Mies muuttaa omistamaani (velattomaan) asuntoon, kuinka jakaa kulut?
Olemme muuttamassa asuntoon, joka on minun omistamani ja velaton. Osa huonekaluista on minun, ehdotin että mies ostaisi puuttuvat huonekalut. Tämä ei sopinut hänelle, puuttuvat huonekalut tulisi miehen mielestä ostaa puoliksi. Mies on hyvätuloinen. Enkä halua kokea, että mies hyväksikäyttää minun varallisuuttani. Mikä olisi teistä reilu jako? Voinko pyytää mieheltä vuokraa tai maksamaan esimerkiksi vuokrakustannukset.
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette asu omissa asunnoissanne?
Minä olen 4-kymppinen naimisissaoleva nainen, asun kaupungissa omassa omistusasunnossani ja aviomieheni asuu lastensa kanssa omakotitalossaan maaseudulla puolen tunnin ajomatkan päässä. Käymme toistemme luona yökylässä monta kertaa viikossa.
Koska haluan jakaa arjen mieheni kanssa ja rahallisesti on kannattavampaa maksaa yhdestä asunnosta kuin kahdesta.
Jos olet maksanut asuntolainasi pois ja miehesi ei suostu maksamaan osuutta yhtiövastikkeesta vaan joudut maksamaan koko vastikkeen yksin, niin miten tämä eroaa siitä että asuisitte eri asunnoissa?
Haluat välttämättä siivota miehen sotkut ja pestä miehen pyykit joka päivä?
Länsimaissa merkittävin syy avioerolle on juuri tuo "arjen jakaminen", jos nainen joutuu tekemään kotona kaiken ja mies ei mitään.
Minä asun miehen kanssa, en minkään poikalapsen. Hän osaa ihan itse pestä pyykit ja siivota sotkunsa. Ikävää jos sinun miehesi ei siihen pysty.
Vierailija kirjoitti:
. Markkinavuokran (puolikkaan) pyytäminen puolisolta on aika härskiä, siinä toinen vaan rikastuisi toisen avulla, mutta jotain nyt kuitenkin.
Kumpikin rikastuisi ihan täsmälleen yhtä paljon.
Jos B olisi aiemmin maksanut vuokraa X euroa, nyt hän maksaisi X/2 eli hän rikastuisi 0.5X joka kuukausi. Myös asunnon omistaja A rikastuisi 0.5X.
Millä logiikalla vain toinen rikastuu?
Kiitos kaikille vastauksista, paljon hyviä pointteja.
Kieltämättä ärsytti, kun mies sanoi, että ei suostu yksin maksamaan loppuja huonekaluja (lähinnä sohvasta ja jostain matoista kysymys). Miehillä ei ole tällä hetkellä sohvaa myi hetki sitten oman asuntonsa ja huonekalunsa. Minulla on mutta emme kumpikaan haluaisi tätä ikivanhaa sohvaa remontoituun asuntoon. Tosin nyt tuli fiilis, että raahaan sen vanhan sitten vaikka sinne. Enemmän se miestä ärsyttää, kun on tyylin perään. Toki hänen ostamansa huonekalut olisi sitten hänen ja saisi ne erotilanteessa mukaansa, mutta ei kuulemma sitten välttämättä sopisi hänen uuteen asuntoonsa. Ja huonekalujen arvo laskee myydessä.
Tilanne on haastava, koska mies on hyvätuloinen ja hänellä melko paljon sijoitusomaisuutta. Minulla taas juuri tulot tippuu reilusti alan vaihdon myötä ja ainoata omaisuutta on tämä asunto. Jos annan miehen asua lähes ilmaiseksi minun asunnossa, hän pystyy entistä paremmin kartuttamaan omaisuuttaan ja minä taas en, koska tulot ovat pienet ja omaisuus kiinni asunnossa. Ainakaan tässä vaiheessa suhdetta en haluaisi myydä puolisolle puolia asunnosta, koska asunnolla on tunnearvoa perheelleni ja eron tullen sitten voisi olla, että asunto pitäisi myydä. Mies kuitenkin haluaa tähän asuntoon ehdottomasti muuttaa ja pitää sitä tähän tilanteeseen lähes unelma-asuntona, siksi olisi kiva, että myös mies panostaisi asuntoon.
No yritämme keskustella asioista, katsotaan miten etenee.
