HS: Väärä valinta

Voihan sen lapsen antaa adoptioon

Itse ajattelin ennen synnytystä, että palaan töihin heti kun äitisvapaa päättyy.

Jäin kotiin viideksi vuodeksi, siihen asti että tuli tunne että tarviin jotain muutakin omaa aikaa kun sen, jonka vietin vessassa.

Kyllä ne työt odotti, ei sitä ollutkaan niin korvaamaton. Ja kotona oli kivaa aikansa.

Onneksi Pauliinalla on kaksi vapaapäivää viikossa jolloin vie lapset päiväkotiin, ja voi keskittyä itseensä. Jos olisi kuninkaallinen olisi myös lapsenhoitajapalvelijat koko aika läsnä ja saisi harrastaa vaikka mitä vaikka milloin. Miksi en ole kuninkaallinen ja rikas Pauliina saattaa miettiä. Oma aika hyvä mieli.

Eikö ollutkaan mikään nukke jonka voi välillä unohtaa koppaan ja jatkaa muita leikkejä. "Kuumeilijat" vois ottaa sukulaislapsia hoitoon niin karisee valheelliset mielikuvat lapsista, ei ollenkaan yhtä helppoa kuin koiran kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Pauliinalla on kaksi vapaapäivää viikossa jolloin vie lapset päiväkotiin, ja voi keskittyä itseensä. Jos olisi kuninkaallinen olisi myös lapsenhoitajapalvelijat koko aika läsnä ja saisi harrastaa vaikka mitä vaikka milloin. Miksi en ole kuninkaallinen ja rikas Pauliina saattaa miettiä. Oma aika hyvä mieli.

En usko, että kyse itsekkyydestä. Joillekin vaan lapsen saaminen tuntuu luonnottomalta. Tai ainakin itselleni. Ehkä Pauliina ei tajunnut tilannetta ajoissa.

Ellette saa biologisia lapsia , niin teidän ei pitänytkään saada, olitte liian homogeenisiä siihen asiaan.

Ja millään mammonalla /rahalla te ette voi ostaa ihmisyyttä.

Piste ja näkemiin.

Ensinnäkin: tottakai joillekin iskee katumus; vanhemmuus on täydellistä vastuunottoa toisen ihmisen elämästä ja onnellisuudesta, sitä ennen pitäisi ideaalitilanteessa pystyä ottamaan vastuu omasta elämästä ja onnellisuudesta eikä kaikki pysty siihenkään.

Toiseksi: alle kaksivuotiaan kohdalla nuo tunteet on tyypillisempiä koska se ipana ei oikeasti pysty tekemään juuri mitään itse, ainakaan sotkematta. Parin vuoden päästä Pauliinalla saattaa olla eri ääni kellossa.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Pauliinalla on kaksi vapaapäivää viikossa jolloin vie lapset päiväkotiin, ja voi keskittyä itseensä. Jos olisi kuninkaallinen olisi myös lapsenhoitajapalvelijat koko aika läsnä ja saisi harrastaa vaikka mitä vaikka milloin. Miksi en ole kuninkaallinen ja rikas Pauliina saattaa miettiä. Oma aika hyvä mieli.

Minusta on hyvä, että nykyään voidaan tarjota tukea perheille. Pauliinan kaltaiset vanhemmat eivät ole mikään nykyajan ilmiö, vaan totta kai aina on ollut äitejä (ja isiä!), joille vanhemmuus ei syystä tai toisesta sovi. Nykyään näitä on varmasti jopa vähemmän kuin ennen, sillä lapsia ei ole mikään pakko tehdä. Kirjallisuudessa ja esimerkiksi muistelmissa kuvataan usein lasten välinpitämätöntä ja jopa julmaa kohtelua menneisyydessä. Tiedetään, että esimerkiksi kuningatar Viktoria inhosi äitiyttä. Pauliina vaikuttaa aktiivisesti hakeneen apua tilanteeseen, ja minä ainakin pidän tätä lapsen etuna. Pauliinan paheksunta ei edistä lapsen hyvinvointia mitenkään.

Siis tällä on kaksi vapaapäivää viikossa, jota saa itse rentoutua, harrastaa, löhöillä ja pitää itsestään huolta?? Jotenkin en usko nyt "vaativaan" asiantuntijatehtävään, miten hän ne hoitaa?

T. Kolmen lapsen äiti "vaativissa asiantuntijatehtävissä" :D

Tällä henkilöllä taitaa kyllä olla jotain mielenterveysongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin: tottakai joillekin iskee katumus; vanhemmuus on täydellistä vastuunottoa toisen ihmisen elämästä ja onnellisuudesta, sitä ennen pitäisi ideaalitilanteessa pystyä ottamaan vastuu omasta elämästä ja onnellisuudesta eikä kaikki pysty siihenkään.

