Ystävän auttaminen todella vaikeaa

Miksi hän käy hermon päälle? Siksi, että hän ei tottele sinua ja halua toimia sinun määräämälläsi tavalla? Miksi soitat neljä kertaa päivän aikana, kun toinen ei selkeästi halua puhua kanssasi?

Jättäisin viestit omaan arvoonsa. Jos on hätä, voi soittaa. Muuten anna olla.

Vierailija kirjoitti:

Jättäisin viestit omaan arvoonsa. Jos on hätä, voi soittaa. Muuten anna olla.

Mistä lähtien soittaminen on ollut ainoa hyväksyttävä tapa kommunikoida?

Juuri näin. Semmoinen Whats Uppp viestittely ei ole yhtään aikuismaista hommaa.

Ihan vaan yritän nyt selvittää, mitä apua hän kaipaa. Mutta hyvä pointti, minulle ei kelpaa että lähetetään huolestuttava viesti, mutta ei vastata puheluihin. Ei kai koko päivä voi olla huono hetki vastata? Eli lopetan huolestumisen on vinkki mulle?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan yritän nyt selvittää, mitä apua hän kaipaa. Mutta hyvä pointti, minulle ei kelpaa että lähetetään huolestuttava viesti, mutta ei vastata puheluihin. Ei kai koko päivä voi olla huono hetki vastata? Eli lopetan huolestumisen on vinkki mulle?

Ap

Jos hän lähestyy sinua viestillä, niin hän toivoo, että vastauskin tulee viestillä. Siinä vaiheessa, kun olet soittanut 4 kertaa päivän aikana, olet ahdistanut hänet nurkkaan ja hän ei halua kommunikoida enää ollenkaan, koska sinä haluat toimia vain omilla ehdoillasi.

Jos ihmisellä on ahdistus tai masennus, niin hän ei ehkä kykene kommunikoimaan puhumalla. Ne viestit voi olla hänen ainoa käytettävissä oleva keinonsa. Jos ja kun ihmisellä on ongelma, häntä ei pitäisi pakottaa hakemaan apua jollain tietyllä tavalla. Mutta niinhän meidän terveydenhoitojärjestelmäkin toki toimii. Tai siis eihän se toimi, mutta sitä se yrittää.

Tietyeti aapeeltä ei kukaan voi vaatia enempää kuin mihin ap itseään vahingoittamatta pystyy. Jollei hån pysty auttamaan, ja jos omat voimat ei riitä, sitä ei voi häneltä vaatia. Mutta silloin aapeen täytyy myöntää, että hän ei pysty auttamaan. Eikä siirtää vastuuta sairaalle ihmiselle, joka ei pyydå apua aapeen hyvåksymällä tavalla.

Mä en osaa kunnolla ilmaista itseäni puhumalla, joten jos laitan viestin toivon myös vastauksen viestillä. Ystävälläsi voi olla saman tapaista. Vastaa siihen viestiin eläkä paukuta puheluita. Tai vähintään kysy haluaako keskustella ja jos kyllä niin viestitse vai käykö puhelu.

Kiitos, nyt ehkä selkeni minulle. Eli lähden vaikeimman kautta ja tekstailen hänen kanssaan kunnes ilmenee, että apuani ei tarvitakaan.

Sillä lailla ikävästi minulla on omia ehtoja tässä että en tiedä kauanko jaksan tätä. Toisaalta ymmärrän että on mt-ongelma. Tässäpä dilemma. Ehkä lopputulos ei ole tärkeä, vaan tekstaileminen matkan varrella? Kuluttavaa on kyllä..

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, nyt ehkä selkeni minulle. Eli lähden vaikeimman kautta ja tekstailen hänen kanssaan kunnes ilmenee, että apuani ei tarvitakaan.

Sillä lailla ikävästi minulla on omia ehtoja tässä että en tiedä kauanko jaksan tätä. Toisaalta ymmärrän että on mt-ongelma. Tässäpä dilemma. Ehkä lopputulos ei ole tärkeä, vaan tekstaileminen matkan varrella? Kuluttavaa on kyllä..

En nyt ymmärrä tätä sun marttyyriasennetta. Jos on niin vaikeaa vaikka sanoit häntä rakkaaksi ystäväksi niin katkaise välit. Sä et halua olla ystävä vaan otat jonkun uhriaseman kun SULLE ois helpointa vaan soittaa vaikka se ei selvästi ole helppoa ystävällesi.

Kiitos vastauksista!

Ap

Olet ainoa, johon voi turvautua hädän hetkellä? Älä hylkää ystävääsi. Voit tietysti ohjata avunpiiriin jos ja kun omat voimat ja keinot ei riitä.

jos on huolestuttava viesti mielessä "pelkään, että hän tekee jotain itselleen", niin soitat sosiaalityön päivystykseen, tai häkeen ja kerrot havainnoistasi

Hmm.. kuulostaa erikoiselta. Ei sinun tarvitse kuitenkaan olla hyväksikäytettävissä aina kun komento käy. Mitä apua hän yleensä tarvitsee? Rahaa?

