Onko kaikilla 40-vuotiailla lihakset kipeät koko ajan?

Oisko magnesiumista apua ? Osta hyvälaatuista ja ota illalla.

Ja voi nuo olla myös vaihdevuosioireita. Tai fibromyalgia.

Ei tuo ole normaalia - tai ei ainakaan kaikille tuttu ongelma.

N65

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tuollaista vaihdevuosien alussa, ehkä puolen vuoden tai vuoden ajan. Oli kaikenlaisia kolotuksia. Mutta se on ohimenevää, kyllä kroppa tottuu uusiin matalampiin hormonitasoihin. Nyt vaihdevuosista neljä vuotta ja urheilen jopa enemmän kuin nuorena ja tuntuu että olen elämäni kunnossa, myös palautuminen nopeaa. Joogasin paljon silloin kun oli eniten kolotuksia ja siitä oli paljon hyötyä. Tavallisesta venyttelystä ei ollut kuin lähinnä haittaa.

Minulla oli viime vuosi vaikea. Kroppa ei kestänyt oikein mitään ilman kipuja, tolkutonta väsymystä, rasitusvammoja ja jäykistymistä. Pientä masennustakin oli, kun mietin että loppusuora on alkanut ja en varmasti tule jaksamaan töissä eläkeikään. Olen 44 v. Viime kuukaudet on menneet ok, jaksan liikkua ilman kipuja ja pahin jäykkyys on kadonnut. Vähensin sokerin olennaisesti, vähensin viljatuotteita, hyvin harvoin punaista lihaa, lisäsin kasvisten määrää, aloitin syömään säännöllisesti erilaisia vitamiinilisiä. En tiedä oliko näillä vaikutusta,  vai olisiko kyse tuosta että elimistö tottui erilaiseen hormonitasoon. 

Mulla ainakin on ennen kuukautisia niin kipeät jalat että itku meinaa päästä. Sitten kun kuukautiset tulee, niin kivut katoaa. Ja taas sama seuraavassa kuussa. Ikää 53 v (ja kuukautiset jatkuu säännöllisesti :-(

Itse olen ihmetellyt viitisen vuotta kun en enää palaudu normaalisti ja rasitus tuntuu kasaantuvan oudosti niin, että joka seitsemäs päivä on pakko vain lepäillä kotona. Vaikka olo olisi seitsemäntenä päivänä hyvä ja kävelisin vain muutaman kilometrin, menen täysin tilttiin, josta toipuminen vie kaksi päivää enkä pysty rasittamaan silloin itseäni normaalisti. Kävelen kuitenkin parikymmentä kilometriä ja uin pari kilometriä joka viikko. Nykyään tunnen jo kuudentena päivänä kuinka väsymys alkaa painaa ja joskus olen myös hyvin stressaantunut silloin. Hulluinta on että liikun jopa enemmän kuin nuorena ja lihaksisto tuntuu toimivan paremmin.

Sairastin kyllä viisi vuotta sitten adenoomasta johtuen hyperkalsemiaa joka loppui leikkaukseen, ja joku lääkäri sanoi sen voivan vaikuttaa vielä kauan. Mutta ei senkään vaikutuksen varmasti pitäisi enää pahentua näin paljon myöhemmin.

Ei kai tämä ole ikääntymistä? Viisikymppiä lähestyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tuollaista vaihdevuosien alussa, ehkä puolen vuoden tai vuoden ajan. Oli kaikenlaisia kolotuksia. Mutta se on ohimenevää, kyllä kroppa tottuu uusiin matalampiin hormonitasoihin. Nyt vaihdevuosista neljä vuotta ja urheilen jopa enemmän kuin nuorena ja tuntuu että olen elämäni kunnossa, myös palautuminen nopeaa. Joogasin paljon silloin kun oli eniten kolotuksia ja siitä oli paljon hyötyä. Tavallisesta venyttelystä ei ollut kuin lähinnä haittaa.

Minulla oli viime vuosi vaikea. Kroppa ei kestänyt oikein mitään ilman kipuja, tolkutonta väsymystä, rasitusvammoja ja jäykistymistä. Pientä masennustakin oli, kun mietin että loppusuora on alkanut ja en varmasti tule jaksamaan töissä eläkeikään. Olen 44 v. Viime kuukaudet on menneet ok, jaksan liikkua ilman kipuja ja pahin jäykkyys on kadonnut. Vähensin sokerin olennaisesti, vähensin viljatuotteita, hyvin harvoin punaista lihaa, lisäsin kasvisten määrää, aloitin syömään säännöllisesti erilaisia vitamiinilisiä. En tiedä oliko näillä vaikutusta,  vai olisiko kyse tuosta että elimistö tottui erilaiseen hormonitasoon. 

