Lue keskustelun säännöt.
Tämä on nyt sitten ensimmäinen joulu esikoisemme kuoleman jälkeen.
07.12.2006 |
En saa oikein mitään tehtyä, ahdistaa koko joulu ihan hirveästi.
Tänään piti siivota oikein kunnolla, olen saanut vain pakastimen sulatettua. Viime viikolla piti käydä jouluostoksilla, mutta se päättyi itkukohtaukseen Sokoksen vessassa.
Miten kummassa saan voimia järjestää joulun perheelleni kun itseäni vain ahdistaa ja masentaa. Lapset ovat joutuneet kärsimään surustamme niin paljon tämän vuoden aikana, että olisi kohtuullista tarjota heille edes miellytävä joulu.
Mutta miten kummassa kokoan itseni?
Kommentit (25)
Meillä kuoli lapsi kuusi vuotta sitten. Oli ensimmäinen äitienpäivä ilman häntä, ensimmäinen juhannus, ensimmäinen isänpäivä, ensimmäinen joulu ilman häntä. Kun vuosi oli mennyt, alkoi helpottaa.
Minäkin olin todella hankala tapaus tuona vuonna. Erään ystäväni polttareita täytyi järjestää ja nurisin joka ikisestä asiasta. Mikään ei mielestäni mennyt hyvin. En tuntenut muita polttareiden järjestäjiä ja he eivät tunteneet minua, joten en ole varma, tiesivätkö he siitä surutyöstä, jota olin tekemässä. Aika kamala muisto varmaan kuitenkin heille jäi minusta. Polttarit sen sijaan onnistuivat kohtalaisesti minun käytöksestäni huolimatta.
Ole vain nyt itsekäs. Kyllä tulee vielä aika, jolloin ystäväsi saavat tuntea sen, että sinä annat takaisin oman tukesi, kun he sitä tarvitsevat.
Surusi keskellä halaile muita lapsia aina tilaisuuden tullen. Halaa heitä vaikka kyyneleet silmissä ja anna heidänkin surra sinun sylissäsi. Kerro heille välillä, että et aina jaksa olla iloinen, koska kaikki tuntuu nyt niin pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selviätte varmaan perheenä yhdessä tästä joulusta!
Kaikkea hyvää teille.
...älä ole ainakaan liian kova itsellesi. Äläkä soimaa siitä, että et jaksa olla nyt superäiti. Löytyykö suvustanne voimia teillekin jaettavaksi? Yhteinen joulu?
Kylmä ihminen. En haluaisi koskaan joutua tekemisiin kaltaisesi kanssa.
AP:lle: sinä ja lapsesi selviätte kyllä vaikkei nyt siltä tuntuisikaan. Suru muuttuu ajan kanssa, jotenkin helpommaksi kestää. Ei kuitenkaan koskaan ole mahdollista olla kuin sitä ei olisikaan, mutta se jotenkin vain helpottaa.
Voimia.