Jos ei toisesta saa irti että mikä on, niin vaikeahan siinä on auttaa. Vai onko se aina jossain aineissa kun yrittää sinua lähestyä? Vähän sellaiselle haiskahtaa, kun noita yhteydenottoja tulee noin harvakseltaan ja ovat sitten ihan omituisia.

Suomessa on sosiaalineuvojat , lääkärit ym. Sinne avun piiriin ystäväsi on hakeuduttava. Kehoita

Ehkä hän kaipaa kontaktia, ei apua. Mitä jos kokeilisit olla empaattinen, esim kun kysyy apua, niin sanot, että toki autan, ja kurja kuulla, ettei kaikki ole hyvin. Sitten jatkat viestejä, jos niitä tulee, mutta et edes odota sen enempää. Ehkä se voi auttaa ystävää eteenpäin, että kokee, että joku on kuulolla.

Rahaa lainannut vain muutaman kerran ja maksanut kyllä sovitusti takaisin. Se ei ole tässä keskiössä ollenkaan.

Hänellä on kyllä muitakin ystäviä kuin minä. Tunnen yhden heistä. En kylläkään kovin hyvin. Mutta itse olen "vanhoilta ajoilta".

Siitä marttyyri jutusta josta joku kirjoitti: kauheaa jos esitän tässä marttyyriä! Se, mihin olen tuskastunut nyt on että ensin pyydetään apua, mutta sitten seuraa ghostaaminen. Nyt ymmärrän että auttaa voi väärinkin. Hassulta tuntuu kyllä, mutta jos kyse onkin kuuntelemisesta eikä toimimisesta, niin ok. Silti saanko olla ärsyyntynyt, että minut jätetään arvailemaan?

Ja kiitos sinulle, joka huomioit minun rajalliset voimat. (Nyt olen taas marttyyri?)

Meillä on ollut todella hyviä aikoja mutta nyt alla useampi vuosi tätä. Tosin ei nämäkään ole mitään 100% tuskaa, mutta vaikeaa on pääsääntöisesti. Vaikka mitä teen, eihän tämä vanhaksi hyväksi muutu enää. Niin lopetan odottamasta sen suurempaa, tekstailen hänen kanssaan kun hänelle sopii ja siinä se. Harmittaa.

Häntä ei kuntouteta enää julkisessa terveydenhuollossa, koska eläkeläinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Rahaa lainannut vain muutaman kerran ja maksanut kyllä sovitusti takaisin. Se ei ole tässä keskiössä ollenkaan.

Hänellä on kyllä muitakin ystäviä kuin minä. Tunnen yhden heistä. En kylläkään kovin hyvin. Mutta itse olen "vanhoilta ajoilta".

Siitä marttyyri jutusta josta joku kirjoitti: kauheaa jos esitän tässä marttyyriä! Se, mihin olen tuskastunut nyt on että ensin pyydetään apua, mutta sitten seuraa ghostaaminen. Nyt ymmärrän että auttaa voi väärinkin. Hassulta tuntuu kyllä, mutta jos kyse onkin kuuntelemisesta eikä toimimisesta, niin ok. Silti saanko olla ärsyyntynyt, että minut jätetään arvailemaan?

Ja kiitos sinulle, joka huomioit minun rajalliset voimat. (Nyt olen taas marttyyri?)

Meillä on ollut todella hyviä aikoja mutta nyt alla useampi vuosi tätä. Tosin ei nämäkään ole mitään 100% tuskaa, mutta vaikeaa on pääsääntöisesti. Vaikka mitä teen, eihän tämä vanhaksi hyväksi muutu enää. Niin lopetan odottamasta sen suurempaa, tekstailen hänen kanssaan kun hänelle sopii ja siinä se. Harmittaa.

Häntä ei kuntouteta enää julkisessa terveydenhuollossa, koska eläkeläinen.

Ap

Olen se joka sanoi marttyyriksi. Pahoittelen, olin turhan kärkäs ja yksinkertaistin. Pyydän anteeksi. Saat totta kai olla ärsyyntynyt tilanteeseen eikä sinun pidä/kuulu auttaa itsesi kustannuksella. On vain tervettä vetää rajoja. Ehkä ystäväsi vain kaipaa kuulevaa korvaa ja se on ok. On myös ok, että sanot, ettet nyt voi olla se kuunteleva koska se kävisi sinun hyvinvoinnin päälle. Ystäväsi ehkä suosii viestejä eikä puheluja, meissä on siinä eroja. Sinä taidat pitää puheluista, hän viesteistä. Valitettavasti Suomen mielentervesyhuolto on todella pahassa jamassa, yksinkertaisesti sanottuna apua ei saa vaikka kuinka anelisi ja huutaisi, mutta sekin on väärin, että oletetaan läheisten kannattelevan. Tätä siis oletetaan ihan viranomaispuolelta. Ystäväsi taitaa olla epätoivoinen, koita silti pitää rajasi mitkä on sinulle kohtuulliset.

Voiko hän soittaa sulle tai sä hänelle, kun sovitte kellonajan. Vaikka iltapäivä, ilta tms.