Tuntuu että suolistokaan ei kestä mitään, ilmavaivoja ja vatsanväänteitä. Siksi olen jättänyt vehnän pois, kun ajattelin että se on syy, mutta en ole varma enää. So keri on minimissä, ruokavalio kasvispainotteinen. Vedän vähän vaikka mitä vitamiineja. Silti tuntuu, että oikein mistään ei ole apua. Sokeri on myrkkyä kyllä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ihmetellyt viitisen vuotta kun en enää palaudu normaalisti ja rasitus tuntuu kasaantuvan oudosti niin, että joka seitsemäs päivä on pakko vain lepäillä kotona. Vaikka olo olisi seitsemäntenä päivänä hyvä ja kävelisin vain muutaman kilometrin, menen täysin tilttiin, josta toipuminen vie kaksi päivää enkä pysty rasittamaan silloin itseäni normaalisti. Kävelen kuitenkin parikymmentä kilometriä ja uin pari kilometriä joka viikko. Nykyään tunnen jo kuudentena päivänä kuinka väsymys alkaa painaa ja joskus olen myös hyvin stressaantunut silloin. Hulluinta on että liikun jopa enemmän kuin nuorena ja lihaksisto tuntuu toimivan paremmin.

Sairastin kyllä viisi vuotta sitten adenoomasta johtuen hyperkalsemiaa joka loppui leikkaukseen, ja joku lääkäri sanoi sen voivan vaikuttaa vielä kauan. Mutta ei senkään vaikutuksen varmasti pitäisi enää pahentua näin paljon myöhemmin.

Ei kai tämä ole ikääntymistä? Viisikymppiä lähestyy.

Tuttua! Mutta minulla tuo tulee jo aiemmin. Tuntuu, kuin kuormittuisin aivan naurettavan vähästä. Krapulainen olo kuvaa sitä ehkä parhaiten.

Toki, ei me olla nuoria aina, kroppa ja jaksaminen muuttuu, mutta että tapahtuuko se näin aikaisin?

Ap

Ehkä Fodmap -ruokavaliosta apua ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, nuo vaivat, joita moni nainen luulee väistämättömiksi ikääntymisen seurauksiksi, voivat lähteä kokonaan vaihdevuosien hormonikorvaushoidoilla. Samoin mm. monen keski-ikäisen kärsimä 'masennus', mitä hoidetaan ihan väärillä lääkkeillä.

Mutta eikös se hormonikorvaus yleensä ole Mirena? Tai siis hormonikierukka ylipäätään? Minulla se jo on.

Ap

Ei vaan pillerit.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä tässä kieltämättä on kaikenlaista kolotusta ilmaantunut vaikka ei vielä ole kuin esivaihtari-iässä eli 45-vuotias.

Liikunnastakaan ei enää palaudu kuten ennen eikä mikään määrä venyttelyä tunnu riittävän vaan sitä on aamulla lähinnä kuin pystyyn nostettu sahapukki. Ja polvet särkee ja vihloo, samoin peukalot. Lisäksi silmät tuntuu kuivuvan päähän näin muutamia mainitakseni. Pahinta on, että mikään tällainen vaiva ei enää mene pois ajan kanssa/lepäämällä vaan sen kanssa pitää vain yrittää oppia elämään :(

Höpöhöpö. Omat vanhempani ovat päälle seitsemänkymppisinä paljon paremmassa kunnossa kuin sinä. Kuulostaa siltä, ettet harrasta liikuntaa, vaikka kehosi sitä vaatisi.

Olen 46v, ei ole tuollaista. Joskus hartiat ovat jumissa mutta niin ne olivat 18-vuotiaanakin.

Minä olin nelikymppisenä kipeimmilläni, kaikenlaista kremppaa ja vaivaa ilmeni. Luulin, että tästä se vanhuus nyt sitten alkoi, mutta onneksi olin väärässä. Viisikymppisiin mennessä aloin olla taas kunnossa, ja nyt reilu kuusikymppisenä ei ole mitään vikaa missään. Jaksaa liikkua, mihinkään ei koske, kroppa pelaa kuin nuorella likalla.

