. Minulla taas juuri tulot tippuu reilusti alan vaihdon myötä ja ainoata omaisuutta on tämä asunto. Jos annan miehen asua lähes ilmaiseksi minun asunnossa, hän pystyy entistä paremmin kartuttamaan omaisuuttaan ja minä taas en, koska tulot ovat pienet ja omaisuus kiinni asunnossa. Ainakaan tässä vaiheessa suhdetta en haluaisi myydä puolisolle puolia asunnosta, koska asunnolla on tunnearvoa perheelleni ja eron tullen sitten voisi olla, että asunto pitäisi myydä. Mies kuitenkin haluaa tähän asuntoon ehdottomasti muuttaa ja pitää sitä tähän tilanteeseen lähes unelma-asuntona, siksi olisi kiva, että myös mies panostaisi asuntoon.
No yritämme keskustella asioista, katsotaan miten etenee.
Tossa tilanteessa voisi olla reilua maksaa jopa täysiä vastikkeita ja vesiä. Omaisuutta kuitenkin on hänellä enemmän ja selvästi tarkoituksenakin on kartoittaa omaa omaisuuttaan tällä asumisratkaisulla.
Vedet, sähköt, netit jne helppoja - puoliksi vaan, kuten ne laitettaisiin silloinkin jos oltaisiin yhdessä vuokralla.
Asumisen osalta yksinkertaisinta unohtaa vastike ja sopia joku soviteltu vuokra. Alempi kuin markkinavuokra mm. koska verot jne mutta kuitenkin sellainen että molemmat voittaa. Ylläpitoon liittyvät remontit jäävät tietysti luonnollisesti omistajan vastuulle.
Näinkö nykyään laskeskellaan? 38v on yhdessä asuttu eikä todellakaan ole laskettu paljonko laitetaan kumpikin.
Välillä ollut työttömyyttä, äitiyslomaa, paljonkin ylitöitä yms vaihtelua eikä todella ole oltu "omissa rahoissa" vaan yhteisissä.
Eri juttu tietenkin AP:n tapaus (trolli) jossa siipeilijä tulossa.
Juu, 38 vuodessa asiat tuppaavat löytämään omat luontevat uransa. Tässä oltiin kuitenkin vasta yhteenmuuttoa suunnittelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista, paljon hyviä pointteja.
Kieltämättä ärsytti, kun mies sanoi, että ei suostu yksin maksamaan loppuja huonekaluja (lähinnä sohvasta ja jostain matoista kysymys). Miehillä ei ole tällä hetkellä sohvaa myi hetki sitten oman asuntonsa ja huonekalunsa. Minulla on mutta emme kumpikaan haluaisi tätä ikivanhaa sohvaa remontoituun asuntoon. Tosin nyt tuli fiilis, että raahaan sen vanhan sitten vaikka sinne. Enemmän se miestä ärsyttää, kun on tyylin perään. Toki hänen ostamansa huonekalut olisi sitten hänen ja saisi ne erotilanteessa mukaansa, mutta ei kuulemma sitten välttämättä sopisi hänen uuteen asuntoonsa. Ja huonekalujen arvo laskee myydessä.
Tilanne on haastava, koska mies on hyvätuloinen ja hänellä melko paljon sijoitusomaisuutta. Minulla taas juuri tulot tippuu reilusti alan vaihdon myötä ja ainoata omaisuutta on tämä asunto. Jos annan miehen asua lähes ilmaiseksi minun asunnossa, hän pystyy entistä paremmin kartuttamaan omaisuuttaan ja minä taas en, koska tulot ovat pienet ja omaisuus kiinni asunnossa. Ainakaan tässä vaiheessa suhdetta en haluaisi myydä puolisolle puolia asunnosta, koska asunnolla on tunnearvoa perheelleni ja eron tullen sitten voisi olla, että asunto pitäisi myydä. Mies kuitenkin haluaa tähän asuntoon ehdottomasti muuttaa ja pitää sitä tähän tilanteeseen lähes unelma-asuntona, siksi olisi kiva, että myös mies panostaisi asuntoon.
No yritämme keskustella asioista, katsotaan miten etenee.
Tossa tilanteessa voisi olla reilua maksaa jopa täysiä vastikkeita ja vesiä. Omaisuutta kuitenkin on hänellä enemmän ja selvästi tarkoituksenakin on kartoittaa omaa omaisuuttaan tällä asumisratkaisulla.
Vedet, sähköt, netit jne helppoja - puoliksi vaan, kuten ne laitettaisiin silloinkin jos oltaisiin yhdessä vuokralla.
Asumisen osalta yksinkertaisinta unohtaa vastike ja sopia joku soviteltu vuokra. Alempi kuin markkinavuokra mm. koska verot jne mutta kuitenkin sellainen että molemmat voittaa. Ylläpitoon liittyvät remontit jäävät tietysti luonnollisesti omistajan vastuulle.
Näinkö nykyään laskeskellaan? 38v on yhdessä asuttu eikä todellakaan ole laskettu paljonko laitetaan kumpikin.
