Lue keskustelun säännöt.
Opetushallitus päiväkotien ohjeeksi: "Pojilla voi olla pimppi"
09.06.2023 |
"Sukupuolen moninaisuudesta voi jakaa ikätasoisesti tietoa lapsille kertomalla esimerkiksi, että joillain pojilla on pimppi tai on mahdollista kasvaa aikuiseksi naiseksi, vaikka olisi syntymässä määritelty pojaksi."
Kohdassa "Sukupuolen moninaisuus": https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/osallisuus
Kommentit (1338)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aijo töissä julistaa ja sekoittaa lasten mieliä. Kyllä ne lapsilta tulevat pohdinnat ovat tasolla että kenellä on pimppi tahi pippeli. Leikit suloisesti sekaisin riippumatta jalkovälistä. Ja monella värit sekä kuosit. Toki keskustelemme asioista jos joku lapsi nostaa esille. Mutta erikseen emme ala opettaa miten voi olla sukupuolisuus moninaista . Lapset ovat vielä niin konkreettisia..
Sama. Kerron että yleensä naisilla on pimppi ja miehillä pippeli, kun alkavat asiaa pohtia. Kerron myös että jokainen saa olla oma itsensä ja leikkiä itselle mieluisia leikkejä mieluisten kavereiden kanssa. Omassa toiminnassani lapsen sukupuoli ei ole toimintaa tai lapsen kohtelua määrittävä tekijä.
Väittäisin, että harvalla alle kouluikäisellä on kykyä oikeasti käsittää ja ymmärtää sukupuoli-identiteetin käsitettä ja epämääräiset "pojasta voi kasvaa nainen" aiheuttaa vain hämmennystä ja ehkä jopa pelkoa ja turvattomuutta. Sitten toki jos lähipiirissä on joku transsukupuolinen tai lapsi itse selkeästi vaiheilee sukupuoli-identiteettinsä kanssa, on tarpeen käsitellä aihetta tarkemmin. Lähtisin kuitenkin liikkeelle vastaamalla lapsen kysymyksiin. Lapset ovat nimittäin yllättävän avarakatseisia eivätkä välttämättä edes ihmettele miksi Eetulla on mekko päällä. Eräskin poikaoletettu on kulkenut pinkissä glitterlippiksessä koko kevään ja muut ryhmän lapset ovat vain ihailleet hienoa lippistä.
T. Vaka ope
Tästä kai siinä nyt lähinnä on kyse. Jos asia tulee eteen, on hyvä että on yhteinen ohjeistus siitä, miten tilanteessa toimitaan. Tuskin lapsille on tarkoitus oppitunteja asioista pitää.
Opetushallituksen viimeisimmän ulostulon jälkeen, en ola lainkaan varma mitä koulujen oppitunneilla nykyään opetetaan. Toisaalta, mitä väliä kun yhteistä kieltä ei enää ole.
Tässä kai on puhe päiväkodeista, joissa ei taida olla oppitunteja tuossa mielessä. Itse en halua, että jos päiväkotiryhmässä on translapsi tai lapsi, jonka vanhempi tai sisarus tai ystävä on trans, että transiudesta puhutaan tuomitsemisen tai ennakkoluulojen tai pahimmillaan syntikäsitteiden kautta.
Päiväkodissa ei asiasta tarvitse puhua mitään.
Useimmiten varmasti ei. Ja joskus tarvitsee, jos lapset siitä haluavat jutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aijo töissä julistaa ja sekoittaa lasten mieliä. Kyllä ne lapsilta tulevat pohdinnat ovat tasolla että kenellä on pimppi tahi pippeli. Leikit suloisesti sekaisin riippumatta jalkovälistä. Ja monella värit sekä kuosit. Toki keskustelemme asioista jos joku lapsi nostaa esille. Mutta erikseen emme ala opettaa miten voi olla sukupuolisuus moninaista . Lapset ovat vielä niin konkreettisia..
Sama. Kerron että yleensä naisilla on pimppi ja miehillä pippeli, kun alkavat asiaa pohtia. Kerron myös että jokainen saa olla oma itsensä ja leikkiä itselle mieluisia leikkejä mieluisten kavereiden kanssa. Omassa toiminnassani lapsen sukupuoli ei ole toimintaa tai lapsen kohtelua määrittävä tekijä.
Väittäisin, että harvalla alle kouluikäisellä on kykyä oikeasti käsittää ja ymmärtää sukupuoli-identiteetin käsitettä ja epämääräiset "pojasta voi kasvaa nainen" aiheuttaa vain hämmennystä ja ehkä jopa pelkoa ja turvattomuutta. Sitten toki jos lähipiirissä on joku transsukupuolinen tai lapsi itse selkeästi vaiheilee sukupuoli-identiteettinsä kanssa, on tarpeen käsitellä aihetta tarkemmin. Lähtisin kuitenkin liikkeelle vastaamalla lapsen kysymyksiin. Lapset ovat nimittäin yllättävän avarakatseisia eivätkä välttämättä edes ihmettele miksi Eetulla on mekko päällä. Eräskin poikaoletettu on kulkenut pinkissä glitterlippiksessä koko kevään ja muut ryhmän lapset ovat vain ihailleet hienoa lippistä.