Miksi musta tuntuu ettei mies kuitenkaan ole kovin innoissaan yhteen muuttamassa, kun ei yhteisiin huonekaluihinkaan halua panostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInä asun omassa 140 m2 asunnossa Helsingin keskustassa. Tyttöystävä muutti itänne viime vuonna. Maksan itse asunnosta vielä lyhennyksiä ja vastiketta vajaa 1500 €/kk.
Nyt olen pyytänyt vain puolet hoitovastikkeesta, vesilaskusta, sähköstä ja kotivakuutuksesta eli noin 300 €/kk
Vuokra vastaavasta asunnosta tällä alueella olisi noin 2400 €/kk. Pitäisikö minun pyytää häneltä koko vuokra noin 2400 €/kk vai vakkapa puolet vuokrasta eli 1200 €/kk. Pitäisikö minun myös pyytää häneltä maksu huonekalujen käytöstä. Huonekalut ovat minun.
Puolet markkinavuokrasta minun nähdäkseni. Kuten sanoin aiemminkin, täällä monet tuntuu olevan tyytyväisiä puolikkaaseen vastikkeesta. Hinta pitäisi kuitenkin olla sovittuna etukäteen, eli nyt kun olet suostunut tuohon 300 € / kk, et voi yhtäkkiä muuttaa sitä 1200 € / kk ellei myös tyttöystäväsi ymmärrä että hän asuu tällä hetkellä aivan liian halvalla.
Siis käypää vuokraa pitäisi maksaa? Tuohan on jo rahastusta sitten. Sama kuin alivuokraisi puolet asunnosta kuin jollekin vieraalle. Kuka hullu tuohon suostuu.
Jos toinen maksaa asuntolainat ja vastikkeet niin puolet vuokrasta on kyllä ihan kohtuullinen vaatimus. Kyllähän asunto kuluu ja sekin kustannus menee omistajan piikkiin.
Mitä ihmettä oikein teette niissä asunnoissanne jos ne niin merkittävästi kuluu? Ikinä en ole joutunut kulumisen takia tekemään yhtään remonttia, ainoastaan siksi jos asunnosta on tullut liian vanhanaikainen.
Heh, vuokraaopa asuntosi jollekin. Jos et mitäön mainitse siististä asumisesta, niin oaljon huonommassa kunnossa saat takaisin.
Minulla on vuokra-asunto enkä nähnyt mitään eroa kun vuokralaisen vaihtuessa kävin sitä katsomassa. Edelleenkään et vastannut mikä siinä asunnossa kuluu normaalissa asumisessa?
En ole tuo edellinen, mutta esim. omistamassani asunnossa on kulunut:
- julkisivu
- hissit
- katto
- putket
- keittiö
- parvekkeetKaikki siis ihan vaan kun aika kuluu ja normaalisti asutaan, ilman että kukaan varsinaisesti rikkoi mitään.
Ja miten ne julkisivut, katto tai hissit kuluu enemmän jos asunnossasi asuu kanssasi toinenkin ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Toisen omaan muuttava kumppani maksaa puolet juoksevista kuluista (sähkö, vesi, lämmitys jos erikseen), ja toki puolet ruokakuluista.
Puoliso ei ole oman varallisuuden kerryttämistä varten, eikä sisään muuttanut saa mahdollisen eron tullessa omaisuudesta senttiäkään, joten on kohtuutonta odottaa hänen osallistuvan toisen omaisuuden kasvattamiseen.
Sisäänmuuttava saa kuitenkin säästettyä hemmetisti, jos hän on asunut vuokralla vaikka 900 € / kk, ja sitten maksaa vain puolet vastikkeesta eli ehkä 100 - 200 € / kk. Miksi toisen asuntoon muuttavalle kuuluu nuo kaikki säästöt, miksei maksa tuosta puolta eli säästää itse 450 euroa kuussa edelliseen, ja toinen saa saman verran enemmän verrattuna aiempiin kustannuksiinsa?
