Ajattelin olleeni narsistin uhri, mutta olenkohan kuitenkin narsisti itse?

Vierailija kirjoitti:

Narsistin kumppaniksi jää yleensä janan toisen ääripään sairas ihminen. Eli sekä narsistilla että kumppanilla on yhtenevä kokemus lapsuusiän traumasta, mutta toisesta tuli narsisti ja toisesta läheisriippuvainen mahdollistaja kynnysmatto. 

Läheisrippuvan kynnysmaton JOISSAIN piirteissä on osittain narsistisia piirteitä, mutta ei ole missään nimessä narsisti. Hän toki alkaa helposti uskoa olevansa niiden muutamien samankaltaisten piirteiden (molemmathan traumauhreja) vuoksi ja koska narsisti syyllistää kynnysmattoa ja kaasuvalottaa tämän olevan syyllinen kaikkeen. 

Empaatikko ei ole sairas. Empatia ei ole sairaus.

Kiltillä ihmisellä ei ole mitään yhteistä sen elukan ajatusmaailman kanssa. Siinä voi vaan olla niin monta muuttujaa. Esim jos lähtee suhteesta voi tulla tapetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole narsisti, mutta joitain kohtaan käyttäydyn narsistisesti. Tiedostan sen ja hyvittelen asiaa sitten esittämällä mukavaa. Ajattelen esimerkiksi puolisostani, että hän on hyvä diili ja kannattaa olla hänen kanssaan.

Mutta en koskaan käännä asioita aina muiden syyksi tai kuvittele olevani jotenkin muita parempi.

Jokaisella ihmisellä on narsistisia piirteitä edes vähän. Tuo ajatuksesi puolisostasi on ihan normaali ajatus, järkiliittojakin on maailman sivu ollut miljoonia, ja rakkausliitoissakin tuollaisia ajatuksia voi viuhahdella, itselläkin.

mukava ei-narsku

Näissä keskusteluissa keskustellaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, mutta kirjoittamisen helpottamiseksi ihmiset puhuvat vain narsismista ja sitten joku eksyy joukkoon kirjoittamaan jostain viitteestä sinne suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Narsistin kumppaniksi jää yleensä janan toisen ääripään sairas ihminen. Eli sekä narsistilla että kumppanilla on yhtenevä kokemus lapsuusiän traumasta, mutta toisesta tuli narsisti ja toisesta läheisriippuvainen mahdollistaja kynnysmatto. 

Läheisrippuvan kynnysmaton JOISSAIN piirteissä on osittain narsistisia piirteitä, mutta ei ole missään nimessä narsisti. Hän toki alkaa helposti uskoa olevansa niiden muutamien samankaltaisten piirteiden (molemmathan traumauhreja) vuoksi ja koska narsisti syyllistää kynnysmattoa ja kaasuvalottaa tämän olevan syyllinen kaikkeen. 

Narsisti nitistää läheistensä itsetunnon ja egon, sairastuttaa muut käytöksellään. Läheisriippuvuus on toisen kautta elämistä, toisen tarpeista huolehtimista ja itsensä unohtamista (ja marttyyrin asennetta). Eli narsisti murtaa uhrinsa mielen, jonka jälkeen läheisriippuvuus voi olla selviytymiskeino narsistin tai päihdeongelmaisen kanssa. Narsisti saa polkea läheisriippuvaisen jalkoihinsa ja olla kaiken keskipisteenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistin kumppaniksi jää yleensä janan toisen ääripään sairas ihminen. Eli sekä narsistilla että kumppanilla on yhtenevä kokemus lapsuusiän traumasta, mutta toisesta tuli narsisti ja toisesta läheisriippuvainen mahdollistaja kynnysmatto. 

Läheisrippuvan kynnysmaton JOISSAIN piirteissä on osittain narsistisia piirteitä, mutta ei ole missään nimessä narsisti. Hän toki alkaa helposti uskoa olevansa niiden muutamien samankaltaisten piirteiden (molemmathan traumauhreja) vuoksi ja koska narsisti syyllistää kynnysmattoa ja kaasuvalottaa tämän olevan syyllinen kaikkeen. 