T. Vaka ope
Tästä kai siinä nyt lähinnä on kyse. Jos asia tulee eteen, on hyvä että on yhteinen ohjeistus siitä, miten tilanteessa toimitaan. Tuskin lapsille on tarkoitus oppitunteja asioista pitää.
Opetushallituksen viimeisimmän ulostulon jälkeen, en ola lainkaan varma mitä koulujen oppitunneilla nykyään opetetaan. Toisaalta, mitä väliä kun yhteistä kieltä ei enää ole.
Tässä kai on puhe päiväkodeista, joissa ei taida olla oppitunteja tuossa mielessä. Itse en halua, että jos päiväkotiryhmässä on translapsi tai lapsi, jonka vanhempi tai sisarus tai ystävä on trans, että transiudesta puhutaan tuomitsemisen tai ennakkoluulojen tai pahimmillaan syntikäsitteiden kautta.
Minä taas en halua että lastani kasvattavat mielisairaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aijo töissä julistaa ja sekoittaa lasten mieliä. Kyllä ne lapsilta tulevat pohdinnat ovat tasolla että kenellä on pimppi tahi pippeli. Leikit suloisesti sekaisin riippumatta jalkovälistä. Ja monella värit sekä kuosit. Toki keskustelemme asioista jos joku lapsi nostaa esille. Mutta erikseen emme ala opettaa miten voi olla sukupuolisuus moninaista . Lapset ovat vielä niin konkreettisia..
Sama. Kerron että yleensä naisilla on pimppi ja miehillä pippeli, kun alkavat asiaa pohtia. Kerron myös että jokainen saa olla oma itsensä ja leikkiä itselle mieluisia leikkejä mieluisten kavereiden kanssa. Omassa toiminnassani lapsen sukupuoli ei ole toimintaa tai lapsen kohtelua määrittävä tekijä.
Väittäisin, että harvalla alle kouluikäisellä on kykyä oikeasti käsittää ja ymmärtää sukupuoli-identiteetin käsitettä ja epämääräiset "pojasta voi kasvaa nainen" aiheuttaa vain hämmennystä ja ehkä jopa pelkoa ja turvattomuutta. Sitten toki jos lähipiirissä on joku transsukupuolinen tai lapsi itse selkeästi vaiheilee sukupuoli-identiteettinsä kanssa, on tarpeen käsitellä aihetta tarkemmin. Lähtisin kuitenkin liikkeelle vastaamalla lapsen kysymyksiin. Lapset ovat nimittäin yllättävän avarakatseisia eivätkä välttämättä edes ihmettele miksi Eetulla on mekko päällä. Eräskin poikaoletettu on kulkenut pinkissä glitterlippiksessä koko kevään ja muut ryhmän lapset ovat vain ihailleet hienoa lippistä.
T. Vaka ope
Tästä kai siinä nyt lähinnä on kyse. Jos asia tulee eteen, on hyvä että on yhteinen ohjeistus siitä, miten tilanteessa toimitaan. Tuskin lapsille on tarkoitus oppitunteja asioista pitää.
Opetushallituksen viimeisimmän ulostulon jälkeen, en ola lainkaan varma mitä koulujen oppitunneilla nykyään opetetaan. Toisaalta, mitä väliä kun yhteistä kieltä ei enää ole.
Tässä kai on puhe päiväkodeista, joissa ei taida olla oppitunteja tuossa mielessä. Itse en halua, että jos päiväkotiryhmässä on translapsi tai lapsi, jonka vanhempi tai sisarus tai ystävä on trans, että transiudesta puhutaan tuomitsemisen tai ennakkoluulojen tai pahimmillaan syntikäsitteiden kautta.
Päiväkodissa ei asiasta tarvitse puhua mitään.
Useimmiten varmasti ei. Ja joskus tarvitsee, jos lapset siitä haluavat jutella.
Ei lapsi päätä mistä puhutaan. Aikuiset tekevät sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja näin tuhotaan vuosien taistelu millä haluttiin tasa-arvoa seksuaalivähemmistölle. Kiitos näiden ihmisten homot ja lesbot tullaan taas näkemään alempina ja "sairaina". Itse vähemmistöön kuuluvana tämä oikeasti surettaa ja häiritsee.
Minua häiritsee ettei kukaan marssi niinden poikalasten puolesta joita mm. eräs "yhteisö" on vuosisatoja käyttänyt hyväkseen, palatseissaan.
Mikset marssi?
Miksi sinä et välitä pojista? Siitä oli kyse.
Mikset sinä vlitä pojista ja marssi? Itse nostit asian esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämän homman kannattajissa yhtäkään joka joutuu elämään niiden korjaushoitojen komplikaatioden kanssa..
Mulla on tunne että tänne on kirjoittanut parikin transihmistä tai heidän läheistään joiden viesti kumpuaa nimenomaan siitä miten tuskallista on kun jollakin fyysisesti täysin miehellä tai naisella on _tunne_ että hänen kuuluisi olla vastakkaista sukupuolta. Ja sitten vielä lapsillekin jo valehdellaan, että pojasta voi kasvaa nainen tai tytöstä mies. En itse ainakaan ole huolissani niistä tavislapsista niinkään vaan nimenomaan heistä joilla on voimakasta kehodysforiaa myöhemmin sukupuoleen liittyen.