Aattelen, että molempien olisi hyvä turvata oma taloustilanteensa. Aika kamalahan on myös tilanne, jossa avopuoliso kuolee, ja jäljelle jäänyt ei omista asuntoa. Saattaa tulla kovakin vääntö kaikesta irtaimistosta. En itse suostuisi avoliittoon, jossa asun toisen omistamassa asunnossa ainakaan ilman mitään sopimusta mistään. Järkevä ihminen sopii jotain, missä huomioidaan molemmat. Toki jos on varaa, voi maksaa myös toisen asumisesta. Vakaassa suhteessa lähtisin kuitenkin siitä, että toinen ostaa pikkuhiljaa osaa asunnosta itselleen, siis jos ei ole mikään suvun perintökämppä.
Mikä olisi naisten reaktio, jos mies kysyisi että olisko ok vaatia uusi naisystävä maksamaan vuokraa siitä että saa muuttaa miehen omistamaan asuntoon. Ja puuttuvat huonekalut omilla rahoillaan.
Naiset laskee pennejään heti, jos mies meinaa tulla euronkin voitolle suhteessa. Mutta toisin päin on ihan ok, että kuppaa miehen varallisuuden tyhjiin.
"No miten rahat yhteiselle tilille ilmaantuu. Tähän on varmaan monenlaisia ratkaisuja olemassa. Jotkut voi jopa laittaa kaikki rahat yhteiselle, koska ollaanhan siinä suhteessa yhdessä. Omasta mielestä ei niin hyvä ratkaisu, pitäähän niitä omia rahoja kuitenkin olla."
..
Tarkoitin aikaisemmin kun tämän kirjoitin.
Piti kirjoittaa, että jotkut jopa laittaa kaikki kuukausitulonsa (palkkansa) yhteiselle tilille. Mutta se ei ole mielestäni hyvä ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista, paljon hyviä pointteja.
Kieltämättä ärsytti, kun mies sanoi, että ei suostu yksin maksamaan loppuja huonekaluja (lähinnä sohvasta ja jostain matoista kysymys). Miehillä ei ole tällä hetkellä sohvaa myi hetki sitten oman asuntonsa ja huonekalunsa. Minulla on mutta emme kumpikaan haluaisi tätä ikivanhaa sohvaa remontoituun asuntoon. Tosin nyt tuli fiilis, että raahaan sen vanhan sitten vaikka sinne. Enemmän se miestä ärsyttää, kun on tyylin perään. Toki hänen ostamansa huonekalut olisi sitten hänen ja saisi ne erotilanteessa mukaansa, mutta ei kuulemma sitten välttämättä sopisi hänen uuteen asuntoonsa. Ja huonekalujen arvo laskee myydessä.
Tilanne on haastava, koska mies on hyvätuloinen ja hänellä melko paljon sijoitusomaisuutta. Minulla taas juuri tulot tippuu reilusti alan vaihdon myötä ja ainoata omaisuutta on tämä asunto. Jos annan miehen asua lähes ilmaiseksi minun asunnossa, hän pystyy entistä paremmin kartuttamaan omaisuuttaan ja minä taas en, koska tulot ovat pienet ja omaisuus kiinni asunnossa. Ainakaan tässä vaiheessa suhdetta en haluaisi myydä puolisolle puolia asunnosta, koska asunnolla on tunnearvoa perheelleni ja eron tullen sitten voisi olla, että asunto pitäisi myydä. Mies kuitenkin haluaa tähän asuntoon ehdottomasti muuttaa ja pitää sitä tähän tilanteeseen lähes unelma-asuntona, siksi olisi kiva, että myös mies panostaisi asuntoon.
No yritämme keskustella asioista, katsotaan miten etenee.
Eli hyvätuloinen mies möi oman asuntonsa, sijoitti rahansa ja on muuttamassa luoksesi asumaan lähes ilmaiseksi?
Miten tämä voi olla reilua, kun mies hyötyy järjestelystä satoja euroja kuussa, on vapaa sijoittamaan rahansa, ei ole oikeasti vastuussa mistään asunnon remonteista jne?
Ei millään pahalla mutta hän halusi muuttaa just tuon takia, hyötyäkseen sinusta yksipuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista, paljon hyviä pointteja.
Kieltämättä ärsytti, kun mies sanoi, että ei suostu yksin maksamaan loppuja huonekaluja (lähinnä sohvasta ja jostain matoista kysymys). Miehillä ei ole tällä hetkellä sohvaa myi hetki sitten oman asuntonsa ja huonekalunsa. Minulla on mutta emme kumpikaan haluaisi tätä ikivanhaa sohvaa remontoituun asuntoon. Tosin nyt tuli fiilis, että raahaan sen vanhan sitten vaikka sinne. Enemmän se miestä ärsyttää, kun on tyylin perään. Toki hänen ostamansa huonekalut olisi sitten hänen ja saisi ne erotilanteessa mukaansa, mutta ei kuulemma sitten välttämättä sopisi hänen uuteen asuntoonsa. Ja huonekalujen arvo laskee myydessä.