Empaatikko ei ole sairas. Empatia ei ole sairaus.

Kiltillä ihmisellä ei ole mitään yhteistä sen elukan ajatusmaailman kanssa. Siinä voi vaan olla niin monta muuttujaa. Esim jos lähtee suhteesta voi tulla tapetuksi.

"Suurin osa perhesurmaajista on narsisteja." - Hannu Lauerma

Narsisti rikkoo toisen ihmisen mielen, uhri ei enää tiedä mikä on heijastus toisesta ja mikä on oma peilikuva. Siksi olet alkanut epäilemään. Koska se kokemus on niin outo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistin kumppaniksi jää yleensä janan toisen ääripään sairas ihminen. Eli sekä narsistilla että kumppanilla on yhtenevä kokemus lapsuusiän traumasta, mutta toisesta tuli narsisti ja toisesta läheisriippuvainen mahdollistaja kynnysmatto. 

Läheisrippuvan kynnysmaton JOISSAIN piirteissä on osittain narsistisia piirteitä, mutta ei ole missään nimessä narsisti. Hän toki alkaa helposti uskoa olevansa niiden muutamien samankaltaisten piirteiden (molemmathan traumauhreja) vuoksi ja koska narsisti syyllistää kynnysmattoa ja kaasuvalottaa tämän olevan syyllinen kaikkeen. 

Empaatikko ei ole sairas. Empatia ei ole sairaus.

Kiltillä ihmisellä ei ole mitään yhteistä sen elukan ajatusmaailman kanssa. Siinä voi vaan olla niin monta muuttujaa. Esim jos lähtee suhteesta voi tulla tapetuksi.

Kyllä se vaan on sairas. Itselläni ne diagnoosit on masennus ja PTSD. Ja terapian tarpeessa on nimenomaan se empaatikko, koska hän on parannettavissa paaaaljon helpommin kuin narsisti siksi, että hänellä se sairaus ei ole persoonallisuushäiriön tasolla kuten narsistilla on. Ajatusmaailmat eivät todellakaan ole yhteneväiset, jotkut kokemukset ja reaktiot ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistin kumppaniksi jää yleensä janan toisen ääripään sairas ihminen. Eli sekä narsistilla että kumppanilla on yhtenevä kokemus lapsuusiän traumasta, mutta toisesta tuli narsisti ja toisesta läheisriippuvainen mahdollistaja kynnysmatto. 

Läheisrippuvan kynnysmaton JOISSAIN piirteissä on osittain narsistisia piirteitä, mutta ei ole missään nimessä narsisti. Hän toki alkaa helposti uskoa olevansa niiden muutamien samankaltaisten piirteiden (molemmathan traumauhreja) vuoksi ja koska narsisti syyllistää kynnysmattoa ja kaasuvalottaa tämän olevan syyllinen kaikkeen. 

Narsisti nitistää läheistensä itsetunnon ja egon, sairastuttaa muut käytöksellään. Läheisriippuvuus on toisen kautta elämistä, toisen tarpeista huolehtimista ja itsensä unohtamista (ja marttyyrin asennetta). Eli narsisti murtaa uhrinsa mielen, jonka jälkeen läheisriippuvuus voi olla selviytymiskeino narsistin tai päihdeongelmaisen kanssa. Narsisti saa polkea läheisriippuvaisen jalkoihinsa ja olla kaiken keskipisteenä.

Kyllä. Ja kukaan muu ei voi pelastaa tuota kynnysmattoa kuin se sairas läheisriippuvainen itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä samaa keskustelua ja asiasta ei tiedetä mitään. Narsisti on täydellinen ihminen jota ei ole olemassa ja sairas narsismi on taas täysin eri asia. Kaikilla meillä on narsistisia piirteitä ja sairaita narsismin piirteitä. Narsismia, psykopaatisuutta ja sosiopattisuutta, kaikkia niitä mitataan samalla tavalla. Jos joku haluaa pidemmän luennon voi ilmoittaa, en vain jaksa tohista enempää. Joku kuitenkin taas poistaa keskustelun. Jorma Myllärniemi on hyvä psykologi ja kirjailija jos haluaa tietää enemmän asiasta.