Jo lääkärien antamat liian suppeat tiedot hoitojen haittavaikutuksista tai odotettavissa olevista tuloksista ovat suorastaan rikollisia. Saati että jollekin pojalle uskotellaan että isona hän voi kasvaa samanlaiseksi naiseksi kuin äiti tai tädit tmv. Varsinkin kun hän todennäköisesti nimenomaan sitä toivoisi. Kiva sitten tietääkin että niin et muuten voi saada lapsia ( välttämättä edes niiden miehen sukusolujen avulla jos jenkkilän malli tulee tänne) etkä välttämättä edes nauttia seksistä tai virtsata normaalisti. Tai elää edes keski-ikään asti jos huono tuuri käy. Ja aikuisen miehen luusto tulee vaikka olisi jopa niillä blokkereilla..
Uskontovertaukset ovat täysin spot on. Edes transihminen ei saa avoimesti suljetuissa transryhmissä puhua vaikka ulostetta valuvista fistuloista tai taivaisiin hypänneistä verenpaineesta tai kolesterolista, jos näihin avautumisiin ei muista laittaa että "en siis kadu mitään!! Tekisin tämän uudestaan".
Jos sanot että oma usko tähän ideologiaan alkaa lipsua niin takaisinkäännytys alkaa ja sinua kehotetaan ainakin olemaan hiljaa ettet vaikeuta muiden transitioitumista. :)Olet siis ilmeisesti käynyt transprosessin läpi ja osallistunut tukiryhmien toimintaan, kun tiedät sen niin tarkasti? Vai olisiko kuitenkin niin, että olet kuullut asiasta lähinnä transvastaisten ihmisten levittämiä huhuja tai lukenut vähän liikaa twitteriä tai katsellut oikeistohörhöjen youtube-kanavia? Totuus taitaa olla aika paljon arkisempi.
Sattuneesta syystä ystäviini kuuluu muita transsukupuolisia. Kyllä, olen käynyt osan hoidoista, en kuitenkaan sukuelinkirurgiaa, johon oli todella ahdistavaa painostusta hormonipolin puolelta (ei siis sp.identiteetin tutkimusyksikön puolelta niinkään). Minua pidettiin tietämättömänä kun näytin argumenttini tueksi ihan ei-transaiheisia, lääketieteellisiä tutkimuksia aiheesta x, eli miksi en halua tiettyä leikkausta. Lääkärin vastaus oli vilkaista, todeta ettei hän ole tällaisesta kuullutkaan mutta ...ja paasaus jatkui.
Eräs parhaista ystävistäni ( ei suomalainen mutta Skandinavian alueelta) kärsii sukuelinkirurgian tuloksista niin että me läheiset pelätään hänen tekevän jotain itselleen. Hänellä on onneksi varaa yksityisellä käyntiin, muuten ei saisi mitään apua. Leikkaus hänelle tehty ihan Pohjoismaissa eikä missään turismikirurgiassa jos sieltä seuraavaksi tulee jotain harhaa että vaikka Ruotsissa tai Suomessa voidaan tehdä lääketieteen ihmeitä jotka ei muualla mahdollisia.
En koe että oma identiteettini olisi mikään harha ja hoitojen kelvottomuus tai laajemman transyhteisön hörhöyskään ei ole sitä muuttanut. Mites oletko itse trans vai vaan woketuputtaja :)
P.s. En ole poliitikaltani oikealla saati amerikkalainen oikeistohörhö, mutten kyllä myöskään valaistunut transuskovainen. Onneksi ei olla jenkeissä niin näiden väliinkin mahtuu jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aijo töissä julistaa ja sekoittaa lasten mieliä. Kyllä ne lapsilta tulevat pohdinnat ovat tasolla että kenellä on pimppi tahi pippeli. Leikit suloisesti sekaisin riippumatta jalkovälistä. Ja monella värit sekä kuosit. Toki keskustelemme asioista jos joku lapsi nostaa esille. Mutta erikseen emme ala opettaa miten voi olla sukupuolisuus moninaista . Lapset ovat vielä niin konkreettisia..
Sama. Kerron että yleensä naisilla on pimppi ja miehillä pippeli, kun alkavat asiaa pohtia. Kerron myös että jokainen saa olla oma itsensä ja leikkiä itselle mieluisia leikkejä mieluisten kavereiden kanssa. Omassa toiminnassani lapsen sukupuoli ei ole toimintaa tai lapsen kohtelua määrittävä tekijä.
Väittäisin, että harvalla alle kouluikäisellä on kykyä oikeasti käsittää ja ymmärtää sukupuoli-identiteetin käsitettä ja epämääräiset "pojasta voi kasvaa nainen" aiheuttaa vain hämmennystä ja ehkä jopa pelkoa ja turvattomuutta. Sitten toki jos lähipiirissä on joku transsukupuolinen tai lapsi itse selkeästi vaiheilee sukupuoli-identiteettinsä kanssa, on tarpeen käsitellä aihetta tarkemmin. Lähtisin kuitenkin liikkeelle vastaamalla lapsen kysymyksiin. Lapset ovat nimittäin yllättävän avarakatseisia eivätkä välttämättä edes ihmettele miksi Eetulla on mekko päällä. Eräskin poikaoletettu on kulkenut pinkissä glitterlippiksessä koko kevään ja muut ryhmän lapset ovat vain ihailleet hienoa lippistä.
