Lue keskustelun säännöt.
Olet keski-ikäinen ja valmistut sairaanhoitajaksi. Miten jatkat, jotta teet fiksun valinnan?
10.06.2023 |
Olet ollut pahassa taloudellisessa pulassa ja pelastautunut tilanteesta pyrkimällä ja pääsemällä sairaanhoitokoulutukseen tyystin toiselta alalta. Nyt saat perusopinnot valmiiksi eli valmistut. Jee! Miten jatkat, kun ikääkin on jo kertynyt ja lapsia huollettavana? Vaihtoehtoja on miljoona, mikä on oma ratkaisusi?
Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi jatko-opinnot, terveydenhoidon työt, psykiatria, leikkaussalit, ulkomaat, akuuttihoito, yliopisto, ja 1000 muuta vaihtoehtoa. Kaikki vaihtoehdot auki ja olet ihan hyvä oppimaan kaikkea jos motivaatio on kohdillaan.
Kommentit (16)
Valmistuessasi olet varsin kokematon. Jos haluat oikeasti oppia jotain, hakeudu työpaikkaan, jossa on vahva toimipistekoulutus, joko Suomessa tai ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on jonkinlainen hypoteettinen kysymys. Ei vasta valmistuttuaan voi päättää, meneekö leikkaussaliin vai psykiatriaan tmv. Suuntautumisvaihtoehto opinnoissa ohjaa jo tuon tasoisesti asiat mahdollisten ja mahdottomien kategorioihin. Kysyjä taitaa vasta aika kaukana tositoimista miettiä ylipäätään sh-koulutukseen hakeutumista.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jonkinlainen hypoteettinen kysymys. Ei vasta valmistuttuaan voi päättää, meneekö leikkaussaliin vai psykiatriaan tmv. Suuntautumisvaihtoehto opinnoissa ohjaa jo tuon tasoisesti asiat mahdollisten ja mahdottomien kategorioihin. Kysyjä taitaa vasta aika kaukana tositoimista miettiä ylipäätään sh-koulutukseen hakeutumista.
Kyllä voi. Opinnoissa toki valitaan suuntaavia opintoja, mutta mikään ei estä hakeutumasta minne vain haluaa kun valmistuu. Opinnoissa ei erikoistuta enää mihinkään niinkuin ennen vanhaan. Esim. teho-osastolle erikoistutaan vasta työelämän kautta. Ja joka paikassa on nyt niin kova työntekijäpula, että pelkät sh-paperit kourassa kyllä pääsee mihin vaan.
Ap:lle ehdottaisin th-opintoja päälle sekä erikoistumista työterveyshuoltoon. Se on päivätyötä ja paremmin palkattua. Eikä tarvitse tehdä perushoitotyötä.
Menisin ensin töihin sisätautien osastolle tai kirurgiselle. Keskussairaalaan tai yliopistolliseen. Eivät ole vaikeimpia paikkoja aloittaa. Kun osaaminen ja varmuus vahvistuu, ryhtyisi tekemään keikkahommia vuokrafirman kautta.
Valitsisin sen työn, joka on lähellä kotia jotta ei tarvitsisi muuttaa pois. Nyt asun unelma-asunnossa, mutta kun opiskelut päättyy, niin pakko muuttaa pois kun oman alan (juridiikka) töitä ei tällä paikkakunnalla ole.
N31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tiedosta, ja voi apua sentään! Onko siis tosiaan niin, että juuri valmistuneet sairaanhoitajat tulevat samasta putkesta vailla (juuri) mitään erityisosaamista?
Sairaanhoitajan palkka on lähtökohtaisesti ihan sama, olet sitten millä osastolla tai erikoisalalla tahansa. Työehtosopimus sen määrittelee, mikä se palkka on, eli oletko yksityisellä vai julkisella puolella. Harva työnantaja maksaa yli tessin, jos ei ole ihan epätoivoinen työvoimapula.
Toki voit jollain erityisosaamisella palkkaa saada enemmän, mutta sitä tuskin saat vastavalmistuneena.
Ruotsissa ja Norjassa tienaat ehkä enemmän, mutta mitkä on sitten ne asumiskulut siellä ja mahdolliset matkustuskustannukset, jos käyt säännöllisesti Suomessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aliopisto ei ole vaihtoehto enää tuossa kohtaa. Töihinmeno on.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tiedosta, ja voi apua sentään! Onko siis tosiaan niin, että juuri valmistuneet sairaanhoitajat tulevat samasta putkesta vailla (juuri) mitään erityisosaamista?
Tulee, ensin hankitaan perusosaaminen ja työelämän myötä tulee erityisosaaminen. Se on ihan järkevää. Lisäksi nykyään suositellaan myös työnkiertoa eikä sitä että jumitetaan samassa paikassa 40 työvuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin tuo on muuttunut noin? Olen luullut, että ainakin tuo sisätauti-kirurginen tai jotain sinne päin ja psykiatrinen olisivat erilliset.
Fiksu keski-ikäinen EI TODELLAKAAN valmistu sairaanhoitajaksi, vaan päinvastoin on jättänyt sh:n ammatin taakseen ja valmistuu juristiksi, lääkäriksi tai diplomi-insinööriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minnekkäs yliopistoon sinä luulet pääseväsi sairaanhoitajana? Et minnekkään minne et ois päässy ilman niitäkin opintoja. No ehkä terveystieteelliseen tms.
Menet työhön.
Mut mitenkähän " vaikeesta taloudellisesta tilanteesta pelastutaan alottamalla opinnot"? Opintotuki on aika pieni, 250 euroo. Ojasta allikkoon.
Jos opiskelet kasvatustieteitä (tai muu vastaava), on mahdollista tulla sairaanhoidonopeksi ja palkka nousee kohisten. Sitten voi olla harjoittelijana ja vakipaikassa, sitä ennen (ei pakko) - vaikka ns. terkkarin hommia. Ulkomaat kiinnostavia. Psykiatriaa ei voi suositella, se voi olla joillekin liikaa. Leikkaussalissa pitää olla tarkka ja hereillä, jos ei sitä halua ei mene sinne. Voit valita myös yksityisen puolen firman, tai eri alan. On myös plastiikkakirurginen puoli jossain. Mikä itseäsi kiinnostaa, ala vaatii inhimillisyyttä ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keikkafirmojen kautta tienaa enemmän. Jos et sitä kautta saa sairaanhoitajan keikkatyötä, voit tehdä lähihoitajan keikkoja. Palkka tällöin noin 16,50 e/tunti.
Tämä on omalla kohdallani täysin teoreettinen skenaario, mutta koska en erityisemmin viihdy ihmisten parissa, niin ehkä ominta voisi olla esim. leikkaussaliavustajana toimiminen, jolloin valtaosa työstä olisi ehkä enemmänkin sitä tiimin avustamista tilanteessa.
Vaihtoehtoisesti voisin harkita ulkomaille johonkin lääkärit ilman rajoja-tyuliseen toimintaan mukaan menemistä, jolloin saisi varmaankin elämänkokemusta ja kielitaitoa. Tosin tässähän oletuksena oli, että olisi lapsia, joten ei käy.
Tekisin pelkkää keikkatyötä jos olisin sh. Voisin valita juuri itselleni sopivat työajat ja lomajaksot.