Tilanne on haastava, koska mies on hyvätuloinen ja hänellä melko paljon sijoitusomaisuutta. Minulla taas juuri tulot tippuu reilusti alan vaihdon myötä ja ainoata omaisuutta on tämä asunto. Jos annan miehen asua lähes ilmaiseksi minun asunnossa, hän pystyy entistä paremmin kartuttamaan omaisuuttaan ja minä taas en, koska tulot ovat pienet ja omaisuus kiinni asunnossa. Ainakaan tässä vaiheessa suhdetta en haluaisi myydä puolisolle puolia asunnosta, koska asunnolla on tunnearvoa perheelleni ja eron tullen sitten voisi olla, että asunto pitäisi myydä. Mies kuitenkin haluaa tähän asuntoon ehdottomasti muuttaa ja pitää sitä tähän tilanteeseen lähes unelma-asuntona, siksi olisi kiva, että myös mies panostaisi asuntoon.
No yritämme keskustella asioista, katsotaan miten etenee.
Tossa tilanteessa voisi olla reilua maksaa jopa täysiä vastikkeita ja vesiä. Omaisuutta kuitenkin on hänellä enemmän ja selvästi tarkoituksenakin on kartoittaa omaa omaisuuttaan tällä asumisratkaisulla.
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi naisten reaktio, jos mies kysyisi että olisko ok vaatia uusi naisystävä maksamaan vuokraa siitä että saa muuttaa miehen omistamaan asuntoon. Ja puuttuvat huonekalut omilla rahoillaan.
No kuule ihan sama, ei ole kumminkaan päin reilua asua toisen asunnossa lähes ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Toisen omaan muuttava kumppani maksaa puolet juoksevista kuluista (sähkö, vesi, lämmitys jos erikseen), ja toki puolet ruokakuluista.
Puoliso ei ole oman varallisuuden kerryttämistä varten, eikä sisään muuttanut saa mahdollisen eron tullessa omaisuudesta senttiäkään, joten on kohtuutonta odottaa hänen osallistuvan toisen omaisuuden kasvattamiseen.
Miksi kuitenkin on kohtuullista että sisään muuttava saa puolet toisen seiniin sidotun pääoman "tuotosta" täysin vastikkeetta?
Ajatelepa tilanne että aluksi asutaan saman paritalon eri päädyissä ja sitten muutetaan yhteen toisen asuntoon. Muuttaja ei maksa kuin kuluja, koska "kohtuutonta odottaa hänen osallistuvan toisen omaisuuden kasvattamiseen" ja laittaa oman paritalonpäätynsä vuokralle. Eli asuu käytännössä ilmaiseksi ja saa vielä vuokratulot. Kohtuullista vai?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista, paljon hyviä pointteja.
Kieltämättä ärsytti, kun mies sanoi, että ei suostu yksin maksamaan loppuja huonekaluja (lähinnä sohvasta ja jostain matoista kysymys). Miehillä ei ole tällä hetkellä sohvaa myi hetki sitten oman asuntonsa ja huonekalunsa. Minulla on mutta emme kumpikaan haluaisi tätä ikivanhaa sohvaa remontoituun asuntoon. Tosin nyt tuli fiilis, että raahaan sen vanhan sitten vaikka sinne. Enemmän se miestä ärsyttää, kun on tyylin perään. Toki hänen ostamansa huonekalut olisi sitten hänen ja saisi ne erotilanteessa mukaansa, mutta ei kuulemma sitten välttämättä sopisi hänen uuteen asuntoonsa. Ja huonekalujen arvo laskee myydessä.