T. Vaka ope
Tästä kai siinä nyt lähinnä on kyse. Jos asia tulee eteen, on hyvä että on yhteinen ohjeistus siitä, miten tilanteessa toimitaan. Tuskin lapsille on tarkoitus oppitunteja asioista pitää.
Opetushallituksen viimeisimmän ulostulon jälkeen, en ola lainkaan varma mitä koulujen oppitunneilla nykyään opetetaan. Toisaalta, mitä väliä kun yhteistä kieltä ei enää ole.
Tässä kai on puhe päiväkodeista, joissa ei taida olla oppitunteja tuossa mielessä. Itse en halua, että jos päiväkotiryhmässä on translapsi tai lapsi, jonka vanhempi tai sisarus tai ystävä on trans, että transiudesta puhutaan tuomitsemisen tai ennakkoluulojen tai pahimmillaan syntikäsitteiden kautta.
Minä taas en halua että lastani kasvattavat mielisairaat.
Sinulla on toki mahdolisuus kasvattaa lapsesi itse, jos opetushallituksen ohjeistusta noidattavat ammattilaiset noin epäilyttävät.
Tyypillistä vammaiskasvatusopettajien tuottamaa mielisairasta materiaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja näin tuhotaan vuosien taistelu millä haluttiin tasa-arvoa seksuaalivähemmistölle. Kiitos näiden ihmisten homot ja lesbot tullaan taas näkemään alempina ja "sairaina". Itse vähemmistöön kuuluvana tämä oikeasti surettaa ja häiritsee.
Jatkan pikkuisen viestiini. Ensinnäkin lapsien pitää olla lapsia, monesti tykkäävät leikkiä kaikenlaisia leikkejä, jos poika tykkää "tyttöjen" leikeistä, niin siihen ei pitäisi reagoida millään tavalla, ei kieltää tai heti ajatella että hän varmasti haluaa olla tyttö. Minusta uskontoa ja seksuaali asioita ei saisi tuputtaa lapsille, mutta opettaa näistä asioista että he itse voivat päätellä ja löytää oman tiensä niihin liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aijo töissä julistaa ja sekoittaa lasten mieliä. Kyllä ne lapsilta tulevat pohdinnat ovat tasolla että kenellä on pimppi tahi pippeli. Leikit suloisesti sekaisin riippumatta jalkovälistä. Ja monella värit sekä kuosit. Toki keskustelemme asioista jos joku lapsi nostaa esille. Mutta erikseen emme ala opettaa miten voi olla sukupuolisuus moninaista . Lapset ovat vielä niin konkreettisia..
Sama. Kerron että yleensä naisilla on pimppi ja miehillä pippeli, kun alkavat asiaa pohtia. Kerron myös että jokainen saa olla oma itsensä ja leikkiä itselle mieluisia leikkejä mieluisten kavereiden kanssa. Omassa toiminnassani lapsen sukupuoli ei ole toimintaa tai lapsen kohtelua määrittävä tekijä.
Väittäisin, että harvalla alle kouluikäisellä on kykyä oikeasti käsittää ja ymmärtää sukupuoli-identiteetin käsitettä ja epämääräiset "pojasta voi kasvaa nainen" aiheuttaa vain hämmennystä ja ehkä jopa pelkoa ja turvattomuutta. Sitten toki jos lähipiirissä on joku transsukupuolinen tai lapsi itse selkeästi vaiheilee sukupuoli-identiteettinsä kanssa, on tarpeen käsitellä aihetta tarkemmin. Lähtisin kuitenkin liikkeelle vastaamalla lapsen kysymyksiin. Lapset ovat nimittäin yllättävän avarakatseisia eivätkä välttämättä edes ihmettele miksi Eetulla on mekko päällä. Eräskin poikaoletettu on kulkenut pinkissä glitterlippiksessä koko kevään ja muut ryhmän lapset ovat vain ihailleet hienoa lippistä.
T. Vaka ope
Tästä kai siinä nyt lähinnä on kyse. Jos asia tulee eteen, on hyvä että on yhteinen ohjeistus siitä, miten tilanteessa toimitaan. Tuskin lapsille on tarkoitus oppitunteja asioista pitää.
Opetushallituksen viimeisimmän ulostulon jälkeen, en ola lainkaan varma mitä koulujen oppitunneilla nykyään opetetaan. Toisaalta, mitä väliä kun yhteistä kieltä ei enää ole.
Tässä kai on puhe päiväkodeista, joissa ei taida olla oppitunteja tuossa mielessä. Itse en halua, että jos päiväkotiryhmässä on translapsi tai lapsi, jonka vanhempi tai sisarus tai ystävä on trans, että transiudesta puhutaan tuomitsemisen tai ennakkoluulojen tai pahimmillaan syntikäsitteiden kautta.
Minä taas en halua että lastani kasvattavat mielisairaat.
Sinulla on toki mahdolisuus kasvattaa lapsesi itse, jos opetushallituksen ohjeistusta noidattavat ammattilaiset noin epäilyttävät.
