Te kenen jo eläkkeellä olevilla vanhemmilla on paljon omaisuutta, mitä olette vanhemmiltanne saaneet?

Elämän!

Törkeä.

Jos nyt omaisuudesta puhutaan, niin näin:

Toinen vanhemmistani on jo kuollut, joten tavallaan perin hänet. Pesää ei kuitenkaan ole vielä jaettu ja isällä on käyttöoikeus kaikkeen, joten sain siis maksaa ison perintöveron, en muuta.

Jokin aika sitten isä antoi lahjana n. 20 000 e arvosta osakkeita + 3000 e rahaa (verojen maksuun) molemmille lapsistani ja n. 5000 e rahaa puolisolleni. Nuo lasten osakkeet ovat olleet varsin tuottoisia, osinkoa on tullut mukavasti. Samaan aikaan sain pari sijoitusasuntoa, mutta isällä edelleen hallintaoikeus. Sain siis maksaa lahjaverot noista, muuta iloa niistä ei ole ollut. Isä on myös maksanut lasten ajokortit.

Nuo olivat lähivuosien juttuja. Elämäni aikana minulle kustannettu monenlaista. Esim. ajokortti ja (halpa) auto. Kun muutin yksin asumaan, maksettiin huonekaluja ja joitain astioita. Joululahjaksi on usein saatu useita satanen per nenä.

Äidin ollessa elossa osti myös synttärilahjoja n. 50 e arvoisia ja antoi "kesälomarahaa" lapsille vaikka 50 e.

Appivanhemmilla on rahaa millä mällätä. Miehen kanssa on useasti sanottu, että ette saa rahoja hautaan, joten käyttäkää nyt rahaa palveluihin. Palveluilla tarkoitamme ostettua apua kodin taloustöihin ja pihatöihin.

Appivanhemmat jo iäkkäitä ja haluavat asua edelleen maalla omassa kodissaan, mutta eivät pärjää siellä ilman lähisukulaisten apua. Lähisukulaisilla ei ole mahdollisuutta käydä siellä yhtenään, joten väännämne asiasta kättä koko ajan.

Ei ole tullut ennakkoperintöä, eikä yhtään mitään muutakaan. 

Olen eläkkeellä (mies ei vielä) mutta toki tarvitsemme omaisuuttamme vielä kuolemaan saakka.

Kun myimme iso kalliin talomme ja muutimme pienempään laitoimme lastenlasten tileille rahaa. Meille saa aina tulla syömään ja jos tulee vaikeuksia olemme tietenkin tukena.

Rahallista apua eivät ole kaivanneet koska heillä on paremmat tulot kuin meillä, kauniit kodit yms. Joku tonni tai kaksi "taskurahaa" tuntuisi typerältä antaa ihmiselle jonka nettotulot on 2 mun eläkkeeni

Lomapaikkamme etelässä on koko perheen käytössä jo nyt, siihen ei perintöä tarvita.

On tullut yksi hyvä neuvo, jota olen noudattanut.

Jokainen tulee toimeen omillaan.

Äiti antoi kaikki kultakorunsa minulle tuossa muutama vuosi sitten. En kysynyt miksi mutta vähän kyllä ihmetytti.

Ennakkoperintönä osakeasunnon huippupaikalta ja auton. Joskus ovat siirtäneet rahaa minun tilille jos on kuukausi jolloin on ollut paljon laskuja ja oma palkkani ei ole riittänyt.

Olipa törkeä aloitus.  Kun hoidatte lepsenne, koulutatte ja rakastatte, he eivät kieli pitkällä ole teitä hautaan kyöräämässä ja perintöä jakamassa. Saattaa käydä niin onnellisesti, että lapsenne ovat tukena omassa arjessanne, helpottamassa arkeanne ja lapsenlapset elämänne suurena ilona. Raha toki helpottaa,  mutta ei ole kaikki.

Maksaneet mulle laskuja ja esim. terapiakäynnit.

Mieheni vanhemilla on rahaa. Miehen lapsuudessa aivopesivät mieheni uskomaan että heillä ei ollut rahaa. Jotta hän ei olisi pyytänyt mitään. Asuivat kuitenkin talossa ja moottorivene oli. Ovat saaneet molemmat perintöä mukavasti. Ollessaan keski-ikäsiä. On ollut myös talo etelässä.

Eivät ole antaneet mitään. Ovat tulleet esm tänne lastenlasten synttäreille, antamatta sankarille mitään. Mulla ovat voineet tuoda kukan sillon, syövät ja juovat kuitenkin niin hyvin etteivät ihan tyhjin käsin kehtaa tulla.

Saitoja kehdosta hautaan. Todella ruma luonteenpiirre ihmisessä.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni vanhemilla on rahaa. Miehen lapsuudessa aivopesivät mieheni uskomaan että heillä ei ollut rahaa. Jotta hän ei olisi pyytänyt mitään. Asuivat kuitenkin talossa ja moottorivene oli. Ovat saaneet molemmat perintöä mukavasti. Ollessaan keski-ikäsiä. On ollut myös talo etelässä.

Eivät ole antaneet mitään. Ovat tulleet esm tänne lastenlasten synttäreille, antamatta sankarille mitään. Mulla ovat voineet tuoda kukan sillon, syövät ja juovat kuitenkin niin hyvin etteivät ihan tyhjin käsin kehtaa tulla.