Tilanne on haastava, koska mies on hyvätuloinen ja hänellä melko paljon sijoitusomaisuutta. Minulla taas juuri tulot tippuu reilusti alan vaihdon myötä ja ainoata omaisuutta on tämä asunto. Jos annan miehen asua lähes ilmaiseksi minun asunnossa, hän pystyy entistä paremmin kartuttamaan omaisuuttaan ja minä taas en, koska tulot ovat pienet ja omaisuus kiinni asunnossa. Ainakaan tässä vaiheessa suhdetta en haluaisi myydä puolisolle puolia asunnosta, koska asunnolla on tunnearvoa perheelleni ja eron tullen sitten voisi olla, että asunto pitäisi myydä. Mies kuitenkin haluaa tähän asuntoon ehdottomasti muuttaa ja pitää sitä tähän tilanteeseen lähes unelma-asuntona, siksi olisi kiva, että myös mies panostaisi asuntoon.
No yritämme keskustella asioista, katsotaan miten etenee.
Kyllä vahvasti vaikuttaa siltä että mies on käyttämässä sinua nyt hyväksi. Asuisi melkein ilmaiseksi hyvässä asunnossa, ja miettii jo että minne sitten jossain vaiheessa muuttaa sohvansa kanssa. En missään tapauksessa päästäisi häntä muuttamaan asuntoosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInä asun omassa 140 m2 asunnossa Helsingin keskustassa. Tyttöystävä muutti itänne viime vuonna. Maksan itse asunnosta vielä lyhennyksiä ja vastiketta vajaa 1500 €/kk.
Nyt olen pyytänyt vain puolet hoitovastikkeesta, vesilaskusta, sähköstä ja kotivakuutuksesta eli noin 300 €/kk
Vuokra vastaavasta asunnosta tällä alueella olisi noin 2400 €/kk. Pitäisikö minun pyytää häneltä koko vuokra noin 2400 €/kk vai vakkapa puolet vuokrasta eli 1200 €/kk. Pitäisikö minun myös pyytää häneltä maksu huonekalujen käytöstä. Huonekalut ovat minun.
MInun vaimoni maksaa asumisesta asunnossani minulle puolet käyvän vuokran mukaisesti plus muut kulut. Lisäksi hän maksaa puolet auton lyhennyksestä ja parkkipaikasta ja muista kuluista koska käytämme sitä molemmat. Maksuja varten meillä on yhteinen tili johon molemmilla on maksukortti ja johon molemmat laitamme joka kuukausi talousrahaa yhtä suuren summan
Pelottava ajatus rahojen kanssa pisteytys. Jos ollaan aviossa.
Vierailija kirjoitti:
Toisen omaan muuttava kumppani maksaa puolet juoksevista kuluista (sähkö, vesi, lämmitys jos erikseen), ja toki puolet ruokakuluista.
Puoliso ei ole oman varallisuuden kerryttämistä varten, eikä sisään muuttanut saa mahdollisen eron tullessa omaisuudesta senttiäkään, joten on kohtuutonta odottaa hänen osallistuvan toisen omaisuuden kasvattamiseen.
Mutta tuolla tavalla se toinen pystyy sitten kartuttamaan omaisuutta toisen kustannuksella. Pitää löytää kultainen keskitie. Puolet juoksevista kuluista ja sen lisäksi jotain kulukorvausta, mutta ei tietenkään puolet markkinavuokrasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi naisten reaktio, jos mies kysyisi että olisko ok vaatia uusi naisystävä maksamaan vuokraa siitä että saa muuttaa miehen omistamaan asuntoon. Ja puuttuvat huonekalut omilla rahoillaan.
No kuule ihan sama, ei ole kumminkaan päin reilua asua toisen asunnossa lähes ilmaiseksi.
Mä en ainakaan näe eroa siinä, kumpi sukupuoli on kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi musta tuntuu ettei mies kuitenkaan ole kovin innoissaan yhteen muuttamassa, kun ei yhteisiin huonekaluihinkaan halua panostaa.
Hänen innostuneisuutensa tuntuu rajoittuvan siihen, että hänelle siunaantuu mahdollisuus asua halvalla ja jatkaa ahneesti oman omaisuutensa kartuttamista ap:n kustannuksella.
Toisen omaan muuttava kumppani maksaa puolet juoksevista kuluista (sähkö, vesi, lämmitys jos erikseen), ja toki puolet ruokakuluista.
Puoliso ei ole oman varallisuuden kerryttämistä varten, eikä sisään muuttanut saa mahdollisen eron tullessa omaisuudesta senttiäkään, joten on kohtuutonta odottaa hänen osallistuvan toisen omaisuuden kasvattamiseen.