Toiseksi: alle kaksivuotiaan kohdalla nuo tunteet on tyypillisempiä koska se ipana ei oikeasti pysty tekemään juuri mitään itse, ainakaan sotkematta. Parin vuoden päästä Pauliinalla saattaa olla eri ääni kellossa.

Joo, ja tunteet on kuitenkin vain tunteita.

Se kuitenkin tiedetään että ne kolme ensimmäistä ikävuotta on lapsen kehityksen kannalta tärkeimmät. Kyllä minä toivoisin, että vanhemmat jaksaisi lapsiaan hoivata kotona.

Mutta, jokainen tavallaan kai sitten.

Christiiina kirjoitti:

Olisi kiva, jos samanlaisia artikkeleita julkaistaisiin isien näkökulmasta. Että isä on lähtenyt lätkimään, kun ei ollutkaan niin kivaa olla oman lapsensa kanssa.

Olisiko kiva?

Eihän tässä tuo äiti lähtenyt lätkimään. Ihmettelen kyllä jutussa isän vähäistä roolia.

Ja mun skidini oppi lukemaan ja kirjoittamaan 4 -vuotiaina.

Rahalla ette saa ostettua ihmisyyttä, muistakaa se.

Heippuustit.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Olisi kiva, jos samanlaisia artikkeleita julkaistaisiin isien näkökulmasta. Että isä on lähtenyt lätkimään, kun ei ollutkaan niin kivaa olla oman lapsensa kanssa.

Olisiko kiva?

Eihän tässä tuo äiti lähtenyt lätkimään. Ihmettelen kyllä jutussa isän vähäistä roolia.

Isät ei ole media seksikkäitä tänä päivänä. toimittajina pääosin naisia jotka tekee juttuja naisille.

Christiiina kirjoitti:

Olisi kiva, jos samanlaisia artikkeleita julkaistaisiin isien näkökulmasta. Että isä on lähtenyt lätkimään, kun ei ollutkaan niin kivaa olla oman lapsensa kanssa.

#miesvihanäkyväksi

Mitähän nämä ihmiset on ajatelleet sen vanhemmuuden olevan? Olihan varsinkin ensimmäisen vauvavuosi raskaampi ja yksinäisempi mitä oletin, mutta ei se tullut yllätyksenä, että raskasta tulee olemaan.

Joskus tuntuu ettei nämä Pauliinat edes yritä nähdä niitä kivoja juttuja vanhemmuudessa ja lapsessa. Niitä on kuitenkin aika paljon enemmän kuin niitä ikäviä.

Pauliinan teki esikoisen aivan liian myöhään. ei jaksa niin ei jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Siis tällä on kaksi vapaapäivää viikossa, jota saa itse rentoutua, harrastaa, löhöillä ja pitää itsestään huolta?? Jotenkin en usko nyt "vaativaan" asiantuntijatehtävään, miten hän ne hoitaa?

T. Kolmen lapsen äiti "vaativissa asiantuntijatehtävissä" :D

Onko sinulle jotenkin uusi asia se, että eri ihmisillä on erilaiset voimavarat ja että eri ihmiset kuormittuvat eri asioista? Joku rentoutuu istumalla mökillä laiturinnokassa kirjaa lukien, toinen käy keikoilla ja tapaa ystäviä. Jos esimerkkihenkilöiden pitäisi vaihtaa elämiä keskenään, he kumpikin varmaan ahdistuisivat nopeasti. Kyllähän pieni lapsi on todella vaativa, ja se, että joutuu olemaan koko ajan lapsen käytettävissä, voi olla kuormittavaa sellaiselle ihmiselle, joka muuten tarvitsee paljon omaa aikaa ja tilaa. Minusta ei ole mitenkään ristiriitaista vaan täysin mahdollista, että sama ihminen, myös äiti, voi kestää hyvin työelämän paineita mutta ei perhe-elämän. Onhan perhe-elämää työhön pakenevia isejäkin nähty maailman sivun.

En myös tajua, kaikkihan tuntevat näin(kin). Välillä tuntee syvää vihaa lastaan kohtaan. Vauvavuosi/vuodet ovat silkkaa orjatyötä, ja toisilla kiintymyksen kasvu ottaa aikansa. Koen olevani aivan normaali ja hyvä äiti, kun huolehdin artikkelin naisen tavoin aika mekaanisesti vauva-ajan, mutta vähitellen välitin vauvasta enemmän ja parivuotiasta jo rakastin syvästi. Vieläkin lapsen ollessa nyt teink koen vihaa ja rakkautta - se on ihmissuhde!

Jotenkin tuntuu että hänellä on ollut todella vääristynyt kuva äitiyden onnesta, että se pitäisi olla onnea ja iloa vain. Lisäksi hän tuntuu tarvitsevan todella paljon asian läpikäyntiin; kaksi kokonaista päivää viikossa vain omaan lepäilyyn, ei taida olla aivokapasiteetti ihan normaalilla tasolla.