Saitoja kehdosta hautaan. Todella ruma luonteenpiirre ihmisessä.

Multa on anoppi saanut vaatteitani jotka olin ajatellut laittaa kierrätykseen, kulkee ihan niissä. Kirjoja ovat saaneet.

Meillä on rahaa.

Maksamme lasten autokoulut, asuvat ilmaiseksi, maksamme opinnot, vaihto-opintoihin liittyvät kustannukset, ulkomailla opiskelut, pyörät, ruoan, vaatteet

Maksamme myös molemmat joka kuukausi sen sallitun verottoman summan tileille kummallekin.

Ja autamme kaikin tavoin.

Meillä on kesämökki jota saa käyttää rajatta.

Me vanhemmat emme kumpikaan saaneet kotoamme kuin traumat, joten me toimimme itse toisin.

Vierailija kirjoitti:

Olipa törkeä aloitus.  Kun hoidatte lepsenne, koulutatte ja rakastatte, he eivät kieli pitkällä ole teitä hautaan kyöräämässä ja perintöä jakamassa. Saattaa käydä niin onnellisesti, että lapsenne ovat tukena omassa arjessanne, helpottamassa arkeanne ja lapsenlapset elämänne suurena ilona. Raha toki helpottaa,  mutta ei ole kaikki.

Miten perintöverosuunnittelusta puhuminen on kieli pitkällä hautaan kyöräämistä? Sitä rahaahan juuri on järkevää siirtää verotta lapsilleen ja lapsenlapsilleen jo eläessään. Siksi kaikenlaisia isoja laskuja kannattaa maksaa ja antaa muutenkin kaikille maksimimäärät verottomana.

Jos vaikka maksan lapseni keittiörempan, miten se liittyy siihen, että lapseni odottaa minun kuolevan, jotta saa perintönsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa törkeä aloitus.  Kun hoidatte lepsenne, koulutatte ja rakastatte, he eivät kieli pitkällä ole teitä hautaan kyöräämässä ja perintöä jakamassa. Saattaa käydä niin onnellisesti, että lapsenne ovat tukena omassa arjessanne, helpottamassa arkeanne ja lapsenlapset elämänne suurena ilona. Raha toki helpottaa,  mutta ei ole kaikki.

Miten perintöverosuunnittelusta puhuminen on kieli pitkällä hautaan kyöräämistä? Sitä rahaahan juuri on järkevää siirtää verotta lapsilleen ja lapsenlapsilleen jo eläessään. Siksi kaikenlaisia isoja laskuja kannattaa maksaa ja antaa muutenkin kaikille maksimimäärät verottomana.

Jos vaikka maksan lapseni keittiörempan, miten se liittyy siihen, että lapseni odottaa minun kuolevan, jotta saa perintönsä?

Yleensä ihmiset aikuistuvat ja itsenäistyvät 18-vuotiaina, eikä maksata remppojaan vanhemmillaan.

Elämän ja liudan sairauksia. Kiitollinen elämästä, kuitenkin. Fyysiset omaisuudet ovat menettäneet jo arvonsa, kauan aikaa sitten. Toisten varaan ei kannata laskea yhtään mitään. Turhaa energian haaskausta.

"Paljon omaisuutta" on suhteellinen käsite, mutta omillani on riittävästi omaisuutta etteivät he huolehdi riittääkö raha hyvään loppuelämään omassa kodissa. Eivät toisaalta kuluta paljoa, joten taitaa mennä niin päin että saavat enemmän eläkettä kuin kuussa normaalisti käyttävät.

Ovat antaneet lahjoina sen alle 5000 euroa (ja vielä aiemmin alle 4000 euroa jos en väärin muista) kolmen vuoden välein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa törkeä aloitus.  Kun hoidatte lepsenne, koulutatte ja rakastatte, he eivät kieli pitkällä ole teitä hautaan kyöräämässä ja perintöä jakamassa. Saattaa käydä niin onnellisesti, että lapsenne ovat tukena omassa arjessanne, helpottamassa arkeanne ja lapsenlapset elämänne suurena ilona. Raha toki helpottaa,  mutta ei ole kaikki.

Miten perintöverosuunnittelusta puhuminen on kieli pitkällä hautaan kyöräämistä? Sitä rahaahan juuri on järkevää siirtää verotta lapsilleen ja lapsenlapsilleen jo eläessään. Siksi kaikenlaisia isoja laskuja kannattaa maksaa ja antaa muutenkin kaikille maksimimäärät verottomana.

Jos vaikka maksan lapseni keittiörempan, miten se liittyy siihen, että lapseni odottaa minun kuolevan, jotta saa perintönsä?

Samaa mieltä tästä. Minusta on kiva että jälkipolvilla on helpompi elämä, joten haluan antaa kertyneestä omaisuudestani heille mahdollisimman paljon. Toinen vaihtoehto olisi säästellä (tai kuluttaa) kaikki kuolemaan asti, jolloin verottaja vie ison siivun ja omat lapseni eivät saa vastaavaa hyötyä.

Traumoja, jonkinlaista rahallista apua, perinnöllisiä sairauksia sekä jonkinlaiset käytöstavat ja moraalin, mutta myös tukullisen heidän, eläkeikäisten, ongelmia ratkottavakseni.

Vois olla paskemminkin, vois olla paljon paremminkin.