On ihmisiä, joilla on narsistinen persoonallisuushäiriö ja on ihmisiä, joilla tällaista ei ole. Ihan näinkin yksinkertaisesti voi tätä asiaa lähestyä tekemättä siitä liian vaikeaa. 

Hyvin harvassa niitä diagnoosin saaneita on. Ne muut on vaan mulkkuja.

Kerrotko miten narsistin saa lääkäriin, että saadaan se virallinen diagnoosi, joka selittää sekoilun ja väkivaltaisen käytöksen?

No miksi et mene sinne lääkäriin ja kerro rehellisesti tuosta pakkomielteestäsi saada ongelmasi diagnosoitua jollekin toiselle?!

Lääkäri ei osannut kertoa kun kysyin asiaa.

Kerrotko sinä miten narsistin saa lääkäriin, että saadaan se virallinen diagnoosi, joka selittää jatkuvan sekoilun, valehtelun ja väkivaltaisen käytöksen?

Kenenkään ei tarvitse mennä lääkäriin siksi että sinä haluat, eikä muiden potilastiedot kuulu sinulle.

Väkivaltaisen ihmisen kanssa ei myöskään tarvitse olla tekemisissä, eikä epärehellisen ihmisen ole pakko muuttua rehelliseksi joten miten ois jos katsoisit peiliin ja ymmärtäisit että se olet sinä eikä kukaan muu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä samaa keskustelua ja asiasta ei tiedetä mitään. Narsisti on täydellinen ihminen jota ei ole olemassa ja sairas narsismi on taas täysin eri asia. Kaikilla meillä on narsistisia piirteitä ja sairaita narsismin piirteitä. Narsismia, psykopaatisuutta ja sosiopattisuutta, kaikkia niitä mitataan samalla tavalla. Jos joku haluaa pidemmän luennon voi ilmoittaa, en vain jaksa tohista enempää. Joku kuitenkin taas poistaa keskustelun. Jorma Myllärniemi on hyvä psykologi ja kirjailija jos haluaa tietää enemmän asiasta.

On ihmisiä, joilla on narsistinen persoonallisuushäiriö ja on ihmisiä, joilla tällaista ei ole. Ihan näinkin yksinkertaisesti voi tätä asiaa lähestyä tekemättä siitä liian vaikeaa. 

Hyvin harvassa niitä diagnoosin saaneita on. Ne muut on vaan mulkkuja.

Kerrotko miten narsistin saa lääkäriin, että saadaan se virallinen diagnoosi, joka selittää sekoilun ja väkivaltaisen käytöksen?

No miksi et mene sinne lääkäriin ja kerro rehellisesti tuosta pakkomielteestäsi saada ongelmasi diagnosoitua jollekin toiselle?!

Lääkäri ei osannut kertoa kun kysyin asiaa.

Kerrotko sinä miten narsistin saa lääkäriin, että saadaan se virallinen diagnoosi, joka selittää jatkuvan sekoilun, valehtelun ja väkivaltaisen käytöksen?

Ei sinun tarvitse tietää kenenkään diagnoosia.

Tuota narsismi-termiä käytetään lähinnä oikeuspsykiatriassa kun suunnitellaan tuomiota rikolliselle.

Narsistin puheet ja käytös ovat ristiriidassa. Siitä tunnistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistin kumppaniksi jää yleensä janan toisen ääripään sairas ihminen. Eli sekä narsistilla että kumppanilla on yhtenevä kokemus lapsuusiän traumasta, mutta toisesta tuli narsisti ja toisesta läheisriippuvainen mahdollistaja kynnysmatto. 