Näin on, eikä siitä puhettakaan. Auktoriteettiasema ei takaa että se olisi objektiivisesti älykästä ja tervettä toimintaa. Jos et sitä käsitä niin onnea lapsillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aijo töissä julistaa ja sekoittaa lasten mieliä. Kyllä ne lapsilta tulevat pohdinnat ovat tasolla että kenellä on pimppi tahi pippeli. Leikit suloisesti sekaisin riippumatta jalkovälistä. Ja monella värit sekä kuosit. Toki keskustelemme asioista jos joku lapsi nostaa esille. Mutta erikseen emme ala opettaa miten voi olla sukupuolisuus moninaista . Lapset ovat vielä niin konkreettisia..
Sama. Kerron että yleensä naisilla on pimppi ja miehillä pippeli, kun alkavat asiaa pohtia. Kerron myös että jokainen saa olla oma itsensä ja leikkiä itselle mieluisia leikkejä mieluisten kavereiden kanssa. Omassa toiminnassani lapsen sukupuoli ei ole toimintaa tai lapsen kohtelua määrittävä tekijä.
Väittäisin, että harvalla alle kouluikäisellä on kykyä oikeasti käsittää ja ymmärtää sukupuoli-identiteetin käsitettä ja epämääräiset "pojasta voi kasvaa nainen" aiheuttaa vain hämmennystä ja ehkä jopa pelkoa ja turvattomuutta. Sitten toki jos lähipiirissä on joku transsukupuolinen tai lapsi itse selkeästi vaiheilee sukupuoli-identiteettinsä kanssa, on tarpeen käsitellä aihetta tarkemmin. Lähtisin kuitenkin liikkeelle vastaamalla lapsen kysymyksiin. Lapset ovat nimittäin yllättävän avarakatseisia eivätkä välttämättä edes ihmettele miksi Eetulla on mekko päällä. Eräskin poikaoletettu on kulkenut pinkissä glitterlippiksessä koko kevään ja muut ryhmän lapset ovat vain ihailleet hienoa lippistä.
T. Vaka ope
Tästä kai siinä nyt lähinnä on kyse. Jos asia tulee eteen, on hyvä että on yhteinen ohjeistus siitä, miten tilanteessa toimitaan. Tuskin lapsille on tarkoitus oppitunteja asioista pitää.
Opetushallituksen viimeisimmän ulostulon jälkeen, en ola lainkaan varma mitä koulujen oppitunneilla nykyään opetetaan. Toisaalta, mitä väliä kun yhteistä kieltä ei enää ole.
Tässä kai on puhe päiväkodeista, joissa ei taida olla oppitunteja tuossa mielessä. Itse en halua, että jos päiväkotiryhmässä on translapsi tai lapsi, jonka vanhempi tai sisarus tai ystävä on trans, että transiudesta puhutaan tuomitsemisen tai ennakkoluulojen tai pahimmillaan syntikäsitteiden kautta.
Päiväkoti-ikäinen translapsi? Mitä ihmettä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämän homman kannattajissa yhtäkään joka joutuu elämään niiden korjaushoitojen komplikaatioden kanssa..
Mulla on tunne että tänne on kirjoittanut parikin transihmistä tai heidän läheistään joiden viesti kumpuaa nimenomaan siitä miten tuskallista on kun jollakin fyysisesti täysin miehellä tai naisella on _tunne_ että hänen kuuluisi olla vastakkaista sukupuolta. Ja sitten vielä lapsillekin jo valehdellaan, että pojasta voi kasvaa nainen tai tytöstä mies. En itse ainakaan ole huolissani niistä tavislapsista niinkään vaan nimenomaan heistä joilla on voimakasta kehodysforiaa myöhemmin sukupuoleen liittyen.
Jo lääkärien antamat liian suppeat tiedot hoitojen haittavaikutuksista tai odotettavissa olevista tuloksista ovat suorastaan rikollisia. Saati että jollekin pojalle uskotellaan että isona hän voi kasvaa samanlaiseksi naiseksi kuin äiti tai tädit tmv. Varsinkin kun hän todennäköisesti nimenomaan sitä toivoisi. Kiva sitten tietääkin että niin et muuten voi saada lapsia ( välttämättä edes niiden miehen sukusolujen avulla jos jenkkilän malli tulee tänne) etkä välttämättä edes nauttia seksistä tai virtsata normaalisti. Tai elää edes keski-ikään asti jos huono tuuri käy. Ja aikuisen miehen luusto tulee vaikka olisi jopa niillä blokkereilla..
Uskontovertaukset ovat täysin spot on. Edes transihminen ei saa avoimesti suljetuissa transryhmissä puhua vaikka ulostetta valuvista fistuloista tai taivaisiin hypänneistä verenpaineesta tai kolesterolista, jos näihin avautumisiin ei muista laittaa että "en siis kadu mitään!! Tekisin tämän uudestaan".
Jos sanot että oma usko tähän ideologiaan alkaa lipsua niin takaisinkäännytys alkaa ja sinua kehotetaan ainakin olemaan hiljaa ettet vaikeuta muiden transitioitumista. :)Olet siis ilmeisesti käynyt transprosessin läpi ja osallistunut tukiryhmien toimintaan, kun tiedät sen niin tarkasti? Vai olisiko kuitenkin niin, että olet kuullut asiasta lähinnä transvastaisten ihmisten levittämiä huhuja tai lukenut vähän liikaa twitteriä tai katsellut oikeistohörhöjen youtube-kanavia? Totuus taitaa olla aika paljon arkisempi.