Välillä ollut työttömyyttä, äitiyslomaa, paljonkin ylitöitä yms vaihtelua eikä todella ole oltu "omissa rahoissa" vaan yhteisissä.
Eri juttu tietenkin AP:n tapaus (trolli) jossa siipeilijä tulossa.Juu, 38 vuodessa asiat tuppaavat löytämään omat luontevat uransa. Tässä oltiin kuitenkin vasta yhteenmuuttoa suunnittelemassa.
Alussa oli vaan päivä, viikko, kuukausi, vuosi... Alusta saakka oli yhteiset rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avatkaa tili, jonne molemmat laitatte x summan kuukausittain. Sieltä tililtä maksatte sitten kodin kulut. Ruokaostokset, laskut ja vastikkeen sekä remontit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista, paljon hyviä pointteja.
Kieltämättä ärsytti, kun mies sanoi, että ei suostu yksin maksamaan loppuja huonekaluja (lähinnä sohvasta ja jostain matoista kysymys). Miehillä ei ole tällä hetkellä sohvaa myi hetki sitten oman asuntonsa ja huonekalunsa. Minulla on mutta emme kumpikaan haluaisi tätä ikivanhaa sohvaa remontoituun asuntoon. Tosin nyt tuli fiilis, että raahaan sen vanhan sitten vaikka sinne. Enemmän se miestä ärsyttää, kun on tyylin perään. Toki hänen ostamansa huonekalut olisi sitten hänen ja saisi ne erotilanteessa mukaansa, mutta ei kuulemma sitten välttämättä sopisi hänen uuteen asuntoonsa. Ja huonekalujen arvo laskee myydessä.
Tilanne on haastava, koska mies on hyvätuloinen ja hänellä melko paljon sijoitusomaisuutta. Minulla taas juuri tulot tippuu reilusti alan vaihdon myötä ja ainoata omaisuutta on tämä asunto. Jos annan miehen asua lähes ilmaiseksi minun asunnossa, hän pystyy entistä paremmin kartuttamaan omaisuuttaan ja minä taas en, koska tulot ovat pienet ja omaisuus kiinni asunnossa. Ainakaan tässä vaiheessa suhdetta en haluaisi myydä puolisolle puolia asunnosta, koska asunnolla on tunnearvoa perheelleni ja eron tullen sitten voisi olla, että asunto pitäisi myydä. Mies kuitenkin haluaa tähän asuntoon ehdottomasti muuttaa ja pitää sitä tähän tilanteeseen lähes unelma-asuntona, siksi olisi kiva, että myös mies panostaisi asuntoon.
No yritämme keskustella asioista, katsotaan miten etenee.
Tossa tilanteessa voisi olla reilua maksaa jopa täysiä vastikkeita ja vesiä. Omaisuutta kuitenkin on hänellä enemmän ja selvästi tarkoituksenakin on kartoittaa omaa omaisuuttaan tällä asumisratkaisulla.
Vedet, sähköt, netit jne helppoja - puoliksi vaan, kuten ne laitettaisiin silloinkin jos oltaisiin yhdessä vuokralla.
Asumisen osalta yksinkertaisinta unohtaa vastike ja sopia joku soviteltu vuokra. Alempi kuin markkinavuokra mm. koska verot jne mutta kuitenkin sellainen että molemmat voittaa. Ylläpitoon liittyvät remontit jäävät tietysti luonnollisesti omistajan vastuulle.
Näinkö nykyään laskeskellaan? 38v on yhdessä asuttu eikä todellakaan ole laskettu paljonko laitetaan kumpikin.
Välillä ollut työttömyyttä, äitiyslomaa, paljonkin ylitöitä yms vaihtelua eikä todella ole oltu "omissa rahoissa" vaan yhteisissä.
Eri juttu tietenkin AP:n tapaus (trolli) jossa siipeilijä tulossa.Juu, 38 vuodessa asiat tuppaavat löytämään omat luontevat uransa. Tässä oltiin kuitenkin vasta yhteenmuuttoa suunnittelemassa.
Alussa oli vaan päivä, viikko, kuukausi, vuosi... Alusta saakka oli yhteiset rahat.
Hienoa että kaikki meni hyvin. Toisillehan tuollaisessa käy hyvinkin huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ajatus vuokran pyytämisestä puolisolta on aivan järjetön. Joku tän palstan meemi.
Menkää naimisiin (ilman avioehtoa) niin siitä talosta tulee sen myötä yhteinen. Niin yksinkertaista.
Tämä on väärä käsitys. Avioliiton aikana ja ennen hankittu omaisuus on omaisuuden ostajan omaisuutta. Vasta erotessa avioehto astuu voimaan. Se ei siis ole omistusoikeuspaperi toisen kaikkeen omaisuuteen.
Käytännössä on, ja se riittää. Avioliitto turvaa esim. sen että jos sitten vanhana se nainen (asunnon omistaja) kuoleekin ensimmäisenä, niin se mies ei joudu pihalle asunnosta.