Läheisrippuvan kynnysmaton JOISSAIN piirteissä on osittain narsistisia piirteitä, mutta ei ole missään nimessä narsisti. Hän toki alkaa helposti uskoa olevansa niiden muutamien samankaltaisten piirteiden (molemmathan traumauhreja) vuoksi ja koska narsisti syyllistää kynnysmattoa ja kaasuvalottaa tämän olevan syyllinen kaikkeen. 

Empaatikko ei ole sairas. Empatia ei ole sairaus.

Kiltillä ihmisellä ei ole mitään yhteistä sen elukan ajatusmaailman kanssa. Siinä voi vaan olla niin monta muuttujaa. Esim jos lähtee suhteesta voi tulla tapetuksi.

Kyllä se vaan on sairas. Itselläni ne diagnoosit on masennus ja PTSD. Ja terapian tarpeessa on nimenomaan se empaatikko, koska hän on parannettavissa paaaaljon helpommin kuin narsisti siksi, että hänellä se sairaus ei ole persoonallisuushäiriön tasolla kuten narsistilla on. Ajatusmaailmat eivät todellakaan ole yhteneväiset, jotkut kokemukset ja reaktiot ovat. 

Onpa omituinen väite, että empaattinen ihminen on sairas ihminen.

Olen nyt kyllä vahvasti eri mieltä.

Olen nyt viimeaikoina havahtunut miettimään, että saatan olla narsisti. Koin vasta nyt vanhempana ensimmäisen syvemmän ihmissuhteeni ja huomasin, että kun suhde syveni ja sitä olisi pitänyt viedä parisuhteen suuntaan, muutuin aivan kauheaksi ihmiseksi. Tulin omistushaluiseksi ja kontrolloivaksi, enkä tykännyt siitä että toisella meni itseäni paremmin, en osannut olla toisen puolesta iloinen. Se oli tavallaan sellainen kilpailutilanne. Samoin kuvittelin sen omimishalun olevan jotain kiintymystä/rakkautta, mutta ei se ollut. Myöskään kehuja en kestä kuulla koska tunnen oikeasti olevani aivan kelvoton ihminen. Tämäkin seikka joka lukuisissa narsismista kertovissa videoissa tullut esille, narsisti kun pohjimmiltaan inhoaa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Mun isä on perinteinen mahtaileva, kerskuva ja muita lyttäävä narsisti.

Lapsuudessa hän oli hurmaava isä silloin kun olin ihan pieni, enkä tajunnut vielä itse mitään - tietenkin, eihän lapsi osaa kyseenalaistaa ainoiden vanhempiensa käytöstä. Hurmaavuus ilmeni juuri mahtailevuutena, se oli pienestä lapsesta ihailua herättävää.

Isän mielialoja piti aina varoa. Se oli ihan eka asia meidän perheessä, että isä ei saanut suuttua. Siitä ei hyvä heilunut. Isä ei varsinaisesti ollut ainakaan jatkuvasti väkivaltainen, mutta hän oli todella uhkaava ja pelottava suuttuessaan ja toisaalta saattoi myös hylätä yks kaks häipymällä ovesta ulos omille menoilleen, jos suutahti.

Jollain omituisella tavalla jo ihan pienenä lapsena tuli tunne, että en halua itse hakea läheisyyttä isältä. Ei ollut luontevaa kiivetä syliin tai mennä kainaloon. Hänen läheisyytensä tuntui jollain tavalla yksisuuntaiselta ja kylmältä.

Isä ei IKINÄ pyytänyt ensimmäistäkään asiaa anteeksi. Ei edes pahimpia ylilyöntejään. Hän aina oikeutti käytöksensä. Ei ollut mitään väärää tekoa hänen suunnaltaan, vaan ainoastaan häntä kohtaan toimittiin väärin. Hänen suuttumisensa todisti vain sen, että häntä oli oikeastaan kaltoinkohdeltu, ja muiden pitäisi pyytää anteeksi.

Otin murrosiästä lähtien voimakasta henkistä etäisyyttä isääni. Se oli selviytymisstrategiani. Toivoin koko lapsuuteni, että vanhempani olisivat eronneet. Yhdessä ovat yhä. Äitini on aina, siis ihan aina isäni puolella. Aivan kaikessa. Jopa sen kerran, kun isäni pahoinpiteli sisarustani, äitini suuttui sisarukselleni siitä, että hän "provosoi tahallaan" isää.