Sattuneesta syystä ystäviini kuuluu muita transsukupuolisia. Kyllä, olen käynyt osan hoidoista, en kuitenkaan sukuelinkirurgiaa, johon oli todella ahdistavaa painostusta hormonipolin puolelta (ei siis sp.identiteetin tutkimusyksikön puolelta niinkään). Minua pidettiin tietämättömänä kun näytin argumenttini tueksi ihan ei-transaiheisia, lääketieteellisiä tutkimuksia aiheesta x, eli miksi en halua tiettyä leikkausta. Lääkärin vastaus oli vilkaista, todeta ettei hän ole tällaisesta kuullutkaan mutta ...ja paasaus jatkui.
Eräs parhaista ystävistäni ( ei suomalainen mutta Skandinavian alueelta) kärsii sukuelinkirurgian tuloksista niin että me läheiset pelätään hänen tekevän jotain itselleen. Hänellä on onneksi varaa yksityisellä käyntiin, muuten ei saisi mitään apua. Leikkaus hänelle tehty ihan Pohjoismaissa eikä missään turismikirurgiassa jos sieltä seuraavaksi tulee jotain harhaa että vaikka Ruotsissa tai Suomessa voidaan tehdä lääketieteen ihmeitä jotka ei muualla mahdollisia.
En koe että oma identiteettini olisi mikään harha ja hoitojen kelvottomuus tai laajemman transyhteisön hörhöyskään ei ole sitä muuttanut. Mites oletko itse trans vai vaan woketuputtaja :)
P.s. En ole poliitikaltani oikealla saati amerikkalainen oikeistohörhö, mutten kyllä myöskään valaistunut transuskovainen. Onneksi ei olla jenkeissä niin näiden väliinkin mahtuu jotain.
En ole kumpaakaan. Olen ihan tavallinen ihminen, jonka tuttavapiirissä on muutama transihminen, jotka ovat minulle rakkaita jahekin ihan tavallisia ihmisiä, joilla on joossain tapauksissa toki esim. hoidot päällä, jotka saattavat olla hyvin raskaita. Sellaisia lääketieteelliset toimenpiteet usein ovat. Minua ihmetyttävät nämä hysterisoivat keskustelut asian tiimoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aijo töissä julistaa ja sekoittaa lasten mieliä. Kyllä ne lapsilta tulevat pohdinnat ovat tasolla että kenellä on pimppi tahi pippeli. Leikit suloisesti sekaisin riippumatta jalkovälistä. Ja monella värit sekä kuosit. Toki keskustelemme asioista jos joku lapsi nostaa esille. Mutta erikseen emme ala opettaa miten voi olla sukupuolisuus moninaista . Lapset ovat vielä niin konkreettisia..
Sama. Kerron että yleensä naisilla on pimppi ja miehillä pippeli, kun alkavat asiaa pohtia. Kerron myös että jokainen saa olla oma itsensä ja leikkiä itselle mieluisia leikkejä mieluisten kavereiden kanssa. Omassa toiminnassani lapsen sukupuoli ei ole toimintaa tai lapsen kohtelua määrittävä tekijä.
Väittäisin, että harvalla alle kouluikäisellä on kykyä oikeasti käsittää ja ymmärtää sukupuoli-identiteetin käsitettä ja epämääräiset "pojasta voi kasvaa nainen" aiheuttaa vain hämmennystä ja ehkä jopa pelkoa ja turvattomuutta. Sitten toki jos lähipiirissä on joku transsukupuolinen tai lapsi itse selkeästi vaiheilee sukupuoli-identiteettinsä kanssa, on tarpeen käsitellä aihetta tarkemmin. Lähtisin kuitenkin liikkeelle vastaamalla lapsen kysymyksiin. Lapset ovat nimittäin yllättävän avarakatseisia eivätkä välttämättä edes ihmettele miksi Eetulla on mekko päällä. Eräskin poikaoletettu on kulkenut pinkissä glitterlippiksessä koko kevään ja muut ryhmän lapset ovat vain ihailleet hienoa lippistä.
T. Vaka ope
Tästä kai siinä nyt lähinnä on kyse. Jos asia tulee eteen, on hyvä että on yhteinen ohjeistus siitä, miten tilanteessa toimitaan. Tuskin lapsille on tarkoitus oppitunteja asioista pitää.
Opetushallituksen viimeisimmän ulostulon jälkeen, en ola lainkaan varma mitä koulujen oppitunneilla nykyään opetetaan. Toisaalta, mitä väliä kun yhteistä kieltä ei enää ole.
Tässä kai on puhe päiväkodeista, joissa ei taida olla oppitunteja tuossa mielessä. Itse en halua, että jos päiväkotiryhmässä on translapsi tai lapsi, jonka vanhempi tai sisarus tai ystävä on trans, että transiudesta puhutaan tuomitsemisen tai ennakkoluulojen tai pahimmillaan syntikäsitteiden kautta.
Minä taas en halua että lastani kasvattavat mielisairaat.
Sinulla on toki mahdolisuus kasvattaa lapsesi itse, jos opetushallituksen ohjeistusta noidattavat ammattilaiset noin epäilyttävät.
Ei se ole epäilemistä jos on varma, että poliittisesti motivoituneet mieleltään sairaat valta-asemaan päässeet ihmiset eivät välttämättä tee lapsille hyvää.
