G: Vakavin onnettomuus mitä lapsellesi on tapahtunut?

Vierailija:

Yksi kaverini sai neuvolatädiltä tikkarin, kun lopetti itkemisen, kun lasta rokotettiin :-)

Onneksi mieheni näki tapauksen ja sai heti vedettyä tytön sieltä ylös. Vaihdettiin tynnyri korkeampaan malliin, johon tyttö ei enää ylettynyt.

pää edellä tietysti ja iski otsansa sohvapöydän reunaan, siis todella

vauhdikkaasti, sain ehkä vähän kättäni eteen.

Otsaan nousi nopeasti iso sinipunainen kuhmu, tai siis oikeastaan pussi,

verta ei tullut , ei siis auennut. Tästä muistona parin sentin vako keskellä

otsaa, siis niin kuin syvempi otsaryppy.

Kuopus lähti juoksemaan eteisestä, kompastui (oli varmaan noin 1,5 v)

jalkoihinsa ja löi päänsä vauhdilla yläkertaan nousevien portaiden

askelman reunaan. Samat oireet ja jäljet kuin sisarella,

" vako" vähän ylempänä, jää paremmin etuhiusten alle piiloon,

vaikka ei ne nyt kilometrin päähän loista. Ja molemmissa tapauksissa

olen ollut ihan vieressä, huoh! Vähän niinku sukuvika meillä... Onneksi ei kuitenkaan mitään tämän pahempaa

Nuorin 1v 2kk tippui viikko sitten portaat (eri) alas. Mitään ei tullut, mitä nyt otsassa pari mustelmaa.

Minä tietty soitin heti ambulanssin kun huomasin ettei lapsi herää, ja olin varma siitä että nyt tyttö kuoli :( Virkosi samoihin aikoihin kun ambulanssi kaarsi pihaan, ja itki niin täyttä kurkkua etten oo ikinä kuullut sellaista ääntä pienestä lapsesta lähtevän. Oli sairaalassa kaksi yötä tarkkailussa, aivotärähdyksellä ja helvetinmoisella kuhmulla selvisi.

Meillä ON liukuesteet kylppärin lattialla, mutta silti tyttö pääsi kaatumaan :(

Kuopus (nyt 9 kk) ei ole vielä ehtinyt loukkaamaan, kerran tippui äidin ja iskän sängyltä mutta putosi vaippapaketin päälle ja nauraa räkätti kun äiti säikähti :)

Löi etuhampaansa ilmeisesti ohjaustankoon. Verta tuli kamalasti ja huuto oli kauhea. Hammaslääkäri kuvasi hampaat ja totesi, että jos vahingon piti sattua, oli hyvä että se sattui nyt. Hampaissa ei ollut enää juuria ja olivat lähdössä joka tapauksessa.

Vanhempi lapsi hyppäsi päiväkodissa parivuotiaana sängystä ja nyrjäytti nilkkansa. Ei kävellyt sillä moneen päivään.



Nuorempi kaatui kolmevuotiaana tuolilla, hampaat kalahti yhteen ja sekä alhaalta että ylhäältä etuhampaasta lohkesi pala ja verta tuli reilusti. Huusi kuin hyeena mutta matkalla hammaslääkäriin nukahti ja nukkui koko tutkimuksen ajan. Alahammas sai vielä uuden kolhun päiväkodin pihalla, lohkesi lisää ja irtosi muutaman kuukauden päästä kokonaan.

siis kokopuusta, ei mitään pehmusteita ympärillä..huulessa haava ja nenästä tuli verta, ylähuuli ja nena turposivat toinen silmän alunen mustui. Äiti itki kuin hyeena vielä tunti myöhemminkin ja penska makoili sohvalla, joi pillimehua ja katteli Muumeja...

Vierailija:

siis kokopuusta, ei mitään pehmusteita ympärillä..huulessa haava ja nenästä tuli verta, ylähuuli ja nena turposivat toinen silmän alunen mustui. Äiti itki kuin hyeena vielä tunti myöhemminkin ja penska makoili sohvalla, joi pillimehua ja katteli Muumeja...

Oli kasvoilttan jo ihan sininen, kun varovasti painoin palleasta. Lattialle lensi puolikas lihapulla.

Mä menin ihan sekaisin, oli ihan sininen, osittain itki, osittain kakoi karkkia suustaan ja ei saanut henkeä.

Koitin kaikkeni, ja pelkäsin jo pahinta kun oli ollut jo monia sekunteja samassa tilassa.

Käänsin sitten pojan ylösalaisin ja ravistin ihan paniikissa, tulihan se ulos sieltä lopulta.

Siitä lähtien on karkkipussit piilotettu ja isommat namipäivänamit pilkottu.