Että joo, jos lasten etua ajattelee, niin suosittelisin eroa :)

Minulla on hieman tuollainen äiti. Varsinkin isä pelkäsi hänen suuttumistaan. Äiti on mahtaileva ja pitää itseään parempana ja melko itsekeskeinen. Mitään mitä hän itse ei tarvitse, muutkaan eivät voi tarvita. Vasta aikuisena havahduin siihenkin, että hän myös puhuu muista rumasti. Omat kokemuksensa ovat aivan maailmanluokkaa, jos käy esim kahvilla jossain huoltoasemalla, niin jälkikäteen puheissa se huoltoasema on maailman hienoin ja paras huoltoasema. Muita ihmisiä hän usein haukkuu ja arvostelee sekä vähättelee kovaäänisesti.

Minulla on ollut vaikeuksia selvittää päätäni koko elämäni ajan, erottaa hänen äänän ja nähdä häntä objektiivisesti, vanhaksi asti olen aina suoralta kädeltä uskonut kaikki hänen puheensa, vaikka olisi pitänyt tajuta, että iso osa on ollut pelkkää itsevarmasti heitettyä mutua. Toisaalta en usko, että hän on syvällä sisimmässään pahantahtoinen, vaan jotenkin henkisesti vammautunut, eikä vaan kykene parempaan.

Pitää erottaa narsistinen persoonallisuushäiriö ja narsistiset luonteenpiirteet toisistaan. Narsistisia luonteenpiirteitä omaavia on paljon, narsistisen persoonallisuushäiriön omaavia vähän.

Lisäksi narsismissa erotellaan ohut- ja paksunahkainen narsisti jotka usein pariutuvat keskenään koska tuntevat vetoa toisiinsa. Toinen on vallankäyttäjä, toinen läheisriippuvainen uhri. Silti molemmilla voi olla terveitä osia minuudessaan ja osittain kehittynyt empatiakyky. Siis silloin kun ei ole kyse patologisesta narsismista.

Ohutnahkainen narsistikin on vallankäyttäjä, vallankäyttö on passiivisaggressiivista uhriutumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isä on perinteinen mahtaileva, kerskuva ja muita lyttäävä narsisti.

Lapsuudessa hän oli hurmaava isä silloin kun olin ihan pieni, enkä tajunnut vielä itse mitään - tietenkin, eihän lapsi osaa kyseenalaistaa ainoiden vanhempiensa käytöstä. Hurmaavuus ilmeni juuri mahtailevuutena, se oli pienestä lapsesta ihailua herättävää.

Isän mielialoja piti aina varoa. Se oli ihan eka asia meidän perheessä, että isä ei saanut suuttua. Siitä ei hyvä heilunut. Isä ei varsinaisesti ollut ainakaan jatkuvasti väkivaltainen, mutta hän oli todella uhkaava ja pelottava suuttuessaan ja toisaalta saattoi myös hylätä yks kaks häipymällä ovesta ulos omille menoilleen, jos suutahti.

Jollain omituisella tavalla jo ihan pienenä lapsena tuli tunne, että en halua itse hakea läheisyyttä isältä. Ei ollut luontevaa kiivetä syliin tai mennä kainaloon. Hänen läheisyytensä tuntui jollain tavalla yksisuuntaiselta ja kylmältä.

Isä ei IKINÄ pyytänyt ensimmäistäkään asiaa anteeksi. Ei edes pahimpia ylilyöntejään. Hän aina oikeutti käytöksensä. Ei ollut mitään väärää tekoa hänen suunnaltaan, vaan ainoastaan häntä kohtaan toimittiin väärin. Hänen suuttumisensa todisti vain sen, että häntä oli oikeastaan kaltoinkohdeltu, ja muiden pitäisi pyytää anteeksi.