Meinaat että Venäjälläkin ammattilaiset kasvattamassa lapsia on tae jostakin?
Ihmiskunta on 300 000 vuotta pärjännyt perinteisillä arvoilla että sukupuolia on kaksi, nyt sitten muutaman viime vuoden aikana tultu tulokseen että eihän tämä homma voikaan toimia niin?
latvoistaan erilailla vähän pehmeämpiä yksilöitä syntyy joka ikäluokkaan tietyllä promillen murto-osalla, tarvinneeko marginaalisen poikkeaman ehdoilla kokonaisten sukupolvien päätä alkaa järjestelmällisesti sekoittamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä enemmän lapsille selittää niin sen enemmän sekasin ovat.
Lasten maailma on mustavalkonen. Pimppa= tyttö, pippeli=poika.
Eikö toi riitä. Se luokka kun on sukupuolivalistusta niin voidaan sitten puhua näistä jotka ovat transgender.
Itselläni oli 5 vuotiaana vaihe kun olin poika minua piti kutsua Pekaksi. Tänään olis selitetty joko että muistan entisen elämän tai sitten että olisin ollut transman. Onneksi olen syntynyt vuonna 70. Jotain tossa kuitenkin on koska 7 vuotiaana rakastuin toiseen tyttöön. Nyt +50 niin olen ymmärtänyt olevani lähinnä bi. Jos jotain katselen niin naisia. Sama ukko ollut 33 v. Lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja näin tuhotaan vuosien taistelu millä haluttiin tasa-arvoa seksuaalivähemmistölle. Kiitos näiden ihmisten homot ja lesbot tullaan taas näkemään alempina ja "sairaina". Itse vähemmistöön kuuluvana tämä oikeasti surettaa ja häiritsee.
Jatkan pikkuisen viestiini. Ensinnäkin lapsien pitää olla lapsia, monesti tykkäävät leikkiä kaikenlaisia leikkejä, jos poika tykkää "tyttöjen" leikeistä, niin siihen ei pitäisi reagoida millään tavalla, ei kieltää tai heti ajatella että hän varmasti haluaa olla tyttö. Minusta uskontoa ja seksuaali asioita ei saisi tuputtaa lapsille, mutta opettaa näistä asioista että he itse voivat päätellä ja löytää oman tiensä niihin liittyen.
Eiköhän seksuaaliasioista jo opeteta ihan asiallisesti biologian ja terveystiedon tunneilla. Mitään erillisiä ideologisia valistustunteja ei tarvita. Ja kaiketi biologian kirjoissa edelleen kerrotaan, että ihmislajilla kuten muilla nisäkkäillä on kaksi sukupuolta. Identifioituminen on sitten eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aijo töissä julistaa ja sekoittaa lasten mieliä. Kyllä ne lapsilta tulevat pohdinnat ovat tasolla että kenellä on pimppi tahi pippeli. Leikit suloisesti sekaisin riippumatta jalkovälistä. Ja monella värit sekä kuosit. Toki keskustelemme asioista jos joku lapsi nostaa esille. Mutta erikseen emme ala opettaa miten voi olla sukupuolisuus moninaista . Lapset ovat vielä niin konkreettisia..
Sama. Kerron että yleensä naisilla on pimppi ja miehillä pippeli, kun alkavat asiaa pohtia. Kerron myös että jokainen saa olla oma itsensä ja leikkiä itselle mieluisia leikkejä mieluisten kavereiden kanssa. Omassa toiminnassani lapsen sukupuoli ei ole toimintaa tai lapsen kohtelua määrittävä tekijä.
Väittäisin, että harvalla alle kouluikäisellä on kykyä oikeasti käsittää ja ymmärtää sukupuoli-identiteetin käsitettä ja epämääräiset "pojasta voi kasvaa nainen" aiheuttaa vain hämmennystä ja ehkä jopa pelkoa ja turvattomuutta. Sitten toki jos lähipiirissä on joku transsukupuolinen tai lapsi itse selkeästi vaiheilee sukupuoli-identiteettinsä kanssa, on tarpeen käsitellä aihetta tarkemmin. Lähtisin kuitenkin liikkeelle vastaamalla lapsen kysymyksiin. Lapset ovat nimittäin yllättävän avarakatseisia eivätkä välttämättä edes ihmettele miksi Eetulla on mekko päällä. Eräskin poikaoletettu on kulkenut pinkissä glitterlippiksessä koko kevään ja muut ryhmän lapset ovat vain ihailleet hienoa lippistä.
T. Vaka ope
Tästä kai siinä nyt lähinnä on kyse. Jos asia tulee eteen, on hyvä että on yhteinen ohjeistus siitä, miten tilanteessa toimitaan. Tuskin lapsille on tarkoitus oppitunteja asioista pitää.
Opetushallituksen viimeisimmän ulostulon jälkeen, en ola lainkaan varma mitä koulujen oppitunneilla nykyään opetetaan. Toisaalta, mitä väliä kun yhteistä kieltä ei enää ole.
Tässä kai on puhe päiväkodeista, joissa ei taida olla oppitunteja tuossa mielessä. Itse en halua, että jos päiväkotiryhmässä on translapsi tai lapsi, jonka vanhempi tai sisarus tai ystävä on trans, että transiudesta puhutaan tuomitsemisen tai ennakkoluulojen tai pahimmillaan syntikäsitteiden kautta.
