Lue keskustelun säännöt.
Miksi pelkään kummituksia vaikka en usko kuoleman jälkeiseen elämään?
28.08.2008 |
Olen hyvin rationaalinen tyyppi, en usko jumalaan enkä muuhunkaan yliluonnolliseen. Silti jostain syystä kummituksia kohtaan minulla on ollut aina täysin irrationaalinen pelko. Eikä ole kysymys mistään sellaisesta, että epäröisin ja alitajuntani kertoisi minulle kuolemanjälkeisen elämän olevan sittenkin mahdollista, vaan olen tästä asiasta aivan varma.
Silti epämääräiset narahdukset ja muut äänet yöaikaan pelottavat. Muutin äskettäin uuteen asuntoon, ja tänään naapuri kertoi, pilke silmäkulmassa, että asunnossani asuu joku talon vanha asukas, siis kummitus. Olen melkein kauhusta kankea, apua. Huoh, mitenköhän tästä pääsisi eroon?
Kommentit (6)
Kummitus on ihminen lakana päässä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli näkymätön todellisuus joka on ihan osa tätä elämää, ei mitään "kuolemanjälkeistä". Henkimaailma on pääasiassa vihamielinen ihmisille, joten parempi kyllä olisi uskoa Jumalaan, joka ainoana voi sen käsistä pelastaa.
En nyt kyllä ihan "osta" tuotakaan. En pelkää että henget olisivat vihamielisiä, tämä minunkin asunnossani asuva on kuulemma hyvin kiltti. Kammottaa vain ajatus siitä, että siellä liikuskelee joku, johon minulla ei ole mitään valtaa. Ja sitten samantien ärsyttää, koska tiedän että mitään henkiä ei ole olemassa.
ap
Eli näkymätön todellisuus joka on ihan osa tätä elämää, ei mitään "kuolemanjälkeistä". Henkimaailma on pääasiassa vihamielinen ihmisille, joten parempi kyllä olisi uskoa Jumalaan, joka ainoana voi sen käsistä pelastaa.
Mulla on varmaan aika samanlainen ongelma kuin sulla ja siitä etsiskelin tietoa googlaamalla. kappas vain, osuin tälle sivustolle.
Itselläni se tilanne, että olen työpaikalla yksin myöhään ja rakennus on vanha "ties mikä". Olen ollut samassa paikassa joskus aikaisemminkin töissä ja silloinkin minulle tuli sellaisia ajatuksia, että paikassa kummittelee.
Kuuluu kummallisia ääni, joita päivällä ei kuulu silloin kun muita on paikalla. Joku muukin työryyhmästämme sanoi täällä olevan aika aavemaista iltaisin.
Olen päättänyt avata asiasta suuni, sillä jos pidän sen kiinni kuten viimeksi, niin se muuttuu pahemmaksi. Siis ei kummittelu vaan pelko =D
Luulen tämän johtuvan jostakin sellaisesta, että minua pelottaa jokin tulevaisuudessani tai elämäntilanteessani tai aiheuttaa ahdistusta ja se purkaantuu tällaisena epämääräisenä turvattomuudentunteena.
Oletko miettinyt voisiko sinulla olla jotain sellaista elämäntilanteessasi, joka voisi tällä tavalla heijastella elämään?
Huvittavaa, joskin vakavaa on asiassa se, että analysoin asiaa ystävälleni ja totesin, että toivottavasti siinä kohtaa, kun kummitukset alkavat puhua minulle, ymmärrän ottaa yhteyttä mielenterveystoimistoon. Kyse kun voi siinä vaiheessa olla skitsofreniasta ja apu pitää saada nopeasti, jotta ei mene niin pitkää aikaa sairaalassa jne.
Toisaalta siinä ei kai ole mitään kummallista, jos puhelee itsekseen, on eri aisa saako kysymyksiinsä vastauksia ihan ääneen lausuttuna.
Tämä on kai ihan yleistä, että varsinkin naishenkilöillä on erittelemättömiä pelkoja. Liittyy jotenkin aikaan ja iän karttumiseenkin. Sinulla sivustosta päätellen kenties johonkin muuhun turvallisuuden tunteeseen ja siihen minkälaista suojaa pystyy jollekin muulle tarjoamaan.
No ehkä sinua kuitenkin kiinnostaa nämä asiat, ketä tahansa voi kiinnostaa.
"kostamaan" ja täytyy sanoa että ilmapiiri asunnossa oli kaikkea muuta kuin iloinen...mutta se on menneisyyttä.