Otin murrosiästä lähtien voimakasta henkistä etäisyyttä isääni. Se oli selviytymisstrategiani. Toivoin koko lapsuuteni, että vanhempani olisivat eronneet. Yhdessä ovat yhä. Äitini on aina, siis ihan aina isäni puolella. Aivan kaikessa. Jopa sen kerran, kun isäni pahoinpiteli sisarustani, äitini suuttui sisarukselleni siitä, että hän "provosoi tahallaan" isää.

Että joo, jos lasten etua ajattelee, niin suosittelisin eroa :)

Minulla on hieman tuollainen äiti. Varsinkin isä pelkäsi hänen suuttumistaan. Äiti on mahtaileva ja pitää itseään parempana ja melko itsekeskeinen. Mitään mitä hän itse ei tarvitse, muutkaan eivät voi tarvita. Vasta aikuisena havahduin siihenkin, että hän myös puhuu muista rumasti. Omat kokemuksensa ovat aivan maailmanluokkaa, jos käy esim kahvilla jossain huoltoasemalla, niin jälkikäteen puheissa se huoltoasema on maailman hienoin ja paras huoltoasema. Muita ihmisiä hän usein haukkuu ja arvostelee sekä vähättelee kovaäänisesti.

Minulla on ollut vaikeuksia selvittää päätäni koko elämäni ajan, erottaa hänen äänän ja nähdä häntä objektiivisesti, vanhaksi asti olen aina suoralta kädeltä uskonut kaikki hänen puheensa, vaikka olisi pitänyt tajuta, että iso osa on ollut pelkkää itsevarmasti heitettyä mutua. Toisaalta en usko, että hän on syvällä sisimmässään pahantahtoinen, vaan jotenkin henkisesti vammautunut, eikä vaan kykene parempaan.

Kuulostaa tutulta. Tässä tuon mahtailevasta isästä kommentin kirjoittanut, siis. Myös minun isäni kokee pakonomaista tarvetta kerskua kaikella, mikä liittyy häneen. Tuo huoltoasemaesimerkki oli mainio. Isäni esim. Ostaa aina samaa viiniä juhlapöytään, ja suunnilleen mikään muu viini ei ole hänestä edes juomiskelpoista. Vain se hänen suosikki.

Isälle ulkonäkö on suorastaan epäterveen tärkeää. Hän edelleen kuusikymppisenä urheilee päivittäin ja ostaa kalliita vaatteita, jotta näyttäisi edustavalta. Haukkui minua jo teininä sohvaperunaksi ja paksuksi (mitä en edes koskaan ollut), koska olen enemmän taiteellinen kuin urheilullinen.

Autot ovat hänelle myös kova juttu. Hänen auto on tietysti maailman paras. Minun perheen autoa hän kutsuu "vitsillä" pikku-räppänäksi tai peltitölkiksi, vaikka meillä on ihan tavallinen ja hyvä auto. Se on välillä ihan surkuhupaisaa se käytös. Ei voi kuin nauraa, aina mieheni kanssa sitten jälkikäteen jutellaan nämä läpi ja keskenään naureskellaan. Huumori on ihan hyvä keino tällaisen sietämiseen, jos on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistin kumppaniksi jää yleensä janan toisen ääripään sairas ihminen. Eli sekä narsistilla että kumppanilla on yhtenevä kokemus lapsuusiän traumasta, mutta toisesta tuli narsisti ja toisesta läheisriippuvainen mahdollistaja kynnysmatto. 

Läheisrippuvan kynnysmaton JOISSAIN piirteissä on osittain narsistisia piirteitä, mutta ei ole missään nimessä narsisti. Hän toki alkaa helposti uskoa olevansa niiden muutamien samankaltaisten piirteiden (molemmathan traumauhreja) vuoksi ja koska narsisti syyllistää kynnysmattoa ja kaasuvalottaa tämän olevan syyllinen kaikkeen. 

Empaatikko ei ole sairas. Empatia ei ole sairaus.

Kiltillä ihmisellä ei ole mitään yhteistä sen elukan ajatusmaailman kanssa. Siinä voi vaan olla niin monta muuttujaa. Esim jos lähtee suhteesta voi tulla tapetuksi.