Päiväkoti-ikäinen translapsi? Mitä ihmettä?
Ihmisen sukupuolikokemus alkaa muodostua jo lapsuudessa. Cis-lapsilla ja translapsilla. Päiväkodeissa saattaa olla poikia, jotka identifioituvat tytöiksi ja päinvastoin. Ei kovin yleistä, mutta tällainen ilmiö maailmassa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aijo töissä julistaa ja sekoittaa lasten mieliä. Kyllä ne lapsilta tulevat pohdinnat ovat tasolla että kenellä on pimppi tahi pippeli. Leikit suloisesti sekaisin riippumatta jalkovälistä. Ja monella värit sekä kuosit. Toki keskustelemme asioista jos joku lapsi nostaa esille. Mutta erikseen emme ala opettaa miten voi olla sukupuolisuus moninaista . Lapset ovat vielä niin konkreettisia..
Sama. Kerron että yleensä naisilla on pimppi ja miehillä pippeli, kun alkavat asiaa pohtia. Kerron myös että jokainen saa olla oma itsensä ja leikkiä itselle mieluisia leikkejä mieluisten kavereiden kanssa. Omassa toiminnassani lapsen sukupuoli ei ole toimintaa tai lapsen kohtelua määrittävä tekijä.
Väittäisin, että harvalla alle kouluikäisellä on kykyä oikeasti käsittää ja ymmärtää sukupuoli-identiteetin käsitettä ja epämääräiset "pojasta voi kasvaa nainen" aiheuttaa vain hämmennystä ja ehkä jopa pelkoa ja turvattomuutta. Sitten toki jos lähipiirissä on joku transsukupuolinen tai lapsi itse selkeästi vaiheilee sukupuoli-identiteettinsä kanssa, on tarpeen käsitellä aihetta tarkemmin. Lähtisin kuitenkin liikkeelle vastaamalla lapsen kysymyksiin. Lapset ovat nimittäin yllättävän avarakatseisia eivätkä välttämättä edes ihmettele miksi Eetulla on mekko päällä. Eräskin poikaoletettu on kulkenut pinkissä glitterlippiksessä koko kevään ja muut ryhmän lapset ovat vain ihailleet hienoa lippistä.
T. Vaka ope
Tästä kai siinä nyt lähinnä on kyse. Jos asia tulee eteen, on hyvä että on yhteinen ohjeistus siitä, miten tilanteessa toimitaan. Tuskin lapsille on tarkoitus oppitunteja asioista pitää.
Opetushallituksen viimeisimmän ulostulon jälkeen, en ola lainkaan varma mitä koulujen oppitunneilla nykyään opetetaan. Toisaalta, mitä väliä kun yhteistä kieltä ei enää ole.
Tässä kai on puhe päiväkodeista, joissa ei taida olla oppitunteja tuossa mielessä. Itse en halua, että jos päiväkotiryhmässä on translapsi tai lapsi, jonka vanhempi tai sisarus tai ystävä on trans, että transiudesta puhutaan tuomitsemisen tai ennakkoluulojen tai pahimmillaan syntikäsitteiden kautta.
Minä taas en halua että lastani kasvattavat mielisairaat.
Sinulla on toki mahdolisuus kasvattaa lapsesi itse, jos opetushallituksen ohjeistusta noidattavat ammattilaiset noin epäilyttävät.
Ei se ole epäilemistä jos on varma, että poliittisesti motivoituneet mieleltään sairaat valta-asemaan päässeet ihmiset eivät välttämättä tee lapsille hyvää.
Meinaat että Venäjälläkin ammattilaiset kasvattamassa lapsia on tae jostakin?
Eli oletan, että lapsesi ovat kotikoulussa?
Vierailija kirjoitti:
Jos minulla olisi lapsi, pitäisin hänet kotiopetuksessa
Eiköhän kohta kielletä kotiopetus, kuten Ruotsissa on jo tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja näin tuhotaan vuosien taistelu millä haluttiin tasa-arvoa seksuaalivähemmistölle. Kiitos näiden ihmisten homot ja lesbot tullaan taas näkemään alempina ja "sairaina". Itse vähemmistöön kuuluvana tämä oikeasti surettaa ja häiritsee.
Jatkan pikkuisen viestiini. Ensinnäkin lapsien pitää olla lapsia, monesti tykkäävät leikkiä kaikenlaisia leikkejä, jos poika tykkää "tyttöjen" leikeistä, niin siihen ei pitäisi reagoida millään tavalla, ei kieltää tai heti ajatella että hän varmasti haluaa olla tyttö. Minusta uskontoa ja seksuaali asioita ei saisi tuputtaa lapsille, mutta opettaa näistä asioista että he itse voivat päätellä ja löytää oman tiensä niihin liittyen.
Kasvattaminen on muovaamista. Seksuaaliasiat ovat niin paljon esillä, että sekin muovaa lapsia. On käsittämätön ajatus että lapsi ensin tutustuu maailmaan ja sitten löytää sisäisen itsensä.
Sillä saadaan vain lisää mielenterveysongelmaisia joita kummasti on aina vain enemmän.
Eivät kaikki transihmiset leikkele itseään.