Ei ole. Omistaja saa myydä omaisuutensa kysymättä toiselta lupaa samoin myös omien rahojen käyttö. Niillä saa ostaa, mitä huvittaa eikä toisella ole siihen nokan koputtamista. Avioehto ilman muuta, jos tyhjätaskun ottaa puolisokseen ja siihen ehto, että kuoleman jälkeen asunto ei mene puolisolle. Siinä mitataan rakkaus samantien. Hyötyä hakevat lähtevät lätkimään ja hyvä niin. Ota huomioon, että liitto voi loppua asunnon omistajan kuolemaan millä hetkellä hyvänsä. Ei kaikki elä vanhaksi. Avioliiton kestäessä pitkään voi avioehtoa muuttaa leskelle suotuisaksi, muttei ole pakko.
Avioliitosta saa taloudellisesti hyötyä, ei se ole väärin. Jos suhde taloudellisesti hyödyttää, niin ei se poissulje sitä että rakkauttakin olisi. Menkää ihmiset yhteen ja hyötykää taloudellisesti ihan hyvillä mielin.
Jos olisin ap ja kuolisin vanhuuteen ennen ukkoani, niin todellakin haluaisin että rakas mieheni saisi jäädä lopun elämänsä asumaan siihen mun omistamaan kotiin. Varmistaisin sen testamentilla tai avioliitolla.
Anna hänen maksaa koko vastike.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avatkaa tili, jonne molemmat laitatte x summan kuukausittain. Sieltä tililtä maksatte sitten kodin kulut. Ruokaostokset, laskut ja vastikkeen sekä remontit.
Meillä tuo tarkoittaisi, jos kulut laitetaan puoliksi, myös minun omistamani asunnon hoitovastike ja yhtäpaljon laitetaan tilille, miehen asuminen olisi +merkinen ja sijoitus, kun miehen omistama asunto on vuokralla ja saa siitä itselleen vuokratuottoja.
Nyt mies maksaa minulle omasta halustaan asumisestaan puolet käypää vuokraa kuukausittain ja minä maksan kokonaan hoitovastikkeen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna hänen maksaa koko vastike.
Tuo olisi kaikille edullista asumista, jos voisi asua jonkun luona pelkän hoitovastikkeen hinnalla, eikä tarvitse miettiä sijoitetulle pääomalle tuottoa tai remppakuluja.
Ja voisi oman asunnon laittaa vuokralle ja saada siitä vuokratuloja, jolla voisi tehdä bisnestä.
Anna kun arvaan: miehellä ei ole omaisuutta, työtä, piilevä alkoholi- tai muu päihdeongelma, epäsäännölliset tulot (toimeentulotuki, työkkäri).
Jo ap:n aloituksen teksti ja sävy kertoo, että ei kannata muuttaa yhteen. Tuo suhde EI tule kestämään.
Enkä siis syyllistä ap:tä, mutta hänen ajatuksensa ovat oikeutettuja ja nyt jäitä hattuun.
Kulut puoliksi kun on velaton kämppä. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Myös ne rempat, paitsi jos on huviremppoja. Miehen asuminen kuluttaa asuntoa yhtä lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna hänen maksaa koko vastike.
Tuo olisi kaikille edullista asumista, jos voisi asua jonkun luona pelkän hoitovastikkeen hinnalla, eikä tarvitse miettiä sijoitetulle pääomalle tuottoa tai remppakuluja.
Ja voisi oman asunnon laittaa vuokralle ja saada siitä vuokratuloja, jolla voisi tehdä bisnestä.
No minulle se ei ole sijoitus jos saan jakaa kotini rakastamani ihmisen kanssa. Avopuoliso saa ihan vapaasti saada tuloja, ei kai siitä minulle mitään haittaa ole?
Asun puolisoni perimässä talossa, ja kulut on maksettu puoliksi, samoin uudet huonekalut. (Aika paljon kyllä metsästetty netistä, kun talo on vuodelta 1879, ja moderni ei aina oikein toimi.) Meillä on avioehto ( Mulla on omaakin omaisuutta) ja katto- ym. rakennerempat maksaa puolisoni, mutta esim. sisustusremontit on maksettu puoliksi, koska vaikuttaa yhteiseen kodin tunnelmaan. .
Jos kerran tarkoitus on elellä yhteistä elämää, niin miksi hänen pitäisi ne huonekalut yksin maksaa?
Siinähän voi käydä niin, että mies ostaa jonkun 90-luvun mustan jättiläisDallas-nahkasohvan sun maalaisromantiikan keskelle...
Vedet, sähköt, netit jne helppoja - puoliksi vaan, kuten ne laitettaisiin silloinkin jos oltaisiin yhdessä vuokralla.
Asumisen osalta yksinkertaisinta unohtaa vastike ja sopia joku soviteltu vuokra. Alempi kuin markkinavuokra mm. koska verot jne mutta kuitenkin sellainen että molemmat voittaa. Ylläpitoon liittyvät remontit jäävät tietysti luonnollisesti omistajan vastuulle.