Ja tyttäremme sitten vauvana hajotti muovisen kaukosäätimen ja sai siitä terävä palan kurkkuunsa.

Se oli kans aika tapahtuma. Mutta ei käynyt onneksi kuinkaan.

Aivan älytön määrä tuli verta, neljä tikkiä laitettiin..

kun toinen lapsi juoksi päin häntä. Kuulin vain kovan kolahduksen kun olin pikkusisarta pukemassa. Luulin, että jokin huonekalu kaatui, niin kova kolahdus oli. Ja niin kuin toivoin ettei se ainakaan meidän lapsi olisi kun ihmiset alkoivat huutaa. Hän pyöritteli silmiään hetken ja alkoi itkeä. Lähdettiin heti taksilla lääkäriin ja jo taksissa hän oli oma itsensä. Nyt tuosta tapahtumasta on jo vuosi ja mitään vammaa tuosta ei ole jäänyt.

ja nenä turposi ja otsa. Eivät vaivautuneet soittamaan mulle tai miehelleni päivällä eivätkä osanneet tarkkaan kertoa mitä oli tapahtunut. Pojan kasvot näytti tosi pahalta illalla. Käytin lääkärillä, ei todennut mitään murtumia, mutta kuviakaan ei otettu koska kallonmurtumille ei tietenkään oikein mitään voi tehdä. Pahinta kai koko onnettomuudessa oli se harmitus, etteivät soittaneet tapahtuneesta pk:sta, luottamuskysymys. Annoin toki palautetta.

Synnyttyään lapseni keuhkot eivät toimineet normaalisti, vaan olivat " kasassa" . Lapsi vietiin teholle, jossa hoitaja oli painanut vähän liian kovasti hengityspalkeesta (vai mikä se nyt on??). No, keuhko puhkesi ja vauvalle jouduttiin tekemään kylkiluiden väliin sentin leveä viilto johon laitettiin dreeni. Näin saatiin kuulemma ilmat pois keuhkon ja kylkiluun välistä. Tämä dreeni meni vielä tukkoon ja jouduttiin tekemään uusi sentin viilto toiseen kohtaan.



Rankkaa oli, mutta selvittiin.

Poika heräisi ja minä lopetin maalaamisen, hetkessä poika oli löytänyt tärpätti pullon, jonka olin epähuomiossa jättänyt auki. Siitä hän sitten kulautti aimo annoksen.



Menin ihan paniikkiin, kun poika alkoi itkeä ja kakoa. Sitten tajusin mitä oli tapahtunut. Otin pojan syliin ja yritin saada häntä rauhoittumaan, että henki kulkisi paremmin ja samalla soitin hätänumeroon. Ambulanssissa poika sammui. Tärpättihän on vähän kuin alkoholia ja vaikka poika ei paljon sitä ehtinytkään niellä, oli määrä pienelle ihmiselle suuri.



Sairallaan päästyämme hän oksensi todella paljon ja lopun aikaa nukkui sylissäni. Sillä aikaa lääkärit tappelivat siitä kuuluuko hän kirurgin vai lastenlääkärin hoidettavaksi.



Tapauksesta selvittiin säikähdyksellä eikä tärpättiä onneksi ollut päässyt keuhkoihin.



Olen itseäni moittinut ja syyttänyt tästä tapauksesta moneen otteeseen ja kyllä on kaikki vähänkin vaaralliset aineet pysyneet meillä korkealla sen jälkeen eikä maalaushommia ole tehty, kun poika on kotona ollut.

Yksi kaverini sai neuvolatädiltä tikkarin, kun lopetti itkemisen, kun lasta rokotettiin :-)

auton edellä pysähdyksissä liikennevaloissa seisovan auton perään. voitte uskoa ettei ollut kiva tunne seurata peilistä saako kolli pysäytettyä autonsa vai tuleeko kuinka lujaa perseeseen. tai sitten se on ollut kun samainen poika oli isänsä ja vaarinsa kanssa laiturilla katsomassa kun isä onki ja vaari vahti poikaa vieressä. poika liikahti, ilmeisesti meinasi koskea isäänsä tai jotain ja putosi järveen. se pari sekunttia mitä poika oli veden alla oli elämäni hirveimpiä hetkiä. se tunne, kun ei tiedä löytyykö poikaa enää koskaan järvestä. onneksi vaarilla oli nopeat refleksit ja sai pojasta kiinni ennen kuin poika oli kokonaan veden alla ja sai vedettyä pojan pois vedestä jolloin tuli vain muutaman sekunnin sukellus.



nuoremmlla on varmastikin sama kolari tai sitten se kun putosi sohvalta tai sängyltä. poika kun lakkaa tuolloin hengittämästä muutamaksi sekunniksi :(

Onni onnettomuudessa, ettei lipsahtanut henkitorveen!