Kyllä se vaan on sairas. Itselläni ne diagnoosit on masennus ja PTSD. Ja terapian tarpeessa on nimenomaan se empaatikko, koska hän on parannettavissa paaaaljon helpommin kuin narsisti siksi, että hänellä se sairaus ei ole persoonallisuushäiriön tasolla kuten narsistilla on. Ajatusmaailmat eivät todellakaan ole yhteneväiset, jotkut kokemukset ja reaktiot ovat. 

Onpa omituinen väite, että empaattinen ihminen on sairas ihminen.

Olen nyt kyllä vahvasti eri mieltä.

Empaattinen ihminen ei ole sairas ihminen vaan ystävällismielinen ihminen, jolla on paljon peilisoluja. Mutta EMPAATIKKO, kuten näissä keskusteluissa puhutaan, on ystävällismielinen ihminen, jolla on paljon peilisoluja ja traumatausta ja kynnysmatto/läheisriippuvaa käytöstä ja hän jää suhteeseen narsistin kanssa, koska on vaaleanpunaiset silmälasit, loppumaton usko narsistin potentiaaliin, jota narsisti on valheellisesti vilautellut, olematon omanarvontunto - empaatikko ja narsisti ovat ulkoistaneet omanarvontuntonsa pönkittämisen toisilleen. Terve empaattinen ihminen näkee narsistin ja jatkaa matkaansa ja on tälle empaattinen vai etäältä ja nollakontaktilla. 

Eli se alun rakkaus-ylistyspommitusko nyt on varma narskun merkki, olen kokenut sitä nyt viimeaikoina kahden peräkkäisen osalta. Sitten myöhemmin heistä alkoi ilmenemään vähän huonompiakin ominaisuuksia.

Jos olettaa että toisen TÄYTYY muuttaa elämäänsä, koska ei saa toimia vastoin toivojaa, on itse narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä samaa keskustelua ja asiasta ei tiedetä mitään. Narsisti on täydellinen ihminen jota ei ole olemassa ja sairas narsismi on taas täysin eri asia. Kaikilla meillä on narsistisia piirteitä ja sairaita narsismin piirteitä. Narsismia, psykopaatisuutta ja sosiopattisuutta, kaikkia niitä mitataan samalla tavalla. Jos joku haluaa pidemmän luennon voi ilmoittaa, en vain jaksa tohista enempää. Joku kuitenkin taas poistaa keskustelun. Jorma Myllärniemi on hyvä psykologi ja kirjailija jos haluaa tietää enemmän asiasta.

On ihmisiä, joilla on narsistinen persoonallisuushäiriö ja on ihmisiä, joilla tällaista ei ole. Ihan näinkin yksinkertaisesti voi tätä asiaa lähestyä tekemättä siitä liian vaikeaa. 

Hyvin harvassa niitä diagnoosin saaneita on. Ne muut on vaan mulkkuja.

Kerrotko miten narsistin saa lääkäriin, että saadaan se virallinen diagnoosi, joka selittää sekoilun ja väkivaltaisen käytöksen?

No miksi et mene sinne lääkäriin ja kerro rehellisesti tuosta pakkomielteestäsi saada ongelmasi diagnosoitua jollekin toiselle?!

Lääkäri ei osannut kertoa kun kysyin asiaa.

Kerrotko sinä miten narsistin saa lääkäriin, että saadaan se virallinen diagnoosi, joka selittää jatkuvan sekoilun, valehtelun ja väkivaltaisen käytöksen?

Ei sinun tarvitse tietää kenenkään diagnoosia.

Tuota narsismi-termiä käytetään lähinnä oikeuspsykiatriassa kun suunnitellaan tuomiota rikolliselle.

Niinhän se tosiaan on, että suurin osa narsisteista diagnosoidaan mielentilatutkimuksessa kun ovat tappaneet perheensä.

Huutonaurua näille vähä-älyisille narsistidiagnooseille.