Minä olen myöhässä kaikessa tässä elämässä

Vierailija kirjoitti:

Tyhjä olo voi seurata myös oikein mahtavaa elämänjaksoa. Kun on saanut ja kokenut jotain todella kivaa, sitä tuleekin rytinällä alas kun se loppuu. Itselleni kävi vähän näin. Yksi elämäni kohokohtajakso oli käydä 2,5 vuoden aikana eräopaskoulutusta työn ohella. Mukavia ja samanhenkisiä ihmisiä, retkiä, luontoasiaa ja kaikkea mahdollista kivaa, joista nautin oikein tuutin täydeltä. Oli mahtavaa vastapainoa tylsälle toimistotyölle. Kaikki loppuu aikanaan ja elämä on tuntunut kovin harmaalta ja tylsältä tuon jälkeen. 

Sitä erakoitui, turtui, väsyi. Aina ei olekaan kivaa ja uutta ja voimiakaan ei ole olla iloinen ja pirteä. Elämään kuuluu erilaisia vaiheita. Aika ja raha ja omat kiinnostuksenkohteet ja rohkeus ovat se raami, jonka sisällä voimme toteuttaa juttuja. Pääasiassa tämä elämä kuitenkin on sitä perustylsää arkea. Herää, syö, juo, peseydy, tee työtä, loju sohvalla, tuijota sarjaa, ulkoile jos jaksat, tapaa ihmisiä jos huvittaa ja mene taas illalla nukkumaan.

"Kaikella on määräaika." (Saarnaajan kirja 3. luku)

Miksi jätit sen kivan, miksi et hakeudu sen alan pariin vaikka osittain?

Älä murehdi enää mitä et tehnyt tai mitä kokemuksia takana ollut negativisia.Ota ajan hallinta käyttöön ja elä hetkessä.Se ei ole koskaan myöhäistä. Lopetat vain heti märehtimisesi ja ala elää oikeata elämää. Muista eilinen on mennyt ja huominen ei viellä tullut,( terv.mutsi)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei se haittaa

Haittaa se jos olisi halunnut kokea jotain mikä ei enää onnistu niin pitäisikö sitä vaan unohtaa? Minä en unohda vaan ikuisesti vihaan itseäni!

Mikä estää tekemästä? Joo, et voi sanoa että 18-vuotiaana kävit ensi kertaa Pariisissa. Mutta mitä väliä sillä iällä siinä on, eikö se ole se teko vaikka olisi sitten 68-vuotiaana ensi kertaa Pariisissa?

Fear of missing out