Eli ap, älä vielä ala kiikkutuolia ja kävelykeppiä katsella: ehkä on sinullakin vain ohimenevä vaihe, jonka jälkeen koittaa uusi kukoistus. 🙂

No ei ole normaalia, että on kokoajan jäykkä tai että särkee paikkoja 24/7. Kyllä silloin on jo joku sairaus.

Oudot lihas- ja nivelkivut loppuivat hormonikorvaushoito-laastariin. Mieslääkäri oli ymmällään. Gynekologi osasi. T. N48

Lihakset on kipeät sillä lailla että niissä on punttien nostelusta maitohappoja. Muuten ei ole kipua eikä kolotusta. T. Päivittäin urheileva 48v (ja tästä huolimatta on jonkunverran ylipaino, sekään ei ihme kyllä aiheuta kipua vaan juoksen joka viikko 30km

Kun mulla oli jatkuvia kipuja ja mm. kauppakassien katamisen jälkeen kesti hetken, että sain sormet oikastua ja avaimet käteen, niin syynä oli kilpirauhasen vajaatoiminta. Mulla ei tullut tajutonta väsymystä kuten useimmilla vaan kärsin lihaskivuista.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ihmetellyt viitisen vuotta kun en enää palaudu normaalisti ja rasitus tuntuu kasaantuvan oudosti niin, että joka seitsemäs päivä on pakko vain lepäillä kotona. Vaikka olo olisi seitsemäntenä päivänä hyvä ja kävelisin vain muutaman kilometrin, menen täysin tilttiin, josta toipuminen vie kaksi päivää enkä pysty rasittamaan silloin itseäni normaalisti. Kävelen kuitenkin parikymmentä kilometriä ja uin pari kilometriä joka viikko. Nykyään tunnen jo kuudentena päivänä kuinka väsymys alkaa painaa ja joskus olen myös hyvin stressaantunut silloin. Hulluinta on että liikun jopa enemmän kuin nuorena ja lihaksisto tuntuu toimivan paremmin.

Sairastin kyllä viisi vuotta sitten adenoomasta johtuen hyperkalsemiaa joka loppui leikkaukseen, ja joku lääkäri sanoi sen voivan vaikuttaa vielä kauan. Mutta ei senkään vaikutuksen varmasti pitäisi enää pahentua näin paljon myöhemmin.

Ei kai tämä ole ikääntymistä? Viisikymppiä lähestyy.

Onko sinulta tutkittu, ettei vaan ole kilpirauhasesta johtuvaa. Mulla oli kävelylenkkien jälkeen kipuja monta päivää ja olikin vajaatoimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä tässä kieltämättä on kaikenlaista kolotusta ilmaantunut vaikka ei vielä ole kuin esivaihtari-iässä eli 45-vuotias.

Liikunnastakaan ei enää palaudu kuten ennen eikä mikään määrä venyttelyä tunnu riittävän vaan sitä on aamulla lähinnä kuin pystyyn nostettu sahapukki. Ja polvet särkee ja vihloo, samoin peukalot. Lisäksi silmät tuntuu kuivuvan päähän näin muutamia mainitakseni. Pahinta on, että mikään tällainen vaiva ei enää mene pois ajan kanssa/lepäämällä vaan sen kanssa pitää vain yrittää oppia elämään :(

Höpöhöpö. Omat vanhempani ovat päälle seitsemänkymppisinä paljon paremmassa kunnossa kuin sinä. Kuulostaa siltä, ettet harrasta liikuntaa, vaikka kehosi sitä vaatisi.

Kuulostaa siltä ettet ymmärrä lukemaasi.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, liittyykö tämä ikään vai mihin, mutta aivan kamalan jäykät ja kipeät lihakset, päivästä toiseen, vuodesta toiseen.

Pyöräilen, kävelen, erilaisia liikuntalajeja harrastan, mutta kaikki on raskasta ja tuskallista kun lihakset ei jaksa ja hapottaa heti. Tämän myötä toki kuntokin laskenut.

Olen kokeillut fysioterapiaa, hierontaa, osteopaattia, jäsenkorjaajaa. Kasvisruokavalioa, erilaisia vitamiinikuureja, ferritiini ja muita verikokeita on otettu.

Ehdotuksia, mitä seuravaksi?

Ap

Ellei olisi jopa ylikunto päällä? Tai sitten syöt aivan liian vähän.

Minulla oli vaihdevuosi-iässä kaikenlaista kropan kolotusta ja nivelongelmia. Nyt 6-kymppisenä ei ole enää mitään, eli jotenkin tuo vaihdevuosiin liittyi.